Yliopistossa jo opiskeleville.

Ihan ensin: lukioarvosanoilla ei (välttämättä) ole mitään merkitystä sen kannalta miten yo:ssa pärjää. Oma ajattelu ja perustelutaito pitää oppia. Eli lukiomaisella pänttäämisellä ja sen päntätyn "ulostamisella" ei kovin pitkälle pärjää tai ainakin opinnot sillä tavalla opiskelemalla käyvät kovasti opiskelumotivaation päälle ja into voi loppua aika äkkiä.

Ja ei, yliopisto-opiskelu ei ole vaikeata. Vaatii vain oman aikansa tottua siihen, että asiat pitää tehdä hyvin pitkälti itsenäisesti/omatoimisesti ja pitää tietää mistä löytää opiskeluun ja kuhunkin opintojen vaiheeseen tarvittavan perusinformaation (=opinto-opas, opintoneuvojat, opiskelijakaverit, opettajat). Ja huom! Kirjallisuutta saa sitten lukea myös opinto-oppaassa mainittujen kurssivaatimusten ulkopuoleltakin.

Jos yliopistot olisi tarkoitettu vain ikäluokkansa terävimmälle kärjelle, niin niitä ei todellakaan olisi Suomessa nykyistä määrää, vaan yksi ja suhteellisen pieni riittäisi koko Suomen tarpeeseen.

Näin ollen jokainen, joka pystyy kohtuullisesti läpäisemään ylioppilastutkinnon, pystyy myös suorittamaan tiedeyliopiston perustutkinnon, jos vain viitseliäisyyttä opiskeluun riittää edes vähän.

Aivan pelkällä ulkoluvulla ei ainakaan luonnontieteitä tai niitä soveltavia aloja voi kuitenkaan läpäistä, vaan asioita tulee osata sisäistää eli havaita, mikä asiassa on merkittävää tai kuinka eri asiat liittyvät toisiinsa. Tämä taito yleensä kehittyy opintojen aikana ja jälkeenpäin useampikin sitten ihmettelee, mikä opintojen alkupuolen kursseissa oli olevinaan vaikeata.

Minä opiskelen lääketiedettä, joka hurjasta (?) maineestaan huolimatta ei ole vaikeaa. Lukemista ja muistamista on paljon, mutta ei mahdottomasti. Älyämistä vaativaa asiaa on aika harvoin. Itse kirjoitin toissa keväänä hyvin arvosanoin, eli 4xL ja 2xE. Aluksi oli melkoinen kauhistus pudota priimuksen asemasta sinne keskinkertaisuuden tietämille, mutta enää se ei hätkähdytä. Täällä huippusuoritus vaatisi niin paljon lukemista, ettei minulla ole siihen aikaa. Mutta keskinkertaisuuskin kelpaa minulle nyt, sillä kaikki tentit ovat menneet kevyesti läpi ja tietomääräni tuntuu olevan juuri sitä mitä meiltä odotetaankin. Lukioarvosanoilla ei ole kovin suurta merkitystä täällä pärjäämisen kannalta. Huonolla todistuksella tänne voi olla vaikea päästä ja jos on ollut lukiossa hyvä, täällä saman tason ylläpitäminen on todella vaikeaa, sillä opiskelutekniikka ja -tahti on aivan erilainen. Lukiossa on mahdollista opetella kurssikirjat vaikka ulkoa, täällä ei. On osattava valikoida olennainen tieto. En tiedä tiesitkö, mutta monella alalla kirjallisuus on englanniksi. Itsekin joudun lukemaan enemmän englanniksi kuin suomeksi. Itselleni se tuli yllätyksenä, mutta ei sekään kamalaa ole. Ammattisanaston oppii todella nopeasti ja enää ei lukunopeudessakaan ole juurikaan eroa. Eli älä pelkää mitään, vaikeaa tämä ei ole vaan ihan mukavaa enimmäkseen, kun ei tarvitse päntätä mitään pakkopullakouluaineita, vaan sitä mitä on aina halunnut opiskella.

No tuota lukiossa ka oli muistaakseni 6.9 eli aivan perseestä suoraan sanottuna. Siihen aikaan ei vain kiinnostanut. Nyt on 4 vuotta opintoja takana teknillisessä (150 ovaria) ja keskiarvo on n. 2½ (arvosteluasteikko 1-3). Tämän perusteella voin sanoa että lukion arvosanoilla ei ole mitään tekemistä yliopistossa jos valitsemasi ala kiinnostaa ja motivaatiota löytyy.

"Onko yliopisto-opiskelu aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa" joillekkin on, mutta suurin este menestymiselle taitaa olla se motivaation puute. Semmoista asiaa ei olekaan mitä ei oppisi...