Menisi mönkään olisi vaivaannuttavaa nähdä sitäkö sinä nainen pohdit?
Jos jostain syystä asiat
Anonyymi
621086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Miehenä vastaan että sellaista naista en halua nähdä jolla on yksikin karva liikaa!!!!!
Ja minä kun en karvoistani luovu 😂
Hyvin sanottu siellä perällä 😂
🤗🤗▶🥰🥰▶💖✔▶🈁💗
En pelkää elämässä tuollaisia asioita. En pelkää tunteista kertomista, vaikka se ei välttämättä ihan helppoa ole. En pelkää sitä, ettei asioista tulisi mitään, asioistahan pitäisi kuitenkin puhua. Ja vaikka menisi miten ( tietenkin toivoen että menisi hyvin), niin tunteet (ehkäpä vielä molempien) on kuitenkin olemassa. En koe toisen näkemistä vaivaannuttavana. Enkä toisen kanssa viestittelyä millään tavalla vaivaannuttavana. Viestit tulisi olla muualla kuin täällä.
Toki elämässä minulla on pelkoja, paljonkin, mutta ne eivät koske tuollaisia asioita.
Voisitko kertoa että mitä nainen tarkoittaa kun hän on jo aika kaun aina kun nähdään katsoo minua silmiin? Odottaako hän että lähestyisin häntä ja miksi ei itse tuu sitten suoraan jutteleen tai laita vaikka viestiä? Mulla on sellainen tunne että me molemmat tiedetään että tykätään toisistamme mutta kuitenkaan kumpikaan ei lähesty.
Jos hän katsoo silmiisi, hänellä on varmasti tunteita sinua kohtaan. Ja hän uskaltaa kohdata sinut. Kyllä hän silloin varmasti toivoo, että lähestyisit häntä. Onhan katse viesti. Se myös kertoo, että hän haluaa olla juuri siinä.
Joo. Mikähän olisi sellainen hyvä varovainen ele jolla saisin asian etenemään? Tosiaan nähdään aina vaan aika lyhyt hetki ja siinä melkein samantien pitäisi keksiä jotain. Jotenkin tuntuu niin epäsopivalta että kun saavun paikalle ja samantien kysyisin että lähtiskö hän mun kanssa johonkin joskus. Emme tunne toisiamme muuta kuin nimet tiedetään ja sitten tuijotellaan toisiamme emme siis ole muuten tuttuja eikä meillä ole yhteisiäkään tuttuja..
Entä jos annat hänelle pienen kirjeen ohimennen, jossa kysyt vain, että haluaisitko jutella tai lähteä kahville ?
Mullaki yhen miehen kans.... en varppiin uskalla avautua jos hän ei aloita.
Nyt kun on ihania lämpimiä kesäpäiviä, niin pyydä hänet vaikka jätskille.. oisko se luontevaa?
Saavut paikalle?
Hänen työpaikalleen.
Kysy vain rohkeasti. Jospa nainen odottaa, että toinen lähestyisi.
Liekö sama ko mulla, mut kerron kasvotusten.
EI KARVOJA KIITOS 🤮
Minun ongelmani on se, että en pysty tekemään minkäänlaista aloitetta, eikä mieskään tee. Otetaan vaan katsekontaktia, kenties hymyillään maskin takana ja punastellaan, mutta silti mitään ei ikinä tapahdu. Näkeminen alkaa sen takia tuntua jo hölmöltä. Alkuun se oli parasta, mutta nyt vaan harmittaa kun asia ei etene. Nähdään vaan nopeasti ja siinä se oli, ja sama toistuu kerta toisensa jälkeen.
Ei niinkään pelota se, että asiat menisi mönkään. Ahdistaa vaan se, kun mitään ei tapahdu. Itseäni voin siitä toki syyttää, kun olen niin ujo.
Minulla sama homma olen ujo ja en tiedä mitä sanoisin kun näen hänet. Molemmat odottaa en haluaisi säikäyttää mitenkään en tiedä mikä olisi sille naiselle sellainen varovainen ja helposti lähestyttävä aloite vaikka aluksi ihan kaveripohjaltakin? Sillä naisella on salainen puhelinnumero joten en löydä sitä fonectasta ja vaikka löytyisikin en uskaltaisi varmaan laittaa viestiä. Minulla on kylläkin epäilys että hän on soittanut minulle pari kertaa "väärään numeroon" ehkä se on vinkki mutta varmaksi ei voi sanoa. Ääni kuulosti vähän samalta sen numeron varmuuden vuoksi tallensin puhelimeeni mutta en edes tiedä onko se hän koska numeron tietoja ei löydy...
Sinun pitäisi miettiä ja työstää sitä, miksi et pysty tekemään aloitteita. Se on vähän typerää, hassua ja tietyllä tavalla karmivaakin. Siihen voi olla paljon eri syitä, ja etenkin ei aina niin hyviäkään.
Toiset voivat olla jo lapsuudessaan pumpulissa kasvaneita. Liian hemmoteltu ja, joka totta puhuen usein aiheuttaa jopa luonnevikoja kun toisen puolesta on tehty liikaa asioita, eikä toinen opi valmistautumaan oikeaan elämään, pettymyksiin ja toisen huomioon ottamiseen. Pahimmillaan se edesauttaa narsismin syntymistä. Narsistihan odottaa kaikkien haluavan hänet ja suorastaan kilpailevatn hänestä. Liian suuret luulot itsestä, jotka eivät perustu todellisiin asioihin. Luonnehan on se mikä ihmisessä on tärkeää.
Narsisti on vielä pirullinen siitä, että jos toinen ottaa yhteyttä ja tekee aloitteen, narsisti voi kiusata, heittäytyä vaikeaksi ja ylimieliseksi. Ikään kuin odottaa toisen hyppivät perässään ja tekevän kaikkensa sinun eteensä. On jopa ilkeä sille lähestyjälle. Kun pitää vaan nostattaa omaa sairasta omanarvontuntoa sairaalla tavalla. Ei ajattele siis ollenkaan sitä aloitteen tekijää vaan itseään. Ikäänkuin oma " suuruuden hulluus" vain kasvaa ja vaatii toiselta lisää. On loukkaaminen ja kohtuuton. Niin, kuulostaako tutulta? Kun toinen lähestyy, ei olekaan normaali, ystävällinen ja ilahtunut.
Jotkin on saanut taas liian helposti asioita elämässään, eikä vaivaudu tekemään mitään. Sekään ei ole hyvä olla niin itsekäs.
Ujous taas on ymmärrettävää, mutta ujo ihminenkin toimii, ei ole epäkohtelias ja ilkeä toiselle, ei missään nimessä ole sellainen, päinvastoin.
Moni naamioi oman huonon luonteensa ujouden alle, kun ei uskalla katsoa totuutta. Tarkkanäköinen ihminen kyllä huomaa, onko se ujoutta vai onko sen takana muutakin.
Muitakin syitä löytyy. Mutta kyllä elämässä pitää opetella asioita, ei voi olla vain niin kovin omahyväinen että odottaa toiselta. Itse kyllä olen sen verran vanhanaikainen, että koen sen olevan miehen tehtävä. Tai jos toinen on sössinyt, on kyllä jo ihan kohteliaisuuden nimissä hänen tehtävänsä ottaa yhteyttä. Yhteyttä ei myöskään ole pakko ottaa. Toki silloin menettää ansaitusti sen toisen ja on itse ansainnut ja tehnyt sen, että jää ilman elämän arvokkaimpia ja aidoimpia asioita. Silloin ei kyllä ole rakkautta, tunteita ja romanttisia asioita arvostava ihminen, kun tuollaiset asiat hylkää. Mutta jokaisen oma valinta.
Se, että koet ettei mitään tapahdu, vaikka näettekin, voi johtua siitä että olet kärsimätön. Sillä olen varma, että tapahtuu.
Jos vaikka viestittelee oikeasti, ei täällä sen "ihastuksensa" kanssa, olitte koko ajan tuntemaan toisenne. Jos se tapahtuu täällä, se ei lisää alkuunkaan luottamusta, läheisyyttä ja totuudellisuutta, jotka ovat itselleni tärkeitä. Kun se viestittely tapahtuu oikeasti, olitte koko ajan luottamaan toisiinne ja opitte tuntemaan ja lähennytte toisianne ja ennen pitkää sitten tapahtuu asioita, jotta voitte olla yhdessä. Näin todella uskon. Itsellä on se, että kun toinen ottaa etäisyyttä, kaikki alkaa ikään kuin uudelleen. Juuri kun opin luottamaan, toinen näyttää taas huonot piirteensä ja vetäytyy. Se ei lisää luottamusta joka itselleni on ensiarvoista.
Kun näette toisenne, myös silloin asioita tapahtuu, paljonkin. Siinäkin lähennytte ja olette matkalla toistemme luokse. Ehkei vain osaa tulkita näitä asioita. Näkemisessä nimenomaan ikään kuin opettelee olemaan toisen kanssa ja onhan se tärkeää.
Ymmärrän tuonkin, että harmittaa kun asiat eivät etene. Niin harmittaa minuakin ja toisinaan turhaudun kovastikin. Tietyllä tapaa olisin ihan valmis läheisyyteen, syliin ja siihen,vettä toinen vain tarttuisi kädestä. Ja niitä salaa toivon.
Mutta älä enää milloinkaan aliarvioi yhteydenpidon merkitystä. Siinä nyt "vain" matkaa toisen luo. Yhteydenpidolla en todellakaan tarkoita näitä kirjoituksia täällä ( enkä tänne jää). Eivät nämä anna minulle yhtään samaa, joten tämä kirjoittamani ei nyt vain päde tänne.
Harva nyt ihan suoriltaan hyppää toisen syliin, vaikka mieli niin tekisikin 😉
Kädestä kiinni tarttuminen, ihan kaikki pienetkin asiat merkitsevät, myös viestit siltä oikealta ihmiseltä 🥰
Itseäni ei kyllä suuremmatkaan tavat pelästyttäisi 😝
ohhoh olipa stressaavanoloinen viesti. Toivottavasti hän ei ajattele minusta noin... En kyllä ole semmoinen että haluaisin toiselle mitään ikävää!
Sama. Minäkin jäin ihmettelemään, että olenko minä narsisti, kun en uskalla tehdä aloitetta, vai mikä tuossa oli pointti.. Joka tapauksessa minäkään en ikinä haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, etenkään ihastukseni.
No hieman kärsimätön myönnän kyllä olevani.. Ehkä pitää vaan antaa meille aikaa ja luottaa siihen, että kyllä meistä vielä jotain tulee, jos niin on tarkoitettu. :)
Joo, kaveripohjalta on minustakin ihan hyvä lähteä tutustumaan. Se tuntuu tavallaan turvallisemmalta. Se on vaan tosiaan hankala mennä kysymään toiselta, että oltaisko kavereita.. 😅 Ei yhtään tiedä miten toinen siihen suhtautuisi.
Itse ehkä jopa uskaltaisin laittaa hänelle vaikka tekstiviestin, mutta ongelma on siinä, että en tiedä hänen sukunimeään, joten vaikea löytää yhteystietoja.. Hän oletettavasti tietää minun koko nimeni ja voisi halutessaan ottaa yhteyttä. Siksi välillä mietin, että kiinnostaako häntä ollenkaan, kun ei ole ottanut yhteyttä, mutta voihan se ujous olla siinäkin esteenä.
Toivon että olisit väärässä. Mutta taidat olla oikeassa. Narsistinkin olisi tervehdyttää huomata oma kohtuuttomuus. Se on kuitenkin heidän oma minuuskäsitys joka pullikoi vastaan. Leivän murusia monelle ja huomionhakuisuus monilta. Siinä lyhykäisyydessään sitä miksi yksi ei kelpaa vaan monia pitää olla.
Oletko mies? Taivaansinisillä silmillä?
Ei loputtomiin aikaa tarvitsekaan antaa. Ja on väärin vain odottaa. En siis allekirjoita ollenkaan tuota, että " kyllä meistä vielä jotain tulee, jos niin on tarkoitettu" Ei tule noin, todella naiivia ja lapsellista.
Asioiden eteen pitää tehdä asioita, se on myös toisen ja yhteisen arvostamista. Pitää tehdä jotain tutustuakseen ja pitääkseen yhteyttä. Nämähän ovat niitä keinoja, polkuja yhteisen synnyttämiseksi. Polku toisen luo. Kyllähän se yhteydenpito taitaa olla se tärkein reitti, ei tosiaan tällainen pelleily täällä.
Jos toisen kanssa jotain tahtoo, pitää ymmärtää ettei se toinen vain tupsahda syliin kun itse ottaa etäisyyttä.Osaatko arvostaa näitä asioita, jotka tekevät yhdessäolon mahdolliseksi? Jos kumminkin haluaisitte samaa asiaa? Ei pienet asiat niin vaikeita ole. Isompiakin voi ja saa tehdä 😉 Asioille on lupa, jos se toinen rakastaa.
Ja jos toinen vain ottaa etäisyyttä, toinen voi mennä lukkoon , loukkaantua ja ajatella, ettei se toinen enää halua mitään. Ja voihan se olla niinkin. Etenkin jos toinen on tehnyt aikaisemmin pahaa tai satuttanut. Kyllä se yhteydenpito on aika tavalla avain asioihin. Jos nyt sitä yhteistä sitten haluaa.
Jo oikeassa ystävyydessäkin yhteydenpito on tärkeää, ei ystävyyskään saa olla toisen hyväksikäyttöä, että on yhteydessä vain silloin kun itse tarvitsee jotain. Ystävyyskin on jotain lämpimämpää.
Kysy vain haluaisiko nainen vaikka lähteä kahville.
Kunpa uskaltaisin...
Laita viestiä. Kysy vaikka kesästä. Odotan ja vastaan mielelläni takaisin.
Provolija taas vauhdissa.
Kaheli!
Itsellesi kö jankutat tätä samaa paskaa, pysy vaan sen oman puolison luona tai eroa, jos noin kovasti tekee vierasta mieli, ei näitä tervejärkinen jaksa edes lukea.
Jos olette jollain tavalla suhteessa olleet ja homma karahtaisi ns.kivikkoon, niin voihan se olla vaivaannuttavaa nähdä toisen kulkevan jonkun toisen kans yhdessä.
Miten asioiden pieleen meno vaikuttaa toisen näkemisintoon. Jos ei synkkaa, niin se on sillon moro, eikä siinä sen kummenpaa etikettiä tarvitse esittää.
No en mä oikeastaan sellaistakaan, se olis vähän liian pitkälle menevää ennakointia, ja jos näin sattuisi käymään, uskon fiksujen aikuisten selviävän sellaisesta, ehkä vähän huumorilla. Tai jo alun alkaen vähän kevyempi, kokeileva asenne mukana, että se perääntyminen sallittua kummallekkin, ja ei tarvitse pelätä mielen pahoittumisia. Niin, ja parhaassa tapauksessa sitten vain antaa tunteiden viedä mukanaan, tietenkin. Epävarmuus lähinnä kai vaan se kaikkein tavallisin, että onko toinen ylipäätään samoissa ajatuksissa, fiiliksissä kuin itse. Sitä ei ilman sanoja täysin varmaksi tiedä.
Heippa. Tykkään hänestä miehestä enemmän kuin tarpeeksi ja tiedän, että hän tykkää minusta. Olemme ujoja vain toistemme seurassa, joten jutustelu ei tahdo onnistua. Olen tehnyt rohkeita päätöksiä ennenkin elämässä, mutta kaikki ei ole niin helppoa ja mustavalkoista, joten asioita miettii ja analysoi liikaakin. Olisin kuitenkin laittanut viestin hänelle joku aika sitten, mutta yhteystietoja ei löytynyt. Nämä asiat kuitenkin pitäisi saada puhuttua kasvotusten, niin se helpottaisi kummankin elämää.
Toivottavasti sinä ap saat puhuttua kaipaamasi naisen kanssa.
No en tykkää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Aina kun näemme tuntuu kun ukkonen menisi läpi kehon enkä tiedä miten olisin tai mitä sanoisin. Haluaisin niin koskettaa ja sanoa kuinka komea olet. Pelkään eniten että tämä on sinulta leikkiä ja minulta syviä tunteita. Saat minut loistamaan ja jaksamaan eteenpäin, mutta etäisyys helpottaa, mutta sattuu
Kiitos ihana olet... Ei ole leikkiä ajattelen sinua joka päivä.
Miten sun ajatuksissa tuleeko tästä mitään?
No eipä sitä tiedä kuka olet.
En. Jos asiat menee mönkään niin sittenhän voi vältellä. Ja aika tuollaiset asiat korjaa kuitenkin.
Ne on männy jo. Koronapiikki ja kaikki oon ottanu.
Ihmettelen jos ajattelet, että vastaisin tänne.
En tosiaan sitä mieti yhtään. Haluaisin vain tutustua.
Niin minäkin. Haluisin olla sun lähellä!
Tiedän sen. Olet jollain ihme telepatian kaapelilla sen kertonut. Vähän se lohduttaa, saat jotain ihme väristyksiä minussa aikaan etäältäkin.
Ja ajatukset mennyt sinusta mies vuoristorataa välillä kaipaan ja välillä yritän unohtaa. Varmaan johtuu tästä tilanteen vaikeudesta.
Mikä tekee tilanteesta vaikean? Sama työnantaja?
Ei sama työnantaja vaikuta siihen. Vaikeaa, kun pitäisi lähestyä ja ei ole sopivaa tilaisuutta siihen.
Taitaa olla sen suhteen vähän myöhäistä. Mönkään meni, mutta ei meidän kauheasti tarvitse nähdä eikä varsinkaan olla tekemisissä.
Tietääkö toinen osapuoli tuosta sinunmielipiteestäsi? - ettei turhaan haaveile ...
Ei se ole mielipide vaan fakta ja hän tietää sen kyllä. Itselläni on vielä tunteita ja ikävä.
Miksi noin? Miten meni mönkään?
Tuskin sulle. Ei kannattaa etsiä täältä vastauksia.
Tuollaistakin voisi kokeilla sitten, että kun haluaa puhua ihastukselle eikä tiedä tästä mitään edes kengän numeroa. Niin ottaa ja lähtee baariin juo itsensä känniin siis humalaan, jossa voi olla ruskeaa haalean vihreää tai jonkin muun väristä juomaa ja juo tarpeeksi, kun sopiva humala tila saavutettu voi sitten käydä sopivaan kohtaan nukkumaan. Voi herätessään kohdata rakkaan. Tuollaistakin sitten voi käydä, kun haluaa puhua ihastukselleen eikä tosiaan tiedä numeroa eikä etunimeäkään.
En mieti tuollaisia.
Rakastan niin paljon että sattuu... Haluisin vaan niin paljon olla hänen lähellä...
Minä olen sellainen etten mieti mitä milloinkin tulee tapahtumaan tai mikä menisi mönkään. Kaikki se mitä aikaisemmin on tapahtunut ja jotain ei niin hyväksyttävää tapahtuu yhä, on se mikä on vaikuttanut tunteisiin ja yhä vaikuttaa. Niistä vaikeista vuosista ei pääse eroon, kun niistä aina jollain tavalla muistutetaan. Se vaikuttaa niin ettei halua olla tekemisissä niihin aikoihin "kuuluneen" ihmisen kanssa. Sisäinen tunne kertoo ahdistuksella ettei pysty olemaan samassa tilassa sellaisen henkilön kanssa.