pakkomielle, ei mitään järkeä tai muutakaan.
Hulluhan minä olen kun sinua kaipaan.
Inhottavaa, eikö?
Kiitos että, olet olemassa vaikket minulle enää.
Hulluhan minä olen kun sinua kaipaan.
Inhottavaa, eikö?
Kiitos että, olet olemassa vaikket minulle enää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En ole aivan varma olenko olemassa enää itsellenikään . Ehkä elän ja toimin vain toisten vuoksi .
Minulla samat fiilikset erääseen mieheen.
Itse taisin pilata kaiken- jos nyt mitään edes olikaan paitsi haaveissani 😥
Miten pilasit? Annoitko jollekin muulle rakkauttasi?
En, vaan peräännyin kun häkellyin miehen suoraviivaisuudesta.
Niin makaa kuin petaa, sanoo vanha sananlasku. Toinen sanoo että sitä saa mitä tilaa.
Niin, me ihmiset olemme erilaisia, se mikä toimii toiselle ei todellakaan välttämättä kaikille.
Seksi ja seksuaalisuus on nykyään viihdettä, mutta toiset meistä ovat tunteellisia ihmisiä ja näin ollen suoraviivainen seksuaalissävytteinen lähestymistapa on oiva karkoitin,
TURN OFF. Sääli sinänsä...
Unohtu ☹ miehelle, yhdeltä hölmöltä naiselta
Eli annoit jollekin toiselle
Ei, sinnepäinkään.
Onko sinulla usein pakkomielteitä? Älä välitä, unohdat minut varmasti kun annat vain ajan kulua. Pian ymmärrät etten ole sinun tai kenenkään muunkaan pakkomielteen arvoinen.
Sinäkin olet minulle pakkomielle. Meidän välillä oli jotain kaunista, mutta myös jotain rumaa. Kumman puolen oikein valitsisin? Kumpi on enemmän totta?
Et sitä täältä käsin voi pähkäillä.
Olen miettinyt ihan samaa. Sanoisin kuitenkin, että välillämme on/ oli jotain todella kaunista. Olosuhteet eli toisin sanoen se, että sinulla on toinen, teki siitä rumaa. Jos olosuhteet olisivat toiset, todennäköisesti mitään rumaa ei olisi ollutkaan. Ja jos olisimme yhdessä, niin tuskin silloinkaan mitään rumaa olisi. Jos se kaunis vain olisi saanut mahdollisuuden ja tilaa..
Et ehkä ymmärrä, miten raskasta on nähdä ja kuulla, kun ihminen, jota rakastaa eniten maailmassa, on toisen kanssa. Herää joka ikinen aamu toisen vierestä, hyväilee toista naista, harrastaa seksiä toisen kanssa, elää koko elämäänsä toisen kanssa. Se on hirveintä, mitä tiedän. Olen aivan rikki siitä, enkä tiedä, miten tulen koskaan selviämään siitä.
Olitteko työkavereita vai mikä kuvio teillä on/oli?
Sama tällä. Hän on mulle pakkomielle mutta hyvä sellainen. En vielä luovuta kuitenkaan.
Enää?
Niin, koska tiemme erkanivat.
Mihin päin erkanivat?
Toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen.
Toinen lähti toinen jäi.
Niin siinä kävi.
Kiva kun vastaat aloittajan puolesta... heh.
Sinä tiput kyydistä keskustelusta itse siinä vaiheessa kun päätät jättää sukupuolen sanomatta aloituksessa. Miehet vastailee mieluummin niille, jotka uskaltaa olla naisia.
Ei tässä voi kun antautua tälle tunteelle. Ei tästä pääse eroon mitenkään muuten. Mies pysyy siellä ajatuksissa kävi elämässä miten vaan. Tulee uniin näyttämään täydellisen naamansa. Ei muut sytytä millään tavalla.
Se on hyvä se. Pysy siinä.
Ei tässä ole vaihtoehtoja kun toinen kummittelee siellä mielessä koko ajan.
Sama täällä
Onkin kokous edessä.
Työasiaa..