aina kun näkyy yksikin "vastaantulija" se ahdistaa. Moneen vuoteen et ole voinut edes hengittää rauhassa, siltä se on tuntunut. Kaikkialla "jauhetaan" jatkuvasti siitä ettet sä saa olla oma itsesi, koska ihmiset ovat "toiminnallaan" väsyttäneet sinut. Se kaikki mitä on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana, on vienyt voimat niin ettei yksinkertaisesti ole ollut jaksamista tutustua keneenkään. Eikä sitä jaksa ennen kuin oman elämän asiat ovat kunnossa. Koskaan ei ole mahdollista olla tekemisissä yhdenkään sellaisen kanssa, jonka nimi on tiedossa. Kaikki mikä vähänkin liittyy rankkoihin vuosiin on pakko unohtaa, jotta pääsee eteenpäin, siksi sellaista ei koskaan valita jolla on koira tai kissa lemmikkinä.
Yhä surullisempi
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuullostaa nyt siltä että automatisoituneet ja epäfunktionaaliset ennustus- ja käyttäytymismalli aktivoituvat yhä uudelleen tuoden mukanaan häiritseviä oireita. Olisi tarpeen kehittää uusia joustavampia ennusteita, joita tulisi sitten rohkeasti soveltaa reaalimaailman tilanteisiin, huomioonottaen samanaikaisen persoonallisuuden uudelleenjäsentämisen. Empatia on toki myönteistä, mutta näennäiseen voi verhoutua myös manipulatiivista kontrollia. Tilannearvio on useinkin paikkansapitävä, jos intuitio näin kertoo. Uudet kokemusulottuvuudet ja ymmärrysperspektiivit tuovat mukanaan myös surutyön ja eroahdistuksen, koko maailmankuva saattaa horjua. Mitään ei pidä uskoa sellaisenaan. Vaivihkaiset nyrjähdykset ja vähittäiset siirtymät edistävät oivalluksen syntymistä. Tutun loppuminen pelottaa. Lopettamisten pohtiminen välitilassa edesauttaa idullaan olevien uusien merkitysten ja tavoitteiden syntyä, sitä ei kannata kiirehtiä.