Hei sinä teinin rakastava vanhempi

Minulla ei enää ole teini-ikäisiä, molemmat jo varhais aikuisia.
Olen kasvattanut kaksi lasta yksin, pojan joka on vanhempi sekä tytön.
Meillä ei laitettu ketään "ruotuun".
Meillä korostin luottamuksen tärkeyttä ja siihen opastin. Tyttäreni joka oli vilkkaampi ja menevämpi sanoikin jo teininä että ei voisi koskaan pettää luottamustani, se tuntuisi liian pahalle. Niinpä sanoin heille että luotan siihen ettei päättömiä sekoiluja tapahdu.
Teinien täytyy saada etsiä rajojaan turvallisessa ilmapiirissä, että kotiin saa aina tulla ja kotona voi turvallisesti kertoa kaikki mikä sydäntä painaa.
Meillä oli kotiintuloajat kyllä, mutta kun ilmoitettiin mihin mennään ja kenen kanssa, niistä voitiin neuvotella. Puhelimella sai aina yhteyden.
Tyttö kokeili kerran kannabista kaverinsa kanssa, poliisi toi kotiin ja kutsui meidät poliiislaitokselle puhutteluun. Tyttö häpesi silmät päästään. Se jäi siihen ainoaan kertaan.
Meillä kaiken a ja o oli keskinäinen luottamus ja turvallisuus ja avoimuus.
Molempien kaverit viihtyi paljon meillä. Meille sai aina tulla, ja kuuntelin heitäkin jos tarve oli. Mitään se ei minulta ottanut mutta antoi turvallisuutta ja lämpöä näille nuorille.
Olen aina pitänyt nuorista ihmisitä paljon, ja he ovat upeita ja fiksuja kun heidät osaa kohdata ihmisinä. Ei pahaa sanaa sanottavana. Surettaa se että monen kodista ei lämpöä ja rakkautta löydy, pelkkää huutoa ja raivoa ja kylmyyttä. Ei ihme että nuori nousee kapinaan.
Meillä on edelleen hyvin läheiset välit, myös heidän kumppaniensa kanssa. En menetä mitään kun avaan sydämeni olematta silti naiivi ja lepsu.

Tuli tunne, että aloittaja haluaa mielellään syyllistää vanhempia.
Itselläni ei ole lapsia, eikä enää tulekaan.
Mainitsin tuon sen takia, koska lapsettomana kuitenkin ymmärrän jotain sekä vanhempien, että lasten näkökulmista.

Itse olin jonkin verran ongelmanuori hyvästä kodista riippumatta.
Voin kertoa, että vanhemmat eivät välttämättä onnistu saamaan lastaan tai nuortaan ruotuun, se on tosiasia. Siinä vaiheessa saattaa tulla lastensuojelu mukaan kuvioihin.

Vanhemmat osaavat varmasti vallan hyvin itse syyllistää itseään, jos jälkipolvella lähtee " mopo käsistä ".
Aloittajalla on tainnut olla huonoja kokemuksia jossain tilanteessa nuorisosta, ja on siitä nyt käärmeissään.

On paljon vanhempia, jotka eivät osaa ottaa vastuuta. Vastuullisuus on osa ihmisen elämää. Vastuun myötä saattaa joutua joskus myös tuntemaan syyllisyyttä.