Istun hiljaa makuuhuoneessani ja katson yön pimeyteen, ikävääni en näyttää voi. Tummien pilvien näen lipuvan yötaivaalla ja suljen silmäni, hiljaa toivon mielessäni, että ikäväni väistyisi hiljalleen pois. Yksin huoneessani hengitän syvään ja huokaan, oloni on rauhallinen…
Lepään ja odotan aamun sarastusta, hymyilen kun näen auringon esiin tulevan, ikävääni tunne enää en 😊.
Lepään ja odotan aamun sarastusta, hymyilen kun näen auringon esiin tulevan, ikävääni tunne enää en 😊.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienosti kirjoitit, minulla samanlaiset tunnelmat. 👍
Minun ikäväni ei poistu koskaan :(
Lohtu 🤗.
Rukoilen puolestasi.
Itsepetosta.