Miten voisin olla myötätuntoisempi itseäni kohtaan kun kohtaan ihastukseni? Ihastumiseni on ajautunut siihen pisteeseen, että voin fyysisesti pahoin kun joudun tekemisiin ihastukseni kanssa, koska minua jännittää niin paljon (esim. sydän hakkaa tuhatta ja sataa, kädet tärisevät, sanat juuttuvat kurkkuun ja puna nousee kasvoille).
Toki välillä tunnen "positiivisiakin" tunteita eli hymyilyttää ja perhosia lepattelee vatsan pohjassa. Mutta tätä tapahtuu vain kun tunnen olevani turvallisen matkan päässä ihastukseni kohteesta ja kun olen passiivisesti tekemisissä ihastukseni kanssa (esim. hän on samassa tilassa ja puhuu muille, mutta on kaukana minusta).
Ahdistaa kun jännittää niin paljon ja minun pitäisi mennä puhumaan hänelle asiasta x ja y tämän viikon aikana ja voin ajatuksesta jo nyt pahoin - pelkään niin paljon, että hän huomaa, että olen ihastunut häneen.
Itseasiassa hän on jo noteraannut oudon käytökseni, enkä ole varma, mitä mieltä hän siitä on... :( Oloni on turvaton kun joudun tekemisiin kahden kesken hänen kanssaan. Ja turvattomuuden tunne johtuu siitä, että pelkään paljastuvani ja joutuvani naurunalaiseksi tai että hän loukkaantuu siitä, että tällainen ruma ihmispaska on ihastunut siihen.
Miten olisin itselleni armollisempi ja oppisin hyväksymään sen, että jännitys on ok, eikä minun tarvitse yrittää tehdä minkäänlaista vaikutusta ihastukseni vuoksi?
Olen itselleni niin armottoman julma ja soimaan itseäni siitä, etten kykene käyttäytymään normaalisti ihastuksen kohteeni seurassa. Mitä enemmän yritän käyttäytyä normaalisti, sen enemmän sekoilen hänen seurassaan...
Haluan vain olla normaali hänen seurassaan, en mitään muuta.
Toki välillä tunnen "positiivisiakin" tunteita eli hymyilyttää ja perhosia lepattelee vatsan pohjassa. Mutta tätä tapahtuu vain kun tunnen olevani turvallisen matkan päässä ihastukseni kohteesta ja kun olen passiivisesti tekemisissä ihastukseni kanssa (esim. hän on samassa tilassa ja puhuu muille, mutta on kaukana minusta).
Ahdistaa kun jännittää niin paljon ja minun pitäisi mennä puhumaan hänelle asiasta x ja y tämän viikon aikana ja voin ajatuksesta jo nyt pahoin - pelkään niin paljon, että hän huomaa, että olen ihastunut häneen.
Itseasiassa hän on jo noteraannut oudon käytökseni, enkä ole varma, mitä mieltä hän siitä on... :( Oloni on turvaton kun joudun tekemisiin kahden kesken hänen kanssaan. Ja turvattomuuden tunne johtuu siitä, että pelkään paljastuvani ja joutuvani naurunalaiseksi tai että hän loukkaantuu siitä, että tällainen ruma ihmispaska on ihastunut siihen.
Miten olisin itselleni armollisempi ja oppisin hyväksymään sen, että jännitys on ok, eikä minun tarvitse yrittää tehdä minkäänlaista vaikutusta ihastukseni vuoksi?
Olen itselleni niin armottoman julma ja soimaan itseäni siitä, etten kykene käyttäytymään normaalisti ihastuksen kohteeni seurassa. Mitä enemmän yritän käyttäytyä normaalisti, sen enemmän sekoilen hänen seurassaan...
Haluan vain olla normaali hänen seurassaan, en mitään muuta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suloista ❤️ Toi on vaan söpöä eikä yhtään noloa.
Tää oli ihan järisyttävän söpösti muotoiltu. Ole vaan oma itsesi, niin kaikki menee hyvin. Tsemppiä ❤️
Jos mies hermoilisi tuolla tavoin vuokseni, sulattaisi sydämeni ihan täysin. Kyllä se siitä sitten ❤️
No eikö se ole hyvä jos toinen huomaa ihastuksesi jo käytöksestä, niin ei tarvitse alkaa miettimään sen sanoittamista. Ei kai sitä muuta voi ku yrittää olla oma ittensä vaan ja toinen tykkää tai sitte ei. Ja ihastuminen on hellyttävää, kun toinen on niin paljaana siinä edessä, vaikkei edes johtaisi sen enempään. Tuota ihmistä kohtaan tulee tuntemaan aina lämpimiä tunteita, eihän niitä elämän aikana kovin monia kohdalle satu.
Olet ehkä luonut ihastuksesta liiankin elämää suurempaa kuvan. Yritä ajatella että hänkin on vain ihminen. Pelkään että satutat itsesi tuolla menolla. Tulee itselleni ensi ihastus mieleen käyttäydyn kuin sinä.