Olin joskus nuorempana masentunut yksinäisyydestä, mutta mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän on ihmisten kanssa tekemisissä erinäisissä ympyröissä, niin alkaa huomaamaan, että loppupeleissä ihmiset ovat perseestä.
Ihmiset ovat helvetin kaksinaamaisia selkäänpuukottajia, jotka eivät häpeä tehdä mitään saavuttaakseen tavoitteensa, joka palvelee omaa etua. Häikäilemätön ahneus ajaa epätoivoisiin tekoihin.
On jotenkin helvetin kiusallista törmätä vanhoihin ystäviin, jotka ihmettelevät minne sitä katosi. Tahtoisivat olla taas tekemisissä, mutta itse ei yksinkertaisesti pysty.
Ihmiset ovat helvetin kaksinaamaisia selkäänpuukottajia, jotka eivät häpeä tehdä mitään saavuttaakseen tavoitteensa, joka palvelee omaa etua. Häikäilemätön ahneus ajaa epätoivoisiin tekoihin.
On jotenkin helvetin kiusallista törmätä vanhoihin ystäviin, jotka ihmettelevät minne sitä katosi. Tahtoisivat olla taas tekemisissä, mutta itse ei yksinkertaisesti pysty.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näin se on. Itsekin voin paremmin mitä vähemmän on tekemisissä.
Eipä ole hirveästi sikoja ikävä.
Olet aloittaja hyvin oikeassa, itse tehnyt ihan saman havainnon.
Olet aloittaja hyvin, oikeassa tässä asiassa. Kaksinaamaisuus se on, niin läpinäkyvää ja mitä vanhemmaksi tulen. Huomaan tämän asian omalla kohdallani selkeästi.
Yhteydet jotka ennen toimivat jotenkin, ovat katkeamassa tai jo katkeneet lopullisesti! Minun ei tarvitse enää valehdella itselleni, totuus paistaa armottomasti ja ei se enää tunnu pahalle, vaikka totuus sattui ennen.
Ja vika on aina minussa itsessäni, näin halutaan uskotella.
Mutta totuus on jotain aivan muuta, eikä se kestä päivänvaloa kaikilta osin!
Mitä suremaan enää sitä, mitä ei koskaan ollutkaan elämässäni.
Näin on hyvä ja riittänee minulle!
Mulla on valitettavasti vain yksi naama!
Niin ja se aito oikea on kaikist paras!! 😍🤩
Samanlaiset tunteet ja ajatukset itselläkin. Nuorempana pelkäsin yksinäisyyttä, mutta nykyään yksinäisyys tuntuu jotenkin vapauttavalta. Saa olla ihan rauhassa ja tehdä omia juttuja. Kukaan ei arvostele eikä kohtele huonosti silloin kun on yksin. Sosiaalinen kanssakäyminen on alkanut tuntua raskaalta. Monesti toisten ihmisten kanssa olemisen jälkeen olo on ahdistunut ja masentunut. Mieliala kohenee ja tasoittuu, kun välillä on yksin. Vanhemmiten on ehkä oppinut näkemään enemmän puutteita muissa ihmisissä. Nuorempana syytin aina itseäni, jos jokin meni pieleen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Nykyään ajattelen, että en voi mitenkään olla itse vastuussa kaikesta. Myös muilla ihmisillä on vastuu omasta käyttäytymisestään.
Hyvä oivallus. Jokainen vastaa käytöksestään. Silti ystävällisyys heijastuu useimmiten myös takaisin.
Niin, tietysti pitää olla ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. Toisten ihmisten kunnioittaminen on osa hyviä käytöstapoja. Periaatteessa haluaisin olla ystävällinen kaikille, mutta ehkä se ystävällisyys ei minusta aina välity, kun olen kohtuullisen ujo ja introvertti.
Ihmiset on monesti perseestä
Eivät johtajat oikein halua että ihmiset ovat yksin kun ei pääse sitten johtamaan ja nostamaan korkeaa palkkaa johtamisesta. Joutuu vielä tekemään itse ruumiilliset työt ja sehän ei käy.
Sitten on palkattava ruumiillisen työn tekijä, jos ei itse halua niitä tehdä.
Voiko ruumiillisen työn tekijä palkata ruumiillisen työn tekijän?