Alta vintin kattopaarteen

kätköpaikan löysin aarteen
lehteen kartan piirrettynä
suojaan luolaan siirrettynä.

Käytävä vie vuoren sisään
öljyä mä lamppuun lisään
pelko väijyy mielessäni
sylki kuivuu kielessäni.

Toteutuuko haaveet mulla
rikkaaksi voin vihdoin tulla
lupaavalta alkaa näyttää
kivihyllyt luolan täyttää.

Täytetty on hyllyt tarkoin
jalokivin, kultaharkoin
sormuksia suuret pinot
kolikoita kasat vinot.

Alta verkon hämähäkin
löydän vanhan juuttisäkin
tehtävään se täysin luotu
aarteita on sillä tuotu.

Havahdun pian outoon hajuun
vaikuttaa se ajantajuun
taaksepäin kai kulkee aika
aiheuttaa sen luolan taika.

Aarteen piiloon tänne tuoneet
vartijan on sille luoneet
haarniskaansa pukeutunut
sukuun vanhaan lukeutunut.

Ymmärsin nyt tarkoituksen
ahneus tuo karkoituksen
aarretta ei pois voi viedä
vartija ei sitä siedä.

Pelkää varmaan aivan suotta
vartioinut tuhat vuotta
luolan suulla loppuu taika
ulkona on nykyaika.

Yllättäen hahmo haihtuu
haarniska mun päällein vaihtuu
kädessäni vanha peitsi
ruostunut on vyössä veitsi.

Kirous on saanut mukaan
tuleekohan tänne kukaan
turhaanko mä tuhat vuotta
odottaa saan yksin suotta.