Outokummussa raju kolari!

Punahuijaus, mikä se on? No kommunismi vaikuttaa vahvasti sellaiselta, kun miettii aatteen taustoja, luojia ja nostajia 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Marx oli koulutettua luokkaa jolle Engels hankki rahoitusta varastamalla isänsä tehtaasta muunmuassa kirjan kirjoittamista varten. Siis yläluokkaa oli myös Engels. Lenin puolestaan oli tekniikan tohtori, eikä sellaista koulutusta kyennyt hankkimaan tsaarinajan Venäjällä kukaan työväenluokkaa kuuluva. Jo pelkkä luokkaraja ajattelu tuli siinä vastaan. No 1800-luvun teollistumisnuutiksess tietysti työtätekevä luokka joutui kärsimään pahiten rakennemuutoksen huonoista sivuilmiöistä. Agraariyhteiskunta takasi ennen sitä edes ruoan yleensä yhteiskunnan alimmalla portaalla puurtavalle Rengille tai piialle. Teollistuva yhteiskunta ei siihen kyennyt. Tässä tilanteessa olisi loogista olettaa aateliston huolestuvan vallankumouksen vaarasta ja päättävän alkaa johtaa sitä itse. No he keksivät kommunismin jossa valtio on tuotantolaitosten ja heidän kartanojensa ym. varjo omistaja. Aatelisto itse on todellinen omistaja tuon varjo omistuksen takana. Minusta järkeenkäyvä ajatus, kun huomioi millainen on ollut Neuvostoliiton yhteiskuntarakenne. Siellä on ollut hallitseva eliitti, jolla on ollut omat jopa omat kauppaava joissa ei tarvinnut tyhjiä hyllyjä katsella ja kaikki yltäkylläisyys oli käden ulottuvilla. Tavallinen työkansa taas painoi tehtaissaan ja ruokapalkalla päälle vain pullon vodkaa kerran viikossa ja olikohan Vodka terästetty jollain rauhoittavalla aineella jotta ei työläisparalle olisi tullut mieleen kysellä parempien olojen perään, kyllähän esim seitsenhenkisen perheen piti mahtua pikkuyksiössä elämään. No mistäs äkkiä tulivat ne uusrikkaat Neuvostoliiton kaatuessa, no mahtoivatko olla ne kulissiomistaja aateliset jotka koplasivat omaisuutensa taas virallisesti omiin nimiinsä tilaisuuden koittaessa. Tuota teoriaa vasten on helppo ymmärtää miksi Kommunistivaltiot oikeastaan kaikkialla maapallolla ovat olleet totalitaristista valvontajärjestelmiä joissa työmies vikisee ja eliitti vie. Harvapa tämän ymmärsi aikanaan Suomalaisessakaan työväenluokassa ja moni ”työläistoveri” on ollut valmis muka vapautensa ja työväen etujen nimiin jauhamaan vähän toisenlaisia näkemyksiä omaavan työkaverinsa murusiksi. Meinaan kokemusta on itsellänikin niissä jauhinkivissä pyörimisestä.