Mitä ikävä on? Aivokemiaa vai mitä.

En tiedä mitä se on. Veikkaisin aivoissa tapahtuvaa reaktiota. Näkee jotain miellyttävää ja alkaa tuntemaan toista kohtaan jotain. Hormonit hyrrää kehossa? Minullakin aina yksi ihastuksen kohde ollut kerrallaan.

Tunteet ovat osa neurobiologiaa. Tunteiden säätelystä vastaa mm. limbinen järjestelmä, joka koostuu isojen aivojen vanhimmista osista, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta ja amygdalasta. Limbinen järjestelmä säätelee tunneaktivaatiota, saa aikaan mielihyvän ja mielipahan vaikutuksia ja säätelee tilanteen mukaista käyttäytymistä. Hypotalamus toimii välittäjänä kognitiivisten toimintojen (hahmotuksen, tarkkaavaisuuden, ongelmanratkaisun, muistin, ajattelun) ja autonomisen (ei-tahdonalaisen) hermoston välillä. Amygdalassa (mantelitumake) tulkitaan aistien kautta tulevia vaikutteita tunteiden näkökulmasta. Amygdala analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne varastoituvat myös eri tilanteiden käyttäytymismallit. Amygdala vastaa mm. pelkoreagoinnista ja taistele–pakene-reaktioista.

Ihminen kokee myös elimistön muutokset tunteina. Tunnekokemukset ovat seurausta autonomisen hermoston ja hormonien toiminnasta. Kun ihminen on kiihtynyt, se tuntuu joka paikassa. Pulssi kiihtyy, hengitys nopeutuu, hikoilu lisääntyy, kädet vapisevat. Pelko ja muut vahvat tunteet aktivoivat sisäelinten toimintaa kuten sydämen, vatsan ja hengityksen ja jännittävät lihakset. Tällöin vaikuttaa autonominen hermosto, sympaattinen järjestelmä. Tunteilla ja aivokemialla on yhteys. Aivojen kemiaa muuttamalla voidaan vaikuttaa tunteisiin. Esimerkiksi oksitosiinihormonilla tiedetään olevan merkittävä vaikutus mm. rakastamiseen ja siihen liittyvään käyttäytymiseen.

Talamusteorian mukaan tunne syntyy, kun jokin vaikute aktivoi tunteita sääteleviä aivoalueita – tunne ei ilmesty tyhjästä. Vaikutteena voivat olla ajatukset, tilanne, jännittyneisyys ja monet muut tekijät. Stressaantuneena keho on valmiiksi kiihtyneessä tilassa, eikä voimakkaiden tunteiden ja tunteenpurkausten laukaisemiseen silloin tarvita paljoakaan vaikutteita. Tunne nousee siitä, mitä havaitsemme ja miten tulkitsemme asioita ja tapahtumia. Joskus on vaikea tunnistaa, mikä aiheutti reaktion. Vaikute saattaakin olla tiedostamaton. Esimerkiksi lapsuuden tunnekokemukset vaikuttavat aivojen tunneratojen muotoutumiseen ja toimintaan. Emotionaaliset kokemukset jättävät jäljet tunneaivojen alueelle.


https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/1-tunteet-mita-ne-ovat

Jaa-a, se on jotain älytöntä vetovoimaa mikä tekee ihmisestä pöljän.

Mä olen tieteen kannalla, mutta oman kokemuksen perusteella tuntuisi siltä, että ihan kaikkea ei olla vielä kartoitettu.

Jotain käsityskyvyn ylittävää on tässä tunteessa häntä kohtaan. Vuodet vain vierivät, mutta se tunne on ja pysyy. Ei väliä, nähdäänkö vai ei, se tunne ei hälvene.

Mä luulen, että mun elimistö tietää hänen olevan täydellisen yhteensopiva mulla ja siksi se ei anna periksi.