Meitä saa laillisesti kummeksua ja syrjiäkin! Raamattummekin on väitetty satukirjaksi!

On tämä aika mennyt merkilliseksi. Lapsemme esimerkiksi kertovat, kuinka joutuvat kiusatuksi koulussa taustansa vuoksi. Moni kiusaa esimerkiksi siksi, kun emme hyväksy sateenkaaripareja ja kolmatta sukupuolta. Lapsia kiusataan välillä hyvinkin julmasti siitä, kun ”uskonto” syrjii ja ”vihapuhuu” monille ihmisille. Mehän emme vihaa, emmekä syrji ketään, mutta tiedämme, ettei Jumala hyväksy syntiä ja syntielämän toteuttamista. Kunnioitamme synnissä eläviäkin ihmisiä, mutta emme heidän valintojaan.

Yksi lapsi tuli itkien kotiin ja sanoi, ettei jaksa kertakaikkiaan olla enää mikään lesta. Luokkakaverit eivät ota häntä mihinkään mukaan, tai vaihtoehtoisesti tahallaan soittavat homoille suunnattua poppia. Eli lauluja, joissa samaa sukupuolta olevat rakastelevat ja joissa synnistä puhutaan kuin se olisi kivaa ja jopa välttämätöntä. Lapsi sanoi, että niissä kekkereissä olisi kivaa olla itsekin mukana, mutta kun tietää, että luokkakaverit eivät hyväksy häntä ”ahdasmielisen” uskon vuoksi. Todella kurjaa, että tilanne on mennyt tähän. Yhteiskunta ympärillämme on muuttunut hurjaa vauhtia ja nyt on tullut ihan ikään kuin hyväksytyksi meidän Jumalan lapsien syrjiminen ja meitä kohtaan ”vihapuhuminen”. Tuntuu, ettei enää tässä maassa saa uskoakaan vapaasti.

Viime aikoina monia uskovaisia nuoria on painostettu jättämään ”vanhanaikainen” ja ”ahdasmielinen” usko ja valitettavan moni niin on tehnytkin, jotta tulisivat kelvatuiksi koulumaailmassa. Opetuksessakin puhutaan yhä enemmän sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja siitä, kuinka jokainen saa ja heidän jopa täytyy pitää asiaa esillä ja elää sen mukaista elämää. Koko ajan näitä oikeuksia penätään lisää ja lisää ja siihen jopa kehotetaan ihan koululaitoksesta lähtien. Samaan aikaan varoitellaan ahdasmielisistä porukoista, lahkoista jne. Liian usein mainitaan myös, että meidän rakas Jumalan valtakunta olisi tällainen porukka, jota pitääkin karttaa. Surullista! Suomiko suvaitsevainen? Ja sekö ei ole keltään pois, kun sateenkaariväen asioita viedään eteenpäin? Kyllä me konservatiivikristityt olemme sen ihan nahoissaan saaneet kokea, että meidän oikeuksia tässä taas koko ajan kavennetaan ja joukkomme halutaan kriminalisoida. Raamattuakaan ei pidetä enää arvossa. Niin usein ja niin monissa paikoissa ihan toitotetaan sitä, että Raamattu olisi vain nippu hajanaisia muinaiskertomuksia, joilla monilla tuskin on totuuspohjaakaan. Esimerkiksi Jeesuksen ihmeteot nähdään usein satuiluna. Paavalia ja monia muita apostoleja taas ahdasmielisinä vuohipaimenina.

Jumalan lasten joukko on jo nyt varsin pieni ja uhanalainenkin. Tahdotaanko tällä syrjinnällä ja alituisella lokapuheella saada liikkeemme nurin kokonaan? Tässä on selvästi takana sielunvihollisen ankarat voimat. Taidamme elää lopun aikoja. Meidän Jumalan lasten on taisteltava oikeuksiemme puolesta viimeiseen hikipisaraan asti. Me emme saa hyväksyä meidän syrjintää ja vihaamista. Aseisiin silti emme saa tarttua, sillä joka miekkaan tarttuu, se siihen itse hukkuu. Me käymme taisteluun taivaallisilla sota-aseilla, jotka Herra Jeesus Kristus on itse meille antanut. Käymme taistoon hengen miekoilla ja kilvillä. Pidämme esillä Jumalan Sanaa viimeiseen asti, emmekä jätä uskoa, vaikka valtaosa Jumalan lapsista jättäisikin elävän uskon. Tahdomme kerran päästä perille taivaan kunniaan!