Palstalla on aina keskustelua ettei kumppania löydy vaikka mistä hakisi ja etsisi. Mutta mikä olisikaan paras paikka ensi kohtaamiselle, että tutustuminen & ihastuminen lähtisi alkuun? Jos saisitte toivoa mikä paikka tahansa.
Oma vastaukseni olisi lomareissu, molemmat rentoutuneita ja arkihuolia vailla. Reissulla uudessa ympäristössä myös tehdään rohkeampia vetoja kuin arkena, mennään vieraiden juttuihin ja yhdessä ex tempore syömään tai kahville. Matkoilla liikutaan kauniissa paikoissa ja nähtävyyksissä ja niissähän helposti tunteet kääntyy romantiikan puolelle..
Oma vastaukseni olisi lomareissu, molemmat rentoutuneita ja arkihuolia vailla. Reissulla uudessa ympäristössä myös tehdään rohkeampia vetoja kuin arkena, mennään vieraiden juttuihin ja yhdessä ex tempore syömään tai kahville. Matkoilla liikutaan kauniissa paikoissa ja nähtävyyksissä ja niissähän helposti tunteet kääntyy romantiikan puolelle..
Vastaukset 84
Vanhimmat
Komppaan lomamatkaa samoista syistä, lisäksi siitä olisi mukava kertoa jälkeenpäin - tutustuttiin Barcelonassa lomamatkalla. No ei tule koskaan ketään vastaan reissuilla.
Romanttisten leffojen tyyliin, tavataan just kun vähiten odottaa jossain arkiympyröissä ja törmätään jatkuvasti väkisin. Tulee kaikkia kommelluksia ja sählinkiä ja aluksi näyttää ettei koko jutusta tuu mitään, mutta lopuksi päädytään yhteen ja hääkellot soi! 🥰
Erittäin samaa mieltä ja tohon kuuluu että heti ensisilmäyksestä syttyy kipinä, mutta kumpikaan ei heti myönnä sitä itselleen eikä muille🙄
Joo niin kuuluu!
Tätä kovasti toivoisin omallekin kohdalle, tiedän monta paria jotka tavanneet tooosi romanttisesti, ihan leffojen tyyliin. Mulle tulee tietysti tulee vain jotain tylyjä ehdotuksia..
Samaistun. Omassa mielessä olisi vaikka miten paljon romanttisia ideoita, muttei ikinä tule tilaisuutta toteuttaa niitä😞 Tuntuu että kaikki muut epäromanttisia ja omakin fiilis siinä menee, jos toinen ei yhtään osaa tai halua. Kai me ollaan vähemmistö.
Toiset ei osaa, niiden päässä pyörii tylsät jutut aamusta iltaan. Vaikka olisi mikä tilanne, niin aina on yhtä kökköä. Kokemusta on...
Hmmm... No oletko ehdottanut niitä sun kivoja juttuja toiselle?
Vai miten pääset toisen pään sisään mitä toinen ajattelee?
Mitähän tilaisuutta sä odottelet? Kyllä mä ainakin olen lausunut rakkausrunoa auringonlaskun aikaan kun ollaan soudeltu peilityynellä järvellä. Ja ihan itse vaan järjestänyt. Ruusu hampaisiin ja menoksi, woman! 😄
Ihana tuo sinun eleesi, vau. 😍
Itselle tuon kaltainen ei silti ole luontaista. ☺️
Arvaa monestiko olen tehnyt aloitteen johonkin romanttiseen, sata kertaa... jos toinen ei osaa tarttua ja tulla mukaan, minkä sille tekee.
Romanttisuus edellyttää avointa mieltä, tarpeeksi aikaa ja mielenkiintoa. Monet menevät siitä mistä aita on matalin, koska eivät halua panostaa suhteeseen kuin pakollisen minimimäärän.
Sepä se, mutta joillekin riittää arkisempi oleminen, syöminen, seksi, yhteinen puuhailu askareissa ym. konkretia. Haluavat ehkä ottaa lunkisti ja näkökulma on, ettei parisuhde saa rasittaa. Jonkinlaista henkistä laiskuutta tai ei haluta/osata antaa itsestään toiselle. Kuka ei kaipaa kummempaa, voi olla mahdoton käsittää ettei se riitä kaikille.
Mjaa.. joku osaa luoda arkipäivässäkin romanttisen tunnelman, toiselta ei onnistu juhlahetkenäkään. Luontainen taipumus osittain, joku jo omalla olemuksellaan tuo joka hetkeen romanttista virettä. Kuitenkin harjoitus tekee mestarin, kuten kaikessa.
Totta joidenkin olemuksessa ja kaikessa on romanttista, riittää kun ilmaantuu paikalle ja on oma itsensä. Muutkin voi kyllä harjoitella, jos innostuu, ei kaikkea voi osata luonnostaan.
Nykyajan tendenssi, että suhde mieluummin katkaistaan kuin toimittaisiin sen hyväksi, että romantiikka säilyy. Ja taas alusta uuden kanssa.
Jaa voi olla. Tai sitten se on vain mantra jota nykyaikana tykätään hokea. Jos joku, niin varmaan suurin osa ei.
Romanttisuus tarkoittaa jokaiselle vähän eriä.
Ei tarvi alkaa syyllistämään jos toinen kokee romanttisuuden eri tavalla. Ei ole väärää tapaa.
Merkillistä että joka ketjuun ilmaantuu joku, joka ottaa itseensä normaalin keskustelun. Romanttisuuden voi kokea monella tavalla toki, mutta joku voi olla parempi romantiikassa, kuin toinen, eikä siinä ole uhkaavaa. Aina voi harjoitella omaksi huvikseen tai kumppania miellyttääkseen, jos haluaa löytää parisuhteen tai ylläpitää jo olemassa olevaa. Vaikka tapoja on monia, on tärkeä tietää oman kumppanin toiveet romantiikan suhteen.
Samaa mieltä. Jos sanotaan että Laura luistelee paremmin kuin Sari, ei se ole syyllistämistä. Eihän muuten voi mistään puhua. Joku nyt vain on sitä kaliiberia, että tekee romanttisen vireen vaikka oltaisiin kellaria siivoamassa. Voi olla opeteltua tai luontaista, mitä väliä sillä on, kaikkea voi tosiaan harjoitella ja pitääkin elämän varrella, jos aikoo elämässä pärjätä.
"Vaikka tapoja on monia, on tärkeä tietää oman kumppanin toiveet romantiikan suhteen."
Tästä oon samaa mieltä.
Se mikä perinteisesti mielletään romanttiseksi niin ei juuri lämmitä mua. Tietty jos se olis kumppanille tärkeää niin sitten. Mut ei kiitos mulle.
Täällähän on ihana keskustelu romantiikasta. Itse ajattelen, ettei romantiikka ole irrallinen elämän osa esim. jokin teko, vaan se voi sisältyä elämään monella tavalla ja lähes missä tahansa. Kuitenkin tietynlainen ympäristö edesauttaa romanttisen tunnelman syntymistä ja joku paikka voi itsessään olla romanttinen.
No joo tämä. 🙏 Sen ei tarvitse olla mitään erikoista vaan arkista. Sellaisesta tykkään 😍
Meidän taloon muuttaa uusi asukas (ihana nainen) ja törmään siihen heti kun se tulee muuttokuorman kanssa ja päädyn auttamaan. Se tarjoaa mulle muuton jälkeen jotain juotavaa ja laitellaan sen kamoja paikalleen. Sen päivän jälkeen törmätään jatkuvasti rapussa ja välillä se tarvii mun apua jossain kun on uusi täällä. Meidän katseissa on sähköä ja molemmat odottaa näitä kohtaamisia muttei vielä puhuta ääneen. Sitten on pihatalkoot ja niiden jatkoilla syödään ja juodaan yhdessä. Me jutellaan melkein koko ajan keskenään ja huomataan että viihdytään tosi hyvin. Lopulta me lähdetään yhdessä sisälle mun kämpille ja pidetään vielä omat jatkot. Aamuyöllä saatan sen kotiin ja me suudellaan rapussa..
Unissas 😅
Unelmat oli aiheenakin..
Koska mainitaan tinder..
Jos kerran saa valita niin ehkä se on harvemmin se toiveiden kohtaamispaikka..
Tinder nyt on epäromanttisin ikinä 😂🤣
Mikä vika Tinderissä on? Erittäin hyvä sovellus, jolla saa nopeasti ja helposti yhteyden toisiin lepakoihin. Itselleni Tinder on tuonut ihan omiksi tarpeiksi mätsejä, treffejä, uusia kamuja ja muutaman suhteenkin, joista yksi päätyi kihlaukseen asti. Mätsin jälkeen voi yhdessä ihan vapaasti sopia mitä tehdään sitten kun tavataan ja sehän voi olla mitä tahansa kahvittelusta maailmanympärimatkaan ja kaikkea siltä väliltä.
Tarkoituksellinen seuran etsiminen on monen mielestä epäromanttista verrattuna sattumalta kohtaamiseen muun elämän ohessa. Kokonaan toinen asia on, saako sillä yhteyden tai suhteen.
Samaa mieltä ja jos asuu pienellä paikkakunnalla niin epätodennäköistä, sieltä löytää ketään. Tinden kautta olen käynyt treffeillä ja tutustunut uusiin ihmisiin. Työpaikka romanssit ovat mielestäni riski, jos jokin menee pieleen niin ollappa siinä, sitten samassa työssä.
Jos joku menee pieleen, niin se on sitten sen ajan murhe. Varmaankin ollaan taas vaan työkavereita eikä rakastavaisia. Mun mielestä on kivempi elää kuin murehtia uhkakuvia.
Nimenomaan... Todennäköisesti sitä sit vaan eroais väleissä. Harvemmin tulee kenenkään kanssa kokonaan et menis välit poikki. Ja silloinkin sit vaan pitää osata toimia töissä
Yleensä nämä työpaikkaromanssityöpaikat ovat ns.paskaduuneja, joissa maksetaan paskaa palkkaa ja näitä työpaikkaromansseja käytetään ns. hunaja-ansoina houkuttelemaan tai kiristämään matalapalkka-aloille duuniin kun kunnollista liksaa ei voida maksaa muuta kuin ”työn ilona”. Kunnollinen liksa valuu lahjuksiin ja sijoittajille.
Lesbot ovat otollista riistaa näille paskatyöpaikoille, koska mitä todennäköisemmin heillä ei ole lapsia eikä niin paljoa mahdollisuuksia seurustelusuhteisiin joten manipuloimalla yksinäisiksi sinkuiksi voidaan tarpeen tullen kiristää tai lahjoa ”houkutuslinnuilla” töihin ja lapseton sinkkuhan tekee duunia ympäri vuorokauden palkatta pelkällä ”työn ilolla” ja sopivasti liksasta voidaan jättää maksamatta osa.. Epätoivoinen kun suostuu mihin tahansa. Kuulema.
Noin minäkin ajattelen, eihän elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos rajoittaa kaikkea sen mukaan mikä voisi mennä pieleen. Eikä eroaminen tarkoita, että automaattisesti muututtaisiin verivihollisiksi. Itselläni ainakin erotilanteet ovat menneet kohtalaisen asiallisesti.
Tinder on siitä hyvä esim harrastuksiin verrattuna, että ei ole niin suurta riskiä friendzonelle jäämisestä. Oon kohta 2 vuotta seurustellut Tinder matchin kanssa, ja voin sanoa, että romantiikkaa on löytynyt 😍
Kiva aihe:) Mielestäni kaikki jo mainitut ovat romanttisia tapoja tutustua paitsi Tinder. En osaa sanoa mitään yhtä paikkaa ylitse muiden, mutta itselleni olennaista olisi, että tutustuminen tapahtuisi rauhassa eikä kiireellä. Nykyään kuitenkin ajattelen, ettei tapaamisen tarvitse välttämättä tapahtua romanttisesti ja oikeastaan koko seuranhakuun voi suhtautua pragmaattisesti kuin työpaikan hakuun.
Pystyiskin toimimaan noin, mutta kun ei pysty..
No en tiedä pystynkö itsekään, mutta yritän ainakin.
Ei ole mitään paikkaa, on vain se tietty ihminen ja olosuhteet,
Okei on ehkä yksi paikka ja talvi.
Paikalla ei ole merkitystä. Kunhan nyt tapaisi edes kivannäköisiä ja -luonteisia, vapaita lesboja jossain...
Mun mielestä työpaikalla. Siellä oikeasti näkee millainen ihminen on väsyneenä ja paineen alla, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, mistä asioista hän innostuu jne. Esittäminen ja glamour loppuu aika nopeaan ja päästään olemisen ytimeen. Ja samaan aikaan säilyy se mukava pieni jännite ja mystiikka koska kyseessä on työkaveri.
Päinvastoin. Ihmisen työminä voi olla aivan erilainen kuin yksityisminä. Siis vaikkapa työminä on lämmin, sosiaalinen ja aktiivinen, mutta yksityisminä voi olla vaikka sulkeutunut, epäsosiaalinen ja kylmä tai päinvastoin. Useimmiten ihmisillä on erilaiset roolit työpaikoilla, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Ihminen yksityiselämässä voi olla ihan toisenlainen kuin työssä. Useimmiten työn tuoma mystiikka ja jännite loppuu kun siirrytään yksityiselämän puolelle arkeen ja siihen loppuu myös se kahdenkeskinen jännitekin. Monesti se jännite säilyy niin kauan kun ollaan työympyröissä tekemisissä ja jos ei niin siihen se sitten loppuu. Tämä perustuu siihen, että työrooleista saa kiksejä, mutta kun työroolit riisutaan niin monesti loppuu kiksitkin. Ei tietenkään aina. Useimmiten työssä myös pidetään eräänlaista positiivista roolia yllä ja kotona ollaan sitten väsyneitä ja masentuneita. Kun työ loppuu niin loppuu kiinnostuskin, koska kiinnostus perustuu työn kautta saatuihin kikseihin.
Minäkin haluaisin kokea työpaikkaromanssin 😊 Hyvät mahikset onkin kun oon naisvaltaisella alalla.
Ahaa, olen eri mieltä teidän molempien kanssa. Työpaikka on romanttinen tutustumispaikka, koska siellä ei tavata tarkoitushakuisesti, mutta en sanoisi että työkaveruus tai -rooli sinänsä ylläpitäisi mitään mystiikkaa tai jännitettä. Sellainen muodostuu kyseisten ihmisten henkilökemioista ja persoonista, eikä ole missään tekemisissä työn kanssa. Jokainen luultavasti myös ymmärtää, tai ainakin itse ymmärrän, että työminä on työstä riippuen enemmän tai vähemmän erilainen kuin vapaa-ajan minä, koska töissä voi harvoin olla täysin oma itsensä. Jokaisen persoonassa on monia puolia ja vapaa-ajalla ne tulevat kokonaisemmin esiin.
Itse en voisi kuvitella saavani "kiksejä" jonkun työroolista, suoraan sanoen aika lapsellinen ja pintapuolinen tapa katsoa ihmistä.
Vähän kuin minä mutta ei noin äärilaitaisesti. Töissä pitää olla hillitympi ja jonkinlainen pokerinaamaa, mutta kotona voi olla vapaammin ja tuntea tunteensa rauhassa ulospäin. Joskus voi olla juurikin päinvastoin, että töissä ihminen vaikuttaisi kylmältä mutta kotona välittävältä ja lempeältä.
Ei voi yleistää, koska kaikilla ei näy töissä miltä oikeasti tuntuu. Töissä ollessa sitä tsemppaa automaattisesti enemmän. Kotona ei tarvitse pitää lankoja käsissä ja voi päästää paineet pois.
Niinpä, itse myös olen töissä hillitympi kuin vapaa-aikana, koska työrooli vaatii sitä. En esim. näytä suuttumusta tai ärsyyntymistäkään yhtä isosti kuin silloin kun voin olla täysin oma itseni.
Joo saa olla aika tomppeli, ettei tajua ihmisen olevan erilainen työpaikalla ja vapaalla. Työpaikoilla syntyy jatkuvasti pareja ja kestäviä suhteita, ei kai kaikille tule yllätyksenä ettei toinen ole työroolinsa kanssa yhtä. Tulee mieleen joku ekaluokkalainen joka ei vielä täysin hahmota, että opettajalla on omakin elämä.
Samaa mieltä täälläkin. Ja nämä uniformuista kiksejä saavat ovat oma fetissinsä, ei ole normia.
Uimaranta
Miksi uimaranta?
Kirjasto toimisi myös hyvin.
Kumma muuten kun kirjastossa ei koskaan kohtaa ketään, vaikka on ravannut siellä koko ikänsä.
Samaa olen ihmetellyt, yleensäkään harrastusten kautta ei tapaa ketään ikinä vaikka aina joka paikassa sanotaan niin.
No itsellä kolme joukkue/ryhmäharrastusta, enkä koskaan ole naista sitä kautta tavannut. Ystäviä olen saanut montakin.
Näin yhden nätin femmen just eräässä kirjastossa, hän taisi olla liian nuori mulle😁
Katseita vaihdettiin, ei muuta.
Kirjasto on kiva paikka kohdata… hitsi ei olis yhtään kiva, jos mun ihastus vaihtaisi katseita kirjastossa jonkun nätin nuoren naisen. Tai missään kenenkään kanssa 😅.
Kirjaston järjestämät tapahtumat, lukupiirit ym. on hyviä tutustumispaikkoja. Tai olivat ennen koronaa... Ehkä taas syksyllä.
Hahah! 🤣 Joo, tiedän. Samaa oikeastaan olen miettinyt. Mutta itse ainakin olen yleensä niin keskittynyt kirjoihin, etten edes tajua katsoa ympärilleni
Sama juttu. Kirjastot on hömppä leffojen miljöötä.
Lukupiirit on kivoja, harmillista että nykyään kaikki on etänä.
Itse katselen välillä ihmisiä yleisesti, jos olen pidemmän aikaa kirjastossa, mutta joskus olen kyllä omissa ajatuksissani tai keskittynyt vaan kirjoihin.
Nyt tuli mieleen, että kerran oli kyllä vähän flirttailua kirjastossa, mutta silloin mielessäni oli eräs toinen, enkä osannut yhtään ajatella ketään muuta.
Missä päin?
En viitsi kertoa, kun paikalla ei ole merkitystä. Pointtini oli, että kirjastossakin voi tapahtua flirttailua :) Mutta eipä flirttailukaan mihinkään johda, jos on joku muu mielessä.
Sepä se, ongelma myös toisin päin.. meni mihin meni ja aina törmää naisiin joilla on joku muu mielessä.. yritä siinä sitten tehdä tuttavuutta..
Niin ja siinä on sekin et flirttailu on harmitonta hömppää.
Ja sit toinen voi ajatella jonkin asian flirtiksi ja toinen taas ei ajatellut sitä flirtiksi.
Kieltämättä usein näin on. Itse ajattelen, että tutustua voi vaikka toisella tai molemmilla olisi joku muu romanttisesti mielessä. Näkee sitten ajallaan haihtuuko se toinen mielestä. Suhdetta ei tietenkään kannata aloittaa ilman tunteita, tai ainakaan itse en aloittaisi, mutta en muutenkaan ihastu nopeasti.
Jollekin kaikki on hömppää ja toiselle taas ei.
Niin ja itse meinasin viestilläni et en flirttaile tai katsele sillä tavalla jos en oikeasti ole kiinnostunut.
Tuntuu vaan et aika usein toiset pitää sitä hömppänä.
Järkevää minusta, ei kannatakaan.
Tää ei nyt tähän ketjun aiheeseen liity.
Mutta mulle on aina tehnyt tupakansavu/haju pahaa. Niin nyt olen ihastunut naiseen joka polttaa.
En vaan voi tunteelle mitään ja haluan hänet. Mut tupakka on aina ollut mulle ihan ehdoton ei.
Polttaako joku vielä nykyään, en ole nähnyt pitkään aikaan.
Vaikka kuinka moni
Mulla on kans vähän sama, että ignooraan tupakoitsijat
Harvoin tosiaan näkee, omassa tuttavapiirissä ei kukaan polta.
Ensin pitäisi tietysti olla se kohde ihminen, jos reissuun lähtisi. Mutta jos vasta reissussa tapaa jonkun, niin jääkö se sitten vaan lomaromanssiksi helposti?
Sitten huomaa asuvansa jossain toisella puolella maailmaa tai Suomea, toisen asuessa toisella puolen. Eikä ikinä ole aikaa nähdä. :(
No mutta mulle on aika sama missä toisen tapaa ja tutustuu, ainahan ihmisiin pitää kuitenkin malttaa tutustua.
Ei oo kiva lukea et pidät itseäsi pellehermannina jos meikkaat vai miten sinä siinä yhdessä viestissä kirjoitit . 😔
Mikähän mä sit olen kun olen meikannut. Itse tykkään kyllä meikata mut näytän 1000 x pellehermmannilta meikattuna sinuun verrattuna.
Tietty jos et pidä meikkaamisesta niin ok.
Niin, no minä vaan en koe maski omakseni. On yritetty, mutta kun on epämukavaa olla meikeissä. Olen ilman. :)
Eikä pidä ottaa itteensä, jos kerron omasta olostani. Ei se muihin liity.
Matkallako, miksei. Riskinä on että yhteys katkeaa heti reissun jälkeen samoin kuin matkoilla solmitut ystävyydet usein. Arjessa kohtaaminen luo vaivattomamman mahdollisuuden jatkolle kunnes paremmin tutustutaan ja suhde pysyy yllä.
Sinänsä rento konteksti on otollisempi kuin virallisen asiallinen tilanne tai tilanne, jossa ei löydy mitään yhteistä nimittäjää ja siten puheenaihetta.