voiko skitsofrenia liittyä raamattuun

Se voi olla myös demoni ihmisessä.

Olen joskus itsekkin pohtinut psykoosisairauden, ja tietyn laisen "uskovaisuuden" syy yhteyttä. Toki sen ilmenemismuodot ovat hyvin yksilölliset.

Suomessa on tietenkin uskonnon vapaus, ja niin pitkään kun se ei vahingoita ketään, esimerkiksi lapsia, niin eipä tuolla ole väliä.

On monenlaista ideologiaa ja ihanteita. Ihanteita ei yleensä ottaen voi saavuttaa, koska todellisuus on aina jotain muuta. Ihanne on mielikuva. Miten voi saavuttaa mielikuvan? Mihin suuntaan pitää lähteä kävelemään? Auttaako jos huhuilee tai kysyy joltain että missä se on? Tai kysyy joltain että miten ollaan? Siis ollaan vaan. Mitä pitää tehdä ollakseen? Voiko olla oikein? Voiko olla väärin? Kuka tuomitsee?

Psykiatria itse on vailla todellisuus pohjaa, eli he jos ketkä on vainoharhaiseksi koulutettuja, näkevät mielisaitauksia kehon kivuista alkain kaikkialla, eli on 100% selvää että psykiatrit itse on ainoat mielisairaat (ne joita he leimaa niillä sentään usein on senverran todellisuuden tajua että he tajuaa että koko psykiatria on rikollisen karhu koplan rahan keruuseen tehty satu)

Psykitria perustuu ilmavaltojen sitkeimpien ja röyhkeimpien demonien alaisuudessa tehdyksi valheeksi.

Hyppää junan alle heti.

Sun äitisi häpee sua.

Pelkotila skitsofree-eenikolla
että alkuaikoina perisynti pilasi maapallon
ja kaikki elämä sen jälkeen on vain mustaa saatanaa.

Ihmiset pahoja, maailmaa pahaa, demonista valotonta eloa.

Skitsofreeee-eeenikko ajatus on että:
synti kuin rutto, bakteeri, virus joka leviää ilmatartuntana,
likeellä olona aika nopeasti, joten kellekkään ole toivoa.

Se saastuttaa nuoria sieluja ja pilaa niitä.

Raamattu on ainoa eses joku, joka yrittää kertoa asiasta ja löytää valoa.

Johtune, että skitsofreenikot tykkäävät Raamatusta.
Ja ehkä mielisairaalassa saastuneisuus ideologia elää telepatiassa.
Näitä ajatuksia saa sairaalan muurien takana, jossa on ihan oma kulttuurinsa.
No, ainakin tajuaa, että tämä on mielisairaala, jossa on sellaisia ajatuksia,
jotka eivät ole minun ajatuksiani tai jottain....


Joka tapauksessa pakkooireet menevät suuntaan, että alkaa tulla rituaaleja
joilla saa itsensä pelastettua maailmaan saastuneisuudelta.
Pidättää hengitystä tai jottain....loitsuja ym.

Sitten tulee hoo hetki kun kuolee vertauskuvallisesti.
Se on nollapointti, jossa aika nollaantuu ja pysähtyy.
Makaa sängyssä ja odottaa millä sekunnilla vain kuolevansa.
Ero elävään siinä, että mentaalisesti ja henkisesti on valmis kuolemaan
koska usko siihen.

Mutta totta vie ei kuolekaan.
Ihmettelee vielä kerran ja tuntee, että on ohittanut toiselle puolen siltaa, jossa uutta maata.
Tärkeä tapahtuma sinänsä.

Loput onkin jälleenrakentamista.

Voi se psykoosi olla joku aivojen luonnon ilmiö....kunhan jaksaa tietää että se on normaali ilmiö.

Itse näen asian aivan toisin. Uskonto, tai uskominen johonkin voi parhaimmillaan antaa balanssia, uutta perspektiiviä, ja sisältöä elämään.

Olen itse ollut elämäni aikana ja sen varrella hyvinkin uskovainen. Välillä olen vieläkin, tällä hetkellä vähemmän. Johtunee huonoista kokemuksista elämässä ja nykyisestä vaikeasta elämäntilanteesta.

En kuitenkaan katso, että uskovaisuus olisi merkki jostakin ja mistään mt-ongelmasta, tai häiriöstä. Jos siihen ei liity harhojen näkemistä, tai ääniharhoja. Tai ihminen ei ala käyttäytyä aivan tolkuttomasti ja holtittomasti. Esim. että kuvittelee oikeasti juttelevansa dialogin muodossa Jumalan, Buddhan tai enkelien kanssa.

Silti en teilaa täysin ja kokonaan ns. parapsykologisia kokemuksia, joita joillakin ihmisillä oikeasti on. Kuka voi mennä sanomaan, että ne ovat vääriä, aistiharhaiasia, tai kuviteltuja asioita? Universumi on sen verran ihmeellinen tila, että voihan täällä olla oikeasti erilaisia tasoja, tai ulottuvuuksia, joita me emme kaikki aisti, koe ja tunne.- Tai joista emme tiedä mitään.

Totuus on tuolla jossakin.

Eikä ole olemassa yhtä ainoaa totuutta ja fyysistä todellisuutta.

Harmittaa kun en käynyt päivällä kotipitsasta hakemassa pitsaa, vaikka saatoin jo melkein autossa haistaa pitsan tuoksun. Nyt on sitten nälkäkin. Mutta ei hätää. Huomennakin saa pitsaa, tunteet muuttuvat ja mielikin voi muuttua :)