HS.fi 5.7.21
Asuntojen laatu kärsinyt - artikkelin teema.
Yleisemmin valtion politiikka kasvattaa asuntojen määrä on oikein.
Siihen professoreilla A. Joutsiniemellä, M.Vaattovaaralla ja M. Rautiolalla ei olisi mitään sanottavaa.
Laadusta puhuttaessa mielestäni pitää tarkoittaa yksityiskohtia, joita suunnittelu ylhäältä ei tavoittaakaan, vaikka arkkitehdeille tehtävä kuuluisi.
Arkitehti ei osaa nähdä kaikkien käyttäjien tarpeita, ajoittain ei osaa keksiä myös ratkaisuja tarpeille, toisinaan byrokratia syö palvelujen tarjonnan...
En ymmärtänyt toki, mitä professorit tarkoittivat viihtyvyydellä. He puolustivat pientalojen asemaa. Jälleen kerran kasvava kaupunki ei ole luonnolinen pientaloille. Siis näkökanta on vanha professoreilla. Hyvä kun ihmisillä on asunto.
Toinen huolen aihe on pienenevät koot.
Ajattelen, vaikka talo sijaitsisikin epäedullisessa paikassa lähellä meluavia moottoriteitä, joiden desibeeliraja kuitenkin tulevaisuudessa laskee sähkömoottorien tultua markkinoille ja polttoainemoottorien väistyttyään, niin arkitehtoonisia ratkaisuja itse kaipaan lisää, koska pienillä oivalluksilla voi ratkaista ongelmien summan asuinviihtyvyyden ja käytännöllisyyden suhteen.
Matkassa on makukysymys, sillä asunto on taideteos, josta pitää tai ei, johon vaikuttaa henkilökohtainen mieltymys. Samoin asuinalueet ovat makukysymys. Kaikille ei voi sopia, mutta valita omansa joukosta. Jotkut arkitehtit sopivat toisille myös ihmisille paremmin kuin toisille.
Ja tästä kaikesta löytyy se arkitehtooninen ratkaisu, josta pitää.
Tässäkin arkitehdin pitää olla korkeasti sivistynyt, maailmaa nähnyt ollakseen riittävä arkitehtinä.
Kyse mielestäni pienistä ratkaisuista.
Huomio, että Venäjän rakentamisen kulttuurissa tapaa, että rakennusfirma jättää huoneiden sisukset rakentamatta asukkaille itselleen, jolloin asukas saa itse vaikutta designiin.
Yleiseen valtiolliseen asuntopolitiikkaan lisäys, että taloista pitää saada pilvenpiirtäjä taloja eikä tornitaloja. 2000 luku tukee taivastaloja. Se tukee luontoarvoja kun ihmiset asuvat tiivisti kaupungissa, eivätkä leviää luteiden lailla läpi villin pohjolan, että tuhansien järvien maassa ei ole vapaita rantoja kesämökkien tiellä. Jokaisella on kesämökki, eikä tilaa ole, vaikka kaupungissa on samassa kolmaskin asunto.
Asuntojen laatu kärsinyt - artikkelin teema.
Yleisemmin valtion politiikka kasvattaa asuntojen määrä on oikein.
Siihen professoreilla A. Joutsiniemellä, M.Vaattovaaralla ja M. Rautiolalla ei olisi mitään sanottavaa.
Laadusta puhuttaessa mielestäni pitää tarkoittaa yksityiskohtia, joita suunnittelu ylhäältä ei tavoittaakaan, vaikka arkkitehdeille tehtävä kuuluisi.
Arkitehti ei osaa nähdä kaikkien käyttäjien tarpeita, ajoittain ei osaa keksiä myös ratkaisuja tarpeille, toisinaan byrokratia syö palvelujen tarjonnan...
En ymmärtänyt toki, mitä professorit tarkoittivat viihtyvyydellä. He puolustivat pientalojen asemaa. Jälleen kerran kasvava kaupunki ei ole luonnolinen pientaloille. Siis näkökanta on vanha professoreilla. Hyvä kun ihmisillä on asunto.
Toinen huolen aihe on pienenevät koot.
Ajattelen, vaikka talo sijaitsisikin epäedullisessa paikassa lähellä meluavia moottoriteitä, joiden desibeeliraja kuitenkin tulevaisuudessa laskee sähkömoottorien tultua markkinoille ja polttoainemoottorien väistyttyään, niin arkitehtoonisia ratkaisuja itse kaipaan lisää, koska pienillä oivalluksilla voi ratkaista ongelmien summan asuinviihtyvyyden ja käytännöllisyyden suhteen.
Matkassa on makukysymys, sillä asunto on taideteos, josta pitää tai ei, johon vaikuttaa henkilökohtainen mieltymys. Samoin asuinalueet ovat makukysymys. Kaikille ei voi sopia, mutta valita omansa joukosta. Jotkut arkitehtit sopivat toisille myös ihmisille paremmin kuin toisille.
Ja tästä kaikesta löytyy se arkitehtooninen ratkaisu, josta pitää.
Tässäkin arkitehdin pitää olla korkeasti sivistynyt, maailmaa nähnyt ollakseen riittävä arkitehtinä.
Kyse mielestäni pienistä ratkaisuista.
Huomio, että Venäjän rakentamisen kulttuurissa tapaa, että rakennusfirma jättää huoneiden sisukset rakentamatta asukkaille itselleen, jolloin asukas saa itse vaikutta designiin.
Yleiseen valtiolliseen asuntopolitiikkaan lisäys, että taloista pitää saada pilvenpiirtäjä taloja eikä tornitaloja. 2000 luku tukee taivastaloja. Se tukee luontoarvoja kun ihmiset asuvat tiivisti kaupungissa, eivätkä leviää luteiden lailla läpi villin pohjolan, että tuhansien järvien maassa ei ole vapaita rantoja kesämökkien tiellä. Jokaisella on kesämökki, eikä tilaa ole, vaikka kaupungissa on samassa kolmaskin asunto.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.