Todellakin ymmärrän sinua. Voisiko sellainen toteutua, että kumpikin yrittäisi tehdä parhaansa sen eteen, että toisella olisi hyvä olla? Ja sillä tavalla luonnollisesti, että ei olisi mitään väkisin vääntämisen meininkiä. Jos en ole väärässä, kumpikin alkaa olla tämän takia aika finaalissa.
Olet ihanan herkkä
Anonyymi
20678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
joo
Mittee se semmonen vinnaali oikein meinoo? Minä vaan kysyn!
En tiedä kenelle kirjoitat, mutta finaalissa ollaan. Jos olisi mulle niin voin tehdä tietysti parhaani. Voin tehdä parhaani vaikka ei olisi mulle.
Hyvä asenne sinulla ainakin on :) Kun vaan ihmiset yrittäisivät olla mukavia toisiaan kohtaan. Oman herkkyyden näyttäminen voi olla pelottavaa. Kyllä se minun mielestäni on, kun pelkää että toinen satuttaa.
Silloin kun ihastuu ja arvostaa jotain toista ihmistä hänestä tulee vähän pelottava, juuri sen takia että pelkää hänen satuttavan. Se sattuisi paljon enemmän kuin jonkun muun tuottamana kipu. Olen myös väsynyt tähän. Olisipa joku rennompi yhteys jonka kautta voisi alkaa ihan oikeita keskusteluita ja jutustelua. Voisi siihen väliin ujuttaa vihjeitä omista tunteista.
Kiitos. Totta turiset muutenkin.
Eikö sinulla ole hänen yhteystietojaan? Jos ei, olisiko ne hankittavissa? Tämä on uuvuttava tapa kirjoitella täällä.
Silloin kun jatkaa toisen puolesta, sen voisi sanoa. Sekin kertoisi hyvästä asenteesta sekin. Eikä niin että minä ja ihastukseni, eikä muilla ole mitään väliä
On todella uuvuttavaa. Itse kirjoitin kommentin ja kun minulle vastattiin, hän jatkoi puolestani kuin olisi minä. Se on todella uuvuttavaa välillä. Ei ihme jos täällä ei kukaan jaksa olla ystävällinen aina, kun on tuo asenne minä minä minä ja ihastukseni eikä muille ole mitään väliä.
Samaa mieltä. Kyllä netissäkin anonyyminä saa käyttäytyä hyvin :)
Muru, ollaan vasta alkuerissä, ja jos oot jo hapoilla, kannattaisiko palata treenaamaan takaisin. Ota vaikka korkean paikan leiri, niin hapenottokyky paranee. ❣
Juuri noin minäkin haluaisin.
Toivoisin tätä ajatusta mieheltä.
Vai että finaalikierroksella? Sittenhän maali jo häämöttää!
Finaalissa joo ja takki tyhjä.
Tässä geimissä ei ole maalia.
Siksi se ei oikein nappaa...
Tajusin tuossa tänään selvinneeni henkilökohtaisesta helvetistä oikeastaan enemmän tai vähemmän yksin. Elän taas huomaattani rohkeasti, ja ilo on palannut elämään. 2018-2020 oli helvettiä. Asiat ja perustukset elämälle ovat aika tukevat. Vaikeat hetket kasvattavat. Miehet eivät valita vaan paska otetaan vastaan kuin suomalainen sissi. Olin itse asiassa aika herkkä ihminen ennen omia vastoinkäymisiä, mutta se osa on onneksi kulunut pois. Yritin aina peittää sitä esittämällä esim. kylmää ja kovaa. Ehkä jopa yllättävän hyvin tuloksin. Koska omassa tapauksessa valitettavasti tämäkin mielikuvitustodellisuus liittyy osittain tiettyihin henkilöihin niin voisin hiljaisena sivustaseuraajana nyt kommentoida, että tuon ajan "ihastukset tai säädöt" kyllä antoivat paljon tai opettivat jotain tärkeää elämästä. Tärkeitä ihmisiä omalla tavallaan. Leikin itsekseni vähän ajatuksella, että voisinko ryhtyä mihinkään tuon ajan ihmisten kanssa? En pystyisi. Enkä tarkoita, että kukaan olisi juoksemassa syliin sormia naksauttamalla. Muistaisin aina sen luuserin joka olin. Nolo reppana joka yritti ansaita huomiota tai jopa rakkautta laittamalla itseään likoon ihan liikaakin kuin ei sitä ansaitsisi sitä muuten. Jos ei arvosta itseään niin miten muutkaan? Huomiosta varmasti pitivät ja tiedän yhden näistä ihan tarkoituksella nauttineen nolaamisestani. Luultavasti nolotti alkuperäinen totuus mitä yritti varjella. Mutta luuseri kääntää poskeaan eikä kerro kuin äärimmäisessä hädässä jotain mikä saisi toisen näkymään huonossa valossa. Kukaan meistä ei ole yli-ihminen eikä kykene kantamaan todistustaakkaa jatkuvasti harteillaan. Kukaan ei halua nostaa itseään mielessään vahvemmaksi tai paremmaksi ihmiseksi kun sattuu kestämään ihmisten vääristyneitä mielikuvia enemmän kuin moni muu vaikka niistä tulisi ongelmia jo ihan työelämässäkin. Niin monta syytä suunnata katse muualle kun uudelle ihmiselle ei tarvitse myydä itsestään positiivisia piirteitä mainostaen ja pintaa kiillotellen tai näyttäytyä heikkona heikoista hetkistä vollottaen. Olisi ihan mahdotonta pitää itseään edes seksikkäänä tai seksuaalisena tuossa tilanteessa kun muistaisit oman surkeutesi, ja kuinka vähän itseäsi arvostit. Nykyään tilanne on hyvin erilainen eikä kenenkään perään vinkuminen tule kysymykseenkään pidetään sitä sitten ylimielisyytenä tai ei. Voi silti toivoa ihmisille menneisyydestä kaikkea hyvää elämään. Kauniita ihmisiä eikä kiinnostuneista varmasti ole pulaa. Ei pahaa sanottavaa kenestäkään enkä oikein ymmärrä yleisesti ihmisten tapaa nostattaa itseään muiden kustannuksella.
Sekoitat nyt kaksi eri käsitettä; herkkyyden ja nössöyden. Herkkyys ei lähde kulumalla pois, vaan on ominaisuus. Herkkyys on lahja, joka auttaa näkemään ja kokemaan asioita toisella tavalla kuin muut ihmiset. Herkkyys voi tuntua joskus myös kiroukselta.
Voihitsit! Mun kirjoitus ei tullutkaan läpi!
Mutta! Voi toteutua!
Meillä on aina sujunut asiat aina tosi luontevasti, ja omituisesti, oikeastaan melkein heti! Siihen helppouteen mä sinussa rakastuinkin, kun voi olla niin helposti oma itsensä. Musta rakkauteen kuuluu sellainen yhteys, että toisen hyvä olo taikka paha mieli…tai…välillä tuntuu, että ihan kaikki tuntuu myös itsessä.
No sellaista se kyllä on hänen kanssa ollut. Mutta jotain on aina tullut, mikä on sitten tehnyt kaiken vaikeaksi. Kummallakin on tainnut olla muistakin syistä hermot aika loppu. Ja sitten hänen kanssaan on tullut jostain syystä jotain, mikä on loukannut. Molempiin suuntiin. Joskus olisin halunnut niitä selvittääkin, mutta tuntui että toinen antoi heti periksi, eikä oikein halunnutkaan mitään kunnollista. Sellainen käsitys valitettavasti jäi.
Ja kun en lähde kilpailemaan kenenkään kanssa ja ajattelen että jos tykkää, keskittyy ainoastaan minuun. Ei muihin, eikä myöskään halua tehdä mustasukkaiseksi tahallaan ja sillä tavoin satuttaa. Sellaista en vaan ymmärrä. En oikein pysty luottamaan enää. En ketään toista ole halunnut hänet tavattuani. Eikö se ole jotain jo sekin?
Ja se hyvä fiilis ja helppous hänen seurassaan. En ehkä tavoita sellaista kenenkään muun kanssa, enkä ole ollenkaan motivoitunut kokeilemaankaan. Jotenkin, kun voisi löytää keskinäisen kunnioituksen ja aloittaa alusta. Keskittyä toiseen ihmisenä, joka kuitenkin on tärkeä. Nähdä ja kuulla se toinen ja hyväksyä sellaisena kuin on.