Kirjoitin tämän tänne jo viime kesänä, mutta jos onnistut jostain näkemään "Kadonneen kirjeen arvoitus" -sarjan jakson "From Paris with love 2/2", niin saatat ehkä ymmärtää minua enemmän.
Englanniksi sarja taitaa olla "Signed, Sealed, Delivered".
Englanniksi sarja taitaa olla "Signed, Sealed, Delivered".
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole nähnyt, mitä jaksossa tapahtuu?
Lyhyesti sanottuna liittyy siihen, millaista on, kun rakastamallaan ihmisellä on toinen. Millaisia tunteita siitä herää ja miten tilanteessa toimii (toisin sanoen jättää kertomatta omat tunteensa, koska toisella on toinen, lähtee tilanteista, koska ajattelee, ettei toista kiinnosta, kun hänellä on se toinen) jne. Jaksossa tulee sekin esiin, kuinka surullista on, jos kahdella ihmisellä on tunteita toisiaan kohtaan, mutta kumpikaan ei saa niitä sanotuksi toiselle. Tulee väärinkäsityksiä, ja kaunis rakkaus saattaa mennä sen takia sivuun. Tässä näin lyhyesti ja nopeasti tiivistettynä ajatus. Saatan selostaa jakson tänne vielä myöhemmin tarkemmin. Olisi kyllä ollut kiva, jos tuon olisi voinut jostain katsoa, harmi, ettei ole Yle Areenassakaan katsottavissa. Erityisesti jakson loppuosa on olennainen. Saattaisit ehkä sen avulla ymmärtää, miksi olen toiminut, kuten olen toiminut. En siksi, etten olisi välittänyt, vaan siksi, että sinulla oli toinen ja ajattelin, etten voi tehdä mitään ja ettei sinua kiinnosta.
Kirjoitan tähän samaan rytäkkään vielä sen, että huomasin, että täällä on jonkun verran riitelysävyisiä kommentteja ja aloituksia, niin yksikään niistä aloituksista tai kommenteista ei ole minulta. En ole kirjoittanut tänne mitään tämän aloituksen ja tämän kommenttini välillä.
Asia, joka minua on mietityttänyt kauan, on se, että etkö ymmärtänyt, että jos sinulla on toinen, niin en vain oikein voinut tehdä mitään, vaikka olisin halunnutkin?
Jos kävelee illalla kotiin ja näkee ajattelemansa miehen kävelemässä käsi kädessä toisen naisen kanssa, niin mitä siinä voi muuta todeta, kuin että toivon sinulle kaikkea hyvää..?
Olisin halunnut olla kanssasi, olisin halunnut olla tukenasi kaikki nämä vuodet. Mutta jos ihmisellä on toinen, eikä tule mitään selkeää aloitetta siitä, että haluaisi olla kanssani, niin ei siinä vain oikein voi tehdä mitään.
Ajattelin sinä keväänä, kun tutustuttiin, että olisin pyytänut sinua sadan prosentin varmuudella kahville, kun vain hyvä hetki olisi tullut. Mutta yhtenä sunnuntaina aloit sitten puhua tyttöystävästäsi, ja tapa, jolla sen teit, oli sellainen, että oikeastaan kaikki kaatui jo siihen, enkä enää voinut sen jälkeen tehdä mitään. Katsoit minua suoraan silmiin, kun ilmoitit, että haluat lähteä aiemmin (minun luotani), jotta ehdit nähdä tyttöystäväsi vielä ennen matkaasi. Se oli kuin isku suoraan minuun. Jos olisi jotenkin vain käynyt ilmi, että seurustelet, niin se olisi ollut eri asia. Mutta kun toit asian esiin tuolla tavalla, niin tuli sellainen olo, että halusit iskeä sillä minua jotenkin. Muistan, että seisoin tuon kerran jälkeen käytävällä jonkin aikaa, kun en oikeastaan osannut tehdä mitään. Olin jo ehtinyt rakastua sinuun.
Toisella kerralla, kun tavattiin, tein jo tikusta asiaa, että sain jäädä hetkeksi juttelemaan kanssasi, kun muut lähtivät. Jos muistat..,? Se "asiani" ei ollut se jutty, minusta oli vain kiva jutella sinun kanssasi hetken aikaa kahdestaan.
Kolmannella kerralla, kun tavattiin, se oli vielä ystävänpäivä, niin minulla meni sen jälkeen monta tuntia toipua siitä tapaamiskerrasta. Tai oikeastaan en ole koskaan toipunut siitä. Ajelin sen jälkeen monta tuntia julkisilla kulkuneuvoilla ympäri keskustaa, kun en osannut tehdä mitään. Olin viimeistään siinä vaiheessa umpirakastunut sinuun, ja täytyi keräillä itseäni aika kauan...
Siitä menikin sitten vain reilu viikko, ja kerroit tyttöystävästäsi. Ja oikeastaan kaikki kaatui jo silloin.
Jälkikäteen on ollut tietysti helppo todeta, että olisinpa toiminut tässä tilanteessa näin ja tuossa tilanteessa noin. Olisinpa kaikesta huolimatta uskaltanut kertoa omista tunteistani. Mutta niitä tunteita vain oli niin valtavasti ja toisaalta, sinun näkeminen ja ajatteleminen toisen kanssa on saanut minut aina aivan tolaltani. Olet minulle myös niin arvokas, etten ole halunnut sinua loukata, enkä halunnut millään tavalla yrittää tunkea suhteeseesi väliin.
Ihmisen ei kannata leikkiä pyhimystä, kun ei sellainen ole.
Omassakin tapauksessa toinen ärhenteli, satutti ja loukkasi toistuvasti ja tahallisesti. Ja sen arvokkuuteni näytti myymällä minut ja meidät. Tiesi tietysti loukkaavana ja oikein nautti kostostaan. Kyllä minä hänen ilkeytensä ja kostonhalunsa jo silloin tunnistin. Ja huonon luonteensa.
Hän siis halusi satuttaa ja loukata tahallisesti ja niin teki. Tietoisesti, olinhan avoimesti kertonut hänelle asioita henkilökohtaisesti ja kirjeitse. Mutta hän käytti sitä kaikkea vain hyödyksi ja minua vastaan ( = narsistisuus). Ja se typerä kopeilu ja suuret luulot itsestään . . .
Ei, ei yhtään sydäntä tunteille ja rakkaudelle . . . Ei arvostusta tai kiitollisuutta siitä mitä oli . . . Ei . . .
Minun ja hänen tapaus ei ehkä ole ihan tuollainen. Ja ainakaan minä en ole missään vaiheessa halunnut loukata häntä, olen ennemminkin yrittänyt olla varovainen, etten vain loukkaisi.
Mutta hänpä teki minulle juuri noin ja tietää sen kyllä itsekin.
Ja aina vain oikuttelee, venkuroi jne jne. . .
Ja hän on loukannut enemmän ( ja tahallisesti) kuin ihminen koskaan saisi toista loukata. Toki johtuu siitä että on narsisti, mutta sepä ei häntä syyntakeettomaksi tee.
Ymmärrän, mitä kahdessa edellisessä viestissä puhuttiin. Ymmärrän hyvinkin, vaikkei se oman tapaukseeni sovikaan.
Sillä hän tiesi tunteeni, olin ne itse hänelle, henkilökohtaisesti kirjeellä kertonut. Lisäksi menin itse hänen syliinsä ja vuoteeseensa. Kyllä hänen olisi pitänyt ymmärtää, etten tee sellaista helposti, perustetta ja ilman isoa syytä.
Ja se, miten hän sitten toimi, teki, ilkeili, julmisteli, valehteli, särki tahallisesti sydämen, juoksi toisten syliin, kertoi kyllä hänen tunteistaan tai ennemminkin niiden puutteesta. Kertoi hänen luonteestaan ja julmuudestaan. Pahuudestaan, joka asuu sisällään.
Kyllä minä hänelle " tarjouksiin" kaikella tapaa, mutta hän vähät välitti siitä tai minusta. Teot kertovat aina totuuden. Silloinkin, kun sanat valehtelevat.
😥😥😥
* "tarjouduin"