Tämä eräälle vaalealle naiselle, jota olen jo kaivannut päiviäni värittämään:
Aatoksia
suloisia
mull’ on paljo syömmessäin,
kun rintahain
ma tunteet sain,
sanat on mun kielelläin–
vaan paperille niit’ en saa
oikeassa valossaan!
----Eino Leino----
T: Mies, jonka tunnet kyllä
Aatoksia
suloisia
mull’ on paljo syömmessäin,
kun rintahain
ma tunteet sain,
sanat on mun kielelläin–
vaan paperille niit’ en saa
oikeassa valossaan!
----Eino Leino----
T: Mies, jonka tunnet kyllä
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onko sulla isotkin rinnat 😂
Ai sillä aplla?
Nii 😌
"mull on paljo syömmessäin
kun rintahain
ma tunteet sain"
voisiko se tarkoittaa rinnassa olevaa sydäntä?...
Sanamuoto on eräänlainen "paluukieppi", jota käytetään yleisesti runoudessa.
-ap
Ei ole. Sellainen solakka miehen vartalo on kyseessä.
Jätän rinnat naisten kannettaviksi, siellä ne näyttävät kauniimmilta.
-ap
Tuon tunteen kanssansa jaan,vaan milloin uneni
todeksi saan? Kuin ruusu kaunein onnemme ois ja laulu yhteinen meille sois. Siis mieleis rohkaise ja haave yhteinen todeksi tee, niin syttyy rakkaudenliekki meidän sydämiin. Ja siitä alkaa yhteinen tie,joka meitä onnenhetkiin vie.
Leinotar
Ainiaan lempeni
olet omaava,
sä täytät syömmeni,
neito ihana.
En tiedä, saanenko
lempeäsi sun,
vai yksipuolinenko
lemp’ on raukan mun.
---E. Leino---
Tässä lisää ajatuksia näin Leinon päivän mietteiksi.
-ap
Onko tuntemani mies samanikäinen kanssani?
Tässä tapauksessa mies on hieman naista vanhempi.
-ap
Hieman.... pari vuotta vai 10?
Lähempänä kymmentä vuotta.
-ap
No ei se ole hieman. Kolmeneljä vuotta vielä on.
Sehän on suhteellista: Parikymppisenä se voi tuntua isolta ikäerolta, mutta kymmenen vuotta myöhemmin ei enää.
-ap, nelikymppinen
Voitpa. Miten vaan, jos haluat.
Kiitos.
Kuka on hän? kuiskeko kuutamoyön,
maan haltia, metsien haave,
vai lauluko laulajan rinnasta vain
ja henkeni yöllinen aave?
En tiedä, mut aave jos ollut hän lie,
niin johtanut ei hän harhaan,
ja jos oli laulu hän rinnastain,
niin lauloin mä laulun parhaan.
Eino Leino
-Ei mitään uutta auringon alla.
Laulajan rinnasta aavenaisen,
sanoillaan loi mies ihanaisen.
Aito nainen pienin virheineen,
osui sulotar miehen sydämeen.
Lensi mieleen mutkikkaaseen,
lauloi kukkaniityn ympärilleen.
Miehen mielen lämmöllä täytti,
tunteen aidon sydämen näytti.
Ei runosta soljuvaa Leinoa tullut,
vaan rautalankaa kankeaa,
rallienglantiin verrattavaa.
-ap
Siinä sinulle kirjoitis jonka voit laittaa hänelle suoraan, jos todella olet tuota mieltä.
Olin laittaa jo eilen kahdesti. Mietin lopulta, että ehkä parempi lukea se hänelle kasvotusten. Silmät kertovat nimittäin heti, tuliko ohilaukaus.
-ap
En voi!
Kai vastaat mulle, kysyessäni mitä värejä sulle?
Mitä värejä elämän
Tarttunut mukaasi matkaan?
Sen sävyjä vain säätää voimme
Kaiken , kaiken siihen silti tuomme.
Värejä oranssin kuuman keltaisen,
sävyjä viileitä silmien sinisten.
Mukana mustaa synkkää,
seassa pinkkiä iloa pirteää.
Tasapainoa tuo varma valkoinen,
väri hetken puhtaan talvisen.
-ap
Ihana
Siis tuo ap:n kirjoitus :)
Sehä o kopsattu runo, itteäskö komppaat vai mitä?
Se ajatus, että teet näin
Onko ap:lle tällä päivällä jotain erityistä merkitystä, menneisyyttä ajatellen?
Ei itselle, mutta suvusta löytyy kenelle on.
-ap
Minusta nuo Leinon runot ei kummosii
Sun on paljon parempii
Haravasta katkesi pii
Katkesi toinennii
Isä teki uuden piin
Ja sitten sillä haravoitiin
Haravan piit aapeelle on tuttuja,
lapsena haravoinut heinän periä.
Sieltä pellon laidalla pilviä ihaillut,
ja mielessä riimejä hiljaa laatinut.
Aikamies jo kaupunkilaistunut,
sydän silti pellon laitaan jäänyt.
Omaa eloveenaa mieli ajatteli,
naista touhukasta viereen haaveili.
-ap
Noin me riimiteltiin
Siellä kotona S - järvellä
Saarijärvi ei kotiseutu mun,
enempi laulumailla Leinon,
Pohjan matalilla vaaroilla,
meren kylmillä rannoilla,
metsien sylissä pelloilla.
-ap
Olet joskus sanellut eino leinon runoja hänelle(kin)?
En, ikävä kyllä. Joitakin omia tekeleitäni olen lähettänyt viestinä. Tiedän hänen pitävän runoista, vaikkei siitä suurempaa ääntä pidäkään.
-ap
Kaipailit, sanoi hän.
Siihen vain vastasin:
Aina sinua tietenkin.
Hiljaisuus jotain kertoi,
yhteen meidät kietoi.
Sanottu paljon kaikkea,
vain vähän aitoja tekoja.
Silti toisista jo tiedämme,
lähellä ajatuksissa liikumme.
Sano emme ääneen totuutta:
Meidät maailma vielä liittää,
turha sitä on yrittää kiistää.
-ap