vai kuuluuko narsismi osana kaksisuuntaisuuteen?
Kysyn tätä, koska jotenkin tuntuu, kun tunnen joitakin kaksisuuntaisia, niin kaikki ovat melko itsekeskeisiä ja itselle hamuavia, omaa minäänsä korostaen, valokeilassa kamalaa rokkia huutaen ja lihaksia pullistellen. Ihan kuin olisi pää todella pahastikin sekaisin vaiko on narsismia tuo?
Kysyn tätä, koska jotenkin tuntuu, kun tunnen joitakin kaksisuuntaisia, niin kaikki ovat melko itsekeskeisiä ja itselle hamuavia, omaa minäänsä korostaen, valokeilassa kamalaa rokkia huutaen ja lihaksia pullistellen. Ihan kuin olisi pää todella pahastikin sekaisin vaiko on narsismia tuo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eräs tuntemani kaksisuuntaisesta kärsivä, saattaa loukkaantua aivan tyhjästä ainakin. Toisinaan hän saattaa keksiä aivan omiaan, ja sanoo että sä sanoit eilen niin että sulla on torstaina vapaapäivä, ja nyt väität ettei olekaan, aivan varmasti sanoit, älä muuta väitä. Tai sitten, että sä lupasit että lainaat mulle rahaa satasen, etkö muka muista.
Paras oli, kun kysyin tältä henkilöltä että koska aikoo palauttaa lainalla olevan kakkuvuoan minulle. Mähän palautin sen sulle eilen, etkö muista kun kävin. Hmm, olin kyllä eilen iltavuorossa, etkä ole kyllä käynyt. No sitten mulla ei ole vastausta tähän, ja vaihtaa puheenaihetta. En tiedä mitä sanoa. Seuraavana päivänä hän palauttaa kakkuvuoan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kysyn että mikä juttu tää nyt oli, että sähän sanoit eilen että... Keskeyttää minut ja sanoo ettei ole mitään sanonut, ja väittää päälle että sähän lupasit että saan pitää sitä vielä yhden päivän ja sovittiin että tänään tuon sen.
Tämmöistä. Ei tämän henkilön kanssa tiedä miten toimia. Hän kääntää aina kaiken siten, että valehtelee sitä mukaa kuin on itselleen edullista, pokkana, ja kiistää kaiken, ja muuttaa tarinaa kesken kaiken.
Tavallaan harmiton, auttaa välillä, mutta sitten tulee paljon ihmeellisyyksiä, ja joudun pyytelemään välillä anteeksi ilman että tiedän edes mitä olen tehnyt.
Itse tunnen pari ja molemmat uhrautuvaisia, muita ajattelevia. Välittäminen menee vähän yli ja laiminlyövät itseään. Kunhan ihminen syö lääkkeensä niin mitään ongelmiakaan ei oikeastaan ole.
Maniassa voi luulla mitä tahansa itsestään toisinaan. Toisaalta depiksessä inhoaa itseään jne. Palstalla ihmisillä joko tarve provoilla tai eivät tiedä asioista. Ja bipoa-oireilua on monenlaista, niin monenlaista kuin kantajiakin.
Tunnen tämmöisen ihmisen. Hänellä vaihtelee juurikin tuo että välillä menee lujaa ja välillä inhoaa itseään. Hän ajattelee välillä että kaikki on mahdollista ja ihanaa, sitten tulee kausia jolloin hän inhoaa itseään. Toisinaan hänellä menee päässään sekaisin myös välillä se, kuka on ajatellut hänestä pahaa, hän vai joku ulkopuolinen. Ajatuksenjuoksu on niin valtavaa, että johtuu varmasti siitä. Sen takia hän toisinaan syyttää muita ihmisiä sellaisista asioista joita he eivät ole sanoneet. Välillä hän saattaa myös käyttäytyä tylysti, ja sitten syyttää muita tylyydestä, tämäkin menee hänen päässään sekaisin. Hän ilmeisesti tajuaa käyttäytyvänsä tökerösti, mutta kun hän tarpeeksi pyörittelee asiaa päässään, niin hän näkeekin jonkun muun ihmisen toimivan tökerösti, ja syyttää sitten häntä siitä.
Sanotaanko näin, että lähipiirissä on aika raskasta, kun asioita pulppuaa tyhjästä, ja koskaan ei tiedä mistä päin tuulee. Mutta välillä hän on aivan kivakin tyyppi.