Koen valtavaa kemiaa naisen kanssa, jolla myös on hyvin kiireinen elämä ja näyttää siltä, että aikaa ns. seurusteluun ei löydy. Kemia välillämme on hurjaa ja tuntuu vievän järjen mennessään.
Haluaisin kuulla kokemuksia ns. pelkistä seksisuhteista tai teiltä jotka sellaista myös harkitsette mietteitä. Kenelle sopii/keille ei. Rikkooko siinä lopulta toisen tai itsensä. Sinkkuja kun olemme mitä ongelmia voi tulla? Miksi ylipäätään tällaista on mietittävä, jokkn häpeä? Miksi ihmiset eivät voisi hyvällä omalla tunnolla tyydyttää toistensa tarpeita? Ja kyllä, ikää 50 mikä vaikuttaa todennäköisesti tähän asiaan paljonkin.
Haluaisin kuulla kokemuksia ns. pelkistä seksisuhteista tai teiltä jotka sellaista myös harkitsette mietteitä. Kenelle sopii/keille ei. Rikkooko siinä lopulta toisen tai itsensä. Sinkkuja kun olemme mitä ongelmia voi tulla? Miksi ylipäätään tällaista on mietittävä, jokkn häpeä? Miksi ihmiset eivät voisi hyvällä omalla tunnolla tyydyttää toistensa tarpeita? Ja kyllä, ikää 50 mikä vaikuttaa todennäköisesti tähän asiaan paljonkin.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Itse en ole pelkistä seksisuhteita kiinnostunut, enkä niistä mitään tiedä, mutta en ymmärrä mikä sellaisen estäisi teidän kohdallamme, jos kerran molemmat olette sinkkuja. Monillahan on seksisuhteita, mitä ihmeen häpeämistä siinä on kun olette molemmat samassa asemassa.
Oletko uskovainen ja pelkäät, että suku saa tietää seksisuhteesta? Tai mitä häpeät?
Jokainen saa harrastaa millaisia suhteita tahansa haluaakin, ei se ole keneltäkään pois. Tärkeintä on vaan muistaa ettei satuta toista tai itseään. Useasti tunteita muodostuu tuollaisten suhteiden myötä (varsinkin jos jatkuu pitkään tapailu), joten mitä sitten?
Itse en haluaisi pelkkää seksisuhdetta. Mulle se on paljon enemmän. Olen mieluummin sitten yksin
Jos nyt jo tiedostat ettei parisuhdetta ole tiedossa ja seksi hänen kanssaan kuitenki kiehtoo niin anna palaa, jos sille löytyy aikaa!
Kiehtoo aloittaa todellakin näin. Himskatin lyhyt elämähän meillä on ja jos molemmille on selvää suhteen "status" niin mikspä ei?
Mikä niissä panosuhteissa houkuttaa? Seuranhakupalveluissakin niitä tyrkytetään. Voi tosiaan kysyä miksi ylipäänsä mietitte tuota.
Kerro sinä, että miksi ei?
Niin toivottavasti jokainen löytää oman juttunsa. Toinen tykkää pelkästä sekaisuhteesta, toinen taas ei. Niin me ollaan kaikki erilaisia.
Itse en koe halua ketään kohtaan paitsi ihastusta/rakkauden kohdetta kohtaan.
Irrotatte yhden elämänalueen muista, ettekö kykene elämään täyttä elämää ja kohtaamaan toisianne kokonaisina?
Jos sellaista kokonaispakettia ei löydy, pitääkö kaikesta luopua? Tai jos sille ei löydy aikaa?
Itse en harrasta yhden illan juttuja enkä satunnaispanoja. Mutta jos sopivaa parisuhdetta ei löydy, voisin olla vakituisessa seksisuhteessa. Mutta sen tulisi olla reilu peli, kumpikin on siinä tietoisena suhteen luonteesta ja kiinnostus toista kohtaan ja seksuaalusta kemiaa pitäisi kyllä olla.
Mihin aikansa kannattaa käyttää ellei ihmissuhteeseen? Onko harrastukset nykyään ottaneet ihmissuhteiden paikan? Se on toinen asia jollei suhdetta kerta kaikkiaan löydy. Toki taas voi kysyä milloin on oikea aika lakata etsimästä.
Jos teillä on kiinnostus toisiinne, eikö silloin tunteet ole jo pelissä?
Itsehän tiedätte.
Samaa mieltä, ihan utopia keskustelu.
Ap sanoo, että toinen on kovin kiireinen. Voi olla, että tässä tilanteessa toinen kokee, ettei ehkä voi tuoda suhteeseen sitä, mitä haluaisi. On siis realisti. En halua aloittaa vakavaa suhde ssa, koska en ehdi nyt panostaa siihen. Ei siis halua luvata yhteenmuuttoa ja syyshäitä. Tai sitten toinen vetää seksuaalisesti voimakkaasti puoleensa. Ja syyt voi olla monet, vaikka se, että on erilainen käsitys siitä, ollaanko seurustellessa yhdessä päivittäin, kellonympäri vai nähdäänkö vaikka noin 4x viikossa. Jos tästä on eri näkemys, voi toinen olla liian kiireinen..
Mutta tosiaan, kukin tyylillään, kunhan se tyyli on itselle ja sille toiselle sopiva.
Ap kylläkin kirjoittaa, että molemmat ovat kiireisiä "jolla MYÖS on hyvin kiireinen elämä".
Varmaan noissa seksisuhteissa on itsetuntemus olennaista, että tietää varmasti, ettei itselle kehity epätoivottuja tunteita tapaamisten myötä. Joillekin kuulemma tulee pelkästä seksistä tunteita, vaikka niitä ei alunperin olisi. Hassultahan se kuulostaa, että menisi noin ikään kuin väärinpäin, mutta ihmiset on erilaisia.
En millään voi olla sanomatta vielä, että aika ihme jos jollekin ei riitä neljä tapaamista viikossa oli minkälainen suhde hyvänsä. Miten kiireiset ihmiset yleensä ehtii tavata neljä kertaa viikossa, eihän silloin ole kiireinen ollenkaan. Minusta kiireisyys tarkoittaa, että nähdään kerran viikossa tai vähemmän.
Toiset haluaa olla koko ajan yhdessä.
Aika tukehduttavaa minusta. Itselleni riittää varsinkin aluksi 2-3 tapaamista viikossa, siis tavallisessa suhteessa ei seksisuhteessa, niistä en tiedä mitään. Sama ystävilläni, monella on ihan tavallinen seurustelusuhde ja tapaavat 2-3 kertaa viikossa, vaikka eivät ole mitenkään kiireisiä. Mutta ehkä seksisuhteissa sitten tavataan useammin, en tiedä niistä mitään.
No yleensä alussa nimenomaan tavataan koko ajan, sitten voi vähentyä. Tai miten kelläkin.. normisuhteessa siis.
Ai jaa, itse taas ajattelen ja olen tottunut, että alussa riittää tuo 2-3 kertaa viikossa ja vähitellen tavataan useammin, kun suhde kehittyy ja muutaman vuoden kuluttua voidaan vaikka muuttaa yhteen. Aika tukehduttavaa jos heti ollaan kuin liimattuna koko ajan. Mutta jokainen pari tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Meneeköhän tämä keskustelu nyt ihan pois ap:n aiheesta, kun ei näitä tavallisia suhteita voi mitenkään verrata seksisuhteisiin, kun ne on ihan eri maailmasta.
Tykkään tästä kirjoituksesta!
Mä ajattelen samoin 😊
Kiva että on muitakin samanmielisiä:) Voin kyllä joustaakin noissa tapaamiskertojen määrissä tilanteen mukaan, mutta ei kuitenkaan niin, että tavataan vähemmän kuin kerran viikossa. Poikkeus tietty jos on joku matka.
"Itse en koe halua ketään kohtaan paitsi ihastusta/rakkauden kohdetta kohtaan."
Samaa vikaa rahikaisella.
Sama täällä! Nämä keskustelut vaikuttaa välillä ihan keksityiltä… tai sitten näitäkin on.
Täysin utopiaa, aloittajalla ei taida olla ennestään parisuhdekokemusta tai ylipäätään kokemusta ihmissuhteista.
Koko ihanan paketin ottaisin, tottakai mutta, mutta.... Tapailun määrä lienee sekä seksi- että seurustelusuhteessa täysin osapuolten luonteesta, etäisyydestä, läheisyyden tarpeesta yms. kiinni.
-ap
No jos olet jo tuossa pisteessä, niin seksisuhteesta ei todennäköisesti hyvä seuraa. Odota että teillä molemmilla on enemmän aikaa tai järjestäkää aikaa. Yleensä aikaa löytyy jos jotain tosi paljon haluaa, tuskin olette töissä ympärivuorokautisesti.
Tapaamisethan ovat vaan osa kaikesta kanssakäymisestä suhteessa, paljon kommunikaatiota on puhelujen ja viestien välityksellä myös, tai videopuhelujen. Olennaista mielestäni suhteessa on saatavilla olo, että tavoittaa toisen tarvittaessa, eikä niinkään jatkuva fyysinen läsnäolo. Tämä siis koskien seurustelusuhdetta. Kuitenkin konkreettista läsnäoloakin tarvitaan riittävästi, ettei etäännytä toisistaan.
Ja höpö höpö, jos tosissaan kiinnostaa kyllä aikaa alkaa löytymään, jos ei kiinnosta löytyy tekosyitä. Tapailun määrä ei ole kiinni mistään muusta kuin innosta tapailla, näin se vain on.
Mikset ota sitä pakettia , jos kerran saatavilla on.
Muka kiire.
No entäs jos molemmille sopii seksisuhde?
Vähään tyydytte, kumpikin saa naisen jota ei tosissaan kiinnosta. Meneehän se elämä noinkin, etenkin jos ei tiedä kuinka paljon enemmänkin elämältä voi saada ja haluta.
Mitäpä siihen, jokainen saa vapaasti tyytyä.
Ei pahalla, mutta toi on niinkuin ottaisi buffet-pöydästä ainoastaan perunoita, vaikka maksaisi koko lystistä. Ei sitä laki kiellä, jokainen saa olla niin narri kuin sielu sietää. Vaikka yli viiskymppisenä.
Eikö jokainen saa tyytyä mihin tahansa tyhjänpäiväiseen, jos ei kerran muuta odota. Olennaista kai on, että itse tietää mitä tekee.
En ite lähtisi kokeilemaan, tunteet tulee mukaan ja aletaan riidellä siitä. Olen kuullut sivusta noita. Pitäkää ainakin lyhyenä.
Tuskin onnistuu käytännössä, mutta oma valinta jos ottaa riskin. Sopii yrittää kunhan ei tule tänne jälkeenpäin marisemaan. Pahimpia on nämä jotka lähtee seksisuhteeseen, tunteet tulee mukaan, suhde katkeaa, sitten valitetaan palstoilla ja muualla, vaikka itse otettiin riski. Tossa tapauksessa on nieltävä tappionsa, eikä kaataa muiden kuunneltavaksi.
Miten muka löytyisi nainen jonka kanssa olisi valtava kemia, mutta joka ei vaatisi mitään muuta kuin seksiä. Kuinka varmistaisi ettei se alkaisi ymppäämään tapaamisiin muutakin mikä ei kuulu seksisuhteeseen esimerkiksi selostamaan asioitaan tai edellyttämään yhdessä aterioimista tai kahvittelua.
Se alkaisi vaatimaan, että nukutaan joskus yhdessä tai lähettämään ylimääräisiä viestejä tai kertomaan lapsistaan tai höpisemään muuten turhaan eikä pysyisi keskittyneenä seksiin, vaikka niin sovittaisiin. En usko että onnistuisi, saisi todennäköisesti pettyä.
Ja mitä jos se ei olisikaan hyvä sängyssä. Mitä sillä seksisuhteella sitten tekisi. Onko joku muka niin hyvä sängyssä, että kannattaa vaivautua ja ottaa se riski, että juttu menee pilalle kun se nainen yhtäkkiä saakin päähänsä jotain ylimääräistä.
Samaa mieltä. Epärealistinen idea koska ihmiset ei kuitenkaan pysy sopimuksen rajoissa ja/tai eivät osaa tehdä mitään sängyssä. Miettikää jos lähtisi johonkin seksitapaamiseen, eikä saisi edes orgasmia siellä ja joutuisi hyvässä lykyssä kuuntelemaan jotain tilitystä.
Niinpä. Ajatelkaa! Kannattaa jäädä ennemmin kotiin peiton alle ja murista sieltä muille.
Millaista diiliä ehdotat?
Ei täällä mitään tapahdu. Turhaa höpinää.
Tämän tyyppinen seksisuhde voisi ehkä sopia. Tavattaisiin aina perjantaina samassa hotellissa, joka on työmatkani varrella klo 19.00- 21.00 välillä. Maksettaisiin ja varattaisiin hotellihuone vuorotellen. Jos jommalle kummalle tulisi muu meno, hypättäisiin sen viikon yli. Jos hotelli ei jostain syystä onnistuisi, voisin mennä seksisuhteen asunnolle mutta omaani en päästäisi.
Niin ehkä, jos olisi itsellä tunteita että haluaisi seksiä. En tiedä mitä se olisi käytännössä, jaksaisiko kontaktia ylläpitää kovin kauan noin yksinkertaisella sisällöllä. Toisaalta ei kuluisi mitään voimavarojakaan.