Tulipa vaan mieleen kysästä... Tuskimpa täällä ihmiset kuitenkaan pelkkiä Pottereita selailee. Niin että onkos täällä muita lukemisesta innostuneita ihmisiä, ja mitä sitten tykkäätte Pottereiden lisäksi lueskella?
Ite luen kaikenlaista fantasiaa. Olen Pottereiden ohella hillitön Tolkienisti ja Kuolemanportti-fanittaja. Myös kymmeniä okkultismi- ja rajatieto-aiheisia tietokirjoja on tullut luettua.
Ite luen kaikenlaista fantasiaa. Olen Pottereiden ohella hillitön Tolkienisti ja Kuolemanportti-fanittaja. Myös kymmeniä okkultismi- ja rajatieto-aiheisia tietokirjoja on tullut luettua.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nyt pitäisi alkaa lukemaan Terry Prachettin kirjoja. Kaveri suositteli, ja hyviä on. Snicketin Surkeiden Sattumusten Sarja on Pottereiden ohella mielilukemistani, kannattaa lukea! Tolkienia olen yrittänyt lukea. Yritykseksi jäi, olen lukenut Sormusten ritareita yli vuoden, enkä ole vielläkään päässyt sataa sivua pidemmälle. Bilbon viimeisen laulun olen kyllä lukenut, se on piiiitkä. Ja Star Wars kirjat ovat hyviä. Ei-fantasia tai ei-sci-fi-kirjoihin en edes vilkaise. Ei tule mieleen muita, ehkä minä sitten luen vain Pottereita... :P
..Luen Eddingsien kirjoja, esim. Belgarionin taru ja Althalus..Lempikirjojani ovat(Pottereiden lisäksi)
Ihmisen vaatteissa, Ruohometsän kansa, Mestaritontun seikkailut jne..
Olen myös suuri sarjakuvien ystävä, etenkin mangan.
pidän fantasiasta siis pottereiden ohessa :) taru sormusten herrstakin olen lukenut kokonaan ja onhan se teos omassa luokassaan"
Ja pidän erityisesti Bellandran Kristalli nimisestä kirjasta, kirjailiaja oli muistaakseni Victoria Hanley tai muu vastaavan tapainen nimi :)
Mahtuuhan mukaan myös paljon sarjakuvia! niitä ei saa unohtaa, no jos nyt vaikka esim. Kamut, Muumit ja muuta sellasta :D
niin ja tottakai hobittikin on luettuna
Minäkin olen lukenut melkein kaikkea mitä tässä aikaisemmin mainittiin... Eddingsejä jonkun verran, kaikki Tolkienin kirjat,myös Redwallin tarua kymmenenteen kirjaan kunnes kyllästyin siihen. Minusta myös sadut ovat hyviä, kuten Narnia-sarja, Muumi-kirjat ja A.A. Milnen Nalle Puh -kirjat. Yksi myös erittäin mieleenpainuva kirja oli John Irvingin `Kaikki isäni hotellit` -suosittelen!
Luen vähän kaikkea. (Tosin musta on hyvää vauhtia tulossa puolisnobi kirjallisuuden suhteen, vaikka todellisuudessa mulla ei olisi mitään varaa siihen vielä...) Fantasiaan en ole onnistunut kilahtamaan, Sormusten Herra on toki tullut luettua muutamaan otteeseen.
Hmm hmm. Mitenköhän mä lukutottumukseni määrittelisin...Nyt luen moderneja "klassikoita", sanotaan vaikka niin. Beat-kirjallisuutta, Orwellia ja Douglas Adamsia nyt muun muassa. Jean Genet on myös mahtava. Ja paljon muuta...Mitä vaan, paitsi dekkareita tai viihdekirjallisuutta.Nojoo,dekkareita korkeintaan silloin kun ei jaksa ajatella ja haluaa vaan ajanvietettä.
Onko kukaan lukenut sitä paljon puhuttua kirjaa Da Vinci- koodi? ajattelin että kun sitäe i ole näkyny kirjastossa tai missään oikeastaan :/ ja jos sen ostaa niin paljonkos se maksaa.. ja voisi joku kyllä arvostellakkin sen, että teitäisin ostanko vai lainaanko?
Suhteellisen viihdyttävä, mutta voisin kuvitella ettei kestä kovin montaa lukukertaa,joten lainaaminen olisi ehkä parempi vaihtoehto.
Yritän nyt sanoa jotain siitä mahdollisimman objektiivisesti, koska..no,en viiti morkata sitä suotta. Se on suhteellisen jännittävä, mutta siinä on aika ilmeisiä juonenkäänteitä. Sen lukee todella nopeesti, se tavallaan imaisee mukaansa. Mutta ainakaan mulle siitä ei "jäänyt mitään käteen", eli ei ollut suuri lukukokemus. Henkilöhahmot on aikalailla onttoja, mutta eihän se haittaa tollaisessa kirjassa. Se on siis viihdyttävä, että siinä mielessä kannattaa kyllä lukea. Mutta ei siihen rahaa kannata pistää, mun mielestä. Ehkä keskimääräistä hitusen parempi jännäri, mutta henkilökohtaisesti ei elä ollenkaan sen kohun tasolle. Kertakäyttökamaa. Mä luin sen lähinnä uteliaisuudesta, enkä sinänsä pettynyt kun en paljoa odottanutkaan, ihan sujuvaa viihdettä se oli.
Toisaalta, erään kaverini mielestä, jolla on yleensä samankaltainen kirjamaku kuin mulla,Da Vinci-koodi on miltei täydellinen kirja ja uskomaton lukukokemus...
(Kuinka avuliasta multa taas, "voipa olla mutta voipa olla olemattakin"-vastaus..Ehkä joku muu antaa selkeämmän vastauksen.)
Ja hinnasta, alennuksia on näkynyt, joku 10-20 euroo. Ainakin enkunkielinen pokkari näytti maksaneen kympin, tuskin suomenkielinenkään pokkari kauheesti enempää maksaa...Kovakantinen kai jonkun kolmekymppiä.
Sain sen joululahjaks ja lukasin sen parissa päivässä. Helppolukuinen kirja. Mysteerinen juoni korvaa ontot henkilöhahmot ja kerronta on nopeaa ja melko ennalta-arvattavaa, kuten Twil tuossa mainitsikin.
Jos on vähääkään kiinnostunut okkultismista tai mystiikasta, kuten minä, niin kannattaa ehdottomasti lukea.
Juu, luen kaikkea mitä eteen sattuu, tosin fantasia tosiaan ei oikein iske. Viime aikoina olen joutunut siihenkin tosin turvautumaan, sillä kaikki enkeli-/demoniaiheiset kirjat tuppaavat kuulumaan juuri tuohon kategoriaan.
Mutta ihan roskakirjallisuudesta klassikoihin ja runoihinkin (jopa joskus). Kunnon kauhukirjallisuus on lähellä sydäntä, eli E.A Poe ja H.P Lovecraft jne.
Oikeastaan melkeinpä sama mitä minulle eteen tyrkätään, kyllä minä sen luen, vaikka väkisin.
No ainakin Star wars-kirjoja on myös tullut luettua aika iso kasa ja tämän lisäksi olen tykännyt Buffy ja Siskoni on noita tv-sarjoista tehdyistä kirjoista. Muita suosikkeja on vielä Taru Sormusten Herrasta, Hobitti, Ruohometsän kansa, Kolme muskettisoturia, Starseeker (toi on joku englannin kielinen..en tiiä onko sitä suomennettu...), Tyhmät valkoiset miehet, Kabulin kirjakauppias yms...nää kirjat nyt tuli vaan ekana mieleen...
Luen melkein kaikenlaisia kirjoja, eli menen vaikka kirjastoon, nappaan jonkin kirjan ja alan lukea, tai ostan kirppikseltä tai kirjakaupasta ja eikun lukemaan. Koskaan ei tiedä mitä löytää. :) :)
Ursula LeGuin, vai mitenkähän se nimi menikään, hänen kirjojaan oon lukenu hieman. Yhtäkirjaa lukiessa tuntui, että tulen merisairaaksi, kun se tyyppi siellä seikkaili merellä.
Sci-fi on suosikkigenreni, ja tämän tyylilajin kirjailijoista Arthur C. Clarke, Isaac Asimov ja uudemmista esim. Greg Bear ovat tuttuja ja luettuja. Myös ketjussa jo mainitun Ursula K. LeGuinin sci-fiksi laskettavat teokset ("Maailma, vihreä metsä", "Taivaan työkalu" ja "Pimeyden vasen käsi") ovat erinomaisia teoksia. Noissa teoksissa on selviä yhtymäkohtia tosielämään, joten allegorialle allergisille en suosittele.
Etenkin amerikkalaisia klassikoita olen viime aikoina pyrkinyt lukemaan. Kultahattu, Sieppari ruispellossa, Steinbeckiä, Hemingwaytä... Nabokovin "Lolita" (vaikka Vladimir olikin venäläissyntyinen, kirjan hän kirjoitti Valloissa ja siinähän kierretään pitkin Jenkkilän maita ja mantuja).
Vähän aikaa sitten tutustuin Neil Gaimanin "Unohdetut jumalat" -teokseen, sillä netissä (tälläkin palstalla) kaikki hänestä - tuosta teinityttöjen vaihtoehtoidolista kirjallisuuden saralla siinä missä Tori Amos musiikissa - puhuvat. Ja, pidin siitä (kuten pidin Tori Amoksestakin, kun hänen Leonard Cohen -coverinsa kuulin).
Kotimaista kirjallisuutta... No, Seppo Hyrkkään (vai Hyrkäksen? Ihmiset saisivat hankkia helpommat sukunimet) humoristisilla teoksilla ja keuhkoillani on se yhteinen piirre, että kummatkin ovat lähellä sydäntäni. Tosin Hyrkäs neuvoi, ettei kannata julkisesti kertoa olevansa bibliofiili (tai yleensä mikään -fiili-päätteinen)... Ja Markus Kajon "Kettunen"-sivupersoonan mietteet ovat lakonisessa neroudessaan suorastaan mahtavia. Vai miltä tämä teistä kuulostaa:
"Jos haluat työn, jossa stressistä ei ole huolta, ryhdy bumerangien koeheittäjäksi. Mikäli tuote on viallinen, oletkin jo hankkiutunut siitä eroon."
Tunnustus: Olen lukenut lukuisia Erich von Dänikenin ufokirjoja. Ja Nietzschen filosofiajuttuja, joissa hän vastaa itse kysymyksiin "Miksi olen viisain" ja "Miksi olen kohtalo". (Sehän on kuin Sarasvuo viiksien kera.)
Luen yleensäkin kaiken, minkä käsiini saan. Toinen tunnustus: minulla on vessassalukemisriippuvuus. Hammastahnatuubin takateksteissä on yllättäviä käänteitä. Kuten: "Alle 7-vuotiaiden lasten hammastahnan käyttöä tulee valvoa ja nielemistä varoa." Näin puhui Pepsodent.
On jokaikisessä (tavallisesta tavaratalosta löytyvässä ja suhteellisen halvassa)hammastahnatuubissa. No, ainakin voi aamuisin hihitellä, vaikka vitsi kuivuukin ennenpitkää. Olen hukannut aikaani miettimällä, että miten asian voisi ilmaista niin, että siitä ei tulisi tuota kieroa käsitystä. En kylläkään ole keksinyt, varoitus on vaan jumittunut mieleen.
Teinityttöjen vaihtoehdoidoli? ...onneksi lakkasin aikaa sitten välittämästä muiden mielipiteistä.
Mitäs mieltä muuten olit Unohdetuista Jumalista? Itse odotan sen... no ei jatko-osaa, mutta samaan maailmaan sijoittuvaa kirjaa, Anansi Boys, joka ilmestyy 20.9. Odotan sitä melkein yhtä paljon kuin HBP:tä. Pitäisi se Godskin lukea uudestaan...
Itse asiassa pitäisi ostaa omaksi kaikki ne Gaimanin kirjat, mutta kun olen jatkuvasti PA.
"Kotona kerroin tiikeristä äidille, jonka täytyi elää vangittuna häkissään."
(Setälä-Nieminen-Ojajärvi: Suomen kielen oppikirja)
Esim. lisäämällä sanan "hammastahnan" siihen ennen nielemistä (ja muokkaamalla alkuosaa vaikka muotoon "hampaiden pesua tulee valvoa") maailmassa olisi yksi puujalkavitsi vähemmän. Tosin sitten se taitaisi kuulostaa siltä, että aikuinen ei saa niellä lasten hammastahnaa? Ja sehän olisi huutava vääryys, sillä tokihan lasten hammastanha on paljon paremman makuista kuin iänikuiset mintulle maistuvat aikuisten.
Hyvä, ettet piittaa... Tori Amoshan on artisti, jota kaikki kuuntelevat siksi kun kukaan muu ei sitä kuuntele. Ja esim. YleX:n keskustelufoorumilla Amos-otsikosta on keskustelua n. 80 sivua, enemmän kuin mistään muusta. Se siitä "pienten piirien" ideologiasta.
Vähän samansuuntaista olen Gaimanin kohdalla havainnut. Mielikuvani mukaan kirjailija ei mikään mainstream-hypermegatähti ole, ja suurin osa faneista (ainakin netissä kirjoittavista) edustaa ikäluokkaasi ja sukupuoltasi. Tämä voi toki olla vain omaa harhaluuloani, mutta uskonpa että mikäli vanhainkodin miespuolisilta asukeilta kysyttäisiin, kuka Neil Gaiman on, vastaukset olisivat suuntaan: "Eikös se joku niistä nykyajan pitkätukkaisista kitaranrämpyttelijöistä lie..." Eli, hämmästyttävä logiikkani kulminoituu vielä hämmästyttävämpään johtopäätökseen: mikäli taiteilija ei ole tunnettu vanhojen ukkojen keskuudessa, hän on takuulla nuorten tyttöjen idoli. Ja sama pätee päinvastoin; vai voiko joku alle kaksikymmentävuotias naiseläjä väittää olevansa paatunut Henry Theel -fani?
Joutavanpäiväisestä jaarittelusta itse asiaan. Tuo kirja oli kieltämättä moniulotteisin, jonka olen pitkään aikaan lukenut (enkä tällä tarkoita sitä, että olisin lukenut vain Danielle Steeliä viime aikoina), ja omituisten tosimaailmaan perustuvien paikkojen kuvaus on aina yhtä mielenkiintoista. Idea "uskosta voimansa saavista myyttihahmoista" oli hienosti yhdistetty vanhojen jumalten jopa arkisiin toimenkuviin maan päällä. Ylipäänsä ajatus "Kuinka vanhat jumalat pärjäävät uudella mantereella?" on omaperäinen lähtökohta kirjalle. Ja mukana olleet tutuntapaiset anekdootit (kuten se viuluhuijaus), pikkukylän yhteisö (jossa eräällä tietenkin on synkkä salaisuus), vanhojen myyttien ja uusien median epäjumalten vastakkainasettelu (ja tämän loppuratkaisussa "paluu" siihen viuluhuijaukseen)... Älykäs kirja kertakaikkiaan.
Olen myöskin lueskellut noita Dänikenin kirjoja. Täytyy sanoa, että on siinä äijällä mielenkiintoisia teorioita. Varsinkin "Viestejä Avaruudesta" (tai joku sinnepäin) oli aika vakuuttava.