Toivoisin voivani lukea täältä toisten kokemuksia ja jne. Tässäpä on mun.
Muistan kun ekan kerran huomasin olevani ahdistunut. Silloin oltiin just muutettu uuteen ja suurempaan kaupunkiin. Ahdistuin kavereitten jättämisestä vanhaan kaupunkiin ja, että piti aloittaa 4lk ihan uudelta pohjalta. Ekan kuukauden olin yksin, mutta sitten nykyinen paras ystäväni tuli ja otti mukaansa omiin leikkeihinsä. Hänkin oli yksinäinen. Hän sai mut jaksamaan ja saamaan ahdistusta pois ja mä tein saman hänelle. Toki on ollut ahdistusta silloin tällöin ja paniikkikohtauksia, mutta niistä olen selvinnyt tähän asti ystävän tuella.
Vuosi vuodelta meidän kaveriporukaan on tullut enemmän kavereita. Muiden kanssa en ole yhtä hyvissä väleissä mitä olen tämän kyseisen ystävän kanssa.
Nyt kuitenkin ystäväni on muuttamassa eri kaupunkiin. Se särkee sydäntäni nii helvetisti! Ahdistus on alkanut taas pahentus ja rytinällä. Pelkään jatkaa ilman häntä. Joudun aloittamaan 8 lk:n ilmän häntä. Edellisin kaupungin kavereitten kanssa on mennyt välit vaikka luvattiin aina olla ystäviä. Nyt olen kauhusta kankeana ajatellessa, että meidän välimme menisivät poikki. Tämä on romuttanut mut ihan riekaleiksi suoraan sanottuna. En tiedä oikeasti mitä teen. Annan vinkkejä uuteen kouluun? Tsemppaan? Harmittelen? Kerron omia kokemuksia? En tiedä. Hän on tärkein ihminen minulle koko maailmassa
Oon niin vitun peloissani!
Ps. Ei ehkä kuulosta kovin kauhealta, mutta tämä aiheuttaa minulle ahdistusta ja tressiä
Muistan kun ekan kerran huomasin olevani ahdistunut. Silloin oltiin just muutettu uuteen ja suurempaan kaupunkiin. Ahdistuin kavereitten jättämisestä vanhaan kaupunkiin ja, että piti aloittaa 4lk ihan uudelta pohjalta. Ekan kuukauden olin yksin, mutta sitten nykyinen paras ystäväni tuli ja otti mukaansa omiin leikkeihinsä. Hänkin oli yksinäinen. Hän sai mut jaksamaan ja saamaan ahdistusta pois ja mä tein saman hänelle. Toki on ollut ahdistusta silloin tällöin ja paniikkikohtauksia, mutta niistä olen selvinnyt tähän asti ystävän tuella.
Vuosi vuodelta meidän kaveriporukaan on tullut enemmän kavereita. Muiden kanssa en ole yhtä hyvissä väleissä mitä olen tämän kyseisen ystävän kanssa.
Nyt kuitenkin ystäväni on muuttamassa eri kaupunkiin. Se särkee sydäntäni nii helvetisti! Ahdistus on alkanut taas pahentus ja rytinällä. Pelkään jatkaa ilman häntä. Joudun aloittamaan 8 lk:n ilmän häntä. Edellisin kaupungin kavereitten kanssa on mennyt välit vaikka luvattiin aina olla ystäviä. Nyt olen kauhusta kankeana ajatellessa, että meidän välimme menisivät poikki. Tämä on romuttanut mut ihan riekaleiksi suoraan sanottuna. En tiedä oikeasti mitä teen. Annan vinkkejä uuteen kouluun? Tsemppaan? Harmittelen? Kerron omia kokemuksia? En tiedä. Hän on tärkein ihminen minulle koko maailmassa
Oon niin vitun peloissani!
Ps. Ei ehkä kuulosta kovin kauhealta, mutta tämä aiheuttaa minulle ahdistusta ja tressiä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikös nykyään ole varsin hyvät etäyhteydet? Ei elämä ja ydtävyys toiselle paikkakunnalle muuttoon tarvitse loppua.
Mitä sinä muuten pelkäät? Mitä kauheaa voi tapahtua? En osaa kuvitella!
Yleensä käy niin, että kun joku jättää paikkansa, se täyttyy hyvin nopeasti. Uusia ystäviä tulee ja menee.
Mitään pelon ja ahdistuksen aihetta en tilanteessasi näe. On normaalia, että ihmisiä tulee ja menee. Voitte varmasti pitää yhteyttä niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.
Voit saada uusia ystäviä, ole vain avoin, menetykset ahdistaa mutta ne eivät tuossa mittakaavassa ole maailmanloppu. Olet nuori ja paljon kaikkea kivaa vielä saat kokea.
Multa kuoli ystävä jonka kanssa jaoin elämäni traakisimmat asiat vuosikymmenet, hän lopulta käänsi selän ja hylkäsi, niine hyvineen lähti elämästäni, eikä muokannut edes ennen kuolemaansa. Se kosketti rajusti.
Pois muuttavan kaverin kanssa voi ihan hyvin puhua omista tuntemuksistaan.
Kertoa hänelle, miltä tuntuu kun toinen on lähdössä, ja minkälaisia tunteita se saa aikaiseksi.
Ja joku jo tuolla mainitsikin, että kun on kaikenlaiset laitteet nykyisin, niin yhteyksiä on helppo pitää.
Aloittaja on sen verran nuori vielä, että luopuminen on vaikeaa, oli se sitten luopuminen kaverista tai jostain muusta.
Uskon kuitenkin, että kaikki sujuu hyvin, ja uusia kavereita tulee aina.
Monesti elämässä suurin osa ihmisistä käy vain omassa elämässä kääntymässä, eli heihin tutustuu, kulkee jonkin aikaa samaa matkaa, ja jossain vaiheessa tiet eroavat.
Aloittajalla on kyllä hyvä asenne asiaan, koska pystyy tännekin kertomaan asian aiheuttamasta huolestaan ja pelostaan.
Pärjäät varmasti elämässäsi.
Hyvää juhannusta!