Puhutaan siitä että ihmismieli on äärimmäisen voimakas. Monet uskomushoidot ja siitä johtuvat lumevaikutukset johtuvat juuri siitä syystä, että itse uskoo niiden parantavaan voimaan. Eli jos uskottelee itselleen syövänsä vitamiineja, jotka parantaa, hoikistaa ja saa näyttämään hyvä kroppaiselta fitness-hörhöltä, niin voiko se vahvasti uskomalla toteutua? Ja fitness-ihmiset, tämän ei ollut tarkoitus yleistää. :)
Kun ottaa päivittäisen neuroleptiannoksen, niin neuroleptien sijaan syökin ”vitamiineja”. :D Ja kohta on lihavuus historiaa. Olemus ja ryhti paranevat kuin itsestään, samalla kun saa supervoimia. 🤣 Ja kun joku kysyy, että mitä sulle on tapahtunut, kun olet nykyään noin hyvässä kunnossa, niin toteat syöneesi päivittäiset vitamiinit purkista. ;)
Neuroleptit on vitamiineja
34
717
Vastaukset
- Anonyymi
No johan oli....
En ole ikinä saanut vitamiineista niin huonoja olotiloja kuin neurolepteistä.
Neuroleptit on aiheuttanut sekavuutta, zombie-oloja,lihomista, ym.
Vitamiinit ei aiheuta minkäänlaisia haittoja, kun käyttää maltilla.
Noiden toteamiseen ei tarvita mitään uskomuksia. - Anonyymi
Syökööt psykiatrit neuroleptinsä ihan itse vaan.
- Anonyymi
En usko et ne syö niitä? Harvoin tapaa psykiatria, joka olisi neuroleptipöhöittynyt vatsasta ja kasvoista. Harvoin tapaa psykiatria, joka kävelee töpöttäen kuola poskella. 🤤😬🙄😅
Tiedän, koska minua on lääkitty näillä vitamiineilla. Aikoinaan sain ihan kunnon kemiallisen lobotomian, kun cocktail oli sen mukainen - lämmöllä muistellen. - Anonyymi
Lueskelin aikoinaan Suomen psykiatreille tehdystä kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 70% psykiatreista kieltäytyisi ehdottomasti lääkityksestä jos heillä diagnosoitaisiin jokin mielenterveyden häiriö.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lueskelin aikoinaan Suomen psykiatreille tehdystä kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 70% psykiatreista kieltäytyisi ehdottomasti lääkityksestä jos heillä diagnosoitaisiin jokin mielenterveyden häiriö.
Niinpä. Kyllähän neuroleptien syöminen tulee näkyväksi. Jokainen tunnistaa sen, ketä niitä joutuu syömään ulkonäöstä. Puhekin on yleensä hidastempoista ja laahaa perässä.
Asiasta kukkaruukkuun. Erään kerran olin suljetulla osastolla hoidettavana, ja vastoin kaikkia mahdollisia odotuksia - osastolla oli potilaana yleislääkäri. Hän oli uskossa ja kertoi minulle Raamatusta. Hän myös itse kertoi minulle, että on ammatiltaan lääkäri. Ihan järjissään tuntui olevan ja tuntui loogisesti puhuvan. Ehkä vähän pelokas oli, mutta todella empaattinen. Hänen vaimonsa kävi häntä siellä katsomassa.
Voin uskoa, että ei ole helppoa olla lääkärinä toisen lääkärin hoidettavana suljetulla osastolla. Mutta hän oli henkisesti fiksu ja vahva. Toivottavasti on kunnossa tänä päivänä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Kyllähän neuroleptien syöminen tulee näkyväksi. Jokainen tunnistaa sen, ketä niitä joutuu syömään ulkonäöstä. Puhekin on yleensä hidastempoista ja laahaa perässä.
Asiasta kukkaruukkuun. Erään kerran olin suljetulla osastolla hoidettavana, ja vastoin kaikkia mahdollisia odotuksia - osastolla oli potilaana yleislääkäri. Hän oli uskossa ja kertoi minulle Raamatusta. Hän myös itse kertoi minulle, että on ammatiltaan lääkäri. Ihan järjissään tuntui olevan ja tuntui loogisesti puhuvan. Ehkä vähän pelokas oli, mutta todella empaattinen. Hänen vaimonsa kävi häntä siellä katsomassa.
Voin uskoa, että ei ole helppoa olla lääkärinä toisen lääkärin hoidettavana suljetulla osastolla. Mutta hän oli henkisesti fiksu ja vahva. Toivottavasti on kunnossa tänä päivänä...Ja toisaalta tiedän psykiatrisia sairaanhoitajia ja lähäreitä, jotka on itse olleet hoidettavana suljetulla osastolla. Osa on jopa epävakaampia, kuin raskaansarjan diagnoosin saaneet. Ihmettelen ettei heillä ole vaikeampia diagnooseja.
Ne hulluimmat on niitä, joilla ei ole mitään diagnooseja! Ja he ovat johtavassa asemassa monesti. 🤣
Tähän sopii hyvin fraasi: ”meitä on moneen junaan, ja hulluimmat meistä istuu veturissa tai pyrkii sinne”. 😏😂🙄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
..Ja toisaalta tiedän psykiatrisia sairaanhoitajia ja lähäreitä, jotka on itse olleet hoidettavana suljetulla osastolla. Osa on jopa epävakaampia, kuin raskaansarjan diagnoosin saaneet. Ihmettelen ettei heillä ole vaikeampia diagnooseja.
Ne hulluimmat on niitä, joilla ei ole mitään diagnooseja! Ja he ovat johtavassa asemassa monesti. 🤣
Tähän sopii hyvin fraasi: ”meitä on moneen junaan, ja hulluimmat meistä istuu veturissa tai pyrkii sinne”. 😏😂🙄Mä olen ollut vuosia sitten suljetulla samaan aikaan potilaina olleiden lääkäreiden kanssa.
Tosin ne oli eri laitokset, ja eri aikaan.
Toisessa oli potilaana erikoislääkäri, ja toisessa oli potilaana psykiatri.
Sivusta tuli seurattua miten heitä kohdeltiin, ja täytyy sanoa, että aika raakaa, kylmää touhua se oli.
Siitä oli kollegiaalisuus kaukana, ennenmminkin tuli mieleen, että hoitava taho tunsi kai jotain mielihyvää, kun saivat alistaa kollegansa aivan täysin.
Molemmat näistä ( lääkäri )-potilaista oli mukavia ihmisiä, joiden kanssa pystyi juttelemaan tavallisista asioista.
Tosin psykiatri-potilas oli lääkitty niin tukkoon, ettei puheesta meinannut saada kunnolla selvää.
Eipä se tosiaankaan katso ammattia, eikä titteleitä, kuka sinne pakkohoitoon joutuu.
Jo yli kaksikymmentä vuotta sitten kun olin sairaalan päivystyksessä, vieressäni istui keski-ikäinen henkilö.
Hän kertoi odottelevansa psykiatria. Hän oli itse ollut psykiatrinen hoitaja, ja kertoi, että oli työaikana mennyt " omat ja talon pamit sekaisin ".
Eli oli tainnut käydä työpaikan lääkekaapilla luvatta.
Ihmisiä me kaikki ollaan, ja ihminenhän on erehtyväinen, sanotaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen ollut vuosia sitten suljetulla samaan aikaan potilaina olleiden lääkäreiden kanssa.
Tosin ne oli eri laitokset, ja eri aikaan.
Toisessa oli potilaana erikoislääkäri, ja toisessa oli potilaana psykiatri.
Sivusta tuli seurattua miten heitä kohdeltiin, ja täytyy sanoa, että aika raakaa, kylmää touhua se oli.
Siitä oli kollegiaalisuus kaukana, ennenmminkin tuli mieleen, että hoitava taho tunsi kai jotain mielihyvää, kun saivat alistaa kollegansa aivan täysin.
Molemmat näistä ( lääkäri )-potilaista oli mukavia ihmisiä, joiden kanssa pystyi juttelemaan tavallisista asioista.
Tosin psykiatri-potilas oli lääkitty niin tukkoon, ettei puheesta meinannut saada kunnolla selvää.
Eipä se tosiaankaan katso ammattia, eikä titteleitä, kuka sinne pakkohoitoon joutuu.
Jo yli kaksikymmentä vuotta sitten kun olin sairaalan päivystyksessä, vieressäni istui keski-ikäinen henkilö.
Hän kertoi odottelevansa psykiatria. Hän oli itse ollut psykiatrinen hoitaja, ja kertoi, että oli työaikana mennyt " omat ja talon pamit sekaisin ".
Eli oli tainnut käydä työpaikan lääkekaapilla luvatta.
Ihmisiä me kaikki ollaan, ja ihminenhän on erehtyväinen, sanotaan.Hirveetä! 😳 Suljettu osasto on jo itsessään järkyttävä kokea, puhumattakaan siitä että kaikki vapaus otetaan pois. On toisten armoilla ihan täysin. Puhumattakaan siitä että sinua alistaa joku kollegasi! Kyllä olis vihassa pitelemistä.
Minulta vietiin ulkoilut kokonaan ainakin pariksi kuukaudeksi (kolme kk olin hoidossa). Sitten kun ne vihdoin sain, niin oli hoitajan kanssa ulkoilua aidatulla sairaala-alueella ensin. 15min, sitten 30 min ja lopulta 1h. Ja sitten itsenäisesti. Enkä luvista huolimatta päässyt aina ulos, jos hoitajalla oli paljon muuta tekemistä. Vasta kun joku hoitajista jaksoi lähteä kävelemään aidattua sairaala-aluetta läpi, niin voi sitä onnen päivää!
Lääkkeet sain osin nestemäisenä lääkekupista, koska minun epäiltiin piiloittaneen lääkkeitä, vaikka en olis missään nimessä ottanut sitä riskiä. Yritin sanoa, että olen ottanut ne joka kerta, ja niellyt ne, mutta ei uskottu. Ehdotettiin jopa injektio-hoitoa. Se oli nöyryyttävää!
Voin uskoa että tuon kohtelun jälkeen, noilla lääkäreillä oli sulateltavaa. Mutta toivottavasti on selvinneet eteenpäin taistelijana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hirveetä! 😳 Suljettu osasto on jo itsessään järkyttävä kokea, puhumattakaan siitä että kaikki vapaus otetaan pois. On toisten armoilla ihan täysin. Puhumattakaan siitä että sinua alistaa joku kollegasi! Kyllä olis vihassa pitelemistä.
Minulta vietiin ulkoilut kokonaan ainakin pariksi kuukaudeksi (kolme kk olin hoidossa). Sitten kun ne vihdoin sain, niin oli hoitajan kanssa ulkoilua aidatulla sairaala-alueella ensin. 15min, sitten 30 min ja lopulta 1h. Ja sitten itsenäisesti. Enkä luvista huolimatta päässyt aina ulos, jos hoitajalla oli paljon muuta tekemistä. Vasta kun joku hoitajista jaksoi lähteä kävelemään aidattua sairaala-aluetta läpi, niin voi sitä onnen päivää!
Lääkkeet sain osin nestemäisenä lääkekupista, koska minun epäiltiin piiloittaneen lääkkeitä, vaikka en olis missään nimessä ottanut sitä riskiä. Yritin sanoa, että olen ottanut ne joka kerta, ja niellyt ne, mutta ei uskottu. Ehdotettiin jopa injektio-hoitoa. Se oli nöyryyttävää!
Voin uskoa että tuon kohtelun jälkeen, noilla lääkäreillä oli sulateltavaa. Mutta toivottavasti on selvinneet eteenpäin taistelijana.Mä olen se, joka kirjoitin noista lääkäri-potilaista.
Tiedän nyt jälkeenpäin, että toinen heistä pääsi jatkamaan entistä elämäänsä, eli ilmeisesti loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toisesta en tiedä mitään, mutta toivon, että hänelläkin olisivat jo asiat paremmin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tapahtuuhan noissa laitoksissa erilaisia juttuja, nöyryyttäviäkin, ja kaikenlaista ihmisarvoa alentavaa.
Ei ole mukavaa, kun joutuu olemaan lukkojen takana, mutta toisaalta ymmärrän myös sen, että joskus joissain tilanteissa ihmisen tilanne on rauhoitettava, pysäytettävä, ja sellaisissa tilanteissa on ihan hyvä, että siihenkin paikkoja löytyy.
Ihmiset ovat niin erilaisia, monelle valitettavasti jää ikuiset arvet ja traumat kaikesta kokemastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen se, joka kirjoitin noista lääkäri-potilaista.
Tiedän nyt jälkeenpäin, että toinen heistä pääsi jatkamaan entistä elämäänsä, eli ilmeisesti loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toisesta en tiedä mitään, mutta toivon, että hänelläkin olisivat jo asiat paremmin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tapahtuuhan noissa laitoksissa erilaisia juttuja, nöyryyttäviäkin, ja kaikenlaista ihmisarvoa alentavaa.
Ei ole mukavaa, kun joutuu olemaan lukkojen takana, mutta toisaalta ymmärrän myös sen, että joskus joissain tilanteissa ihmisen tilanne on rauhoitettava, pysäytettävä, ja sellaisissa tilanteissa on ihan hyvä, että siihenkin paikkoja löytyy.
Ihmiset ovat niin erilaisia, monelle valitettavasti jää ikuiset arvet ja traumat kaikesta kokemastaan.Okei. Hyvä kuulla, että hän on ainakin päässyt yli kokemastaan. Toivotaan, että tämä toisellakin on asiat paremmin.
Kyllähän suljettujen ovien takana tapahtuu paljonkin kaikkea. Samalla osastolla, josta kerroin aiemmin, tapahtui seuraavaa: eräs potilas kieltäytyi ottamasta lääkkeitään. Hän perusteli sillä, että ei aio käyttää keskushermostoa tuhoavia aineita missään muodossa. En muista tarkasti mitä kaikkea luetteli syyksi jne. Häneltä kysyttiin vielä uudemman kerran, että otatko itse vai laitetaanko me ne sinuun. Hän kieltäytyi. Hetken päästä kolme hoitajaa tuli toimistosta lääkeinjektion kanssa, kaatoivat potilaan maahan ja piikittivät aineen häneen. Sitten hänet raahattiin eristyshuoneeseen, eikä pariin päivään häntä nähty osaston puolella. Hänellä aloitettiin injektio-hoito. Ei päässyt enää valitsemaan, että ottaako suun kautta vai piikillä. Ei hirveästi tehnyt mieli laittaa vastarintaa. Kerran minut vietiin eristyshuoneeseen väkisin, kun en mennyt nukkumaan kehoituksista huolimatta.
Joo, on totta että joissakin tapauksissa se on ainut vaihtoehto. Joutua hoitoon siis. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei. Hyvä kuulla, että hän on ainakin päässyt yli kokemastaan. Toivotaan, että tämä toisellakin on asiat paremmin.
Kyllähän suljettujen ovien takana tapahtuu paljonkin kaikkea. Samalla osastolla, josta kerroin aiemmin, tapahtui seuraavaa: eräs potilas kieltäytyi ottamasta lääkkeitään. Hän perusteli sillä, että ei aio käyttää keskushermostoa tuhoavia aineita missään muodossa. En muista tarkasti mitä kaikkea luetteli syyksi jne. Häneltä kysyttiin vielä uudemman kerran, että otatko itse vai laitetaanko me ne sinuun. Hän kieltäytyi. Hetken päästä kolme hoitajaa tuli toimistosta lääkeinjektion kanssa, kaatoivat potilaan maahan ja piikittivät aineen häneen. Sitten hänet raahattiin eristyshuoneeseen, eikä pariin päivään häntä nähty osaston puolella. Hänellä aloitettiin injektio-hoito. Ei päässyt enää valitsemaan, että ottaako suun kautta vai piikillä. Ei hirveästi tehnyt mieli laittaa vastarintaa. Kerran minut vietiin eristyshuoneeseen väkisin, kun en mennyt nukkumaan kehoituksista huolimatta.
Joo, on totta että joissakin tapauksissa se on ainut vaihtoehto. Joutua hoitoon siis.Aina on vaihtoehtoja. Aina.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aina on vaihtoehtoja. Aina.
Niin on. Aina voi esim. vaihtaa hoitopaikkaa, lääkäriä, piilottaa potilastiedot, käydä vain luotettavalla lääkärillä, joka kunnioittaa. Voi mennä terapiaan omakustanteisesti, jos on rahaa, eikä kela sitä myönnä. Ja harkita tarkkaan mitä puhuu vastaanotolla. Näillä tavoin pystyy välttämään vaikeudet.
Eikä lääkkeitä ole pakko käyttää avohoidossa. Eikä ole pakko edes käydä psykiatrilla, kun on vaikeaa. Diakonissa on paljon parempi vaihtoehto. Ja kaikki kirkon kurssit ja vapaa-ajan toiminnat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen ollut vuosia sitten suljetulla samaan aikaan potilaina olleiden lääkäreiden kanssa.
Tosin ne oli eri laitokset, ja eri aikaan.
Toisessa oli potilaana erikoislääkäri, ja toisessa oli potilaana psykiatri.
Sivusta tuli seurattua miten heitä kohdeltiin, ja täytyy sanoa, että aika raakaa, kylmää touhua se oli.
Siitä oli kollegiaalisuus kaukana, ennenmminkin tuli mieleen, että hoitava taho tunsi kai jotain mielihyvää, kun saivat alistaa kollegansa aivan täysin.
Molemmat näistä ( lääkäri )-potilaista oli mukavia ihmisiä, joiden kanssa pystyi juttelemaan tavallisista asioista.
Tosin psykiatri-potilas oli lääkitty niin tukkoon, ettei puheesta meinannut saada kunnolla selvää.
Eipä se tosiaankaan katso ammattia, eikä titteleitä, kuka sinne pakkohoitoon joutuu.
Jo yli kaksikymmentä vuotta sitten kun olin sairaalan päivystyksessä, vieressäni istui keski-ikäinen henkilö.
Hän kertoi odottelevansa psykiatria. Hän oli itse ollut psykiatrinen hoitaja, ja kertoi, että oli työaikana mennyt " omat ja talon pamit sekaisin ".
Eli oli tainnut käydä työpaikan lääkekaapilla luvatta.
Ihmisiä me kaikki ollaan, ja ihminenhän on erehtyväinen, sanotaan.Kyllä itselläkin on kokemuksia suljetusta osastosta ja siellä potilaina olleista kahdesta sairaanhoitaja naisesta. He olivat niitä jotka pistivät eniten vastaan sitä psykiatrista hoitoa.
Ja he todella joutuivat kärsimään siitä ,että vastustivat hoitoa. He olivat myös niitä joita pidettiin pisimpään suljetulla osastolla ennen pääsyä avo-osastolle.
Sen huomasin suljetulla osastolla , että se mitä enemmän pistät vastaan sitä huonoa kohtelua mitä siellä saa , sitä huonommin sinua kohdellaan jatkossa.
Luin lehdestä kuinka ehkä Suomen paras urheiluselostaja , Tapio Suominen oli vastustanut omanarvon tuntoisena ja itsevarmana ihmisenä sitä huonoa kohteluaan mitä suljetulla osastolla sai ja joutui sen takia vielä suurempiin vaikeuksiin.
Tuntuu että siellä on lääkäreillä ja hoitajilla sellainen ihme pinttymä , että hoitokielteiset ovat niitä kaikista vakavimpia tapauksia. He kohtelevat paremmin sellaisia ihmisiä ,jotka vain alistuvat potilaan onnettomaan osaan ja hyväksyvät kaiken sen paskan mitä siellä osastolla saa.
Lisäksi olen huomannut että varmasti normaalin empaattinen ja rehellinen ihminen ei jaksaisi tai haluaisi työskennellä psykiatrian osastolla, mutta välinpitämättömät ja sadistiset ihmiset paremmin jaksavat.
Tässä tulee mieleen lausahdus vanginvartioista jonka voi hyvin laskea koskemaan myös psykiatrian työntekijöitä eli " sadisti ei tarvitse olla tehdäkseen tätä työtä , mutta siitä ominaisuudesta on tässä työssä paljon apua". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä itselläkin on kokemuksia suljetusta osastosta ja siellä potilaina olleista kahdesta sairaanhoitaja naisesta. He olivat niitä jotka pistivät eniten vastaan sitä psykiatrista hoitoa.
Ja he todella joutuivat kärsimään siitä ,että vastustivat hoitoa. He olivat myös niitä joita pidettiin pisimpään suljetulla osastolla ennen pääsyä avo-osastolle.
Sen huomasin suljetulla osastolla , että se mitä enemmän pistät vastaan sitä huonoa kohtelua mitä siellä saa , sitä huonommin sinua kohdellaan jatkossa.
Luin lehdestä kuinka ehkä Suomen paras urheiluselostaja , Tapio Suominen oli vastustanut omanarvon tuntoisena ja itsevarmana ihmisenä sitä huonoa kohteluaan mitä suljetulla osastolla sai ja joutui sen takia vielä suurempiin vaikeuksiin.
Tuntuu että siellä on lääkäreillä ja hoitajilla sellainen ihme pinttymä , että hoitokielteiset ovat niitä kaikista vakavimpia tapauksia. He kohtelevat paremmin sellaisia ihmisiä ,jotka vain alistuvat potilaan onnettomaan osaan ja hyväksyvät kaiken sen paskan mitä siellä osastolla saa.
Lisäksi olen huomannut että varmasti normaalin empaattinen ja rehellinen ihminen ei jaksaisi tai haluaisi työskennellä psykiatrian osastolla, mutta välinpitämättömät ja sadistiset ihmiset paremmin jaksavat.
Tässä tulee mieleen lausahdus vanginvartioista jonka voi hyvin laskea koskemaan myös psykiatrian työntekijöitä eli " sadisti ei tarvitse olla tehdäkseen tätä työtä , mutta siitä ominaisuudesta on tässä työssä paljon apua".Itse en ole koskaan mielestäni ollut niin sekaisin, etten olisi tajunnut miten pitää koittaa käyttäytyä niin, että joutuu olemaan mahdollisimman vähän aikaa siellä. Kyllä minä ainakin tiedostin koko ajan että olen mielisairaalassa. Ja tiedostin myös sen, että jos haluaa päästä helpommalla niin tekee just niin kuin ne haluaa, eikä tule ainakaan lisää ongelmia. Ymmärsin myös olla puhumatta mitään muuta, kuin mitä he haluavat kuulla. Siltikin hoitoaikani venyi 3kk, eli maksimiin ennen uuden pakkohoitopäätöksen tekemistä.
Kyllä mietityttää missä psykoosissa sitä nämä vastaan taistelijat ovat. Myönnän että oli lähellä, ettei olis pari kertaa tehnyt mieli heittää joku tuoli siihen hiton lasioveen. Nielin kiukkuni, vaikka se oli hiuskarvasta kiinni etten räjähtänyt. Onneksi en, sillä sen tietää miten matka olisi siellä sitten päättynyt. Ja varmasti olis tullut taas järeämmät pakotteet kehiin.
Suosittelen puremaan hammasta, jos joskus joutuu tämmöiseen tilanteeseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä itselläkin on kokemuksia suljetusta osastosta ja siellä potilaina olleista kahdesta sairaanhoitaja naisesta. He olivat niitä jotka pistivät eniten vastaan sitä psykiatrista hoitoa.
Ja he todella joutuivat kärsimään siitä ,että vastustivat hoitoa. He olivat myös niitä joita pidettiin pisimpään suljetulla osastolla ennen pääsyä avo-osastolle.
Sen huomasin suljetulla osastolla , että se mitä enemmän pistät vastaan sitä huonoa kohtelua mitä siellä saa , sitä huonommin sinua kohdellaan jatkossa.
Luin lehdestä kuinka ehkä Suomen paras urheiluselostaja , Tapio Suominen oli vastustanut omanarvon tuntoisena ja itsevarmana ihmisenä sitä huonoa kohteluaan mitä suljetulla osastolla sai ja joutui sen takia vielä suurempiin vaikeuksiin.
Tuntuu että siellä on lääkäreillä ja hoitajilla sellainen ihme pinttymä , että hoitokielteiset ovat niitä kaikista vakavimpia tapauksia. He kohtelevat paremmin sellaisia ihmisiä ,jotka vain alistuvat potilaan onnettomaan osaan ja hyväksyvät kaiken sen paskan mitä siellä osastolla saa.
Lisäksi olen huomannut että varmasti normaalin empaattinen ja rehellinen ihminen ei jaksaisi tai haluaisi työskennellä psykiatrian osastolla, mutta välinpitämättömät ja sadistiset ihmiset paremmin jaksavat.
Tässä tulee mieleen lausahdus vanginvartioista jonka voi hyvin laskea koskemaan myös psykiatrian työntekijöitä eli " sadisti ei tarvitse olla tehdäkseen tätä työtä , mutta siitä ominaisuudesta on tässä työssä paljon apua".Siitä käytetään sanaa " valta ".
Kun jollekin tulee esim. työpaikassaan tilaisuus vallankäyttöön, niin silloin näkee mikä ihminen on.
Psykiatrisissa laitoksissa henkilökunnalla on valtaa suhteessa potilaisiin, ja valitettavasti joskus törmää sellaisiin, jotka käyttävät sitä valtaa väärin.
Se on huono ominaisuus etenkin hoitotyössä.
- Anonyymi
Plasebon vaikutus todennäköisesti suurelta osin perustuu siihen, että ajatukset aktivoivat tunnereaktioita ja erinäisiä hormonaalisia ja hermostollisia vasteita kehossa. Jos ihminen vaikka uskoo ja ajattelee vuosikausia tavalla, joka kuormittaa kehoa ja aiheuttaa kroonista stressiä, niin se voi johtaa vaikka psykoosiin tai syöpään. Tätä vaikutusta toki kutsutaan noseboksi, mutta kyse on samasta asiasta. Plasebo ei tarkoita, ettemme olisi kehollisia olentoja ja etteikö esimerkiksi lääkkeillä kuten neurolepteillä olisi voimakkaita vaikutuksia kehon toimintoihin. On aika vaikea pelkällä ajatuksen voimalla kumota monien neuroleptien vaikutuksia metaboliaan tai hermoston toimintaan, mutta tutkitusti niillä on itsenäinen vaikutus myös fyysiseen terveyteen. On vaikea manipuloida ihminen nauttimaan vitamiininsa jos se aiheuttaa pakkoliikkeitä ja akatisiaa, plasebo edellyttää aina vahvaa uskoa siihen, että aine on terveellinen ja tuottaa mielihyvää. Usko menee helposti jo alkuunsa, jos pelkän pillerin syömisellä menettää tajuntansa keskellä päivää tai raaja alkaa vispaamaan tahattomasti kesken kaiken.
Uskomushoito voi olla tehokas hoitomuoto moniin etenkin psyykkisiin ongelmiin, mutta se ei poista sitä että erinäiset psyykenlääkkeet aiheuttavat tunteita ja kokemuksia kehossa, jotka taas vaikuttavat ajatteluumme ja sitä kautta niiden aiheuttamiin kehollisiin vasteisiin. Ihminen ei voi olla loputtoman harhainen, jos psykiatreja ja alan tutkijoita ei oteta lukuun, vaikka harhaisuus teoriassa itsessään edistäisikin ihmisen terveyttä. Usein psyykenlääkkeitä koskevissa plasebokontrolloiduissa kokeissa on koehenkilöitä, jotka yrittävät kaikkensa parantuakseen uusilla vallankumouksellisilla lääkkeillä ja mielyttääkseen kokeen tekijöitä ja he ovat ehkä harhaisuuden asteessa korkeammalla kuin keskivertoväestö, joka noita lääkkeitä syö oikeasti. Ihmisen todellisuutta ja aistimuksia ei vaan voi manipuloida loputtomasti, arsenikki ei muutu elämän eliksiiriksi vaikka kuinka yrittäisi olla uskossaan vahva. Sama pätee kyllä neurolepteihin, niiden käyttö hoidossa edellyttää siksi aina jonkinlaista väkivaltaa. Ongelma ei ole niinkään potilaiden harhaisuus, vaan pikemminkin sen puute.- Anonyymi
Asiaa! Näin se justiinsa on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiaa! Näin se justiinsa on.
Älykäs tyyppi tuo joka kirjoitti plasebosta ym.
- Anonyymi
Mä uskon, että placeboilla voidaan saada aikaan hyvä vaikutus ( teho ).
Mutta uskon myös, että placeboista ei tule niitä haittavaikutuksia, joita tulee neurolepteistä.
Eli sen kyllä tunnistaisi, käyttääkö placeboa vai aitoa neuroleptiä.- Anonyymi
Sen takia juuri placebokontrolloidut tutkimukset eivät toimikaan, kun tutkittavat arvaavat sivuvaikutusten puuttumisesta etteivät syökään oikeaa lääkettä. Ihmiset nimittäin osaavat lukea pakkausselostetta ja ovat kuulleet kokemuksia, joista tietävät, että sivuvaikutuksia tulee. Jos niitä ei yhtään tule, he tulkitsevat, että lääke on joko huono tai, mikäli tietävät olevansa placebokontrolloidussa tutkimuksessa, ymmärtävät että ovat placeboryhmässä.
Placeboa ei siis aina saada toimimaan, koska ihmiset arvaavat syövänsä lumelääkettä, ja tällöin tutkimuksen tuloksena on että oikea lääke toimii paremmin. Kaiken lisäksi placebo toimii oikean lääkkeen kanssa niin, että sivuvaikutukset vahvistavat placebovaikutusta. Siitä kun haittoja tulee ja tuntuu, tietää saavansa kunnon troppia... Fyysisistä haitoista kuten lihomisesta, pakkoliikkeistä, syljenerityksen lisääntymisestä ym. ym. huolimatta psyykenlääkkeen käyttäjän mieli voi paremmin, koska hän tietää että häntä lääkitään niinkin "vahvalla" lääkkeellä että se tuottaa jopa tuntuvia sivuvaikutuksia... Logiikka voi joskus mennä niinkin pitkälle, että kun käyttäjää on informoitu mahdollisista sivuvaikutuksista, hän tulkitsee, että lääkkeen hyödyn täytyy lääkärien mielestä olla erityisen suuri kun he ovat valmiita hyväksymään hänen vointinsa huonontumisen sivuvaikutusten vuoksi. Hän rupeaa kuvittelemaan hyötyä jo ihan tämänkin vuoksi. Eiväthän hyvää tarkoittavat lääkärit antaisi niin voimakkaita haittoja aiheuttavaa lääkettä jollei siinä olisi jotain todella tarpeellista ja tarkoitettuun syyhyn vaikuttavaa...
Oirekyselyissä tulee siis tällöin tulos että lääke toimi mutta placebo ei. Tutkijat eivät tajua, että placeboryhmä ei ollut oikea placeboryhmä ja että koeryhmä sai oikean lääkkeen lisäksi placebovaikutuksen.
- Anonyymi
Lääketeollisuudessa ei placebot tuota rahaa, eihän niitä kannata kenellekkään syöttää.
Tutkimukset tulee halvemmiksi placeboita osittain käytettäessä, mutta siihen se jääkin.
Oishan se aika hienoa, jos potilaalle määrättäisiin vaivaan joku lääke, joka olisikin placebo ja siitä olisi apua.
Haitat jäisi ainakin kärsimättä.
Kyllähän joihinkin psyykkisiin vaivoihin saattaisi placeboilla ollakin tehoa, kun ihminen luulisi syövänsä oikeaa lääkettä, josta olisi kerrottu olevan apua. Ja oma mieli kääntyisi paremmaksi, että jee, tämähän auttaa. - Anonyymi
Mediuutiset: Lääkärit hoitavat sairautensa itse
"Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.
Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli."
****
Lääkärit pelkäävät Mediuutisten mukaan leimautumista niin paljon, että heillä on oma luottamuslääkärijärjestelmänsä, jossa kollegan kanssa voi asioida ilman että tehdään merkintöjä Kantaan.
"– On myös todella tärkeää, että kaikki hoito tulisi kirjatuksi. On tavallista, että kun lääkäri tulee potilaaksi, potilaskortissa ei ole ensimmäistäkään merkintää, sanoo työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Vuokko Hupli, joka arvioi hoitaneensa noin tuhatta lääkäripotilasta."
"Työterveyshuollon ma. professori Kimmo Räsäsen mukaan kyse on piintyneistä asenteista, joihin pitäisi vaikuttaa opiskeluaikana ja täydennyskoulutuksessa.
Lääkäreillä on Räsäsen mielestä riittävät mahdollisuudet terveydenhuoltoon, eikä heille tarvita luottamuslääkäriverkoston lisäksi erillistä järjestelmää."
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be- Anonyymi
Mistä tavalliselle ihmiselle löytyisi luottamuslääkäri?
- Anonyymi
”Lääkärit pelkäävät Mediuutisten mukaan leimautumista niin paljon että heillä on oma luottamuslääkäri järjestelmänsä - -”
Itse en ole lääkäri, enkä hoitoalalla, mutta olen lukenut että itsemurhatilastot on kaikista kovimmat juuri lääkäreiden ammattikunnassa. Syynä varmaan se, ettei lääkäri voi olla muka heikko tai hauras. Sehän on silkkaa bullshittiä, kun ihmisiä vain hekin ovat. On varmaan niin kovat paineet työn lisäksi, jotka tulee sairaasta ympäristöstä.
Olen nähnyt kerran ”lääkärin” päivystyksessä, joka oli ihan pihalla kuin lumiukko. Aivan sekaisin lääkkeistä. Siellä se hiihteli hiipien vilkuillen ympärilleen epäluuloisena. :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Lääkärit pelkäävät Mediuutisten mukaan leimautumista niin paljon että heillä on oma luottamuslääkäri järjestelmänsä - -”
Itse en ole lääkäri, enkä hoitoalalla, mutta olen lukenut että itsemurhatilastot on kaikista kovimmat juuri lääkäreiden ammattikunnassa. Syynä varmaan se, ettei lääkäri voi olla muka heikko tai hauras. Sehän on silkkaa bullshittiä, kun ihmisiä vain hekin ovat. On varmaan niin kovat paineet työn lisäksi, jotka tulee sairaasta ympäristöstä.
Olen nähnyt kerran ”lääkärin” päivystyksessä, joka oli ihan pihalla kuin lumiukko. Aivan sekaisin lääkkeistä. Siellä se hiihteli hiipien vilkuillen ympärilleen epäluuloisena. :)Eräs eläkkeellä oleva psykiatrian ylilääkäri kertoi kerran eräässä yleisötilaisuudessa, että hän on huolissaan siitä miten paljon on alalla toimivia psykiatreja jotka, kuten hän asian muotoili, "eivät pärjää itsensä kanssa". Syövät psyykenlääkkeitäkin.
Inhimillistähän se on, ei siinä mitään. Kunhan vain jaksavat hoitaa työnsä, niin tottakai heilläkin saa olla omia ongelmia, periaatteessa niiden myötä saattaisivat pystyä eläytymään paremmin potilaana olevan asemaankin. Mutta mutta. Kun psykiatrien omat ongelmat eivät välttämättä johda inhimillisempään suhtautumiseen potilaita kohtaan. Ihan samalla tavalla kuin muutkin kollegansa he stigmatisoivat elämänongelmista kärsiviä ihmisiä ja määräävät näille psykoaktiivisia aineita, joita eivät itse söisi... Itsehän he siis napsivat bentsoja. Koukuttavia, mutta miellyttäviä.
Psykiatri on sidoksissa kollegayhteisöönsä, joka ei salli poikkeamia ruodusta. Lääkäreillä on yleensäkin valtavan kilpailulliset yhteisöt, ja he pelkäävät ylen kaiken nolatuksi tulemista ja ammatillista ulossulkemista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eräs eläkkeellä oleva psykiatrian ylilääkäri kertoi kerran eräässä yleisötilaisuudessa, että hän on huolissaan siitä miten paljon on alalla toimivia psykiatreja jotka, kuten hän asian muotoili, "eivät pärjää itsensä kanssa". Syövät psyykenlääkkeitäkin.
Inhimillistähän se on, ei siinä mitään. Kunhan vain jaksavat hoitaa työnsä, niin tottakai heilläkin saa olla omia ongelmia, periaatteessa niiden myötä saattaisivat pystyä eläytymään paremmin potilaana olevan asemaankin. Mutta mutta. Kun psykiatrien omat ongelmat eivät välttämättä johda inhimillisempään suhtautumiseen potilaita kohtaan. Ihan samalla tavalla kuin muutkin kollegansa he stigmatisoivat elämänongelmista kärsiviä ihmisiä ja määräävät näille psykoaktiivisia aineita, joita eivät itse söisi... Itsehän he siis napsivat bentsoja. Koukuttavia, mutta miellyttäviä.
Psykiatri on sidoksissa kollegayhteisöönsä, joka ei salli poikkeamia ruodusta. Lääkäreillä on yleensäkin valtavan kilpailulliset yhteisöt, ja he pelkäävät ylen kaiken nolatuksi tulemista ja ammatillista ulossulkemista.”- - ei salli poikkeamia rodusta.” En tosiaankaan tiedä mitä heille opetetaan rodusta, mutta kuulostaa melkein kultti-uskonnolta. Tunnen empatiaa niitä psykiatreja kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat hakeutuneet alalle, syynään oikeasti vilpitön halu auttaa ja pelastaa ihmishenkiä. Heille voin kertoa, että huonoista kokemuksista huolimatta olen hengissä, koska minut pakotettiin hoitoon. Ja olen kiitollinen siitä.
Sen ammattiryhmän sadistit on sitten asia erikseen. Pyrin kuitenkin itse olla olematta leimaamatta kaikkia ammattiin hakeutuneita psykopaattisiksi sadisteiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”- - ei salli poikkeamia rodusta.” En tosiaankaan tiedä mitä heille opetetaan rodusta, mutta kuulostaa melkein kultti-uskonnolta. Tunnen empatiaa niitä psykiatreja kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat hakeutuneet alalle, syynään oikeasti vilpitön halu auttaa ja pelastaa ihmishenkiä. Heille voin kertoa, että huonoista kokemuksista huolimatta olen hengissä, koska minut pakotettiin hoitoon. Ja olen kiitollinen siitä.
Sen ammattiryhmän sadistit on sitten asia erikseen. Pyrin kuitenkin itse olla olematta leimaamatta kaikkia ammattiin hakeutuneita psykopaattisiksi sadisteiksi.Tarkoitin ruotua, en rotua. Ruodussa pysyminen tarkoittaa rivissä/sotilasyksikössä pysymistä, ettei siis poiketa siitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin ruotua, en rotua. Ruodussa pysyminen tarkoittaa rivissä/sotilasyksikössä pysymistä, ettei siis poiketa siitä.
"unnen empatiaa niitä psykiatreja kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat hakeutuneet alalle, syynään oikeasti vilpitön halu auttaa ja pelastaa ihmishenkiä. "
Itse en tunne varsinaista empatiaa isopalkkaisia, yliarvostetussa yhteiskunnallisessa asemassa olevia vallankäyttäjiä kohtaan siinäkään tapauksessa että he olisivat hakeutuneet alalle auttaakseen ihmisiä. Empatiaa psykiatreja kohtaan? Heillä on kovat paineet tiukan yhdenmukaisessa ammattiyhteisössään, mutta paineet ja vaivat korvataan kyllä.
Joillakin psykiatreilla on kyllä sydän, ja järkikin, jota he koettavat käyttää, pyrkien auttamaan potilaitaan. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toimia tehokkaasti siinä järjestelmässä, jonka he ovat valinneet toimintakentäkseen, eli psykiatriassa, joka kuten tiedämme on hierarkkinen (pseudo)lääketieteen ala. Psykiatrian reunaehdot ovat sellaiset, että ne torppaavat käytännössä kaiken auttamisen mitä joku yksittäinen alan edustaja ehkä yrittää.
Jos he haluavat oikeasti auttaa ihmisiä, niin ottaisivat kriittisesti kantaa asioihin ja koettaisivat muuttaa järjestelmää sisältäpäin. Jotkut yrittävätkin. Esimerkiksi Englannissa on kriittisten psykiatrien verkosto (löytyy googlaamalla Critical Psychiatry Network). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"unnen empatiaa niitä psykiatreja kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat hakeutuneet alalle, syynään oikeasti vilpitön halu auttaa ja pelastaa ihmishenkiä. "
Itse en tunne varsinaista empatiaa isopalkkaisia, yliarvostetussa yhteiskunnallisessa asemassa olevia vallankäyttäjiä kohtaan siinäkään tapauksessa että he olisivat hakeutuneet alalle auttaakseen ihmisiä. Empatiaa psykiatreja kohtaan? Heillä on kovat paineet tiukan yhdenmukaisessa ammattiyhteisössään, mutta paineet ja vaivat korvataan kyllä.
Joillakin psykiatreilla on kyllä sydän, ja järkikin, jota he koettavat käyttää, pyrkien auttamaan potilaitaan. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toimia tehokkaasti siinä järjestelmässä, jonka he ovat valinneet toimintakentäkseen, eli psykiatriassa, joka kuten tiedämme on hierarkkinen (pseudo)lääketieteen ala. Psykiatrian reunaehdot ovat sellaiset, että ne torppaavat käytännössä kaiken auttamisen mitä joku yksittäinen alan edustaja ehkä yrittää.
Jos he haluavat oikeasti auttaa ihmisiä, niin ottaisivat kriittisesti kantaa asioihin ja koettaisivat muuttaa järjestelmää sisältäpäin. Jotkut yrittävätkin. Esimerkiksi Englannissa on kriittisten psykiatrien verkosto (löytyy googlaamalla Critical Psychiatry Network).Kun joku sanoo tuntevansa empatiaa psykiatreja kohtaan, ja mainitsee samalla olleensa pakkohoidossa, niin minulle tulee mieleen ns. tukholmansyndrooma. En nyt tietenkään väitä että juuri sinulla olisi se, koska en tunne sinua, mutta joillakin pakkohoidossa olleilla on. He kertovat siitä itse jälkeenpäin, kun ovat ajan myötä käyneet mielessään läpi mitä heille tapahtui ja miltä se heistä tuntui.
Hienoa, että pakkohoidon avulla selvisit hengissä. Minusta kuitenkin pitäisi voida erottaa kaksi asiaa: ihmisen hengissä pitäminen ja hänen hoitamisensa. On eri asia pysäyttää esimerkiksi itsetuhoinen käytös vaikka henkilön tahdon vastaisesti kuin pakottaa hänet ottamaan vastaan toimenpiteitä, joilla kajotaan hänen ruumiiseensa ja mieleensä niin syvällisesti kuin psykiatriassa nykyisin tehdään. Näitä toimenpiteitä ovat mm. diagnosoiminen tahdonvastaisesti, tahdonvastaiset Kannassa laajalle leviävät kirjaukset, tahdonvastainen lamaannuttava ja usein haitallisia sivuvaikutuksia aiheuttava lääkitseminen psykoaktiivisilla aineilla sekä rajoitteet kuten eristäminen, lepositeet ym. Tahdonvastaiset toimet kohdistuvat siis sekä psyykeen että kehoon. Toimet ovat vuorovaikutuksellisia ja konkreettisia.
Pakkohoidosta tulee yleensä kova trauma. Osa pakkohoidon kokeneista tappaa itsensä pian sen jälkeen. On tutkimuksia, jotka viittaavat siihen että pakkohoito saattaa lisätä itsetuhoisuutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin ruotua, en rotua. Ruodussa pysyminen tarkoittaa rivissä/sotilasyksikössä pysymistä, ettei siis poiketa siitä.
Aivan niin. Luin väärin. 😅
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tavalliselle ihmiselle löytyisi luottamuslääkäri?
Psyykeleimatulle ei löydy varmaan muualta kuin patologian laitokselta. Tavalliselle ihmiselle ehkä parhaiten yksityiseltä.
- Anonyymi
Se on mielenterveyttä jos haluaa uudistua. Tuoreesti hyväksytty sote ei asiaa sivunnutkaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .995365Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453603Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503215Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4452506Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2551559- 861304
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito131299- 771238
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321223Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1411150