hyvin paljon onnellisempi jos ei olisi tarvinnut kokea seitsemää viime vuotta sellaisina kuin oli pakotettu ne kokemaan. Pahinta kaikessa on se, ettei esitetty muutamaa, vain muutamaan kysymystä joiden avulla olisi selvitetty mitä minä elämältäni haluan. Jos näen erään tietyn henkilön niin kysyn sitä häneltä kasvotusten, hän on yksi niistä jotka aloittivat "auttamisen" lupaa kysymättä. Osaatteko kuvitella miltä on tuntunut olla "maalitettavana" ikäänkuin kaikkialla? Ahdistus on ollut valtava ja elämää on pilattu sillä ettei ole pystynyt edes olemaan "ihmisten ilmoilla", koska on ollut pakko jollaian tavalla vähentää ahdistuksen tunnetta. Miltä se tuntuu kun elämästä otetaan kaikki pois, etkä saa elää elämääsi rauhassa omana itsenäsi? Mitään niin ahdistavaa ja kuvottavaa en ole koskaan elämässäni kokenut ja antaisin kaikki ne vuodet heti pois, jos se olisi mahdollista. Yhtään hauskaa päivää en ole noiden vuosien aikana kokenut. Ilo on kadonnut elämästä ja luottamus ihmisiin, koska hätähuutoihin kaiken loppumisesta ei ole kuultu.
Olisin ollut
Anonyymi
468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joku voi ajatella että ehkä jälkeenpäin voisin ajatella eri tavalla, mutta niin se ei ole. Kun oli paljon päiviä jolloin olisit voinut kävellä päin punaisia valoja, kun olit "autettavana" monia tunteja.
Olen kokenut noin. Mutta pitempään kuin seitsemän vuotta. Välillä kun lukee tuota tarinaa, tuntuu kuin joku haluaisi parodioida minun elämääni. Minulta lähti kaikki. "Auttamalla".
Kuinka monta vuotta olet kokenut? Mieskö oli auttaja?
Tähkäpää, sato on kerran vuodessa
https://m.youtube.com/watch?v=r0MWDkLBf9Y