Yksi väärin muotoiltu asia pilasi potentiaalisen suhteen

Itse tarkoitin ilmaista sen, että minulla on usein ihmissuhteissa hetki, jolloin pysähdyn miettimään, onko hyvä jatkaa. Toin esiin sen, että aiemmin tuo on ollut pahempi, mutta nykyisyydessä asia, joka käytännössä ratkeaa keskustelemalla toisen osapuolen kanssa. Toin myös esiin, että tämä on ylipäänsä tärkeiksi tulleiden ihmisten kanssa tapahtuvaa, mutta että itselläni kuitenkin on ihmissuhteita, jotka eivät ole tuollaiseen pohdintaan kaatuneet, vaan asioista on keskusteltu ja tällä tavoin menty eteenpäin. Siis käytännössä halusin kertomalla tehdä helpommaksi asiasta puhumista, jos näin kävisi ja lisätä toiselle ymmärrystä siitä, että kyse on asiasta, joka selviää kyllä eikä ole mikään sellainen, että lähden hetken kuluttua karkuun.

Hän tulkitsi asian niin, että tietyn ajan kuluttua hylkään hänet ja aivan sama mitä hän tekee, tämä on täysin turhaa. Katson hänen ymmärtäneen minut täysin väärin. Keskustelimme asiasta vielä tuon jälkeen ja hän kertoi tulkinneensa minut niin, että jonkin ajan kuluttua lähden joka tapauksessa suhteesta tai alan pelata jotain pelejä. Tästä ei ole kyse, mutta hän päätti, ettei aio uskoa mitään, mitä sanon tuohon asiaan liittyen.

Ymmärrän sen, että jos haluaisin pelata ihmisen tunteilla, varmaankin pyrkisin vakuuttelemaan, että en näin toimisi. Tässä ymmärrän hänen pointtejaan. Kuitenkin tilanne, jossa tulee tällä tavoin väärin ymmärretyksi, on erittäin haastava, jos toinen on jo päättänyt, että kaikki yritykset puhua asiasta ovat yrityksiä huijata häntä.

Olen hänelle tämän kertonut. Olen tuonut esiin sen, miten haluaisin hänen pysyvän elämässäni ja haluaisin hänen kanssaan pysyvän suhteen. Olen kertonut sen, miten suuria asioita tällaiset ovat omassa elämäntilanteessani. Hänelle on täysin mahdollista hyväksyä käytännön haasteet, joita suhteellemme olisi, mutta hän ei halua ottaa riskiä siitä, että hän tekisi virheen ja pelaisin hänen kanssaan. Vaikuttaa nyt hyvin haastavalta saada hänet uskomaan mitään muuta kuin hänen jo tekemäänsä tulkintaa tilanteesta.

Minulla on syitä, joiden vuoksi en halua ajatella näin ja haluan pyrkiä selvittämään tilanteen, sillä olisi harmi heittää muutoin hyvin potentiaalista suhdetta hukkaan väärinkäsityksen vuoksi.

Ei ole näin. Tämän nyt taisit tarkoituksellisesti vääristellä.

Kiitos tästä kommentista :) Haluan uskoa niin, että on parempi tuoda esiin suhdetta yrittäessä myös niitä puolia itsestään, jotka ovat negatiivisia ja voivat tuoda haasteita. Näiden peittely ei poista näitä juttuja, mutta esiin tuominen mahdollistaa asioiden käsittelyn. Tällä hetkellä toivon, että tämä nainen ymmärtäisi todelliset pyrkimykset sanomiseni taustalla ja suostuisi pohtimaan asiaa myös toisesta näkökulmasta kuin siitä, jonka nyt on omaksunut tilanteeseen. Ehkä olisi parempi antaa hänelle hetki aikaa miettiä ja pyrkiä sitten herättelemään keskustelua. En tosiaan haluaisi heittää tätä juttua vielä hukkaan, jos olisi mahdollista selvittää asiaa. Tuo nähdäkseni sitä paitsi osoittaisi, että olisin valmis lähtemään ensimmäisen vastoinkäymisen tullen ja tällaista en halua, jos suhde voisi olla toimiva. Katsotaan sitten, auttaako jokin tehtävissä oleva tähän tilanteeseen.

Kiitos tästä näkökulmasta!

Näin haluan itsekin uskoa, vaikka nyt vaikuttaa, että rehellisyys tuotti vain harmia.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tästä näkökulmasta!

Näin haluan itsekin uskoa, vaikka nyt vaikuttaa, että rehellisyys tuotti vain harmia.

Mielestäni teit oikein kertoessasi, mutta ehkä kerroit liian aikaisin. Ehkä parempi kertoa vasta, kun tuntee paremmin tai pohtia ensin itse asiaa syvällisemmin.
Voihan olla, että jatkossa sitä tunnetta ei tulekaan enää, jos koet olevasi juuri oikeassa parisuhteessa.
Itse en enää puhu tietyistä asioista, kun väärinymmärrys on todennäköistä.
Vain oman kokemuksen kautta voi ymmärtää tiettyjä asioita.

Keskustella haluankin, mutta tässä on nyt ongelmana se, että hän on päättänyt näkökantansa asiaan, eikä mikään, mitä hänelle sanon, vaikuta muuttavan tilannetta hänen mielessään mihinkään suuntaan.

Ja lisättäköön vielä että ehkä et ole itse tietoinen asiasta millään tavalla ja oikeasti koet tällä hetkellä olevasi tosissasi kiinnostunut, mutta se vaihtuu kuin taikaiskusta joksikin ihan muuksi koska kiintymyssuhteessasi on jotain häikkää mutta niin on minunkin ja sinänsä tajuan mut en mäkään toimi niin et eka näen vaivaa sen pari kk ja sen jälkeen oon vaan et no niin, adios! Oon vaan nyt se uutuuttaan kiiltelevä lelu joka muuttuu pian taas tylsäksi. Miksette te äijät leiki ihan vaan nukeilla kun ei muuhun oo kykyi

Paneskelee ympäriinsä, yhden illan suhteet, kevyet panosuhteet... onhan näitä. Kaikki on vaan "kavereita", mitään vakavampaa ei halua.

Tällä siis tarkoitin lähinnä sitä, että kun muodostuu tiiviimpiä suhteita, voi tulla hetki, jolloin mietityttää se, onko tämä ihminen halukas pysymään elämässäni. Pettymyksiä kun aiemmissa ihmissuhteissa on tullut. Kuitenkin tänä päivänä kyse on sen tasoisesta asiasta, että pystyn kertomaan toiselle osapuolelle, että kyseinen ihmissuhde on saanut minut miettimään ja tiedostan, että jos suhde jatkuu, olisi tärkeää, että toinen on tässä mukana yhtä vakaasti kuin itse. Käytännössä tällainen nykyisin ratkeaa keskustelemalla, jos sellainen hetki tulee ja pystyn asiasta puhumaan.

Mielestäni jos haluaa rakentaa jotain pitkäaikaisia ja pysyviä ihmissuhteita, on varsin tavallista, että voi herätä pohdintaa siitä, onko toinen yhtä vakaasti mukana kuin itse. Kun kyse ei ole sellaisesta, että lähtisin karkuun suhteista, vaan tuon asian kertomalla halusin tuoda esiin, että jotain haastetta voi olla, mutta osaan puhua asiasta ja haluan tämän ihmisen kanssa sellaisen suhteen, jossa vakavista ja vaikeistakin asioista olisi mahdollista puhua. Hän ei nyt tainnut ymmärtää, että tarkoitin tämän niin ja hänen on vaikeaa muuttaa sitä käsitystä, jonka hän jo ehti omaksua tulkitsemalla puheitani.

Tämä on totta. Saimme onneksi lopulta puhuttua tästä asiasta niin, että asiat ovat nyt hyvin. Kuitenkin siitä olen samaa mieltä, että ajan kanssa puolin ja toisin opitaan toisen tapoja toimia ja ilmaista itseään ja tämän myötä väärinymmärrysten riski vähenee.

Avoimuus kantaa pitkälle ja suhteessa, myös alussa tutustuessa on tärkeää osata puhua asioista avoimesti. Onneksi asiat ovat usein korjattavissa, jos on kyse väärinkäsityksistä, kunhan suhteen osapuolet ovat valmiita keskustelemaan. Kun kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, on myös halua selvittää asioita ja pyrkiä löytämään ratkaisua siihen, että suhteen rakentaminen voisi jatkua. Onneksi tässä kävi lopulta hyvin ❤️

Tässä suhteessa paljon oli hyvää. Paljon oli vaikeuksiakin, kun kaksi omalla tavallaan rikkinäistä halusi rakastaa ja olla toistensa tukena. Haikeana muistelen kuitenkin niitä hyviä hetkiä, sillä ne olivat niin hyviä - tiesin olevani hänelle se yksi ihminen, joka on maailman tärkein ja jonka lähellä oli turvallista olla.

Niin, ei sitten ollut kuitenkaan mahdollista jatkaa tuota suhdetta sitten lopulta. Oli paljon, liian paljon asioita, jotka kasaantuivat ja hiersivät ja tulivat väliimme joinain hetkinä. Silti välillä toivon edelleen, että saisin viettää aikaa tämän ihanan naisen kanssa ja voisimme jäädä toistemme muistoihin lopulta niine hyvine hetkinemme, jotka olivat todella ainutlaatuisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä suhteessa paljon oli hyvää. Paljon oli vaikeuksiakin, kun kaksi omalla tavallaan rikkinäistä halusi rakastaa ja olla toistensa tukena. Haikeana muistelen kuitenkin niitä hyviä hetkiä, sillä ne olivat niin hyviä - tiesin olevani hänelle se yksi ihminen, joka on maailman tärkein ja jonka lähellä oli turvallista olla.

Niin, ei sitten ollut kuitenkaan mahdollista jatkaa tuota suhdetta sitten lopulta. Oli paljon, liian paljon asioita, jotka kasaantuivat ja hiersivät ja tulivat väliimme joinain hetkinä. Silti välillä toivon edelleen, että saisin viettää aikaa tämän ihanan naisen kanssa ja voisimme jäädä toistemme muistoihin lopulta niine hyvine hetkinemme, jotka olivat todella ainutlaatuisia.

Lue lisää

Hei, ikävä kuulla, että juttu päättyi. Mutta olethan kuitenkin kunnossa? Positiivista on, että pääsit kokemaan paljon hyvääkin, toisen välittämistä ja lämpöä. Tiedät, että se on sinullekin mahdollista, ja myös sinä kynenet tarjoamaan sitä toiselle.

On hankalaa ja työlästä, kun vaikea menneisyys määrittää sitä, miten kykenee toimimaan nykyhetken tapahtumissa. Mutta niin kuin olet huomannut, mikään ei ole kiveen hakattua. Sinä pystyt muuttamaan asioita tahdolla, rakkaudella, yrityksillä ja erehdyksillä. Sekin auttaa, kun löytää toisen, joka haluaa myös nähdä vaivaa ja oppia ymmärtämään sitä, kuinka sinä toimit. Sinä ehkä tahdot jotakin, mutta kehosi tallentamat jäljet menneisyydestä, pakolliset selviytymismekanismit, tekevät siitä sinullekin haasteellista.

Minä olen rikkinäisen alkoholistiperheen lapsi, joka oli aina se vähän huonompi sisartaan. Se, jolle sanottiin: "Olet ihan isäsi kaltainen. Menisit hänen luokseen asumaan." Pelkäsin hylätyksi tulemista suhteissani, ja kumppanini joutuivat koville, kun "testasin", joko ovat lähdössä ja jättämässä, kun minä en kuitenkaan ole riittävän hyvä.

Sitten kohtasin miehen, joka oli niin kovasti rikki, että hädin tuskin roikkui tämän elämän syrjässä kiinni. Hän teki itselleen ja muille asioita, jotka eivät mahtuneet minun arvomaailmaani ja ymmärrykseeni. Hän ei ollut ikinä päässyt kokemaan sitä, että hän on turvassa, ja että toiseen ihmiseen voi luottaa.

Näin kuitenkin kaiken takaa sen haavoitetun sielun, joka halusi vain päästä turvaan ja tulla rakastetuksi. Näin suunnatonta viisautta ja käyttämättä jäänyttä rakkautta.

Minä kerroin hänelle, että rakastan häntä. Hän kertoi, että ei edes pidä minusta. Minä kerroin, mitä kaikkea haluan tehdä ja kokea hänen kanssaan. Hän kertoi, että kaikki on turhaa. Minä sanoitin, mitä hyvää näen hänessä. Hän loukkasi minua. Minä annoin hänelle omastani. Hän antoi ymmärtää, että käyttää minua vain hyväkseen.

Ymmärsin, että hän käyttäytyi juuri niin kuin minä ennen. Oli yksin, hädissään ja peloissaan. Ja sitten, eräänä päivänä, hän ilmoitti: "Päätin hävitä elämästäsi. Lähteä vain mitään ilmoittamatta . Mutta ajatus siitä teki niin kipeää, että en pystynyt tekemään sitä."

Meidän yhteinen taipaleemme alkoi siitä. Aluksi kaikki oli hänelle vaikeaa. Minä olin ikionnellinen, että sain tuon upean, taitavan ja herkän ihmisen elämääni. Ehkä jopa syliini turvaan. Hän alkoi muuttua ja kuntoutua. Kukoistaa! Pääsen näkemään paljolti sitä ihmistä, joka hän olisi aina ollutkin ilman rankkaa menneisyyttään.

Minulle haasteita on tuonutkin alun jälkeen se, että sujuvan arjen keskellä välillä unohdan, mistä tilanteesta tähän lähdettiin. Että edelleen minun pitää lukea tietyt asiat hänestä eri tavalla kuin muista. Vanhat arvet tulevat vaikuttamaan taustalla jossakin määrin aina, sekä minulla että hänellä.

Minun pitää yhä jaksaa olla se, joka ei lähde pikku möksähdyksiin mukaan, vaan joka kykenee antamaan tilaa ja aikaa, ja joka sitten rauhallisesti ryhtyy purkamaan vyyhtiä, mikä tunne sai aikaan reaktion.

Ennen ajattelin aina, että kaikki liittyy minuun, että olen tehnyt jotakin väärin ja ollut huono, ja se sai minut puolustuskannalle. Tuosta riidat saivat ainoastaan lisää polttoainetta liekkeihin. Hänen kanssaan täytyy muistaa, että yleensä syy on jokin aivan muu, minun näkökulmastani usein hyvin epälooginen, mutta hänelle todellinen ja tuntuva. Kun maltan hillitä omat tunteeni ja kuunnella häntä, asiat selviävät.

On hassua, miten ihminen, joka mainosti olevansa minulle vain pahaksi, on ollut se, jonka seurassa olen kokenut olevani eniten arvostettu omana itsenäni. Luotan häneen täysin. Hän on aito ja rehellinen. Kun alku oli niin rujo ja yltiörehellinen, meidän kummankaan ei ole tarvetta salata tai esittää mitään. Tiedämme toistemme huonoimmat puolet, mutta löydämme uusia hyviä puolia kaiken aikaa.

Toivon, että löydät myös elämääsi jonkun, joka näkee potentiaalisi, todellisen, ihanan ja rakastettavan sinän. Menneisyys ei ole kaikki, eikä edes merkittävin asia, joka sinulla on! Uskalla avautua ja antautua hänelle, joka sinut ansaitsee. Ole luottamuksen arvoinen ja itsekin armollinen toisen heikkouksille. Kaikea hyvää tulevaan kesään :).

- M -

Anonyymi kirjoitti:

Tässä suhteessa paljon oli hyvää. Paljon oli vaikeuksiakin, kun kaksi omalla tavallaan rikkinäistä halusi rakastaa ja olla toistensa tukena. Haikeana muistelen kuitenkin niitä hyviä hetkiä, sillä ne olivat niin hyviä - tiesin olevani hänelle se yksi ihminen, joka on maailman tärkein ja jonka lähellä oli turvallista olla.

Niin, ei sitten ollut kuitenkaan mahdollista jatkaa tuota suhdetta sitten lopulta. Oli paljon, liian paljon asioita, jotka kasaantuivat ja hiersivät ja tulivat väliimme joinain hetkinä. Silti välillä toivon edelleen, että saisin viettää aikaa tämän ihanan naisen kanssa ja voisimme jäädä toistemme muistoihin lopulta niine hyvine hetkinemme, jotka olivat todella ainutlaatuisia.

Lue lisää

Eihän tällästä vpi lukee itkemättä.kyyneleet valuu jo kaulalla asti;(

Anonyymi kirjoitti:

Hei, ikävä kuulla, että juttu päättyi. Mutta olethan kuitenkin kunnossa? Positiivista on, että pääsit kokemaan paljon hyvääkin, toisen välittämistä ja lämpöä. Tiedät, että se on sinullekin mahdollista, ja myös sinä kynenet tarjoamaan sitä toiselle.

On hankalaa ja työlästä, kun vaikea menneisyys määrittää sitä, miten kykenee toimimaan nykyhetken tapahtumissa. Mutta niin kuin olet huomannut, mikään ei ole kiveen hakattua. Sinä pystyt muuttamaan asioita tahdolla, rakkaudella, yrityksillä ja erehdyksillä. Sekin auttaa, kun löytää toisen, joka haluaa myös nähdä vaivaa ja oppia ymmärtämään sitä, kuinka sinä toimit. Sinä ehkä tahdot jotakin, mutta kehosi tallentamat jäljet menneisyydestä, pakolliset selviytymismekanismit, tekevät siitä sinullekin haasteellista.

Minä olen rikkinäisen alkoholistiperheen lapsi, joka oli aina se vähän huonompi sisartaan. Se, jolle sanottiin: "Olet ihan isäsi kaltainen. Menisit hänen luokseen asumaan." Pelkäsin hylätyksi tulemista suhteissani, ja kumppanini joutuivat koville, kun "testasin", joko ovat lähdössä ja jättämässä, kun minä en kuitenkaan ole riittävän hyvä.

Sitten kohtasin miehen, joka oli niin kovasti rikki, että hädin tuskin roikkui tämän elämän syrjässä kiinni. Hän teki itselleen ja muille asioita, jotka eivät mahtuneet minun arvomaailmaani ja ymmärrykseeni. Hän ei ollut ikinä päässyt kokemaan sitä, että hän on turvassa, ja että toiseen ihmiseen voi luottaa.

Näin kuitenkin kaiken takaa sen haavoitetun sielun, joka halusi vain päästä turvaan ja tulla rakastetuksi. Näin suunnatonta viisautta ja käyttämättä jäänyttä rakkautta.

Minä kerroin hänelle, että rakastan häntä. Hän kertoi, että ei edes pidä minusta. Minä kerroin, mitä kaikkea haluan tehdä ja kokea hänen kanssaan. Hän kertoi, että kaikki on turhaa. Minä sanoitin, mitä hyvää näen hänessä. Hän loukkasi minua. Minä annoin hänelle omastani. Hän antoi ymmärtää, että käyttää minua vain hyväkseen.

Ymmärsin, että hän käyttäytyi juuri niin kuin minä ennen. Oli yksin, hädissään ja peloissaan. Ja sitten, eräänä päivänä, hän ilmoitti: "Päätin hävitä elämästäsi. Lähteä vain mitään ilmoittamatta . Mutta ajatus siitä teki niin kipeää, että en pystynyt tekemään sitä."

Meidän yhteinen taipaleemme alkoi siitä. Aluksi kaikki oli hänelle vaikeaa. Minä olin ikionnellinen, että sain tuon upean, taitavan ja herkän ihmisen elämääni. Ehkä jopa syliini turvaan. Hän alkoi muuttua ja kuntoutua. Kukoistaa! Pääsen näkemään paljolti sitä ihmistä, joka hän olisi aina ollutkin ilman rankkaa menneisyyttään.

Minulle haasteita on tuonutkin alun jälkeen se, että sujuvan arjen keskellä välillä unohdan, mistä tilanteesta tähän lähdettiin. Että edelleen minun pitää lukea tietyt asiat hänestä eri tavalla kuin muista. Vanhat arvet tulevat vaikuttamaan taustalla jossakin määrin aina, sekä minulla että hänellä.

Minun pitää yhä jaksaa olla se, joka ei lähde pikku möksähdyksiin mukaan, vaan joka kykenee antamaan tilaa ja aikaa, ja joka sitten rauhallisesti ryhtyy purkamaan vyyhtiä, mikä tunne sai aikaan reaktion.

Ennen ajattelin aina, että kaikki liittyy minuun, että olen tehnyt jotakin väärin ja ollut huono, ja se sai minut puolustuskannalle. Tuosta riidat saivat ainoastaan lisää polttoainetta liekkeihin. Hänen kanssaan täytyy muistaa, että yleensä syy on jokin aivan muu, minun näkökulmastani usein hyvin epälooginen, mutta hänelle todellinen ja tuntuva. Kun maltan hillitä omat tunteeni ja kuunnella häntä, asiat selviävät.

On hassua, miten ihminen, joka mainosti olevansa minulle vain pahaksi, on ollut se, jonka seurassa olen kokenut olevani eniten arvostettu omana itsenäni. Luotan häneen täysin. Hän on aito ja rehellinen. Kun alku oli niin rujo ja yltiörehellinen, meidän kummankaan ei ole tarvetta salata tai esittää mitään. Tiedämme toistemme huonoimmat puolet, mutta löydämme uusia hyviä puolia kaiken aikaa.

Toivon, että löydät myös elämääsi jonkun, joka näkee potentiaalisi, todellisen, ihanan ja rakastettavan sinän. Menneisyys ei ole kaikki, eikä edes merkittävin asia, joka sinulla on! Uskalla avautua ja antautua hänelle, joka sinut ansaitsee. Ole luottamuksen arvoinen ja itsekin armollinen toisen heikkouksille. Kaikea hyvää tulevaan kesään :).

- M -

Lue lisää

Nämä on aivan käsittämättömiä tarinoita. Itken vain hiljaa itsekseni kuin luen. Aivan kuin ymmärtäisi taas koko tarinan paitsi tuo loppu kappaleen.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, ikävä kuulla, että juttu päättyi. Mutta olethan kuitenkin kunnossa? Positiivista on, että pääsit kokemaan paljon hyvääkin, toisen välittämistä ja lämpöä. Tiedät, että se on sinullekin mahdollista, ja myös sinä kynenet tarjoamaan sitä toiselle.

On hankalaa ja työlästä, kun vaikea menneisyys määrittää sitä, miten kykenee toimimaan nykyhetken tapahtumissa. Mutta niin kuin olet huomannut, mikään ei ole kiveen hakattua. Sinä pystyt muuttamaan asioita tahdolla, rakkaudella, yrityksillä ja erehdyksillä. Sekin auttaa, kun löytää toisen, joka haluaa myös nähdä vaivaa ja oppia ymmärtämään sitä, kuinka sinä toimit. Sinä ehkä tahdot jotakin, mutta kehosi tallentamat jäljet menneisyydestä, pakolliset selviytymismekanismit, tekevät siitä sinullekin haasteellista.

Minä olen rikkinäisen alkoholistiperheen lapsi, joka oli aina se vähän huonompi sisartaan. Se, jolle sanottiin: "Olet ihan isäsi kaltainen. Menisit hänen luokseen asumaan." Pelkäsin hylätyksi tulemista suhteissani, ja kumppanini joutuivat koville, kun "testasin", joko ovat lähdössä ja jättämässä, kun minä en kuitenkaan ole riittävän hyvä.

Sitten kohtasin miehen, joka oli niin kovasti rikki, että hädin tuskin roikkui tämän elämän syrjässä kiinni. Hän teki itselleen ja muille asioita, jotka eivät mahtuneet minun arvomaailmaani ja ymmärrykseeni. Hän ei ollut ikinä päässyt kokemaan sitä, että hän on turvassa, ja että toiseen ihmiseen voi luottaa.

Näin kuitenkin kaiken takaa sen haavoitetun sielun, joka halusi vain päästä turvaan ja tulla rakastetuksi. Näin suunnatonta viisautta ja käyttämättä jäänyttä rakkautta.

Minä kerroin hänelle, että rakastan häntä. Hän kertoi, että ei edes pidä minusta. Minä kerroin, mitä kaikkea haluan tehdä ja kokea hänen kanssaan. Hän kertoi, että kaikki on turhaa. Minä sanoitin, mitä hyvää näen hänessä. Hän loukkasi minua. Minä annoin hänelle omastani. Hän antoi ymmärtää, että käyttää minua vain hyväkseen.

Ymmärsin, että hän käyttäytyi juuri niin kuin minä ennen. Oli yksin, hädissään ja peloissaan. Ja sitten, eräänä päivänä, hän ilmoitti: "Päätin hävitä elämästäsi. Lähteä vain mitään ilmoittamatta . Mutta ajatus siitä teki niin kipeää, että en pystynyt tekemään sitä."

Meidän yhteinen taipaleemme alkoi siitä. Aluksi kaikki oli hänelle vaikeaa. Minä olin ikionnellinen, että sain tuon upean, taitavan ja herkän ihmisen elämääni. Ehkä jopa syliini turvaan. Hän alkoi muuttua ja kuntoutua. Kukoistaa! Pääsen näkemään paljolti sitä ihmistä, joka hän olisi aina ollutkin ilman rankkaa menneisyyttään.

Minulle haasteita on tuonutkin alun jälkeen se, että sujuvan arjen keskellä välillä unohdan, mistä tilanteesta tähän lähdettiin. Että edelleen minun pitää lukea tietyt asiat hänestä eri tavalla kuin muista. Vanhat arvet tulevat vaikuttamaan taustalla jossakin määrin aina, sekä minulla että hänellä.

Minun pitää yhä jaksaa olla se, joka ei lähde pikku möksähdyksiin mukaan, vaan joka kykenee antamaan tilaa ja aikaa, ja joka sitten rauhallisesti ryhtyy purkamaan vyyhtiä, mikä tunne sai aikaan reaktion.

Ennen ajattelin aina, että kaikki liittyy minuun, että olen tehnyt jotakin väärin ja ollut huono, ja se sai minut puolustuskannalle. Tuosta riidat saivat ainoastaan lisää polttoainetta liekkeihin. Hänen kanssaan täytyy muistaa, että yleensä syy on jokin aivan muu, minun näkökulmastani usein hyvin epälooginen, mutta hänelle todellinen ja tuntuva. Kun maltan hillitä omat tunteeni ja kuunnella häntä, asiat selviävät.

On hassua, miten ihminen, joka mainosti olevansa minulle vain pahaksi, on ollut se, jonka seurassa olen kokenut olevani eniten arvostettu omana itsenäni. Luotan häneen täysin. Hän on aito ja rehellinen. Kun alku oli niin rujo ja yltiörehellinen, meidän kummankaan ei ole tarvetta salata tai esittää mitään. Tiedämme toistemme huonoimmat puolet, mutta löydämme uusia hyviä puolia kaiken aikaa.

Toivon, että löydät myös elämääsi jonkun, joka näkee potentiaalisi, todellisen, ihanan ja rakastettavan sinän. Menneisyys ei ole kaikki, eikä edes merkittävin asia, joka sinulla on! Uskalla avautua ja antautua hänelle, joka sinut ansaitsee. Ole luottamuksen arvoinen ja itsekin armollinen toisen heikkouksille. Kaikea hyvää tulevaan kesään :).

- M -

Lue lisää

Olen minä kunnossa. Siis tämä päättyi vähän aikaa sitten jo, mutta jotenkin tänne palstalle päädyin katselemaan vanhoja juttuja - myös tätä aloitustani, jonka eräänä vaikeana hetkenä tein. Paljon tulvii välillä muistoja mieleeni tietysti. Ja annoinhan tälle suhteelle todella paljon itsestäni.

Omat vaikeat asiani ja taustani ovat todella rajuja. Sellaisia, etten kaikkea tännekään kirjoita, sillä saattaisin olla tunnistettavissa, tai ainakin ajatella niin, että joku minut tietävä kirjoitukseni tunnistaa, joten jätän kertomatta liian tarkasti. Oma lapsuuteni on ollut hyvin rikkonainen ja tietyllä tapaa toi nuoreen aikuisuuteenkin paljon vaikeuksia ja huonoja valintoja. Erinäisten asioiden jälkeen kuitenkin olen myös saanut ammattiapua tiettyihin asioihin, joten näiden kanssa jo olen paljon paremmassa tasapainossa.

Tuo suhde - se oli jotenkin niin hyvä ja rakkaudentäyteinen, mutta samalla hyvin hauras. Lopoulta tuon ihmisen menetin täysin. Mitään pahaa emme toisillemme tehneet - ei mitään sellaista tässä ollut. Tuo nainen vain lopulta ei uskaltanut pitää minua lähellään, vaikka toisaalta silloin kun siinä vierellään olin, hän koki olevansa hyvin turvassa. Sitten kun jonain hetkinä en voinut olla fyysisesti siellä hänen luonaan, saatoinkin tuntua hyvin turvattomalta ja vaaralliselta. Tässä tasapainoilussa meni tuo suhde kokonaisuudessaan. Vaikka välillä oli jo hetkiä, jolloin ajattelin, että luottamusta oli saatu rakennettua ja jotain pysyvyyttä saavutettua, sainkin seuraavassa hetkessä huomata, että tilanne oli hyvin hauras.

Lopulta asiat päätyivät siihen, etten enää uskonut, että millään taistelulla tekisin oikein, jos saisin hänet edelleen palaamaan peloistaan luokseni. Näin ollen haikein mielin jouduin päästämään irti. Minulle jäivät muistot siitä, miten ihana tuo ihminen on. Niin ihana ja rakastava, mutta samalla jotenkin niin hauras. Vahva hän todellakin on - ihminen jonka tahtoa ei murreta ja joka varmasti omalla tavallaan pärjää ilman ketään.

Hän näki paljon hyvää minussa - ihmisessä jonka kanssa moni ei uskaltaisi edes tutustua. Näki aidon minut. Avasin itseäni niin paljon enemmän hänelle kuin kenellekään uudelle ihmiselle pitkään aikaan. Tässä tapauksessa se ei lopulta johtanut kestävään parisuhteeseen. Valitettavasti näin. Olisin toivonut, että puolin ja toisin tässä olisi löytynyt pysyvä ja turvallinen ihminen elämään, eipä kai niitä kummallakaan ole ollut liikaa.

Ne ihanat ja hyvät hetket olivat niin hyviä, ettei sille edes ole sanoja. Puolin ja toisin saimme nähdä toistemme hyvän sisimmän ja rakastaa aidosti. Niin kauan kuin se tuntui turvalliselta. Jotenkin on vaikeaa uskoa, että samanlaista vilpittömyyttä enää löytäisin kenestäkään. Toivon, että hän saa selätettyä ne möröt, mitä hänellä on elämässään ja että minäkin opin tästä suhteesta jotain itsestäni. Kipeitä juttuja tähän liittyy vielä varmaan pitkään.

Kiitos kuitenkin kannustuksestasi ja mukavaa kesää sinullekin! :)

Anonyymi kirjoitti:

Olen minä kunnossa. Siis tämä päättyi vähän aikaa sitten jo, mutta jotenkin tänne palstalle päädyin katselemaan vanhoja juttuja - myös tätä aloitustani, jonka eräänä vaikeana hetkenä tein. Paljon tulvii välillä muistoja mieleeni tietysti. Ja annoinhan tälle suhteelle todella paljon itsestäni.

Omat vaikeat asiani ja taustani ovat todella rajuja. Sellaisia, etten kaikkea tännekään kirjoita, sillä saattaisin olla tunnistettavissa, tai ainakin ajatella niin, että joku minut tietävä kirjoitukseni tunnistaa, joten jätän kertomatta liian tarkasti. Oma lapsuuteni on ollut hyvin rikkonainen ja tietyllä tapaa toi nuoreen aikuisuuteenkin paljon vaikeuksia ja huonoja valintoja. Erinäisten asioiden jälkeen kuitenkin olen myös saanut ammattiapua tiettyihin asioihin, joten näiden kanssa jo olen paljon paremmassa tasapainossa.

Tuo suhde - se oli jotenkin niin hyvä ja rakkaudentäyteinen, mutta samalla hyvin hauras. Lopoulta tuon ihmisen menetin täysin. Mitään pahaa emme toisillemme tehneet - ei mitään sellaista tässä ollut. Tuo nainen vain lopulta ei uskaltanut pitää minua lähellään, vaikka toisaalta silloin kun siinä vierellään olin, hän koki olevansa hyvin turvassa. Sitten kun jonain hetkinä en voinut olla fyysisesti siellä hänen luonaan, saatoinkin tuntua hyvin turvattomalta ja vaaralliselta. Tässä tasapainoilussa meni tuo suhde kokonaisuudessaan. Vaikka välillä oli jo hetkiä, jolloin ajattelin, että luottamusta oli saatu rakennettua ja jotain pysyvyyttä saavutettua, sainkin seuraavassa hetkessä huomata, että tilanne oli hyvin hauras.

Lopulta asiat päätyivät siihen, etten enää uskonut, että millään taistelulla tekisin oikein, jos saisin hänet edelleen palaamaan peloistaan luokseni. Näin ollen haikein mielin jouduin päästämään irti. Minulle jäivät muistot siitä, miten ihana tuo ihminen on. Niin ihana ja rakastava, mutta samalla jotenkin niin hauras. Vahva hän todellakin on - ihminen jonka tahtoa ei murreta ja joka varmasti omalla tavallaan pärjää ilman ketään.

Hän näki paljon hyvää minussa - ihmisessä jonka kanssa moni ei uskaltaisi edes tutustua. Näki aidon minut. Avasin itseäni niin paljon enemmän hänelle kuin kenellekään uudelle ihmiselle pitkään aikaan. Tässä tapauksessa se ei lopulta johtanut kestävään parisuhteeseen. Valitettavasti näin. Olisin toivonut, että puolin ja toisin tässä olisi löytynyt pysyvä ja turvallinen ihminen elämään, eipä kai niitä kummallakaan ole ollut liikaa.

Ne ihanat ja hyvät hetket olivat niin hyviä, ettei sille edes ole sanoja. Puolin ja toisin saimme nähdä toistemme hyvän sisimmän ja rakastaa aidosti. Niin kauan kuin se tuntui turvalliselta. Jotenkin on vaikeaa uskoa, että samanlaista vilpittömyyttä enää löytäisin kenestäkään. Toivon, että hän saa selätettyä ne möröt, mitä hänellä on elämässään ja että minäkin opin tästä suhteesta jotain itsestäni. Kipeitä juttuja tähän liittyy vielä varmaan pitkään.

Kiitos kuitenkin kannustuksestasi ja mukavaa kesää sinullekin! :)

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu kohtalon toveri.
Mun synnyin koti, oli sellainen missä oli käsitelty sotien aikana satoja ruumiita, asuminen pelotii suuresti tässä talossa, käyttäydyin jo nuorena itstuhoisesti, enkä pystynyt nukkumaan, eikä se ole helppoa nykyäänkään.
Leikin kuolemalla monesti, joskus testasin rulettiakin, eikä ihme että kalterit tulivat tutuiksi.
Pahinta psyykkeele oli pettymys, oli asioita joita ei vain voinut antaa anteeksi itselleen.
Olin melko kuollut ihminen, mikä teki minusta suht vaarallisen.
Rakkaus on silti mailman vahvin tunne, kannoin rakkaimman ystäväni hautaan, joka tuli hetki tästä, pahimmalla hetkellä sydämmeeni, ja poisti kuoleman kahleet, tunne oli niin vahva että se itkettää vieläkin, siitä lähtien tiesin ettei pahuus tavoita minua enään koskaan, ja pystyin antamaan anteeksi.
Tapasin hiljattain myös naisen joka tuntui once in a lifetime, mutta hän pelästyi minua, mutta koska ikäeroa meillä on niin paljon, en pysty kerotmaan hänelle oikealla tavalla, vaikka niin haluisin.
On varmasti parempi antaa aikaa ajatella, jos hän joskus kiinnostuu ottamaan yhteyttä, yritän toki selvittää asiat oikein, mutta on myös järkevää päästää irti, jos näin ei tapahdu.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, ikävä kuulla, että juttu päättyi. Mutta olethan kuitenkin kunnossa? Positiivista on, että pääsit kokemaan paljon hyvääkin, toisen välittämistä ja lämpöä. Tiedät, että se on sinullekin mahdollista, ja myös sinä kynenet tarjoamaan sitä toiselle.

On hankalaa ja työlästä, kun vaikea menneisyys määrittää sitä, miten kykenee toimimaan nykyhetken tapahtumissa. Mutta niin kuin olet huomannut, mikään ei ole kiveen hakattua. Sinä pystyt muuttamaan asioita tahdolla, rakkaudella, yrityksillä ja erehdyksillä. Sekin auttaa, kun löytää toisen, joka haluaa myös nähdä vaivaa ja oppia ymmärtämään sitä, kuinka sinä toimit. Sinä ehkä tahdot jotakin, mutta kehosi tallentamat jäljet menneisyydestä, pakolliset selviytymismekanismit, tekevät siitä sinullekin haasteellista.

Minä olen rikkinäisen alkoholistiperheen lapsi, joka oli aina se vähän huonompi sisartaan. Se, jolle sanottiin: "Olet ihan isäsi kaltainen. Menisit hänen luokseen asumaan." Pelkäsin hylätyksi tulemista suhteissani, ja kumppanini joutuivat koville, kun "testasin", joko ovat lähdössä ja jättämässä, kun minä en kuitenkaan ole riittävän hyvä.

Sitten kohtasin miehen, joka oli niin kovasti rikki, että hädin tuskin roikkui tämän elämän syrjässä kiinni. Hän teki itselleen ja muille asioita, jotka eivät mahtuneet minun arvomaailmaani ja ymmärrykseeni. Hän ei ollut ikinä päässyt kokemaan sitä, että hän on turvassa, ja että toiseen ihmiseen voi luottaa.

Näin kuitenkin kaiken takaa sen haavoitetun sielun, joka halusi vain päästä turvaan ja tulla rakastetuksi. Näin suunnatonta viisautta ja käyttämättä jäänyttä rakkautta.

Minä kerroin hänelle, että rakastan häntä. Hän kertoi, että ei edes pidä minusta. Minä kerroin, mitä kaikkea haluan tehdä ja kokea hänen kanssaan. Hän kertoi, että kaikki on turhaa. Minä sanoitin, mitä hyvää näen hänessä. Hän loukkasi minua. Minä annoin hänelle omastani. Hän antoi ymmärtää, että käyttää minua vain hyväkseen.

Ymmärsin, että hän käyttäytyi juuri niin kuin minä ennen. Oli yksin, hädissään ja peloissaan. Ja sitten, eräänä päivänä, hän ilmoitti: "Päätin hävitä elämästäsi. Lähteä vain mitään ilmoittamatta . Mutta ajatus siitä teki niin kipeää, että en pystynyt tekemään sitä."

Meidän yhteinen taipaleemme alkoi siitä. Aluksi kaikki oli hänelle vaikeaa. Minä olin ikionnellinen, että sain tuon upean, taitavan ja herkän ihmisen elämääni. Ehkä jopa syliini turvaan. Hän alkoi muuttua ja kuntoutua. Kukoistaa! Pääsen näkemään paljolti sitä ihmistä, joka hän olisi aina ollutkin ilman rankkaa menneisyyttään.

Minulle haasteita on tuonutkin alun jälkeen se, että sujuvan arjen keskellä välillä unohdan, mistä tilanteesta tähän lähdettiin. Että edelleen minun pitää lukea tietyt asiat hänestä eri tavalla kuin muista. Vanhat arvet tulevat vaikuttamaan taustalla jossakin määrin aina, sekä minulla että hänellä.

Minun pitää yhä jaksaa olla se, joka ei lähde pikku möksähdyksiin mukaan, vaan joka kykenee antamaan tilaa ja aikaa, ja joka sitten rauhallisesti ryhtyy purkamaan vyyhtiä, mikä tunne sai aikaan reaktion.

Ennen ajattelin aina, että kaikki liittyy minuun, että olen tehnyt jotakin väärin ja ollut huono, ja se sai minut puolustuskannalle. Tuosta riidat saivat ainoastaan lisää polttoainetta liekkeihin. Hänen kanssaan täytyy muistaa, että yleensä syy on jokin aivan muu, minun näkökulmastani usein hyvin epälooginen, mutta hänelle todellinen ja tuntuva. Kun maltan hillitä omat tunteeni ja kuunnella häntä, asiat selviävät.

On hassua, miten ihminen, joka mainosti olevansa minulle vain pahaksi, on ollut se, jonka seurassa olen kokenut olevani eniten arvostettu omana itsenäni. Luotan häneen täysin. Hän on aito ja rehellinen. Kun alku oli niin rujo ja yltiörehellinen, meidän kummankaan ei ole tarvetta salata tai esittää mitään. Tiedämme toistemme huonoimmat puolet, mutta löydämme uusia hyviä puolia kaiken aikaa.

Toivon, että löydät myös elämääsi jonkun, joka näkee potentiaalisi, todellisen, ihanan ja rakastettavan sinän. Menneisyys ei ole kaikki, eikä edes merkittävin asia, joka sinulla on! Uskalla avautua ja antautua hänelle, joka sinut ansaitsee. Ole luottamuksen arvoinen ja itsekin armollinen toisen heikkouksille. Kaikea hyvää tulevaan kesään :).

- M -

Lue lisää

Aivan mahtava tarina! Olet upea ihminen, kun jaksoit seistä elämän kolhiman ihmisen rinnalla, ja sait hänet lopulta kukoistamaan. Lisää tällaisia ihmisiä! ❤

Anonyymi kirjoitti:

Olen minä kunnossa. Siis tämä päättyi vähän aikaa sitten jo, mutta jotenkin tänne palstalle päädyin katselemaan vanhoja juttuja - myös tätä aloitustani, jonka eräänä vaikeana hetkenä tein. Paljon tulvii välillä muistoja mieleeni tietysti. Ja annoinhan tälle suhteelle todella paljon itsestäni.

Omat vaikeat asiani ja taustani ovat todella rajuja. Sellaisia, etten kaikkea tännekään kirjoita, sillä saattaisin olla tunnistettavissa, tai ainakin ajatella niin, että joku minut tietävä kirjoitukseni tunnistaa, joten jätän kertomatta liian tarkasti. Oma lapsuuteni on ollut hyvin rikkonainen ja tietyllä tapaa toi nuoreen aikuisuuteenkin paljon vaikeuksia ja huonoja valintoja. Erinäisten asioiden jälkeen kuitenkin olen myös saanut ammattiapua tiettyihin asioihin, joten näiden kanssa jo olen paljon paremmassa tasapainossa.

Tuo suhde - se oli jotenkin niin hyvä ja rakkaudentäyteinen, mutta samalla hyvin hauras. Lopoulta tuon ihmisen menetin täysin. Mitään pahaa emme toisillemme tehneet - ei mitään sellaista tässä ollut. Tuo nainen vain lopulta ei uskaltanut pitää minua lähellään, vaikka toisaalta silloin kun siinä vierellään olin, hän koki olevansa hyvin turvassa. Sitten kun jonain hetkinä en voinut olla fyysisesti siellä hänen luonaan, saatoinkin tuntua hyvin turvattomalta ja vaaralliselta. Tässä tasapainoilussa meni tuo suhde kokonaisuudessaan. Vaikka välillä oli jo hetkiä, jolloin ajattelin, että luottamusta oli saatu rakennettua ja jotain pysyvyyttä saavutettua, sainkin seuraavassa hetkessä huomata, että tilanne oli hyvin hauras.

Lopulta asiat päätyivät siihen, etten enää uskonut, että millään taistelulla tekisin oikein, jos saisin hänet edelleen palaamaan peloistaan luokseni. Näin ollen haikein mielin jouduin päästämään irti. Minulle jäivät muistot siitä, miten ihana tuo ihminen on. Niin ihana ja rakastava, mutta samalla jotenkin niin hauras. Vahva hän todellakin on - ihminen jonka tahtoa ei murreta ja joka varmasti omalla tavallaan pärjää ilman ketään.

Hän näki paljon hyvää minussa - ihmisessä jonka kanssa moni ei uskaltaisi edes tutustua. Näki aidon minut. Avasin itseäni niin paljon enemmän hänelle kuin kenellekään uudelle ihmiselle pitkään aikaan. Tässä tapauksessa se ei lopulta johtanut kestävään parisuhteeseen. Valitettavasti näin. Olisin toivonut, että puolin ja toisin tässä olisi löytynyt pysyvä ja turvallinen ihminen elämään, eipä kai niitä kummallakaan ole ollut liikaa.

Ne ihanat ja hyvät hetket olivat niin hyviä, ettei sille edes ole sanoja. Puolin ja toisin saimme nähdä toistemme hyvän sisimmän ja rakastaa aidosti. Niin kauan kuin se tuntui turvalliselta. Jotenkin on vaikeaa uskoa, että samanlaista vilpittömyyttä enää löytäisin kenestäkään. Toivon, että hän saa selätettyä ne möröt, mitä hänellä on elämässään ja että minäkin opin tästä suhteesta jotain itsestäni. Kipeitä juttuja tähän liittyy vielä varmaan pitkään.

Kiitos kuitenkin kannustuksestasi ja mukavaa kesää sinullekin! :)

Lue lisää

Meinasin tulla kirjoittamaan tänne omista kokemuksistani, mutta sinun kokemus on niin samanlainen kuin omani, etten viitsinyt. En voi uskoa, että joku on voinut kokea näin samalla tavalla kuin itsekin koen juuri nyt . Sinun suhteesi kesti noin vuoden, minun vain kaksi kuukautta, mutta siinä ajassa aloin tuntea häntä kohtaan ihan vastaavalla tavalla ja samoista syistä. Koin, että hän ymmärtää minua ja näkee minut tavalla, jolla kukaan muu ei ole pystynyt näkemään. Myös kokemuksemme suhteen luonteesta ovat hyvin samanlaiset. Hän oli myös erittäin intensiivisesti kanssani koko ajan, kehui minua kaikessa ja käyttäytyi kuin ketään muuta ei olisi, vain me kaksi. Hän ilmaisi oman ihastumisensa hyvin voimakkasti ja selvästi. Sitten, ilman mitään syytä hän jätti minut. Ei kuulemma tuntunut enää samalta...

Muistin joskus lukeneeni tunnelukoista ja omasta mielestäni tässä tapauksessa toteutuu hylätyksi tulemisen tunnelukko. Ihminen suorastaan takertuu kumppaniin ja on tälle ihanteellinen aluksi. Sitten ei tarvitse kuin jonkin pienen asian mennä pieleen ja hän jättää, ettei tulisi itse jätetyksi. Vaikka kaipaankin häntä paljon, olen kuitenkin sitä mieltä, että näin oli paras. Hetken hän oli unelmieni nainen, joka ei ollut kuitenkaan totta. Pahinta kaikessa oli se, miten kerkesin kuvilla yhteistä tulevaisuutta meille. Tästä toipuminen vie oman aikansa, mutta helpottaa jotenkin, että voi jakaa kokemuksiaan jonkun kanssa, joka on kokenut vastaavaa.

Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Helpottaa kun saa huomata, ettei ihan yksin kamppaile tällaisten tunteiden kanssa, vaan jostain löytyy kohtalotovereita...:D



O

Aloittaja tässä. Uskon, että juurikin omien taustojen vaikutus silloin on pienempi läheisessä ihmissuhteessa, kun voi mahdollisimman avoimesti puhua asioista. Nimenomaan tuoda jo ehkä ennalta esiin niitä kohtia, joissa on aiemmin luottamussuhdetta rakentaessa herkkiä vaiheita ja pelkoja. Ennalta huomioiminen ja se tunne, että todella toinen seisoo myös rinnalla ja halutaan rakentaa yhdessä jotain pysyvää, on tärkeää.

Kärsivällisyyttä vaatii ja tiedän, että tuskin itse tulen koskaan olemaan ihan helpoin ihminen, jonka kanssa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kuitenkin pidän ennemmin vahvuutenani sitä, että osaan onneksi reflektoida asioita ja puhua niistä. Mutta katsoo nyt, tuleeko sellaista ihmistä joskus vastaan, joka haluaa lähteä sellaiseen matkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja tässä. Uskon, että juurikin omien taustojen vaikutus silloin on pienempi läheisessä ihmissuhteessa, kun voi mahdollisimman avoimesti puhua asioista. Nimenomaan tuoda jo ehkä ennalta esiin niitä kohtia, joissa on aiemmin luottamussuhdetta rakentaessa herkkiä vaiheita ja pelkoja. Ennalta huomioiminen ja se tunne, että todella toinen seisoo myös rinnalla ja halutaan rakentaa yhdessä jotain pysyvää, on tärkeää.

Kärsivällisyyttä vaatii ja tiedän, että tuskin itse tulen koskaan olemaan ihan helpoin ihminen, jonka kanssa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kuitenkin pidän ennemmin vahvuutenani sitä, että osaan onneksi reflektoida asioita ja puhua niistä. Mutta katsoo nyt, tuleeko sellaista ihmistä joskus vastaan, joka haluaa lähteä sellaiseen matkaan.

Lue lisää

Vaikka et ehkä helpoin ihminen olekaan, niin sinulla on ammattitaitosi puolesta kykyä käsitellä ja myös puhua kipeistäkin asioista.

Luulisin, että sinun ammatillisella osaamisella pystyisit vielä/jo "kulman" takana siintävässä suhteessa myös pääsemään ylitse mahdollisista karikoista.

M

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka et ehkä helpoin ihminen olekaan, niin sinulla on ammattitaitosi puolesta kykyä käsitellä ja myös puhua kipeistäkin asioista.

Luulisin, että sinun ammatillisella osaamisella pystyisit vielä/jo "kulman" takana siintävässä suhteessa myös pääsemään ylitse mahdollisista karikoista.

M

Lue lisää

En nyt ihan ole varma, mihin tällä viittaat. En ole puhunut ammatistani käsittääkseni tässä keskustelussa.

Anonyymi kirjoitti:

En nyt ihan ole varma, mihin tällä viittaat. En ole puhunut ammatistani käsittääkseni tässä keskustelussa.

Lukiessani tekstiäsi, niin aattelin siitä, että siinä viitattiin asioihin, jotka ovat tulleet esim. kun olet opiskellut ammattia.

Tietysti voin olla tehnyt virheellisen päätelmän tekstistäsi.

M

Anonyymi kirjoitti:

En nyt ihan ole varma, mihin tällä viittaat. En ole puhunut ammatistani käsittääkseni tässä keskustelussa.

Kirjautuneesti ammatti-ihmisenä tiedät sen: mahdollista on, että suhteessa on kaksi kapinoivaa teiniä.

Kumppanit eivät pystykään tunnistamaan omia hyvinvoinnin rajoja ja sanoittamaan niitä. Jos molemmilla laukeaa oma kipupiste päälle suhteen vuorovaikutuksesta, suhteesta tulee vellova pahan olon paikka, jossa vain oireillaan eri asioita…

Silloin voikin käydä niin, ettei kumpikaan osaa ottaa vastuuta omasta toiminnasta, eikä osaa nähdä, mitä se tekee toiselle, koska toinenkaan ei osaa kertoa tunteistaan. Seuraa stop-merkki.

– Tällaisesta suhteesta voi tulla loputtoman kapinan paikka. Suhde, jossa kaikki on peliä.