Millaisia vangit on?

Kaikenlaisia ovat. Osa saattaa olla tasapainoisempia kuin siviilissä olevat ihmiset.

AP, miksi kukaan tietoisesti etsisi kumppania tästä segmentistä? Tietoisesti lähtisit kääntämään todennäköisyyksiä itseaäsi vastaan..????

On vengkulaa jos jongkinmoista. Laidasta laitaan niingku joku sanoi. Monella vangkilla on äly vähänen ja siksi ovat vangkeja. Kun pitää rötöstää eikä muuta osaa. Voi olla fixukin vangki mutta niitä aika vähäsen. Tasapaino vaikee sanoa kun iso osa muurosa vangkeista ottaa mömmöä joka epätasapainottaa. Mutta mömmömiehet ei tasapainossa. Vanhoissa vengkuloissa on moni joka ei ehkä palaa vangkilaan. Ovat saanu tarpeekseen ja pyrkivät muutosta. Nuoret vangkit jotka tulee kukkoillen taloon niin huono ennustus. Jatkuu lusiminen ja kauvan ja monta kertalaisuutta. Ei ole nöyryyttä että muuttas tapojaan. Mutta vanhetessa voi oppia vangkikin. Ymmärtää että siviilissä parempi eikä tarve rötöstää. Eikä kukkoilla ja uhota ja keulia niinku sanotaan. Sillon voi vangki tulla ex-vangkiksi. Se on hyvä.

Väkivaltarikoksista tuomitut ovat järjestään häiriintyneitä. Talousrikollisista voi löytyä järkeviä, tasapainoisiakin ihmisiä, sillä sellaisiin tekoihin voi ajatua moni "normaalikin" ihminen.

Kyllä löytyy, ainakin yksi <3

Itse olen "syyllistynyt" väkivaltarikoksiin, on siis tuomittu. Eka kerta oli, että en muista siitä mitään. Joku oli löytänyt minut kadulta tajuttomana makaamasta ja oli mennyt herättelemään. Olin hyökännyt kimppuun. Hävetti niin paljon, etten puolustautunut mitenkään. En pyytänyt edes käräjille asianajajaa. "En muista mitään. Jos muut ihmiset sanovat näin tapahtuneen, niin on varmaan tapahtunut".

Toinen: outo baarituttu, oli aina siellä baarissa, vaikkei juonut. Kuskasi porukkaa kotiin. Vaikea ymmärtää, miksi kaveerasin? Heräsin hänen sängystään selällään siihen, että olin purrut häntä huuleen ja ilmeisesti hajottanut silmälasit. Yritin lähteä talosta, mutta ovea ei saanut sisäpuolelta auki ilman avaimia. Tyyppi sanoi myöhemmin, että sen enempiä seurauksia ei tule, jos maksan hänen silmälasit 200e. Maksoin. Silti tuli haaste käräjille. Taas olin järkyttynyt ja peloissaan. Vasta käräjäsalissa tajusin, että hän oli luultavasti yrittänyt raiskata ja jokin vaisto oli pistänyt lopulta minut estämään. Kun siellä koitin tuoda tätä näkökulmaa esiin, oma asianajajani sanoi "Hys, hys!"

Tiedän, että minulla on jokin sellainen vaisto/voima, koska muutamaa vuotta myöhemmin olin tyhmänä tyttönä lähtenyt viettämään iltaa ei niin syrjäiselle mökille kahden ennestään tuntemattoman miehen kanssa, jotka olivat kuulemma hanhimetsällä. Saunoimme. Heräsin sängyltä alasti toinen näistä miehistä päälläni suukotellen ja hyväillen minua. Sanoin heikosti sammuneen voimavaroilla "ei". Sanoin uudestaan "Ei" vaikka pelkkä sanominen vaati voimain ponnistusta. Hän ei silti lopettanut. Jostain sain yhtäkkiä sitten voimia niin, että kieräytin itseni alta sen miehen päälle. Otin häntä ranteista kiinni ja sanoin "EI", "Ei tarkoittaa ei". Siihen loppui höpötouhut ja aamulla miehet kiltisti kuskasi minut ja koirani kertomaani osoitteeseen.

Kolmannella kerralla sammuin tavarataloon istukassipuliostoksilla, en taas muista mitään, mutta kerrotun perusteella en ole ollut agressiivinen vaan pikemminkin leikkisä. Minua pyydettiin poistumaan. Kun olin poistumassa, alettiinkin epäillä, että olen varastanut stringipöksyt (en käytä sellaisia) aluvaateosastolta. Näytin persettä, että ei ole varastettuja eikä omia pöksyjä, olin "kommando".

Sitten alettiinkin silti kieltää poistumasta, vaikka olin todistanut omalla perseelläni, etten varasta. Vartija tuli halailemaan, jolloin heittäydyin veltoksi, ettei vaan syytetä vastustamisesta.

Tuli sitten syyte, että olen reväyttänyt vartijan olkapään, ja tuli tuomio, vaikka lääkärintodistuksessa oli selkeä maininta, että tän vartijan olkapäässä on ollut ennestään vamma. Hän ikäänkuin haki sairaspäivärahat, jotka oli jääneet kai saamatta minulta pahoinpitelykorvausten muodossa...

Huhhuh... olen mielestäni toki epätasapainoinen, etten ole kyennyt paremmin puolustamaan itseäni ja jossain vaiheessa se voi merkitä vankilaakin. En silti itse valitsisi kumppaniksi "tasapainoista talousrikollista". Heillä pysyy hommat hanskassa, paitsi toki niillä, jotka silti joutuu linnaan, huonommin. Ne tasapainoset talousrikolliset kuitenkin tekee ne rikoksensa harkitusti. Mitä ne voi tehdä harkitusti ihmissuhteessa? Olenko minä vaarallinen vaiko Woohlroosin Nalle?

Hurja-Melina

PS. Olisin mennyt naimisiin ihmisen kanssa, joka on ollut vakavasta väkivallasta vankilassa. Hän ehti kuolla. Ymmärrän vaan hänen hermostumisensa motiivin. Hän hakkas koiranhakkaajan. En voi ymmärtää eläinten hakkaajia. Paremmin ymmärrän niitä, jotka hakkaa eläinten hakkaajia. Minun ja tän koiranhakkaajan pahoinpitelijän välillä oli ystävyyttä, ei koskaan seksiä eikä väkivaltaa. Hän pyysi minut ulos, kun olin hölmöillyt päissään ja antoi lapion käteen: "Ala kaivaa ittelles hauta". En hetkeäkään pelännyt. Tiesin, että hän rakastaa minua, eikä tee minulle pahaa. Sanoin: "Kaivasin muuten, vaaku maa on jäässä". Naimisiin tahtomisen motiivi oli, että oltais haettu yhdessä avioparina apua riippuvuussairauksiimme. Minulla alko, hänellä huumeet. Minun oli vaikea saada apua, en voinut luottaa ammatti-ihmisiin monien pettämisten ja kaltoinkohteluiden jälkeen. Mutta ystäväni elämänhallinta oli vielä heikompaa kuin minulla, hän ei kyennyt toimittamaan edes sitä avioliiton esteiden tutkintaa. Kokoajan sanoin, vuosien ajan, että rakastaa (ystävänä) ja osoitti sen myös teoin, mutta loppuajasta elämänhallinta oli vaan... gone.

Ja nyt hän on poissa ja on ikävä ja ei ole sitä ihmistä, jolle soittaa ja puhua kaikkein vaikeimmista ja ikävimmistä asioista ja joka sitten rauhoittelee, koska on nähny pahempaakin... hyvistäkin asioista tietenki soiteltiin. Mulla oli ollu hyvä päivä ja soitin innoissaan: "Arvaa, mitä tein tänään!?!"
-No, Sormetit? Ja sitä räkästä naurua päälle, josta moni kaveri hänet muistaa. Mua kannusti aina ja kehu hyvistä ominaisuuksista, mutta anto myös rehellistä kritiikkiä.

Nyt olen sitten "rikoksen uusijana" taas joutumassa käräjille ja pelkään, että tällä kertaa jos häkki heilahtaa, jos sakkoja määrätään niin paljon, etten pysty niitä maksamaan. Ex on toiminnallaan vaikuttanu erittäin negatiivisesti elämänhallintaani. Oon vaan puolustautunu kynsin ja hampain kaks kertaa itteni kokoista ex-puolisoa vastaan, joka ilmeisesti halus kostaa, kun parisuhde päättyi siihen, että hän ei suostu hakemaan mitään apua alkoholiongelmaansa, kun minä taas haen omaani. Hän ei myöhemminkään suostunut, kun halusin päättää yhteydenpidon kokonaan, vaan sai lähipiiriäni manipuloitua uskomaam, että panttaan hänen tavaroitaan... En panttaa. En tarvitse niitä.

Hurja-Melina