Olen ollut täydellinen ummikko.
Olin keskikoulussa (nykyään yläaste) ja lukiossa täysin lukossa.
En uskaltanut puhua kenenkään luokkatoverieni kanssa, saatika muiden ihmisten.
Olin vain aina hiljaa, puhumatta ja mikä valtava tuska olikaan sisälläni monta monta vuotta.
Tunsin itseni tosi tyhmäksi, vaikka tiesin etten sitä ole.
Onneksi minulla oli yksi hyvä ystävä samalla luokalla, hän oli ainoa jolle uskalsin puhua.
Olenkin sanonut hänelle nyt jälkeenpäin, että hän pelasti minut.
Muuten olisin päätynyt ties mihin ratkaisuihin.
Tämä ujous on toki seurannut minua läpi elämäni.
Mutta olen pystynyt saamaan ystäviä työelämässä.
Olen saanut miehen, joka puhuu minunkin puolestani.
Ei vaikka hänelle on annettukin puheen lahja olemme kuitenkin hyvin tasavertaisia.
Ja sekin vielä että mieheni oli nuoruudessaan myös erittäin ujo.
Ei kyllä uskoisi.
Mutta tällä hetkellä (ja jo aikaisemminkin) ollessani jo lähes 50 v olen oppinut sanomaan oman mielipiteeni ja puhumaan ihmisten kanssa.
Ei toki tarvitse odottaa 50 vuotta.
Asiat helpottuvat pikkuhiljaa ja tärkeä asia on sekin että hyväksyy itsensä sellaisena, siitä saa jo paljon voimaa.
Elämäni ei ole ollut helppoa juuri tämän ujouteni vuoksi, ajoittain aivan tuskaista, kauheaa.
Mutta vuodet auttavat ja tietyt ihmiset.
Itse olen vetänyt ihmeeellisellä tavalla puoleeni erittäin puheliaita ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä, en tiedä kyllä miksi?
Kysyä saa lisää, koska kokemusta tältä saralta löytyy tosi paljon.
Olin keskikoulussa (nykyään yläaste) ja lukiossa täysin lukossa.
En uskaltanut puhua kenenkään luokkatoverieni kanssa, saatika muiden ihmisten.
Olin vain aina hiljaa, puhumatta ja mikä valtava tuska olikaan sisälläni monta monta vuotta.
Tunsin itseni tosi tyhmäksi, vaikka tiesin etten sitä ole.
Onneksi minulla oli yksi hyvä ystävä samalla luokalla, hän oli ainoa jolle uskalsin puhua.
Olenkin sanonut hänelle nyt jälkeenpäin, että hän pelasti minut.
Muuten olisin päätynyt ties mihin ratkaisuihin.
Tämä ujous on toki seurannut minua läpi elämäni.
Mutta olen pystynyt saamaan ystäviä työelämässä.
Olen saanut miehen, joka puhuu minunkin puolestani.
Ei vaikka hänelle on annettukin puheen lahja olemme kuitenkin hyvin tasavertaisia.
Ja sekin vielä että mieheni oli nuoruudessaan myös erittäin ujo.
Ei kyllä uskoisi.
Mutta tällä hetkellä (ja jo aikaisemminkin) ollessani jo lähes 50 v olen oppinut sanomaan oman mielipiteeni ja puhumaan ihmisten kanssa.
Ei toki tarvitse odottaa 50 vuotta.
Asiat helpottuvat pikkuhiljaa ja tärkeä asia on sekin että hyväksyy itsensä sellaisena, siitä saa jo paljon voimaa.
Elämäni ei ole ollut helppoa juuri tämän ujouteni vuoksi, ajoittain aivan tuskaista, kauheaa.
Mutta vuodet auttavat ja tietyt ihmiset.
Itse olen vetänyt ihmeeellisellä tavalla puoleeni erittäin puheliaita ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä, en tiedä kyllä miksi?
Kysyä saa lisää, koska kokemusta tältä saralta löytyy tosi paljon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olin myös niin ujo ala-asteella ja osittain myös yläasteella, etten uskaltanu jutella oikeen kenenkää kans, ku ajattelin ettei kukaa pidä musta ja lisäksi olin vielä koulukiusattu, niin seki vielä esti puhumasta kellekkää :(
Kauppikses sitte aloitin puhtaalta pöydältä, koska ketää tuttuja ei tullu siihen samaan kouluun, joten sain olla rauhas oma itteni ja yllätyin kuinka monta kaverusta sainkaan olemalla samanlainen kuin yritin yläasteella olla, mutta yläasteella se ei oikeen onnistunu ku olin niin ujo etten uskaltanu kellekkään jutella.
Kiusaaminen alkoi ala-asteella siitä kun oli niin sosiaalinen ja muita ärsytti se, joten vetäydyin hiljaiseksi.
Osittain ala-asteella ja kokonaan yläasteella minua haukuttiin huoraksi (12-15v), joten sulkeuduin vielä lisää.
Kavereita ala-asteella ei ollu, mutta yläasteella oli sentään yksi kunnon ystävä, joka tiesi, ettei huora -puheissa ollut perää (kuinka voi olla huora, jos ei koskaa harrasta yhdenillan juttuja?!)
Toisaalta kiitän kiusaajia nykytilanteestani, sillä olen paljon rohkeampi ja sanon (tai siis huudan) rumasti ihmisille jotka uskaltavat haukkua minua!!!
Täyden rohkeuden sain poikaystävältäni, joka on kannustanut rohkeasti puhumaan kotikunnassammekin ja sanomaan rumasti takaisin, jos joku haukkuu...KIITOS OMALLE KULLALLENI!!!