Paljon miettinyt mistä ikävän tunne syntyy? Onko se jokin aivojen kemiallinen säätelyjärjestelmä, joka itkee jonkun ihmisen luo. Ei tajua.
Parasta on kun on tyytyväinen yksin. Ei ole mitään ongelmia silloin. Mutta heti kun ihastuu tai rakastuu tai vain pitää, alkaa ihminen haikailemaan kaikkea mitä ei ole tai toivoo olevan.
Sitten kun suhde tulee niin hetki mennään euforiassa ennenkuin alkaa tutut nahistelut arjen asioista . Ja siitä se riippuvuus pahenee. Siihen voi onneksi mennä jokunen vuosi. Mutta täydellistä riidatonta onnea tuskin on
Ollut parisuhteessa. Se oli kivaa. Mutta yksin on silti parasta aikaa. Saa tehdä mitä vaan. Eikä ole riippuvuuksia minnekään.
Nyt vaan per..hana satuin ihastumaan ja kärvistelen juuri tuossa ikävän suossa. Toiv olisi kuitenkin ohimenevää. Silti oon ihan auttamattoman lätkässä. Ja ikävöin täysin järjenvastaisesti jostain mitä ei sitten oikeasti olekaan.
Mutta aivokemia meitä heiluttaa. Ei se ole juuri muuta. Mutta mikä sen laukaisee , ihmettelen.
Parasta on kun on tyytyväinen yksin. Ei ole mitään ongelmia silloin. Mutta heti kun ihastuu tai rakastuu tai vain pitää, alkaa ihminen haikailemaan kaikkea mitä ei ole tai toivoo olevan.
Sitten kun suhde tulee niin hetki mennään euforiassa ennenkuin alkaa tutut nahistelut arjen asioista . Ja siitä se riippuvuus pahenee. Siihen voi onneksi mennä jokunen vuosi. Mutta täydellistä riidatonta onnea tuskin on
Ollut parisuhteessa. Se oli kivaa. Mutta yksin on silti parasta aikaa. Saa tehdä mitä vaan. Eikä ole riippuvuuksia minnekään.
Nyt vaan per..hana satuin ihastumaan ja kärvistelen juuri tuossa ikävän suossa. Toiv olisi kuitenkin ohimenevää. Silti oon ihan auttamattoman lätkässä. Ja ikävöin täysin järjenvastaisesti jostain mitä ei sitten oikeasti olekaan.
Mutta aivokemia meitä heiluttaa. Ei se ole juuri muuta. Mutta mikä sen laukaisee , ihmettelen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä mitä se on. Veikkaisin aivoissa tapahtuvaa reaktiota. Näkee jotain miellyttävää ja alkaa tuntemaan toista kohtaan jotain. Hormonit hyrrää kehossa? Minullakin aina yksi ihastuksen kohde ollut kerrallaan.
Tunteet ovat osa neurobiologiaa. Tunteiden säätelystä vastaa mm. limbinen järjestelmä, joka koostuu isojen aivojen vanhimmista osista, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta ja amygdalasta. Limbinen järjestelmä säätelee tunneaktivaatiota, saa aikaan mielihyvän ja mielipahan vaikutuksia ja säätelee tilanteen mukaista käyttäytymistä. Hypotalamus toimii välittäjänä kognitiivisten toimintojen (hahmotuksen, tarkkaavaisuuden, ongelmanratkaisun, muistin, ajattelun) ja autonomisen (ei-tahdonalaisen) hermoston välillä. Amygdalassa (mantelitumake) tulkitaan aistien kautta tulevia vaikutteita tunteiden näkökulmasta. Amygdala analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne varastoituvat myös eri tilanteiden käyttäytymismallit. Amygdala vastaa mm. pelkoreagoinnista ja taistele–pakene-reaktioista.
Ihminen kokee myös elimistön muutokset tunteina. Tunnekokemukset ovat seurausta autonomisen hermoston ja hormonien toiminnasta. Kun ihminen on kiihtynyt, se tuntuu joka paikassa. Pulssi kiihtyy, hengitys nopeutuu, hikoilu lisääntyy, kädet vapisevat. Pelko ja muut vahvat tunteet aktivoivat sisäelinten toimintaa kuten sydämen, vatsan ja hengityksen ja jännittävät lihakset. Tällöin vaikuttaa autonominen hermosto, sympaattinen järjestelmä. Tunteilla ja aivokemialla on yhteys. Aivojen kemiaa muuttamalla voidaan vaikuttaa tunteisiin. Esimerkiksi oksitosiinihormonilla tiedetään olevan merkittävä vaikutus mm. rakastamiseen ja siihen liittyvään käyttäytymiseen.
Talamusteorian mukaan tunne syntyy, kun jokin vaikute aktivoi tunteita sääteleviä aivoalueita – tunne ei ilmesty tyhjästä. Vaikutteena voivat olla ajatukset, tilanne, jännittyneisyys ja monet muut tekijät. Stressaantuneena keho on valmiiksi kiihtyneessä tilassa, eikä voimakkaiden tunteiden ja tunteenpurkausten laukaisemiseen silloin tarvita paljoakaan vaikutteita. Tunne nousee siitä, mitä havaitsemme ja miten tulkitsemme asioita ja tapahtumia. Joskus on vaikea tunnistaa, mikä aiheutti reaktion. Vaikute saattaakin olla tiedostamaton. Esimerkiksi lapsuuden tunnekokemukset vaikuttavat aivojen tunneratojen muotoutumiseen ja toimintaan. Emotionaaliset kokemukset jättävät jäljet tunneaivojen alueelle.
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/1-tunteet-mita-ne-ovat
Jaa-a, se on jotain älytöntä vetovoimaa mikä tekee ihmisestä pöljän.
Mä olen tieteen kannalla, mutta oman kokemuksen perusteella tuntuisi siltä, että ihan kaikkea ei olla vielä kartoitettu.
Jotain käsityskyvyn ylittävää on tässä tunteessa häntä kohtaan. Vuodet vain vierivät, mutta se tunne on ja pysyy. Ei väliä, nähdäänkö vai ei, se tunne ei hälvene.
Mä luulen, että mun elimistö tietää hänen olevan täydellisen yhteensopiva mulla ja siksi se ei anna periksi.