Oon uhrautunut ja luovuttanut itsestäni paljon. Jotenkin turhaan. Ei oo mitään selvää tai hyvää palautetta minkä suuntaan vois nähdä jotain aitoa.
Mitä mulla on jäänyt pimentoon?
Mitä mulla on jäänyt pimentoon?
Luovuttaako?
Anonyymi
1051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä luovuta
huomaamatta voi jäädä kaikenlaista sanatonta ja käsittämätöntäkin, elämässä on aitoja mysteerejä
Olet ehkä etsinyt vääristä paikoista?
Ei ole mitää oikeita paikkoja kaikki on maailmankaikkeutta. Kaikki on yhteydessä toisiinsa.
En oo etsinyt, elänyt vaan. Etsiminen on turhuutta.
Se+menee+niin..+Anna+itestäs+100%+ja+saa+ehkä+takasi+joltai+30%+jos+hyvi+käy.
Itse pistin moneksi vuodeksi läheisistäni huolehtimisen itseni edelle. Tuntuu ettei sitä työtä arvosteta, yhdessä paikassa kurssin ohjaaja sanoi ett mitä mun kans tekis, kun olen ollut VAAN omaishoitaja. Noin sanomalla mitätöi mut alimpaan kastiin, piti niin mitättömänä sitä sairaanhoitotyötä mitä läheisteni eteen tein, se oli muutakin kuin VAAN hommaa, verrattavissa koulutetun lähihoitajan työhön, mä tein sitä ilman koulutusta 24/7. Kun toinen hoidettavistakin sai hoitopaikan, jäin niinkuin tyhjän päälle, tuosta työstä, kun ei mitään työtodistuksia jaeta, sillä ei ole mitään arvoa yhteiskunnan silmissä vaikka säästin yhteiskunnan varoja pitkän pennin hoitamalla itse läheisiäni. Siinä työssä näin synkän puolen vanhustenhoitotilanteesta omassa kotikaupungissa, täällä ei arvosteta vanhuksia, eikä heidän hoitajiaan, pelkkiä menoeriä ollaan ei sen kummempaa. Nyt yritän saada itseni kuntoon, henkisesti ja fyysisesti, tuo työ vei mehut musta, kroppa meni huonoon kuntoon, stressinkin takia.
Kaikki ammatit ovat tuiki tärkeitä mitä niitä onkaan.
Takkuilen ja yritän hillitä itteeni viittä vaille kansanedustajan hampaissa. Kuvittelut ei riitä, mitä sapekkuutta välillä roihuaa. Viimeisen roihun kävin erinäisistä keräyksistä. Hän haluaisi antaa kaiken lapsikeräyksiin, invalidityttöä apuna kuskaten. Stressaan yhteisvastuukeräyksien puoleen antavien varoja, muka menevät etelän maihin helpottamaan nälänhätää. Joo joo, tiedetään todellisuudessa, tai minä tiedän, mihin asekauppoihin nekin menee. Suurin osa .
Joka visiittipäivä joudun vastaavaan koetukseen. Pamautuksia satelee väliin että heikot huojuu.
Kehtaakin sanoa kuinka naiivi olen hänen silmissään. Sittenpähän olen, ei se häneltä pois ole.
Koitan keskustella lähes normaalisti ja hillitysti, mutta sen porukan kanssa volyymit ovat omalla desibelillä. Sihinää ja mongerrusta yhdessä taiteillen alkaa tulemaan jonkinasteiset rajat vastaan!
Hyvä tämä monipuolinen kannanottoni heidän suhteen.
Aion olla kärrynpyörässä mukana, vaikka tuleekin mietittyä luovuttaisiko. Aion olla ja jatkan vierailuja vaihtelevalla hillinnällä vasta syksymmällä.
Ei varmoon mitten oo jiäny pimentoon.
Et vain näe min6a, kun olen niin pieni!!
olen hyvin tarkkanäköinen mitkä liittyy kiinnostamiini asioihin 😆🤩