Ei voi syyttää toista siitä jos tunteet ei ole molemminpuolisia. Joskus ei vaan toinen oo sellainen joka nappais ja joskus taasen sillä toisella on jo joku johon ihastunut jonka takia valmiutta rakastumiseen ei ole.
Itse tätä asiaa miettinyt paljon, kun huomaan miten työmatkoilla samassa rakennuksessa mutta eri firmassa (olen töissä
Ostoskeskuksessa) oleva mies valitsee bussissa aina rinnakkaisen penkin mun kanssani. Olemme tuttavia jo vuodelta 2015 jolloin olimme myös samassa rakennuksessa töissä mutta minun kotikaupungissani. Huomaan sivusilmällä että hän tekee saman valinnan aina ja mulle tulee aavistus että hän hakee paikkaa saada keskustelu avattua mun kans.
En ole valmis. En jotenkin edes halua antaa viatontakaan tilaisuutta keskustelulle. Sydämeni on varattu ja suljettu muilta. En ole valmis rakastumaan toiseen.
Viime kesänä sain yhteydenottoja useammalta mieheltä ja mietin et miks hukkaan aikaani kun olen kohta jo 40 v ja jos haluaisinkin joskus lapsia niin ei se kohta oo mahdollista enää. Nyt jo raskaudet on riskiraskauksia ikäni takia. Tosin 2 aborttia on ollut rankkoja kokemuksia mulle. En edes tiedä kykenenkö enää kokeen uutta kierrosta henkisesti.
Miksi en silti tartu tilaisuuksiin? En ole valmis. enkä kai sit epätoivoinenkaan kun valikoin.
Rakkaus vaatii myös valmiutta haluta rakastua
Itse tätä asiaa miettinyt paljon, kun huomaan miten työmatkoilla samassa rakennuksessa mutta eri firmassa (olen töissä
Ostoskeskuksessa) oleva mies valitsee bussissa aina rinnakkaisen penkin mun kanssani. Olemme tuttavia jo vuodelta 2015 jolloin olimme myös samassa rakennuksessa töissä mutta minun kotikaupungissani. Huomaan sivusilmällä että hän tekee saman valinnan aina ja mulle tulee aavistus että hän hakee paikkaa saada keskustelu avattua mun kans.
En ole valmis. En jotenkin edes halua antaa viatontakaan tilaisuutta keskustelulle. Sydämeni on varattu ja suljettu muilta. En ole valmis rakastumaan toiseen.
Viime kesänä sain yhteydenottoja useammalta mieheltä ja mietin et miks hukkaan aikaani kun olen kohta jo 40 v ja jos haluaisinkin joskus lapsia niin ei se kohta oo mahdollista enää. Nyt jo raskaudet on riskiraskauksia ikäni takia. Tosin 2 aborttia on ollut rankkoja kokemuksia mulle. En edes tiedä kykenenkö enää kokeen uutta kierrosta henkisesti.
Miksi en silti tartu tilaisuuksiin? En ole valmis. enkä kai sit epätoivoinenkaan kun valikoin.
Rakkaus vaatii myös valmiutta haluta rakastua
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niinpä. Ja jos elämässä on ollut kauan stressiä silloin ei ole jaksamista ihmissuhteeseen. Kun elämä on ollut jotenkin selviämistä päivästä toiseen. Joskus voi käydä niin että esim. bussimatkalla näkee itsellen jotain hyvin mieluisaa ja se herättää kiinnostuksen. Sellaisten ihmisten kanssa ei ole mahdollista olla tekemisissä jotka ovat "kuuluneet" stressivuosiin, koska naama muistuttaisi aina rankoista ajoista. Niin se vain on!
Tämä voi olla totta "Rakkaus vaatii myös valmiutta haluta rakastua".
Mutta ei sitä valmiutta itse tiedosta. Sen tajuaa vasta kun se tapahtuu. Jälkeenpäin tajuaa, että olin valmis siihen hetkeen.
Välillä tekee myös tietoisen valinnan et nyt on haku päällä ja haluaa olla avoin rakastumiselle. Usein se meneekin niin. Niin se homma etenee kohti suhdetta.
Mut jos päättäny et ei valmis niin tekee tietoisen valinnan että nyt ei nappaa
Itselle vieras käsitys että tietoisesti valitsisin olevani haku päällä. Sattuu vain sopiva tilanne että huomaa jotain itseä kiinnostavaa, kun kaksi ihmistä on samaan aikaan samassa kulkuvälineessä.
Ehkä silloin jos menee tanssimaan sellaisena aikana, kun oman elämän perusasiat ovat kunnossa voi olla tietoisesti haku päällä.
Niin sulla ehkä mut mä en oo samanlainen.
Se röllikin täällä joka kaipaa Satu Kermistään joka vissiin jossain vantaalla bussis tavattu vuonna nakki ja sota ennen kristuksen syntymän on ehkä enemmän viettien viemä eli helpommin ajaa spontaanit visuaaliset näyt ja sit jo panettaa mut mä en oo samoin tuuliviiri.
Ekan avomiehenikin tiesin yli vuoden ennen kuin ihastuin. En sinällään ollu jutellu sille ku muutamia lauseita kunnes sit yhdellä
joululomamatkalla kaveriporukassa kun olin 17 v iltaisin pelattiin pokeria ja uunoo ja juteltiin samalla. Siinä sit jotenkin tutustuessa siihen niin ihastuin.
En oo sellanen tuuliviiri joka yhden kerran näkemisellä menee joka miehestä tillintallin ja pöksyt lentää ja bussin takapenkillä riksraks ja syntyy laps jne.
Ei ollut kyse siitä että mitään tapahtuu vaan siitä, että näkee itseä kiinnostavan ihmisen, mutta mitään ei edes sanota toiselle. Kiinnostava ihminen jää mieleen jostain syystä. Sitä on vaikea selittään miksi joku alkaa kiinnostaa ja monet eivät. Pöksyt lentävät vasta sitten kun on tutustuttu ja tavattu monia kertoja. Ennempää ei voi tietää haluaako olla läheisissä tekemisissä.
Niin tutustuessa tajuaa ettei välttämättä sovi yhteen sen ihmisen kanssa tai käytös on niin hankalaa ettei eteneminen hyvää suhdetta kohti vaan ole mahdollista.
Noin se juuri on. Kyllä sen itse tietää haluaako edes tavata, koska joskus sellaisella hetkellisessä kaukoihastuksella voi olla oma merkityksensä silloin kun ei voi hyvin.
Mä en oikein oo koskaan ymmärtänyt kaukoihastuksia. Ok. Teini-iässä niitä oli mut 17 vuotiaasta eteenpäin jokainen ihastuminen on edennyt tapailuun ja osa ihan suhteeseen.
Ja sen tapailun aikana sit vaan tullu esille tapoja, käytöstä tai luonteenpiirteitä jotka niin vaikeita ettei siitä pysty pidempää suhdetta kyhäään
Aborttinikin on tilanteissa joissa en vain nähnyt mitenkään miestä kykenevänä kypsänä isänä ja uskollisena pidempi aikaisena miehenä mulle.
Osa miehistä on vaan sellasia et ne tykkää vastuuttomasti saalistaa naisia ja panna niitä, harrastaa kevyitä suhteita, mut uskotella et ois tosissaan..
Ja osa taas niin rikollisia tai väkivaltaisia et ei tuu mitään hyvää sellasesta suhteesta
Mun ei tarvi edes miettiä rakastumisia, mun näköinen ei ketään kiinnosta ja sen takia en enää edes katsele ketään, ei kannata, ei tule vastakaikua.
Tarviiko rakastumiseen hyvä ulkonäkö?
Tähän ei voi vastata, koska ainakin minua kiinnostaa monenlaiset erilaiset kasvot ja joku tavassa liikkua voi merkitä. Yleisesti hyvännäköisenä pidetty ei mielestäni ole välttämättä minusta hyvännäköinen. Mutta vasta sitten kun alkaa tutustua, tietää haluaako tutustua läheisimmissä merkeissä.
Hei halloota, kuka mies nyt rumana pitämäänsä naista lähestyisi, saatikka rakastuisi sellaseen, never going to happen.