unohdan sinut vielä...

Sinä olit minulle tärkeä. Sinusta minä välitin. Uskoin kaiken Sinulle,
luotin Sinuun. Luulin voivani sanoa kaiken, satuttamatta Sinua tai
itseäni. Luulin, ettei ei olisi mitään mikä voisi meidät erottaa...
Mietin vain mikä sai sut valitsemaan toisin kuin mitä aina väitit? Enkö
ollutkaan tarpeeksi hyvä ystävä? Etkö muista niitä kirjeitä ja
lupauksia? Onko kaikki nykyisyys vienyt ne mennessään? Mistä tämä kaikki
johtui? Minustako?
Minäkö vein sinun poikaystäväsi? Minäkö satutin sinua? Minäkö tein
väärin? Minkäkö nauroin sinulle? Minäkö valehtelin ja petkutin? Minäkö
tein kaiken mikä rikkoi kaiken kattavan ystävyytemme? Minäkö?
Missä olitkaan silloin kun itkin? Missä olitkaan silloin kun kaipasin
tukea? Missä olitkaan kun meinasin lopettaa päiväni? Et ainakaan
luonani, et ainakaan tukenani. Olit siellä. Paikassa johon minulla ei
ollut enää asiaa.
Sinä riistit minulta elämisen arvoisen elämän. Sinä tapoit minusta
viimeisenkin ehjän palan. Sinä satutit minua enemmänkuin kukaan koskaan
ennen. Sait minut tuntemaan syyllisyyttä,sait minut masentumaan entistä
enemmän. Veit toivon paremmasta huomisesta. Ennen kaikkea,veit minulta
itsesi ja ystävyytemme,johon luulin voivani aina luottaa...
Nyt kaiken jälkeenkin, minä toivon tämän kaiken olevan vain pahaa unta.
Toivon, että aamulla herään ja huomaan, ettei mikään välillämme ole
muuttunut. Etkö sinä tajua, että olit minulle syy jatkaa, vaikka muuten
oli vaikeaa?
Viime kesänä menetin kaikki ystäväni. Viime kesä oli
helvettiä minulle. Kuitenkin sinä poistit kivun
sydämestäni, puhalsit haavoihin ja peitit arvet. Rikoit valheillasi haavani, revit arpeni auki.
Ehkä vielä jonain päivänä voin antaa sinulle
anteeksi, ehkä jonain päivänä.... Mutta koskaan
en voi unohtaa. Jätit lähtemättömät arvet sieluuni...
Mä haluan pyytää anteeksi, että sä veit multa elämän. Siitä, että sä
satutit mua. Siitä, että valehtelit mulle. Siitä, että itkin. Siitä,
että muhun sattui. Siitä, että menetin luottamukseni suhun. Siitä, että
menetin sut. Siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä.... Joten
anteeksi...


__
Tämän ilmaisen suomalaisen sähköpostin tarjosi http://www.jippii.fi/
Käy tutustumassa netin parhaaseen pelipaikkaan Pasimaailmaan.
1197
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ajattelin vain kirjoittaa et tykkäsin tosta... koskettava ja ajatuksia herättävä!
Voimia sulle!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


myrkky kirjoitti:

Sinä olit minulle tärkeä. Sinusta minä välitin. Uskoin kaiken Sinulle,
luotin Sinuun. Luulin voivani sanoa kaiken, satuttamatta Sinua tai
itseäni. Luulin, ettei ei olisi mitään mikä voisi meidät erottaa...
Mietin vain mikä sai sut valitsemaan toisin kuin mitä aina väitit? Enkö
ollutkaan tarpeeksi hyvä ystävä? Etkö muista niitä kirjeitä ja
lupauksia? Onko kaikki nykyisyys vienyt ne mennessään? Mistä tämä kaikki
johtui? Minustako?
Minäkö vein sinun poikaystäväsi? Minäkö satutin sinua? Minäkö tein
väärin? Minkäkö nauroin sinulle? Minäkö valehtelin ja petkutin? Minäkö
tein kaiken mikä rikkoi kaiken kattavan ystävyytemme? Minäkö?
Missä olitkaan silloin kun itkin? Missä olitkaan silloin kun kaipasin
tukea? Missä olitkaan kun meinasin lopettaa päiväni? Et ainakaan
luonani, et ainakaan tukenani. Olit siellä. Paikassa johon minulla ei
ollut enää asiaa.
Sinä riistit minulta elämisen arvoisen elämän. Sinä tapoit minusta
viimeisenkin ehjän palan. Sinä satutit minua enemmänkuin kukaan koskaan
ennen. Sait minut tuntemaan syyllisyyttä,sait minut masentumaan entistä
enemmän. Veit toivon paremmasta huomisesta. Ennen kaikkea,veit minulta
itsesi ja ystävyytemme,johon luulin voivani aina luottaa...
Nyt kaiken jälkeenkin, minä toivon tämän kaiken olevan vain pahaa unta.
Toivon, että aamulla herään ja huomaan, ettei mikään välillämme ole
muuttunut. Etkö sinä tajua, että olit minulle syy jatkaa, vaikka muuten
oli vaikeaa?
Viime kesänä menetin kaikki ystäväni. Viime kesä oli
helvettiä minulle. Kuitenkin sinä poistit kivun
sydämestäni, puhalsit haavoihin ja peitit arvet. Rikoit valheillasi haavani, revit arpeni auki.
Ehkä vielä jonain päivänä voin antaa sinulle
anteeksi, ehkä jonain päivänä.... Mutta koskaan
en voi unohtaa. Jätit lähtemättömät arvet sieluuni...
Mä haluan pyytää anteeksi, että sä veit multa elämän. Siitä, että sä
satutit mua. Siitä, että valehtelit mulle. Siitä, että itkin. Siitä,
että muhun sattui. Siitä, että menetin luottamukseni suhun. Siitä, että
menetin sut. Siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä.... Joten
anteeksi...


__
Tämän ilmaisen suomalaisen sähköpostin tarjosi http://www.jippii.fi/
Käy tutustumassa netin parhaaseen pelipaikkaan Pasimaailmaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu