Onko tämä kaksisuuntaista vai mitä?

Olen nyt seurustellut pari kuukautta erään naisen kanssa. Hänellä on tapana jatkuvasti yrittää päättää mitä minä tarvitsen ja mitä minun kannattaa tehdä. Jos kieltäydyn kohteliaasti hankkimasta esim jotain tavaraa, niin hän sanoo minua hankalaksi ihmiseksi ja vetää herneen nenään.

Esim hän sanoi minulle että tarvitset viinilasikokoelman, jokaista eri tyyppiä 12 kpl, eli 36 lasia yhteensä. Sanoin etten oikein tiedä, kun en juo viiniäkään. Hän alkoi painostaa, että kyllä sinä niitä ennemmin tai myöhemmin tarvit, jos järjestät esim kavereillesi illallisen tms. Sanoin että me ollaan kyllä kavereiden kanssa juotu viiniä ihan kahvikupista, kun onnistuu se siitäkin. Tässä vaiheessa huomasin että savu alkoi nousta naisen korvista. Asia unohtui, kunnes olimme kaupoilla ja hän alkoi jälleen tivaamaan, että aiotko nyt ostaa, katso nyt kuinka hienoja laseja, eikä edes kovin kalliita. Nyt sä kyllä ostat, mä laita niitä tuohon ostoskärryyn, näin ja näin. Sanoin sitten, että voin mä nyt yhden 6 lasin setin ostaa, kun sen sai 15 eurolla. Hän kihisi kiukusta, ja sanoi että on tyhmää ostaa vain 6 lasia, ja sitäpaitsi valkoviinille ja kuoharille on omat lasinsa, sä tarvit ne kaikki. Pidin pääni ja sanoin etten ihan oikeasti tarvi. Ostin 6 lasin setin, ja hän pahoitti mielensä. Sanoi olevansa todella pettynyt ja syytti minua vaikeaksi ihmiseksi.

Samanlaisia tapahtumia on ollut monessa eri muodossa. Hänellä on tarve saada minut tekemään jotain ideoitaan, ja sitten kun en lähde kaikkeen hömpötykseen mukaan, niin suututaan. Toki jos idea on sellainen, että haluan sen itsekin toteuttaa, niin toki sellaisiin lähden. Hän sanoo tosiaan minua vaikeaksi ihmiseksi, ja että kun hän yrittää olla kiltti ja auttaa minua ja huolehtia, niin minä sitten vain pullikoin vastaan, että hän ahdistuu ja tuntee olonsa huonoksi ja kokee etten välitä hänestä, ja että ajattelen vain omaa napaani.

Itse ajattelen taas niin, että kai minulla nyt aikuisella miehellä on oikeus päättää, mihin juttuihin lähden, ja mitä rahoillani ostan. Ei kai se ole hankaluutta. Itse en kuitenkaan ole painostanut naista mihinkään, vaan aina kysynyt mielipiteen ensin. Toki hän usein vastaa ehdotuksiini, että ei väliä, tai sitten tyrmää ne täysin, riippuu vähän päivästä. Toisinaan käy kaikki, toisinaan ei mikään.

Nyt hän on pitänyt viikon mykkäkoulua. Veikkaan että hautoo eroa.