Kyllä minä sen tiedän että olen ruma.

Onko ulkonäöllä lopultakaan yhtään mitään väliä? Kyllä kiintymisen ja rakastumisen perusteena on ihan muut arvot. Aidossa rakkauden kanssa ei ulkonäöllä ole mitään tekemistä.
Minä olen rakastunut enemmän kuin kaksi kertaa ihmiseen, jota ei voi sanoa kauniiksi/komeaksi. Minä olen rakastunut henkilöön itseensä, joka käsittää niin paljon muutakin kuin ulkonäön. Minä itse olen aona pitänyt ihmisen sisintä kaikkein tärkeimpänä komponenttina.

Hyvä kun tiedät!

Minäkin olen ruma ja se johtuu hiljalleen etenevästä sairaudesta silti naureskellaan. Toivottavasti sattuu omalle kohdalle.

Sellaisista ihmisistä kannattaa pysyä kaukana jotka ajattelee sinusta noin rumasti!

En tiedä miksi noin ajattelet, koska kauneus ja komeus on aina katsojan omissa silmissä. Luonteella ja monella muulla asialla on paljon enemmän merkitystä kuin ulkonäöllä.
Itse ajattelen niin, että jos en kelpaa niin silloin se ihminen ei ollut minulle se oikea.

Niin olet, mutta jos yhtään lohduttaa, kelpaat edelleen panoksi minulle. Mieheltä.

Välillä realiteetit unohtuu itsekullakin, kun sitä itteensä ei oikein kattele ulkopuolisen silmin, vaan se minä/itte tuijottelee sieltä silmien läpi vaan muita. Olis ehkä hyödyllistä että joku seurais päivän salaa kameran kans, lisäis ittetuntemusta rutkasti sen pätkän kattominen.

Mullekin on useat kerrat sanottu ett olen ruma. En ymmärrä mikä tarve ihmisillä on tulla sanomaan toiselle, ett kyseinen henkilö on ruma. Kyllä ruma itse tiedostaa oman ulkonäkönsä, ei sitä tarvi erikseen tulla sanomaan. Olen ruma, en kelpaa mihinkään tai kellekään rumuuteni tähden, ei ole mitään epäselvyyksiä tuon tajuamiselle. Jopa tutut ovat sanoneet asiasta, joten totta sen täytyy sitten olla. Ei hyödytä laittautua, eikä meikata tai pukeutua paremmin, käydä kampaajalla muuttamassa hiustyyliä, miks vaivautuisin, silti olisin yhä ruma. En enää edes katsele ketään tai jos katson, heti pamahtaa viimeisimmän tuttavan sanat mun ulkonäöstä mieleen, haukkui mut vaatteita ja hiuksia myöten rumaksi, kuulema ihan auttaakseen. Ajatteliko, ett masentunut masentuu entisestään, kun vähän pukataan sillalta alas, halusiko ett lähden oman käden kautta rumuuteni takia.

Mitä enemmän minun ulkonäköä on arvosteltu, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että nämä itkeskelijät näkee asian aivan päinvastoin ja kuvittelee itse, että keskityn samoihin asioihin elämässä kuin he. On ruodittu hiustyylit, vaatetus ynnä muu elämässä niin kovin olennainen asia. Ihminen hehkuu sisäisesti vasta siinä vaiheessa kun hän hyväksyy itse ulkonäkönsä ja sitä ei voi muiden tyynnyttämiseksi kytkeä pois päältä.

Onpa teillä omituisia tuttavia, tosi moukkamaisia. Täytyy olla valtavat alemmuuskompleksit oman ulkonäön takia, että rupeaa tosia nimittelemään rumaksi. Ulkonäkö on kuitenkin vain sivuseikka, ja sitä voi parantaa noudattamalla siisteyttä, hoidattamalla hiuksensa ja hampaansa sekä liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Sekä iloisella ilmeellä.
Kauneus on katoavaista, rumuus sen kun lisääntyy. Ja ruma käytös vasta rumaa onkin.