Olen nyt seurustellut pari kuukautta erään naisen kanssa. Hänellä on tapana jatkuvasti yrittää päättää mitä minä tarvitsen ja mitä minun kannattaa tehdä. Jos kieltäydyn kohteliaasti hankkimasta esim jotain tavaraa, niin hän sanoo minua hankalaksi ihmiseksi ja vetää herneen nenään.
Esim hän sanoi minulle että tarvitset viinilasikokoelman, jokaista eri tyyppiä 12 kpl, eli 36 lasia yhteensä. Sanoin etten oikein tiedä, kun en juo viiniäkään. Hän alkoi painostaa, että kyllä sinä niitä ennemmin tai myöhemmin tarvit, jos järjestät esim kavereillesi illallisen tms. Sanoin että me ollaan kyllä kavereiden kanssa juotu viiniä ihan kahvikupista, kun onnistuu se siitäkin. Tässä vaiheessa huomasin että savu alkoi nousta naisen korvista. Asia unohtui, kunnes olimme kaupoilla ja hän alkoi jälleen tivaamaan, että aiotko nyt ostaa, katso nyt kuinka hienoja laseja, eikä edes kovin kalliita. Nyt sä kyllä ostat, mä laita niitä tuohon ostoskärryyn, näin ja näin. Sanoin sitten, että voin mä nyt yhden 6 lasin setin ostaa, kun sen sai 15 eurolla. Hän kihisi kiukusta, ja sanoi että on tyhmää ostaa vain 6 lasia, ja sitäpaitsi valkoviinille ja kuoharille on omat lasinsa, sä tarvit ne kaikki. Pidin pääni ja sanoin etten ihan oikeasti tarvi. Ostin 6 lasin setin, ja hän pahoitti mielensä. Sanoi olevansa todella pettynyt ja syytti minua vaikeaksi ihmiseksi.
Samanlaisia tapahtumia on ollut monessa eri muodossa. Hänellä on tarve saada minut tekemään jotain ideoitaan, ja sitten kun en lähde kaikkeen hömpötykseen mukaan, niin suututaan. Toki jos idea on sellainen, että haluan sen itsekin toteuttaa, niin toki sellaisiin lähden. Hän sanoo tosiaan minua vaikeaksi ihmiseksi, ja että kun hän yrittää olla kiltti ja auttaa minua ja huolehtia, niin minä sitten vain pullikoin vastaan, että hän ahdistuu ja tuntee olonsa huonoksi ja kokee etten välitä hänestä, ja että ajattelen vain omaa napaani.
Itse ajattelen taas niin, että kai minulla nyt aikuisella miehellä on oikeus päättää, mihin juttuihin lähden, ja mitä rahoillani ostan. Ei kai se ole hankaluutta. Itse en kuitenkaan ole painostanut naista mihinkään, vaan aina kysynyt mielipiteen ensin. Toki hän usein vastaa ehdotuksiini, että ei väliä, tai sitten tyrmää ne täysin, riippuu vähän päivästä. Toisinaan käy kaikki, toisinaan ei mikään.
Nyt hän on pitänyt viikon mykkäkoulua. Veikkaan että hautoo eroa.
Esim hän sanoi minulle että tarvitset viinilasikokoelman, jokaista eri tyyppiä 12 kpl, eli 36 lasia yhteensä. Sanoin etten oikein tiedä, kun en juo viiniäkään. Hän alkoi painostaa, että kyllä sinä niitä ennemmin tai myöhemmin tarvit, jos järjestät esim kavereillesi illallisen tms. Sanoin että me ollaan kyllä kavereiden kanssa juotu viiniä ihan kahvikupista, kun onnistuu se siitäkin. Tässä vaiheessa huomasin että savu alkoi nousta naisen korvista. Asia unohtui, kunnes olimme kaupoilla ja hän alkoi jälleen tivaamaan, että aiotko nyt ostaa, katso nyt kuinka hienoja laseja, eikä edes kovin kalliita. Nyt sä kyllä ostat, mä laita niitä tuohon ostoskärryyn, näin ja näin. Sanoin sitten, että voin mä nyt yhden 6 lasin setin ostaa, kun sen sai 15 eurolla. Hän kihisi kiukusta, ja sanoi että on tyhmää ostaa vain 6 lasia, ja sitäpaitsi valkoviinille ja kuoharille on omat lasinsa, sä tarvit ne kaikki. Pidin pääni ja sanoin etten ihan oikeasti tarvi. Ostin 6 lasin setin, ja hän pahoitti mielensä. Sanoi olevansa todella pettynyt ja syytti minua vaikeaksi ihmiseksi.
Samanlaisia tapahtumia on ollut monessa eri muodossa. Hänellä on tarve saada minut tekemään jotain ideoitaan, ja sitten kun en lähde kaikkeen hömpötykseen mukaan, niin suututaan. Toki jos idea on sellainen, että haluan sen itsekin toteuttaa, niin toki sellaisiin lähden. Hän sanoo tosiaan minua vaikeaksi ihmiseksi, ja että kun hän yrittää olla kiltti ja auttaa minua ja huolehtia, niin minä sitten vain pullikoin vastaan, että hän ahdistuu ja tuntee olonsa huonoksi ja kokee etten välitä hänestä, ja että ajattelen vain omaa napaani.
Itse ajattelen taas niin, että kai minulla nyt aikuisella miehellä on oikeus päättää, mihin juttuihin lähden, ja mitä rahoillani ostan. Ei kai se ole hankaluutta. Itse en kuitenkaan ole painostanut naista mihinkään, vaan aina kysynyt mielipiteen ensin. Toki hän usein vastaa ehdotuksiini, että ei väliä, tai sitten tyrmää ne täysin, riippuu vähän päivästä. Toisinaan käy kaikki, toisinaan ei mikään.
Nyt hän on pitänyt viikon mykkäkoulua. Veikkaan että hautoo eroa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysyppä sama tuolta narsisti-palstalta, niin saat vastauksen, mistä on kysymys.
Kysymys on itsekeskeisestä, oman edun tavoittelusta ja sinun hyväksikäytöstäsi. Niin moni nainen ostattaa kultakoruja, teettää miehelleen kaikki työt kotona, määräilee jopa koira-aitauksen värin ja miehensä maalaamaan koira-aidan, vaikka mies olisi kuinka allerginen koirille.
Juu näinkin olen ajatellut. Toki hän ei ostata itselleen mitään, vaan laittaa minut ostamaan itselleni asioita, joita hänen mielestään tarvitsen. Hän ei saavuta toimillaan omaa etua, enkä voi lukea tuota hyväksikäytöksikään, koska tavarat ovat tulleet minulle eikä hänelle. Omituista tämä käytös on silti, saako hän tällä sitten jotain omaa hyvääoloa, kun saa toisen ostamaan asioita, joita hän kuvittelee tarpeellisiksi.
Ja lisätään vielä sen verran, että kun kieltäydyin ostamasta pöytäliinoja (=minulla on niitä jo tarpeeksi) niin hän sanoi olevansa todella pettynyt, ja osti sitten omilla rahoillaan SEITSEMÄN erilaista pöytäliinaa, ja toi ne väkisin minulle ja vahti että laitan ne varmasti pöytääni. Ja vannotti vielä, että pöytäliinoja täytyy sitten vielä muistaa vaihtaa tarpeeksi usein.
Ei tuota käytöstä tarvitse leimata miksikään, mutta ihan selvästi siinä ei ole kysymys sinun edustasi. Hän tyydyttää jotain omaa tarvettaan sinun kauttasi eikä välitä että loukkaa itsemääräämistäsi. Olet pitänyt puolesi, se on hyvä, jatka niin. Jos pysyt suhteessa on vaara että alat vähitellen mennä mukaan, koska toinen, joka tosissaan uskoo siihen mitä tekee ja että se on (muka) sinunkin parhaaksesi, pystyy vaikuttamaan todellisuudentajuusi. Käsityksesi omista tunteistasi ja tarpeistasi saattaa rapautua vähitellen, ja sitten hän pystyy pompottamaan sinua vielä enemmän.
Pidä varasi. Tuollainen piirre ei todennäköisesti ajan kanssa muutu miksikään, tai sitten pahenee.
Kuulostaa ihan isäni exältä, joku hirveä tarve itsepintaisesti tuputtaa ja olettaa että joku 60vuotias sinkkumies nyt tarvi muka joka hetkeen erilaisen pöytäliinan. Isä sitten kuoli ja sain kaiken muun lisäksi perinnöksi sellaiset astiastot, että niillä pidettäisiin kunnon porukalle vaikka häät tai muunlaiset kemut. Oli hajukynttilöitä joka sorttia ja pöytäliinaa joka vuodenajalle ja juhlalle. V**tu sitä krääsän määrää, enkä enää ihmettele miksi pihin isän tili oli tyhjä, kun kuolema koitti.
En oikein osaa sanoa mikä diagnoosi kyseiselle ihmiselle asettuisi, mutta kai jollain tavalla on traumatisoitunut eikä osaa käsitellä omia tunteitaan tai muiden tarpeita itseään pidemmälle, vaikka hyvää tarkoittaakin niin silti .