Tuntuu, että mulla on ehkä ollut enemmän miespuolisia kavereita kuin naispuoleisia. Eli että ei pinnistelyjä tai mitään takaa päin hirveitä juoruja, vaan enemmän rentoa kaveruutta tai ystävällisyyttä. Noh, ei aina rentoa, vedetään hieman takaisin. Mutta että ei ole mitään välttämättömiä pakkopinnistelyjä kaveruuden suhteen ole ollut ja ehkä helpompi myös puhua eri asioista. Onko muilla sama? Miten sä jo yli vuosikymmen sitten, sunkin kanssa oli pitkä kaveruus?
Pystyisitkö olemaan kaveri?
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehen kanssa pystyisin.
Sellaisen kanssa pystyisin jonka tunnen jo entuudestaan. Olemme jutelleet monta kertaa nuorenpina.
Niin mutta kun mulla oli mies vähän aikoo sitten ja se meni niin syvälle että 6skoin jo että elämä voittoo.
Mä tiedän sen että sulla on ollut paljon miespuoleisia kavereita.
Mutta se ahdistoo kun vaikka tiedän että odotatte naiselta aika paljon.
Ehkä?
Mutta kun en ole mikkeen yhdentoistakaan,,,,
Olen vain neiti .
Ei mulla oo frendejä,,
Tytöt on tehneet jo lapset ja pojat siittäneet vanhempansa.
Näinkö nyt on, että månnään läpi kovan vuoren .
,,,
Kyllä näin on.
Tietysti pystyn oleen miesten kans kaveria ja olenkin. Ei mulla oo koiran luonne
Et heti kun näen eri sukupuolisen kuin itse juoksen kiimassa ja nousen päälle pökkiin. Koirathan on sellasia et ne nuuhkii ensin yleensä vieraan koiran takapäätä varmistuakseen sukupuolesta ja sitten ne onkin jo koira-asennossa valmiina pökkimään ja heti kun edellisestä päästään niin seuraava lenkillä tullut samanlailla.
Mulla henk.koht ei oo eläinten tyylistä kiertopalkinto kiimaa joka herää jokaisen vastakkaisen sukupuolen kohdalla ja eiku pökkiin. Oon ihminen joten on hommat vähän erit.
Oon kaveria usein miesten kans ja tuun tosi hyvin toimeen ja se Johtuu siitä etten ota itseeni suoraa puhetta enkä ala vetään kohtausta ja mököttään kun miehet laukoo suoria näkemyksiä. Siks onkin miehiä kavereina usein.
Naisten kans vituttaa se et kaikesta otetaan itseensä, draamaillaan, juorutaan ja keksimällä keksitään eri merkitys mun sanomille sanoille jotta saa oikeen pahaa puhua musta jollekin
Mä arvostan myös suoruutta, mutta tietysti silleen ystävällisessä hengessä, niinku toisilleen hyvää tarkoittavat ihmiset onkin.
Kaveruudessa varmaankin se luottamus. En mä sitä kiellä, etteikö saisi puhua minustakin ystävämielessä. Mutta sitten se, että tietää, että toinen tietää asiat ja ne ei pulahda esiin kolmennen läsnäollessa eli ettei häpäise toista. Jos alkaa revittelemään ison sakin edessä, millanen toinen on jne., niin eihän se kiva ole, jos on arkaa aihetta kyseessä. Hienovaraisuus ja huumori ovat myös tärkeitä ja samat kiinnostuksen kohteet. Ehkä vieläkin tärkeämpi on ymmärtää ihmisyyttä ja myös toisen ahdistusta eikä aina vaan olla niitten kaveri, jotka nauravat koko ajan. Kateutta mielestäni on puolestaan se, jos nainen ei saisi nauraa miespuolisen kaverin läsnäollessa. Ilo on tärkeä asia elämässä.
Tällaiset aloitukset on jo pahansuopia ja toisia maalaavia. En halua olla ystäväsi.
Sun ei tarvikaan olla mun kaveri.
On mulla naispuoleisiakin kavereita ollut ja ehkä edelleen. Osa on just tuollaista, että heti alkuun karttaa, eli senkin takia on helpompi miesten kanssa olla kaveri, kun ei tule niin helposti tule potkastua pois.
Oon itse myös kuullut muistaakseni eräältä naiselta livenä, että hänellä on ollut enemmän miespuoleisia kavereita. En viittiny sanoa, että sama mulla. Ei tää mikään loukkaus ollut tietenkään, normi asia.
Totta tuokin, että miespuoliset voi myös juoruilla. Itsellä vaan ehkä hivenen helpompi olla miesten kans kaveri, kun ei tarvi pinnistellä suosiota. Tärkeää myös, että toinen ymmärtää sanoman. Tai sitten se, että saa puhua herneet pois nenästä eikä koko aikaa vaan pinnistellä kaveruutta eri muodoin.
Anteeksi jos loukkasin. Ei ollut tarkoitus ketään loukata.
Mutta sitä en pyydä anteeksi, etten halua olla pahansuovasti juoruajien kaveri. Sellaiseen tulokseen mun sisin on vaan tullut ja kunnioitan mun sisäistä olemustani ja pysyn sillä tavalla enemmän vahvana itsessäni.
En ketään sukupuoleen katsomatta halua kaverikseni, jotka harjoittavat ilkeämielistä juoruilua, mikä ei ole rakentavaa. Siis sellaista juorua, jollaista ei haluaisi esim. itsestään kuulla.