Minusta tuli juoppo vaikka vanhempani ja sukulaiseni olivat raittiita, enkä ole niinkään varma monista tutkimuksista, joilla yritetään ratkaista alkoholismin arvoitusta. Se lienee totuus, että juomalla alkoholia toiset tulevat alkoholisteiksi. Alkoholismi on yleisesti hyväksytty sairaudeksi, jota voidaan hoitaa, jopa menestyksellisesti, edellytyksenä on kuitenkin, että pidättäydytään alkoholin käytöstä.
Minun elämässäni oli kaikki hyvin; vaimo ja lapset, oma koti, hyvä ammatti ja asema yhteiskunnassa. Mutta siihen "paratiisiin"luikerteli käärme, erään klubin jäsenyyden myötä. Me pelasimme korttia, "sököä", joka meni ns. veriin, uhkapelin muodossa.
Klubilla oli alkoholitarjoilua, josta tuli minun juoppouden alku. Peli, alkoholi, naiset, siinä perikatoni alku, joka vähän kerralla saattoi minut sellaiseen alennustilaan, etten kyennyt siitä omin voimin selviytymään. Vanhempani sanoivat minua selkärangattomaksi hamppariksi, ehdottaen sulkemista mielisairaalaan. Olin menettämässä kaiken, jopa otteen elämästä.
Sitten tapasin entisen juoppokaverin, joka ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan alkoholistien kokoukseen. En kysellyt mitään vaan ajattelin, että kaveri tietää mihin mennään.
Se oli AA:n kokous, minä istuin ja kuuntelin ja ihmettelin, kuinka rohkeasti siellä kerrottiin omista kokemuksista ja kuinka he olivat selviytyneet juoppoudestaan. Pois lähtiessämme kaverini kysyi minulta; "jos sinusta tuntuu siltä voit liityä meihin", sen halusin tehdä.
Erotessamme hän antoi minulle vihkosen, jonka nimi oli, Opas AA:n kahteentoista askeleeseen.
Hän kehoitti minua lukemaan sen huolellisesti, sanoen, että "siitä saat uuden elämän".
Siitä illasta alkoi minun aa-laisuuteni ja raitis elämä. Muutamien kuukausien jälkeen tapasin erään vanhemman aa-laisen, josta tuli minun tukijani ja aa-kummi. Siitä tuli elämääni suuresti vaikuttavin ihmissuhde, joka päättyi hänen kuolemaansa vähän yli kolme vuotta sitten.
Monet kerrat käveltiin puistoissa, hautausmailla, meren rannoilla, istuttiin kahviloissa ja puhuttiin alkoholismista ja tietenkin raittiudesta ja uudesta elämästä.
Aina oli kysymys ohjelman tekemisestä ja joskus ollessamme meren rannalla kummini sanoi, että "nyt heitetään sinun syntikuorma mereen ja tähän pystytetään kyltti, perakilta kalastus kielletty".
Olin joskus pitänyt itseäni kaiken tietävänä yleisnerona, mutta kummini opetti minulle sellaista elämän viisautta, josta en tiennyt mitään. Sekin tuntui kummalliselta, kun hän ehdotti aina lukemaan AA- kirjallisuutta ja uskomaan Kaitselmukseen, enemmään kuin häneen itsensä puheisiin. Hänellä oli omiakin kirjallisia tuotteita, mutta niitä hän ei mainostanut, vaan sanoi, että ne on AA:n yhteisiä kokemuksia vuosien varrelta.
Minä olen kiitollinen tälle henkilölle, joka johdatti suuresti elämääni. Kerran tavatessamme, hän sanoi, "voimmeko me olla toistemme kummeja",
se oli minusta suurenmoinen tunnustus siitä, että olin hänen luottamuksensa arvoinen.
AA:n ja raittiuden myötä minun elämäni muuttui täydellisesti ja sain kokea, että avioliittoni ja perheeni eheytyi ja sain palata takaisin yhteiskuntaan, josta juoppouden myötä erosin.
Halusin kertoa tämän; olen elävä todiste siitä, että perikato alkoholistillekin on uusi elämä mahdollista, AA:n yksinkertaisen ohjelman avulla.
Päivä kerrallaan!
Minun elämässäni oli kaikki hyvin; vaimo ja lapset, oma koti, hyvä ammatti ja asema yhteiskunnassa. Mutta siihen "paratiisiin"luikerteli käärme, erään klubin jäsenyyden myötä. Me pelasimme korttia, "sököä", joka meni ns. veriin, uhkapelin muodossa.
Klubilla oli alkoholitarjoilua, josta tuli minun juoppouden alku. Peli, alkoholi, naiset, siinä perikatoni alku, joka vähän kerralla saattoi minut sellaiseen alennustilaan, etten kyennyt siitä omin voimin selviytymään. Vanhempani sanoivat minua selkärangattomaksi hamppariksi, ehdottaen sulkemista mielisairaalaan. Olin menettämässä kaiken, jopa otteen elämästä.
Sitten tapasin entisen juoppokaverin, joka ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan alkoholistien kokoukseen. En kysellyt mitään vaan ajattelin, että kaveri tietää mihin mennään.
Se oli AA:n kokous, minä istuin ja kuuntelin ja ihmettelin, kuinka rohkeasti siellä kerrottiin omista kokemuksista ja kuinka he olivat selviytyneet juoppoudestaan. Pois lähtiessämme kaverini kysyi minulta; "jos sinusta tuntuu siltä voit liityä meihin", sen halusin tehdä.
Erotessamme hän antoi minulle vihkosen, jonka nimi oli, Opas AA:n kahteentoista askeleeseen.
Hän kehoitti minua lukemaan sen huolellisesti, sanoen, että "siitä saat uuden elämän".
Siitä illasta alkoi minun aa-laisuuteni ja raitis elämä. Muutamien kuukausien jälkeen tapasin erään vanhemman aa-laisen, josta tuli minun tukijani ja aa-kummi. Siitä tuli elämääni suuresti vaikuttavin ihmissuhde, joka päättyi hänen kuolemaansa vähän yli kolme vuotta sitten.
Monet kerrat käveltiin puistoissa, hautausmailla, meren rannoilla, istuttiin kahviloissa ja puhuttiin alkoholismista ja tietenkin raittiudesta ja uudesta elämästä.
Aina oli kysymys ohjelman tekemisestä ja joskus ollessamme meren rannalla kummini sanoi, että "nyt heitetään sinun syntikuorma mereen ja tähän pystytetään kyltti, perakilta kalastus kielletty".
Olin joskus pitänyt itseäni kaiken tietävänä yleisnerona, mutta kummini opetti minulle sellaista elämän viisautta, josta en tiennyt mitään. Sekin tuntui kummalliselta, kun hän ehdotti aina lukemaan AA- kirjallisuutta ja uskomaan Kaitselmukseen, enemmään kuin häneen itsensä puheisiin. Hänellä oli omiakin kirjallisia tuotteita, mutta niitä hän ei mainostanut, vaan sanoi, että ne on AA:n yhteisiä kokemuksia vuosien varrelta.
Minä olen kiitollinen tälle henkilölle, joka johdatti suuresti elämääni. Kerran tavatessamme, hän sanoi, "voimmeko me olla toistemme kummeja",
se oli minusta suurenmoinen tunnustus siitä, että olin hänen luottamuksensa arvoinen.
AA:n ja raittiuden myötä minun elämäni muuttui täydellisesti ja sain kokea, että avioliittoni ja perheeni eheytyi ja sain palata takaisin yhteiskuntaan, josta juoppouden myötä erosin.
Halusin kertoa tämän; olen elävä todiste siitä, että perikato alkoholistillekin on uusi elämä mahdollista, AA:n yksinkertaisen ohjelman avulla.
Päivä kerrallaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
hienosta kirjoituksesta ja siitä, että kerroit tarinasi muille.
Meitä alkoholin kanssa kamppailevia on pilvin pimein, kuinka moini on edes myötänyt ongelman olevan olemassa.
Ahdistavaa taistelua tämä on, hidasta edistymistä, joskus jaksamisen äärirajoille venyttettyä.
Käyn töissä, on perhe ja kaikki asiat mallillaan.
Alkoholi vain kummittelee aina aika ajoin.
En ole vielä AA:han uskaltautunut, vaikka ei kait siellä ihmistä kummempia ole.
Sallainen tukihenkilö olisi jokaiselle tarpeen, joka koettaa päästä viinan kiroista.
Selainen ihminen, joka on itse käynyt tämän saman helvetin läpi.
Aurinkoisia kevätpäiviä!!