kun sattuu, hengittäminenkin. Eikä missään oo mieltä. Takapakkia irtipäästämisessä. Sitä vaan soimaa itteään, että miten mä saatoin onnistua olemaan niin älyvapaa, et uskoin tosissani. Olis mun pitänyt ymmärtää...
On muistettava nyt, että tilanne tulee helpottamaan, ei saa lannistua. Välillä tulee näitä huonoja päiviä. Aikaa myöten helpottaa. Pakko jaksaa uskoo niin. Mä selviin tästä.
On muistettava nyt, että tilanne tulee helpottamaan, ei saa lannistua. Välillä tulee näitä huonoja päiviä. Aikaa myöten helpottaa. Pakko jaksaa uskoo niin. Mä selviin tästä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
🤣🤣🤣
Niin..tilannettahan helpottaa uusi tuttavuus..jotenkin tuntuu, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä..jalat meni alta..ei tarvinnut kuin tulla paikalle..
Tunnustan tuon takapakin myös itselläni syklisesti tulevaksi. Itselleni tulee niitä silloin, kun kohtaan vaikeuksia elämässäni. Kaipaan siis silloin, että vierelläni olisi joku joka lohduttaisi ja tukisi pahoissa paikoissa. Ja sitäpä juuri hän ei ole koskaan tehnyt, vaan juuri päin vastoin. Jos olisin tarvinnut tukea ja "suojelua" niin en varmasti sitä häneltä ole saanut. Yleensä katoaa hyvin äkkiä horisonttiin.
Koska en ole hänestä pystynyt irtautumaan, tulee näistä vaikeista tilanteistani vähän vielä vaikeampia. Pitäisi jo ymmärtää, että hän ei ole minua varten. Tosin ei varmasti ole kyse ymmärryksen puutteestakaan sinänsä, vaan yritän ratkaista jotain omaa sielullista ongelmaani hänen kauttaan. Mutta sentään etänä.
Eikä muuten yksin eläminen mitään herkkua aina ole. Olen vaan sellainen, etten kavereihinkaan osaa tukeutua, kun on vaikeaa. Melkeinpä käperryn itseeni vaan, etten rasittaisi ketään toista. Kun menee hyvin, voin taas mennä porukoihin. Onko normaalia ollenkaan?
Mullakin on tapana pitää murheet omana tietona, oppinut jo ettei ketään kiinnosta ja kukaan ei jaksa katsella masentunutta naamaa, joten pitänyt peittää ne fiilikset ja esittää ettei mitään ole vialla. Yks kerta vaan tuntui pahalta, kun olin melko vasta menettänyt läheiseni ja olin surrut häntä, niin yks entinen tuttava tavatessamme täräytti kauhistuneena, ett näytin tosi vanhalta, totta hitossa ihmisestä näkyy, jos on menettänyt tärkeän läheisen, harva näyttää freesiltä ja nuorekkaalta ja on iloa täynnä. Tuo tuttu jopa tiesi poismenosta, ei kysellyt nähdessämme pitkästä aikaa miten olen pärjännyt jne.... Eli joo, on parempi, kun en mistään kerro kellekään vaan pidän omana tietona. Pitää vaan pärjätä omillaan, surra yksin murheet ja surut. Tuo tuttu kerran kyllä sanoi suoraan ettei häntä jaksa kiinnostaa mun murheet, joten siinäkin mielessä en ole häntä niillä sen koommin rasittanut.
En myöskään luota ihmisiin, että ne haluaisi kuulla muun murheita. Pitkä aikainen ystävyys meni, kun olin masentunut. Ystävä haukkui että olen kaamea marttyyri, että imen hänen voimat. Ja juurikaan oltu edes tekemisissä, mutta olin maininnut että on huono olla. Ja siihen huonoon oloon käski hakea apua ja sanoi, että saat varmaan jonkun hyvän lääkkeen että on sunkin kiva olla. Jotkut ratkaisee napeilla asiansa ja lääkärit määrää niitä hyvin mielellään.
Toiset ihmiset eivät vaan pysty ottamaan yhtään mitään toisten murheita vastaan, kun on omat tunteet käsittelemättä.
Ja tuo ulkonäöstä huomaittelu. Olen kovasti tässä reilun vuoden aikana laihtunut, kun ruokahalua ei ole ollut ja syön väkisin. Siitä huomauttelee ihan jokainen, joka ei ole mua vähään aikaan nähnyt. En minäkään kenellekään täräytä päin naamaa, että hei susta on tullut kaamee läski. Ihan yhtä huonolta tuo laihuushuomauttelu tuntuu, varsinkin kun sille ei itse mitään mahda. Antaisivat ihmisten olla sellaisia, kuin ovat. 22.53
No Hoh.. Kukaan ihminen oo ton arvoinen, että elämä oli siinä.. En ymmärrä takertujia!.. Hemmetti pihalle kaikki siellä on miehiä ja naisia niiiin paljon! - - - >>> no ehkä mä oonkin vain itse sellainen, et nautin ihailusta enkä ketään tosissaan halua. Flirttaillu on vaan kivaa, se johtaa sit mihin johtaa.
No hohhottelijallakaan kaikki ihan hyvin ole. Ehkä onkin vain torjujia ja takertujia? Joitain terveitä myös, mutta tuskin palstakirjoittelijoissa kuitenkaan. Kukaan ihminen ei ole toinen toistaan parempi tai huonompi. Kaikilla on sama ihmisarvo, muista se.
Jos en kestä tätä niin se on sinun syy😭
Selviät tietty. Agressiiviseen narsistiin takertuminen olisi kohtalokasta.
Sitä selviää, jos haluaa selvitä. Kun haluaa selvitä, on motivaatiota etsiä keinot selvitäkseen. Helppoa se ei ole, mutta uskoakseni vaivan arvoista. Luota itseesi, kannusta itseädi! Ja ole armollinen.☯️