Pari päivää sitten oli Iltasanomissa uutinen, että neuroleptihoidossa täytyisi käyttää suurempia annoksia. Kun annoksia pienennetään, ihmiset jättävät hoidon kesken. Nyt ei ole oikein ymmärretty minunkaan tilannetta. Kyse ei ole ollut hoidon kesken jättämisestä, vaan vieroituksesta ja lääkityksen lopettamisesta johon olen järjestelmällisesti pyrkinyt, mutta en ole onnistunut lopettamaan vieroitusoireiden takia. Ja eikun lisää laitetaan pökköä pesään, vaikka lukuisiakertoja olen tehnyt selväksi, että haluan lopettaa lääkityksen, koska hain apua vain akuuttiin tilanteeseen, en loppuelämän lääkitykseen, niin kuin toistellaan. Katson, että lääkitys ei ole ollut tarpeellinen enää moniin vuosiin, mutta käypähoitosuositus pakottaa vastuussa olevat lääkärit toimimaan vastoin ihmisen omaa tunnetta terveydentilastaan.
Neuroleptihoidon lopettaminen
Anonyymi
31<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Itselläni paras tapa selvitä oli lopettaa masennuslääkitysvieroituksen jälkeen määrätyt neuroleptit, joita lääkäri nosteli kokoajan vain korkeammalle aiheuttaen minulle yhä pahenevia kognitiivisia ongelmia, levottomuutta mikä ilmeni akatisiana. Lääkkeiden haittoja lääkärit sitten hoitivat lääkkeillä kutsuen haittoja mielisairauden pahenemiseksi. Kyseinen lääkäri ilmeisesti ajatteli että paras tapa hoitaa ihmisiä on turruttaa heidät vihanneksiksi ja lamata heidän tunteensa ja kognitionsa äärimmäisen lamaavilla aineilla jotta potilaan kaikki tunne elämä jota psykiatri ei osaa kåsitellä on tukahdutettu. Hankala oli päästä tuosta nalkista pois kun oli ensin joutunut huonoon kuntoon kun psykiatriassa ilmeisesti perushoitoa on lääkkeiden harmien lääkintä
Selvisin ajattelemalla itse, ja kyseenalaistamalla nuo toksisia aineita määrävät lääkkeihin sokeasti uskovat puoskarit ja hoitomallin joka ainakin itseni olisi ajanut vakavaan disabiliteettiin jossa en olisi itse kyennyt huolehtimaan itsestäni
Suhtaudun mainitsemiisi uutisiin kauhistellen. Psykiatria ahdistaa minua syvästi suosituksina isommista neuroleptiannoksista. Psykiatria oksettaa minua
"Selvisin ajattelemalla itse, ja kyseenalaistamalla nuo toksisia aineita määrävät lääkkeihin sokeasti uskovat puoskarit ja hoitomallin joka ainakin itseni olisi ajanut vakavaan disabiliteettiin jossa en olisi itse kyennyt huolehtimaan itsestäni"
Sama systeemi pitää psyykenlääkkeiden käyttäjiä 'ylläpitohoidossa' määräämättömän pitkiä aikoja ilman, että kukaan reseptinuusija kertaakaan kyseenalaistaisi hoidon tarvetta. Pitkällä ajanjaksolla psyykenlääkkeet kerkeävät tehdä käyttäjälleen kaikenlaista yllättävääkin haittaa. Vakavat vieroitusoireet (haittavaikutukset) lääkkeistä ovatkin sitten tosiaan 'mielisairauden' pahenemista tai voidaan asettaa kokonaan uudet diagnoosit. Periaate on nyt ja aina: "Syytä aina potilasta, älä koskaan lääkettä".
Jos ihminen ei tällaisessa hoitomallissa ennen pitkää sekoa oikeasti, niin ei varmaan missään.
"Suhtaudun mainitsemiisi uutisiin kauhistellen. Psykiatria ahdistaa minua syvästi suosituksina isommista neuroleptiannoksista. Psykiatria oksettaa minua"
Sama täällä. Ennemmin vaikka kuolen kuin menen enää koskaan psykiatrian satutettavaksi.
Nuo mielisairaudennpahenemiset ja kaikki muu, mitä valetta lääkärit toistelevat, kertovat lääkärin ammattitaidottomuudesta.
https://madinfinland.org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/
Oma yleislääkärin "valvonnassa" (5 min puhelinkonsultaatio 2 vkon välein) tapahtunut, liian nopea SSRI-vieroitus 20 vuoden käytön jälkeen johti minut sellaisiin kauheuksiin, että niistä jäi ikuiset arvet ja traumat. Sain tietysti uudet diagnoosit entisten päälle.
Sen kerran kun olisin tarvinnut lääkäriltä asiantuntevaa apua ja neuvoja, mihin SSRI-vieroituksessa pitää varautua, en niitä saanut. Minullakin lienee oikeus olettaa, että lääkäri on asiantuntija, tietää mistä puhuu ja mihin ryhtyy?
Menetin kokonaan luottamukseni koko terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Tämän takia voi hyvinkin olla, etten käänny lääkärin puoleen missään asiassa enää koskaan. Koen tulleeni pahasti vammautetuksi ko. ammattikunnan taholta. Vieläkö tässä pitäisi elämänhaluakin olla?
Teidän sivu antaa tällaisen varoituksen: "Yhteytesi ei ole salattu
Sivustolle madinfinland.org hyökännyt taho voi yrittää varastaa tietojasi (esimerkiksi salasanoja, viestejä tai luottokorttitietoja). Lisätietoja
NET::ERR_CERT_AUTHORITY_INVALID"
Se on muutenkin sellainen vähintäänkin "Hämärä" sivusto. Hehän eivät tuota itse juurikaan materiaalia, vaan kopiovat sen jostain, ja kaikki kuvat on jotain "Netistä" pöllittyjä. Serverit on jossain todella hämärässä paikassa, jossa tuskin suomen laikia paljon kunnioitetaan jne..
Ehkä joudumme vielä odottelemana vuoden tai kymmenen, että löytyy aidosti varteenotettava taho, joka lähtee ajamaan potilaan oikeuksia.
Mad in Finland sentään pitää oikeita asioita esillä, paljastaa epäkohtia ja herättää keskustelua. Mitä itse olet tehnyt asioiden eteen?
Madinfinland sivustoa en luokittelisi hämäräksi, oudon varoituksen sain itsekin kerran.
Madinfinland Keitä olemme?
Sivuja ylläpitää vapaa ja avoin kansalaisryhmä, joka perusti Tarpeenmukainen hoito (TaHo) yhdistyksen 2016 joulukuussa.
Yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen, psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Yhdistyksen innoittajana on ollut mm. avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla.
Yhdistys suhtautuu kriittisesti vallitsevaan biolääketieteelliseen lähestymistapaan ja sen sovelluksiin mielen pulmatilanteissa.
Toimintamme johtoajatukset
Näemme psyykkiset pulmat – kärsimyksen ohella – myös elämänkaareen liittyvinä mahdollisuuksina. Ne eivät vaikuta ihmisen merkityksellisyyteen maailmassa.
Psyykkisiä pulmia ei pidä leimata ensisijaisesti biologisiksi virheiksi. Se synnyttää stigmaa ja luo vääriä ja perustavanlaatuisia eroja ihmisten välille.
Psyykkisiin pulmiin apua hakeville tulee tarjota mahdollisimman tasapuolista tietoa eri hoitovaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista.
Jokaisella tulee olla mahdollisuus valita myös tehokas, näyttöön perustuva lääkkeetön hoitotapa riippumatta psyykkisen haasteen luonteesta.
Eikö se riitä tekemiseksi, että käy "benchmarkkaamassa" muuten niin lupaavia sivustoja, ja toivoo heidän kohottavan journalistista tasoa, että heidät voisi ottaa vakavasti?
Tai se että ylipäätään se että osallistuu keskusteluun, kas kun se on vähän monologi, jos vain yksi "ääni" puhuu.
Mutta kyllä minä muutakin asioiden eteen, nimenomaan mielenterveyden saralla, joten niiltä osin nukun yöni hyvin.
Oletko lääkäri, joka uusii etänä sinulle tuntemattomien masennuslääkeriippuvaisten lääkereseptejä tapaamatta heitä itse kertaakaan? Jos olet, niin mahdat olla ylpeä itsestäsi ja tekosistasi.
Ei syytä huoleen, en nää edes sinun potilastietoja.
Miten+pienestä+pyöreästä+ja+kupeessa+pillereistä+saa+vähennettyä+10+%?
Kaipa se leikataan tai murskataan, joistain lääkkeistä löytyy eri vahvuisia pilllereitä mikä helpottanee asiaa.
Katselin juuri, että apteekista löytyy ainakin risperdal 1mg/ml suun kautta otettavaa liuosta.
Kannattaa kokeilla toisella selaimella tai googlen tms. kautta.Itselläni firefoxiin asennuttu https everywhere lisäke ei päästä sivulle jos osoiteriville laittaa www:n.
Jos pudottelee lääkkeitä 10pros kk niin kannattaa pitää huolta että sitä pilleriä saa murskata pilkkoa jne. Kaikkia ei voi
https://www.is.fi/terveys/art-2000008074695.html
"Verrattuna normaaliin annostukseen suosituksia pienemmät annostukset liittyivät 44 prosenttia suurempaan ja hyvin pienet annostukset 70 prosenttia suurempaan oireiden uusiutumisriskiin. Pieniä annoksia saaneet myös keskeyttivät hoitonsa muita todennäköisemmin."
Koittaisivat nyt ymmärtää, että en ole mennyt sairaalaa hakemaan uusia kestävää hoitoa. Kun lääkärit eivät ole ottaneet kuuleviin korviinsa sitä, että haluan vähitellen lopettaa lääkityksen, ja alkaa elämään normaalia elämää kas in sijaan, että jos saisin apua ilmoitukseen. Lääkäreiltä ei apua tipu. Neuroleptejä ei voi iin vaan lopettaa pitkän käytön jälkeen. Mutta koska lääkärit eivät apua anna, on täytynyt itse ottaa ohjakset käsiin, ja yritettävä päästä irti myrskyistä. Silläkin uhalla, että joutuu jälleen kerran sairaalaan. Kyllä siihen hoitoon pitäisi pari vuotta riittää. Itse olen hoidossa tahtomattani yli 12 vuoden jälkeen vieläkin. Syynä neuroleptiriippuvuus, vaikka mitä muuta väittävät.
Tuli virheitä ennakoivan teksti syötön takia. Ei saa pois päältä. Mutta kasvin elämää olen akuutin kriisin jälkeen 12 vuotta elänyt. Kyllä minun itse täytyy saada päättää, haluanko loppuelämän neuroleptejä käyttää.
Tutkitut potilaat useimmiten keskimäärin lähes nelikymppisiä kroonikkoskitsofreenikkoja, jotka syöneet todennäköisesti tunnollisesti vuosikausia ellei vuosikymmeniä lääkkeitä. Eli hyvin valikoitunut otos, meta-analyysi perustuu hyvin pienelle määrälle tutkimuksia, koska vain hyvin harvassa tutkimuksessa riittävästi dataa kyseiseen analyysiin. Tämä kyllä tuodaan esiin tutkimuksessa kuten sekin, että korkea annos on suoraan yhteydessä kohonneeseen kuolleisuusriskiin. En tiedä, mutta psykoosin kokeneena ottaisin niin kutsutut psykoottiset harhaluuloni sata kertaa mieluummin kuin sydänperäisen äkkikuoleman, tardiivin dyskinesian tai järkyttävän hengenvaarallisen ylipainon etenkin, kun psykoosissa ja sen relapsissa on aina usein kontekstuaalisista ja tulkinnanvaraisista ilmiöistä, koska niitä ei voi tutkia muuten kuin käytöksen ja puheiden perusteella. Satunnaistaminen on ihan hieno juttu, mutta jos satunnaistetaan hyvin valikoituneesta otoksesta potilaita ja jos oletetaan ilman minkäänlaista näyttöä, että kaksoissokkokeet ovat oikeasta kaksoissokkokokeita eivätkä vain leikisti, niin silloin tutkimuksessa on hengenvaarallisia puutteita, jotka estävät johtopäätösten teon oikein mihinkään suuntaan. En ole itse vuosikausiin syönyt neuroleptejä, ja minulla on skitsofreniadiagnoosi. Samaan aikaan kun nuo kroonikkopotilaat ovat olleet "psykoosinestolääkityksellä", olen hankkinut pari korkeakoulututkintoa ja tehnyt töitä. En ole kertaakaan käynyt psykiatrisessa hoidossa tuona aikana. Minun kaltaisia potilaita ei rekrytoida noihin tutkimuksiin, koska lopetamme lääkkeet ja "hoidon" riittävän varhain, jotta päämme ei ehdi pehmentyä niiden käytöstä. Keskeytämme hoitomme muita todennäköisemmin jo muutaman kuukauden sisällä hoidon aloittamisesta ja monien tutkimusten mukaan todennäköisyytemme toipua psykoosista yli viiden vuoden seurantajaksolla on jopa kuusi kertaa suurempi senkin jälkeen, kun psykoosin uusiutuisriskiin vaikuttavat muut tekijät on otettu huomioon. Kornilla tavalla hoidon epäonnistuminen usein tarkoittaa pitkällä aikavälillä sitä, että ihminen saa toimijuutensa ja terveytensä takaisin. Lyhyellä aikavälillä se voi johtaa toki tilastollisesti niin sanotun relapsin uusiutumisen todennäköisyyden kasvuun, miten se ikinä missäkin tutkimuksissa määritelläänkin. Yleensä noissa tutkimuksissa skitsofrenian relapsin vaihtelu on niin suurta, ettei oikeasti kukaan taida tietää edes, että mitä siinä tutkitaan. Vihamielisyys ja yhteistyökyvyttömyys relapsin kriteereinä ovat kiehtova oivallus -skitsofrenia onkin sitä, ettei halua tehdä "yhteistyötä". Noista tutkimuksista ei oikeasti voi tehdä mitään johtopäätöksiä paitsi ehkä nuo tutkijat, joilla on paljon hedelmällisiä verkostoja erinäisiin lääkeyhtiöihin.
Jos ylläpito hoidon on tarkoitus kestää loppuiän, niin miksi silloin vierotusoireiden minimointi täytyisi olla lääkekehittelyn prioriteetti?
Lääketeollisuuden ja psykiatrian tavoitteena on ikuinen asiakas. Terve potilas on niille huonoa bisnestä. Pidetään potilas vaikka lääkeriippuvaisena 'ylläpitohoidossa' koko lopun ikänsä, tuottaapahan edes jotain. Me psyykeleimatut olemme pelkkää hyväksi käytettävää tuotantokarjaa mielenterveysteollisuudelle. Meitä voi elukan tavoin satuttaa ja potkia päähän ihan miten paljon tahansa.
Katsos kunnen itse ole mennyt hakemaan ylläpitohoitoa akuuttiin ohimenevänä kriisiin. Minut vain istutettiin vastoin omaa tahtoani näihin s**tanallisiin neurolepteihin, joiden riippuvuuden takia en pääse irti niistä, vaikka mitä tekisin. Olen saanut vakavia sairauksia diabeteksesta alkaen näiden neuroleptien takia. Elämänlaatuni on täysi nolla.
Mulle ei puhuttu ylläpitohoidosta, vaan olisi pitänyt syödä neuroleptejä ennaltaehkäisyyn.
Siis psykoosin ennaltaehkäisyyn, vaikka edellisestä psykoosista oli lähes 20 vuotta.
En nähnyt neuroleptejä tarpeelliseksi enää tuossa vaiheessa.
Psykiatriassa ei ajan kulumisella taida olla liiemmin merkitystä. Tilanne on aina yhtä vakava, olipa oireilusta kulunut 20 tuntia tai 20 vuotta. Potilas on edelleen se sama kuin vaikka 20 vuotta sitten. Muuttujia ei oteta huomioon, ei otettu ainakaan minun kohdallani.
Koko psykiatria on kuin uskonnollinen kultti. Jos sen kynsissä ei potilas sekoa, niin ei missään. Ihmettelen, miten ko. systeemissä työskentelevät pystyvät itse säilyttämään järkensä.
"Ihmettelen, miten ko. systeemissä työskentelevät pystyvät itse säilyttämään järkensä."
Ei ne pystykään. Sen huomaa kun juttelee niiden kanssa. Ovat yhteiskuntakelpoisia, mutta täysin aivopestyjä ja ilman kontaktia reaalimaailmaan.
Tarkoitin että psykiatria on melekone rahasampo.. Todennäköisesti pienemmillä annoksilla elämme myös hiukan pidempään? Toivoa on oltava.
Mielenterveysteollisuus on jättimäinen bisnes. Toivoa kyllä on, mutta ei mielenterveysteollisuudessa.
Se on lääketeollisuus se bisnes, jota tahkotaan mielenterveyden varjolla.