Perunko häät?

No häähässäkän voi varmaan laittaa hermoilun ja traumaattisten takaumien piikkiin. Mutta tuo talokeissi ei oikein kuulosta hyvältä, pitäisi pitää toisarvoisena noita materiaalisia juttuja, jos on elämän tärkeimmistä ihmisistä kyse.

Jos et halua elämästäsi helvettiä, niin... https://m.youtube.com/watch?v=8fBR0YzopLU

Kysyt vaan että haluaako hän olla loppuelämän kanssasi. Teot vastauksen mukaan.

Voi olla ihan vaan ärtynyt häästressin takia ja sitten kaikki muukin ärsytystä aiheuttava nousee pintaan. Yrittäisin keskustella asiasta ja saada varmistuksen siihen mistä outo käytös johtuu. Eli kertoisin omista huolistani ja peloista ja toivoisin että toinen pystyisi avautumaan omistaan.

Ihan sama kuinka stressaantunut on tai kuinka paljon ahdistusta tuo häähomma aiheuttaa, niin ei tuo jälkimmäinen käytös ja riitely ole millään tavalla asiallista. Aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä omia tunteitaan paljon paremmin. Tämä on siis miehen mielipide.

Jos heti alussa on noin hankalaa ja käytös vaikuttaa oudolta niin ei se ajan kanssa ainakaan parane.

Terapiaa se mies tarvitsee eikä vaimoa !!!
Pahempaa on odotettavissa , et voi muuttaa häntä . Muutos lähtee , AINA itsestä ! Suosittelen Tommy Helstenin you tube videoita , esim.narsismista ja häpeästä 🎭

Kyllä miehen pitäisi kuunnella naisen toiveita ja toimia jopa vastoin omaa halua. Yleensä häät on naiselle hyvin tärkeä tapahtuma. Itse aikanaan opettelin tanssimaan, jota inhoan yli kaiken. Kaikkea muutakin tein morsiamen toiveiden mukaan, sehän on vain yksi päivä.
Jos kuitenkin menet hänen kanssaan naimisiin, voitko olla varma ettei löydy muitakin asioita, jotka ahdistaa noin kovasti.

Ymmärrän että rakastat paljon miestäsi ja haluat viettää hänen kanssaan loppuelämäsi. Teillä on varmasti ollut hyviä hetkiä seurustelunne aikana ja niitä on mukava muistella.

On kuitenkin todella selvää, että miehelläsi on jäänyt jonkinlainen ahdistus ja ehkä traumakin ensimmäisestä avioliitosta. Hänen käytöksensä ei kuulosta mukavalta ja eikä hän huomioi tällä hetkellä muita kuin omia tunteitaan. Kuulostaa siltä ettei hän käsitellyt ensimmäisen eronsa asioita ja tunteitaan kunnolla ja syvällisesti.

Valitettavasti itse peruisin häät tai ainakin lykkäisin tätä muutamaksi vuodeksi. Hänen täytyisi käsitellä asioitaan joko sinun ja/tai terapeutin kanssa, jotta voisitte päästä eteenpäin suhteessanne. Jos asia ei edisty mitenkään, miettisin jopa eroa, koska et voi mitenkään elää kauan aikaa mukaillen vain hänen tahtoaan.

Jokainen tietysti päättää itse mitä tehdä tilanteessa, mutta vahvasti suosittelen että hän aloittaisi terapian ja selvittäisi asioitaan ennen kuin astutte alttarille!

Mies on todellisuudessa kaapissa elävä himppari.

Vaikuttaa siltä, että miehellä on aika pitkän terapian paikka. Vaikuttaa myös siltä, että mies on jonkinlaisessa "parisuhde pitää olla"-mindsetissä eikä oikeasti edes halua sitoutua. Dumppasin juuri samanlaisen tyypin. Hänellä vaimo lähti työkaverinsa matkaan, ja mies jätti kaiken käsittelemättä. Puolessa vuosikymmenessä ei mitään merkkiäkään siitä, että mies edes aikoisi sitoutua minuun, joten totesin että voin olla ihan oman elämäni herra, jos en hänelle vaimoksi kelpaa.

Käykääpä parisuhdeterapeutilla tai psykologilla. Miehellä on selkeitä traumoja, ja kenties jopa joitain flashbackejä. Siirtäkää parisuhteen rekisteröinti siihen asti että olette saaneet puhuttua asiat.

Minusta tuntuu hankalalle, että on tuommoista ennen häitä. Ihmettelen. Ihmettelen useinkin sitä, miten ihmiset löytävät itselleen kumppaneita, jotka eivät ole heille parhaita mahdollisia - tai sinne päinkään. Toisaalta moni ei löydä - vimmaisesta vuosikausia kestävästä - netistä etsimisestä huolimatta ketään. Mutta onko sekin lopulta parempi kuin olla kimpassa jonkun kanssa, jonka kanssa saa joka päivä riidellä ja olla eri mieltä lähes kaikesta. Eikö se ole liian raskasta? Ainakin minulle se olisi sitä.

Tavallaan ymmärrän halun mennä naimisiin, mutta näen ettei miehesi sitä halua. Onko se pakollista? Jos teillä on ollut hyvä suhde aiemmin niin avioliitto voi pilata sen, jos se ahdistaa miestäsi noin paljon voi teidän suhteesta tulla huomattavasti parempi kun päätät ettei avioliitto ole tärkein. Kaikki yhteiset omistetaan vaan sitten yhdessä.

Olen nainen, mutta sama juttu.

En ole koskaan voinut edes kuvitella, että minut vihittäisiin niin, että paikalla olisi muita kuin puolisoni ja minä. Hääpukuun pukeutuminen olisi kauhistus, sormuksesta en oikeastaan piittaa, kun en käytä muutenkaan koruja. Huntua en voisi ajatellakaan, häävieraat kaikki tietäisivät kuitenkin, etten ole neitsyt.

Häihin liittyy niin paljon sellaista, jota en mitenkään koe omakseni. En kuulu edes kirkkoon.

En todellakaan koskaan selviäisi mitään vihkivaloista tai juhlapuheista jotka pidetään minulle. En halua, enkä pysty olemaan minkään juhlan keskipisteenä.

Kyse ei ole kuitenkaan mistään esiintymiskammosta. Johdan työssäni palavereja, pidän puheita muille, esittelen firman tilinpäätökset suurelle joukolle. Ne asiat minä osaan, niistä on helppo puhua, esiinnyn tavallaan roolissa, silloin puhuu ja esiintyy työminä.

Ymmärrän siis miestäsi, varsinkin kun hän on jo yhdet häät kokenut.

Puhukaa, koeta kysyä rauhallisesti, mikä on aivan ylivoimaista ja mistä hän ajattelisi, että voisi suoriutua ilman valtavaa stressiä. Koettakaa sitten yhdessä järjestää sellaiset häät, että kumpikin kokee ne omanlaisekseen, edes joltain osin.

Uskon, että hän on elämäsi mies, kuten itsekin ajattelet.

Olen aina sanonut että suomessa ämmät määrää kaapin paikan,nykyajan miehet on pelkkiä palvelijoita ja tossuja.Hävetkää ÄMMÄT

Ei ikinä naimisiin tuollaisen kanssa.

En menis ees naimisiin tollasen miehen kaa, kun tuntuu kaikki olevan vastahakoista!

Mielestäni on nyt korkein aika nostaa sinun kytkintä.
Jos kerran ei ole edes taloa ja vuokrankin maksaa.
Kuulostaa siltä, että joudut kaiken tekemään itse.

Julkkispappi

Kun menimme naimisiin, mielessäni oli, että kutsuisimme vain kaksi todistajaa, koska kyseessä oli meidän kahden häät, ei sukulaisten.

Vaimoni sukulaiset olivat jo kuitenkin kyselleet, milloin ne häät ovat. Ts. utelivat, onko jo sulhanen ehdolla. Tuleva vaimoni oli vastannut - vielä minusta mitään tietämättä - että kyllä hän sitten kutsuu. Hän piti lupaustaan SITOVANA.

Ehdotin, että kutsuisi sitten omat sukulaisensa (n. 80 henkeä), mutta minun sukulaisilleni (n. 20 henkeä) ei kutsua lähetettäisi, koska sukulaisteni keskuudessa oli vain harvoin pidetty, tai ei ollenkaan pidetty, yhteyttä.

Morsiameni mielestä niin ei voi menetellä, koska se olisi hassua.

Vietimme sitten häät runsaan sadan minulle tuntemattoman vieraan kera. Vaimoni sukulaiset olivat tietenkin tuntemattomia, mutta niin olivat myös omani, koska meillä ei ollut ollut kanssakäymistä. Tuntuivat lähinnä kaarneilta ja korppikotkilta.

Vaimoni oli hyvin tyytyväinen häihimme. Ne olivat ainoat juhlat, joissa olen ollut juhlakaluna. Ei liene yllätys, että tunsin olevani kiusaantunut.

Miehet muutenkin vierastavat häitä kuin kulkutautia, naiset pitävät niistä.

Mies ei halua hääjuhlaa! Miksi tuo asia ei käy sinulle?

lähde ja heti-

Tällainen on koettu. 34 vuotta täyttä....h..ä. Pahenee vain. Ei toivoa. Pelasta itsesi.

Nyt ihan oikeasti herää nainen !
Jos totta mitä kerroit niin peru ne häät pian. Jos haluat niin jatkakaa kuten ennen, susiparina, naimisiin meno tuon miehen kanssa on suuri virhe.

Ei halua sinun kanssasi naimisiin selvästikään. Sinuna peruttaisiin koko häät. Ei ole ns. Sitoutunut teihin.

Miksi mennä naimisiin? Taloudelliset asiat voi avoparikin järjestää (avioehto, henkivakuutus, testamentti).
Jos sitten haluat, että sinua koskee ikävimmässä tapauksessa leskeneläke (jonka ehdot muuttuneet), raahaa vastahakoinen mies vihille.

menkää lastentarhaan joka sorkka.

Siis kuulostaa ihan karmealta. Ei toi ole mikään oikea suhde edes jos miestä ahdistaa joka asia. Naimisiinmenon pitäisi olla ilmoinen asia. Sano suoraan että tämä riittää, ja että perutte kaikki. Ei se tosta paremmaksi muutu. Mies tarvitsee terapiaa ja sinä parempaa kohtelua.

Peru häät, ihan karmea tilanne tuollainen. Kadut sitä liittoa ihan varmasti, jos alkukin on jo noin vaikea.

Keittiöpsykologina sanoisin että miehelläsi on edellisistä häistä ja entisestä avioliitosta johtuva post traumaattinen stressihäiriö. Koita ymmärtää häntä. Ammattiapua jos liian pahasti alkaa vaikuttaa ns. normaaliin arkielämään.

Sokea Reettakin näkee, että mies ei halua kanssasi naimisiin. Joko jatkatte nykyisellään tai sanotte toisillenne sayonara. Turha pakottaa ketään mihinkään.

Jos olisin sinä, ottaisin aikalisän. Kun häät on pienet, on ne helppo siirtää. Juhlavieraille voi kertoa totuuden tai sanoa vaikka, että kurkku on tosi kipeä ja koronan takia ette halua ottaa riskiä kun koronatilanne on taas huonontunut. Ja päätitte siirtää juhlia vähän pidemmälle, että saa juhlia kunnolla ilman koronaa. Miehelle on oltava rehellinen ja sanottava ettet halu mennä naimisiin kun näet aiheuttavan niin paljon riitaa ja pahaa mieltä. Voi toki olla, että mies pelkää hylkäämistä ja siksi pönttöilee, mutta ei se sama pönttöily tule jäämään tähän yhteen kertaan. Sama jatkuu läpi yhteiselämänne.

Vähän kuulostaa siltä, mies saattaisi olla asperger (autismin kirjo). Tietysti tuo perustuu vaan siihen mitä sinä ap kerrot, mutta osaat itse arvioida kuulostaako tutulta. Olen itse ollut lievästi Aspergerin kanssa avoliitossa 6v. Valitettavasti tiedän ettei elämä tule olemaan helppoa, joudut luopumaan paljosta, puolison kyky joustaa on rajallinen (omaehtoisuus kuin käytöshäiriöisellä lapsella, normaalit aikuisten joustokyky puuttuu), osalla empatiakyky puuttuu, kyky tulkita tunteita ja ilmeitä on heikko, mikä aiheuttaa haasteita vuorovaikutukseen, halua keskustella tai selvittää toisen huolia/parisuhteen ongelmatilanteita on luokattoman heikko. Liitto onnistuu, jos kestät puolison puutteet, tyydyt puolisoon, joka on luultavasti uskollinen, mutta joka ei pysty antamaan kovin paljon. Rakkaus ja parisuhteen hyvinvointi on kiinni sinusta. Kun et enää jaksa olla ainoa vastuullinen, suhde kuihtuu pois.

https://www.autismiliitto.fi/files/3471/Parisuhdeopas_8.painos.pdf

Koko tilanne vaikuttaa siltä, että mies ei halua juhlia ja kokee ne tuskaksi. Sinulle juhlat on tärkeät. Tässä kohtaa ei valitettavasti löydy kompromissiä. Jompi kumpi tulee kärsimään. Kumman kärsimys menee etusijalle? Voisitko pitää erikseen polttarien varjolla mieleiseni tyttöjen juhlat (ystävät, suvun naiset) ja antaa miehen mennä naimisiin ilman juhlia?

On parempi ottaa aikalisä ja viettää kiva päivä myöhemmin, kuin runnoa väkisin läpi jotain mistä kaikki pahoittaa mielensä.

P.s. Jos mies haluaa syrjään, eikä suostu sosiaalisiin kontakteihin, on se sinun kannaltasi iso riski. Syrjässä tulet olemaan yksinäinen, etkä tule pääsemään ihmisten ilmoille. Hän tulee kiukuttelemaan aina kun kutsut ystäviä tai sukua kylään… veikkaan. Parisuhteenne ei kestä, jos et pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi. Valitettavasti joustamattomien parin kanssa ei voi kuin mukautua tai olla jatkuvasti riidoissa. Kumpaakaan ei pitkän päälle jaksa. Jos miehesi pitää kiinni talon ostosta syrjässä, antaisin itse hänen mennä. Voitte silti olla pari, mutta ilman avoliittoa. Hän saattaa voida paljon paremmin, kun saa riittävästi omaa aikaa.

Mies siirtää vastuun edellisestä avioliitostaan sinun kannettavaksesi. Edelisen suhteen virheet häineen kaikkineen. Otatko taakan kannattavaksesi?
Vai ymmärrätkö, ettet ole vastuussa toisen ihmisen aiemmasta elämästä?
Aivan kuten alkoholisti syyttää juomisestaan kaikkia muita.
Mieti asioita, ja tee omaa elämääsi koskevat päätökset itse.
Normaalia miehesi käytös ei ole.

Näyttää siltä että parin vuoden päästä jäät joka tapauksessa yksin.

Pettäminen ei kyllä kuulu avioliittoon, ei tod. kuulu nykyaikaan 🙄

Älä mene naimisiin. Tuo panikoiminen, ahdistuminen ja paniikkikohtaukset nykytilanteessa viittaa siihen ettei kerro sinulle kaikkea. Lisäksi haluaa peitellä asioita koska juhlat pitää olla niin vaatimattomat.

Tapailin naista joka vakuutti kaiken olevan paremmin kuin koskaan. Parin kk mittaan hänella alkoi olla itkuisia paniikkikohtauksia joihin heräilin yöllä. Selitti sen johtuvan siitä ettei usko kaiken olevan niin hyvin. Syyksi selvisi pettäminen kahden tai kolmen muun kanssa kun olin viikot poissa.

Harkitse vielä asiaa. Miehesi käytös ei enteile onnellista tulevaisuutta. Luota vaistoosi. Kysehän on sinun elämästäsi myös.

Olen itse aika samanlainen kuin tämä miesystäväsi, tavallaan, ja siksi ymmärrän hänen traumatisoituneen käyttäytymisen. Olen itse ollut pari kertaa naimisissa, eka liitto loppui miehen tapaturmaiseen kuolemaan , ja toinen oli ’kasvoimme erilleen’ tapaus.

Sittemmin olen seurustellut, vakavastikin, mutta aina kun on tullut puhetta yhteen muuttamisesta, avioliitosta, yhteisen kämpän ostamisesta ym olen mennyt paniikkiin - ja suhteet ovat loppuneet. Aika ikäviä tilanteita olen aiheuttanut - ja itsekin kärsinyt.Apua olen hakenut, ja saanutkin terapiasta apua.

Toki oman itseni käytöksen ymmärtäminen, menneiden hyväksyminen ja monipuolisesti elämäni asioita käsitelleenä; lopputuloksena oli ymmärrys, etten enää halua ns vakavaa parisuhdetta. Olen allerginen niille.

Häät, jotka olen kahdet viettänyt, ovat olleet maistraatissa ja joku todella pieni illallisjuhla perään; ei hääpukua, ei hääkimppua, miehellä ei sormusta, ekalla kerralla ei itselläkään. Kaikki aina todella matalalla profiililla. Inhoan hääpukuja!

Mielestäni teidän kannattaisi odottaa. Nyt tuossa on painostuksen ainekset - ja siitä ei hyvää seuraa. Miesystäväsi ei kerta kaikkiaan ole valmis, ja tilanne väkisin toteutettuna johtaa katastrofiin.

Jos tarpeeksi rakastat - siirrä koko juttua. Näin suhteella voi olla tulevaisuus. Miehen olisi hyvä keskustella ammattiauttajan kanssa, ehkä sinä pysyt sivussa. Toki miestä ei tuollaisiin terapioihin helpolla saa. Odottakaa rauhassa, eihän naimisiin ole koskaan kiire; paitsi jos on joku 90 day fiancé.

Taitaa olla miehellä ensin terapia ja sitten kun pää alkaa selviämään, niin voit harkita uudelleen, muutoin saat kokoajan vääntää pikkuasioista ja elämä yhtä helvettiä

Tuleva puolisosi saattaa olla vain epävarma itsestään ja ujon puoleinen. Jos kerran on sellaisen häpeän joutunut kokemaan, että kaikkien tuttujen edessä menee kimppaan jonkun sellaisen kanssa, joka osoittautuu täydeksi huijariksi, en ihmettele vaikka vähän oksuttaa hääsuunnitelmat.

Olen seurustellut 10 v. nykyisen tyttöystäväni kanssa ja ajatuskin häistä kammoksuttaa. En halua molempien sukujen ja (puolisoni) kavereiden eteen näyttämään sosiaalisten tilanteiden pelkoani ja introverttiä luonnettani, jotka molemmat vaikuttavat sivullisten silmään yksinkertaisuudelta, vaikkeivät sitä ole.

Puolisoni on monella tavoin vastakohtani, ulospäinsuuntautunut, nopeaälyinen. välitön ja tietää heti mitä haluaa. Pidän hänestä kovasti ja viihdymme toistemme seurassa, mutta kun esim. hänelle tulee kavereita vieraaksi, olen mieluummin muualla.

Mitä tulee äkkinäisiin mielenmuutoksiin esim. vuokra-asunnon suhteen, hän saattaa olla kuunnellut esim. podcastin, jossa on todettu vuokranmaksun olevan vain "kiinteistösijoittajan lainan lyhentämistä" ja näin ollen muutoinkin stressaantuneena saattaa nostaa esiin mielessä pyörineitä asioita tai on altis nostamaan esiin mitä tahansa mieleen juolahtaa...

Et kertonut paljon muusta vuorovaikutuksesta, mitä välillänne on, joten vastaan yleisellä tasolla, eli miten itse toivoisin: Jos pidät tulevasta puolisostasi, niin erityisesti nyt häiden edellä kannattaisi nostattaa/ ylläpitää hänen itsetuntoaan osoittamalla kiintymystä ja positiivisuutta ja kerrot, että olet hänen puolellaan kävi miten tahansa, mutta haluat kuitenkin pitää häät, koska se on sinulle tärkeää ja tuo hyvää mieltä. Älä pakota, vaan ennemmin pyri hyväksymään hänen negatiivisuutensa ja vastaamaan siihen posiviivisuudella, koska veikkaan, että riita puhkeaa tuollaisessa tilanteessa aika helposti ja entisestään heikentää hänen itseluottamustaan ja luo epävarmuutta molemmille.

Toivottavasti häät menevät hyvin ja jatkossa aurinko paistaa teille. Kirjoittele myös miten häät meni :-)

ps. saatan olla myös väärässä, ja kaikki menee päin hemmettiä, mutta ei suhteenne ole tarpeen nyt häiden alla kaatua ja pyrin antamaan siihen nyt neuvoja, mitä varmaan halusitkin.

Aloitetaanko siitä, että mies on todennäköisesti pistänyt omiaan alusta asti. Hän "irtosi kehostaan", ei kuitenkaan väittänyt aseella uhatun? "Rakkaasi" kontrolloi sinua niin, ettet saa kutsua omaa perhettäsi omiin häihisi? Joudut kerjäämään häitä ja mies haukkuu sinut sormusten osto-toiveesta? Mies uhkaa hylkäävänsä sinut jos ei saa omakotitaloaan? (Ei kai hyötyisi parisuhteenne virallistamisesta ja vasta sen jälkeen tulevasta avioerosta taloudellisesti?)

Jotenkin koko jutusta huutaa kymmenen varoitusmerkkiä siitä, että mies on puhunut sut ihan hämmilleen ja valtaansa. Jos sä ajattelet, että sun elämässä on ihminen, jota ilman et halua elää, mutta joka emotionaalisesti riuhtoo ja tempoilee ja mm uhkaa jättää sinut ja omat lapsensa, jossei materiaa ala tulemaan hänen odotustensa mukaan, niin sä rakastat jotain epätodellista. Joko omia turhia kuvitelmiasi joihin olet toivonut ko miehen olevan puuttuva puoliso tai miehen tarkoituksella sinulle luomaa valhekuvaa siitä, että hän olisi jotain mitä ilman et voi elää, siis ilmeisesti jotain, mitä ilman et voisi onnellinen. Kuulostaa siltä, ettet tule olemaan onnellinen ainakaan hänen oikkuilujaan toteuttamassa.

Miehen käytös voi toki mennä stressin piikkiin jos hän on yhä lapsi tai lääkärinkin mielestä emotionaalisesti lapsen tasolla. Näissäkin tapauksissa kehoittaisin pakittamaan ja harkitsemaan tilannetta uudelleen. Sano miehelle, että olet huomioinut hänen epävarmuutensa ja tässä tilanteessa on parasta että lykkäätte häitä ja annatte suhteenne rauhassa kehittyä mihin suuntaan se sitten onkaan kehittymässä. Sitten varaat ajan psykiatriselle sairaanhoitalle, jolle voit vaitiolovelvollisuuteen luottaen kertoa aivan kaiken ja kuuntelet mitä hän arvioi sinun suhteesi hyvää tekevyydestä sinulle itsellesi.

Eli kaikkeen mihin hän ei tahdo suostua, sä pakotat tai vähntään juonittelet hänet. Meneekö oikein ?

Ymmärsinko oikein, ettei mies aio pitää edes sormusta? Ei halua juhlia, ei ketään juhlavieraita, ei edes grillibileitä, ei mitään pienimuotoistakaan häätilaisuutta?
Vainoharhaisuutta, kyllä varmasti, mutta mietin miksi? Keneltä hän haluaa salata naimisiinmenonsa ja naimisissa olonsa?
Panikoi pienimmästäkin häiden valmistelusta, kiukuttelee, oikuttelee.
Aikuinen ihminen.
Mikä tässä on siellä taustalla hänellä? Itseäni epäilyttäisi todella paljon, niin paljon, että peruisin koko homman.
Toinen mahdollisuus, että avioehto, ja kaikki muut asiat etukäteen selviksi paperille lakimiehen avustuksella eroa varten. Ennen avioliittoa.
Joku tässä hommassa nyt mättää.

Anna se ruori miehellesi, hän kuulostaa ihan järkevältä.
Hattarat pois ja oma talo tilalle on ihan järkevä ajatus.
Pitäisi olla kimpassa jonkun muun kuin metallirinkulan tai pukupippaloiden vuoksi.

Lisäys, saattaa olla niinkin että miehellesi sopisi järkevämpi nainen paremmin.

Peruisin ❤️

Peru. Tuo mies ei ole selvittanyt mitaan ongelmiaan. Jos menetkin naimisiin, han syyttaa sinua samalla lailla kuin exastaan etta meni vastahakoisesti naimisiin. Han ei selvastikaan osaa sanoa suoraan mita haluaa ja toistaa nyt samat virheet kuin ekassa avioliitossa. Vaikka et hanta pettaisikaan, niin varmasti tulet viela hanet jattamaan jossain vaiheessa ja sitten han saa vain lisaa pontta sanoa etta naiset ovat niin kauheita hanelle.

Miksi pitää edes kutsua ketään juhliin? Etkö voinu mennä avioon maistraattissa? Miksi ihmeessä pitäis kutsua ihmisiä jotka ei tule miehesi kanssa toimeen?

Kaikkea sitä kuulee .

Onkohan tämä provo,jos ei niin voi hyvänen aika.
Minä olen paniikkihäiriöinen mies mutta kerroin siitä vaimolle ja tehtiin yhdessä sellaiset häät mihin minä pystyin ja hyvin meni.
Jos ei mies pysty tossa vaiheessa järkevästi keskustelemaan niin unohda koko juttu.
Ei elämän vaikeudet häihin lopu,valitettavasti.

Vanhempi työkaverini aikoinaan kertoi ettei aikoinaan halunnut mennä silloisen naisystävänsä kanssa kihloihin/ naimisiin vaan keksi kaikenlaista että olisi saanut olla naimaton ja vapaana. Hän jopa vedätti kultasepälle menoa niin paljon että samaisena päivänä kultsepänliike ehti sulkeutua ennen kuin ehti morsiamensa kanssa paikalle. Morsian joutui paniikkiin ja itki hysteerisesti koko kotiinpäin ajamisen ajan. Kaverini mietti mitä tehdä ja hetken tuumattuaan ajoi paikkakunnalla olevalle mielisairaalalle ja jätti morsiamensa hoitoon sinne. Sanoi vielä" ettei ollut muuta mahdollisuutta" ja ajoi yksin kotiin.

Harmittaako sinua kun et saakaan miestä nalkkiin, etkä vietyä hänen rahojaan avioliiton avulla?

naisilla on aina kova hinku naimisiin vain siitä syystä, että aikovat tai kuvittelevat hyötyvänsä miehstä. Jos näin ei käy, tulee jossain vaiheessa ilmoitus "meidän pitää puhua. Minä en ole onnellinen".

Eroaloite tulee käytännössä aina naiselta.

Mies pelkää elämää. Jos joudut omana tärkeänä päivänänne karsimaan lähipiiriäsi (ei hänen?) pois juhlista, niin ketä jää jäljelle? Kaverilla voi tosiaan olla traumoja entisestä elämästään ym. mutta onko vain n. s. muodon vuoksi kosinut? Kannattaisi vetää happea, jättää kekkerit väliin, antaa miehen tutkiskella itseään ja sitten miettiä, että onko kypsä parisuhteeseen. Toki saat pskaa hänen suunnastaan, mutta jos ei aikuinen ihminen osaa omaa käytöstään arvioida, niin ei sitten.
Ketäs jääkään hänen lähipiiristään pois? Kaikki ekoissa häissä olleet ja exän tunteneet?

Voi hyvänen aika sentään. Kuinka monta kertaa mies vetosi ahdistukseen kun sinä olisit halunnut järjestää jotain häihin liittyen? Aika monta kertaa sen mainitsit.

Jos häntä ahdistaa noin paljon ihan tavalliset asiat - niin haluatko tosiaan jakaa elämäsi tuollaisen kanssa?

Jos häntä ei ahdista, mutta hän väittää kärsivänsä ahdistuksesta, hän manipuloi sinua toimimaan haluamallaan tavalla.

Kumpikin vaihtoehto on sellainen, että ainakaan minä en sellaista miestä taakakseni ottaisi.

Mitä tämä mies sinulle antaa?

Ulkopuolisen silmin kertomus on karsea eikä sen perusteella voi muuta suositella kuin neuvoa, että: Juokse pois kun vielä voit!!!

Peru häät… miehellä selvästi edellisestä suhteesta vielä ouitavaa, kannattaisi mennä ammattilaiselle puhimaan.

Hei. Sait paljon hyviä vastauksia. Kerrotko mihin päädyit. Kaikki varmasti jännitämme samaa.

Ei muuta kuin huikkaa peliin, kyllä se siitä vodkan voimalla.

tämä miesehdokas onkin narsisiti, hän haluaa sinut itselleen, ei ystäviä, tai kavereita, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Mielestäni liittoa ei edes kannata harkita, ellet uhraa elämääsi ääliön hoivaamiseen. Olen mies, ja kolmannessa liitossani, tiedän mikä on tuo ihmistyyppi.. älä sorru.. säälistä ei kannata avioitua.

Kaikki jotka juoksettu maratoonin Google haku punajuuri.Kannattaa ostaa sitä menua.Kookosvesi ,hunaja,vesi,suola paras urheilujuoma.Google haku myös.

Peru.

Älä mene naimisiin tuon ongelmavyyhden kanssa! Ei ole se oikea kun ei pysty neuvottelemaan ja ajattele Sinun tunteitasi....Kadut jos menet naimisiin,, pysykää nykyisessä tilanteessa pari vuotta, tuskin mies kestää niin kauan.
Kokemusta yli 40 vuoden avioliiton verran minulla, tiedän mistä puhun.

Pahoja traumoja miehelläsi.. estävät tehokkaasti (sairaalloisesti) ihan normaalin elämän.
Ihan kauhistutti lukea tuo teksti.
Pakoon ja äkkiä!!

Vai että tommonen tyyppi on "se oikea".. et taida olla ihan täysissä järjissä itsekään..
Miksi asiasta pitää vouhkata... jos haluatte naimisiin niin eiku maistraattiin ja sillä hyvä.. (btw. ne runot ja valat on jenkkihapatusta, ei kuulu suomalaiseen vihkikulttuuriin)..

Tavanomaista häähermoilua.

On niitä parempia. Vaihda.

Minulle kaiken tarpeellisen miehestäsi kertoo lause ”uhkasi, että hänen lapsensa saavat painua vi…”. Mies joka tuollaista sanoo omista lapsistaan, ei ole mies ollenkaan. En koskisi pitkällä tikullakaan tuollaisen kommentin jälkeen. Minkäänlainen stressi ei ole tuollaiseen puolustus.

Miehesi ei halua naimisiin. Hän on niin tossu, että meni nuorena naimisiin vastoin tahtoaan. Nyt on käymässä samoin.

Minä en olis missään suhteess ihmiseen joka ehdottaa terapeutille menoa. Nm.hullunhommaa

Miehen pitäisi jättää sinut.

Että vaimo juoksi "vieraissa minkä kerkesi" vai yhtäkyytiäkö se oli? Ja sinä uskot kaiken. Tuskin olet jutellut ex-vaimon kanssa! Lapsiperheen äidin on hyvin vaikeaa juosta vieraissa noin käytännössä.
Ehkä mies on kohdellut exää kuten nyt sinua ja ex on sitten lopuksi löytänyt jonkun olkapään tuekseen. Lapsiperhe ei kaipaa aikuista kakaraa kiukuttelemaan. Miten hän tuki Sinua, kun terveytesi oli vaakalaudalla? Vai kiukutteliko vain, kun et jaksanut passata. Jos ostaa talon korvesta, pitää päästä kulkemaan eli pitää olla auto ja ajokortti ja varaa bensoihin. Onko Sulla?

Joko päätit? Aika hyvä, jos tää on provo!

Peru häät ja hankkiudu lopullisesti eroon tuollaisesta miehestä, kun vielä voit.
Ero kirpaisee nyt, mutta myöhemmin kiität itseäsi.
Mielisairaiden kanssa seurustelut/liitot eivät onnistu ikinä.

Itsellä aikanaan komeat häät, jonka jälkeen mies 2 kk:n kuluttua löysi toisen ja erottiin. Ihme se oli, koska oltiin oltu yhdessä 4 v.
Uusiin naimisiin en olisi millään halunnut, perheen kyllä. Mies sanoi että en kai vain halua lasta, ota elatusmaksut ja jätä hänet. No en halunnut että hänen tarvitsi epäillä sitä ja menin naimisiin kahden todistajan läsnäollessa lainahame päällä. En olisi millään pystynyt pitämään häitä, onneksi mieskään ei välittänyt bileistä.
Hyvä perhe siitä tuli, lapsistakin riittävän hyvät.
Onko tuo ainut kränä vai onko jotain muutakin sellaista joka aiheuttaa usein kiistelyä?
Siis tuon talohomman lisäksi. Näkeekö hän vielä exäänsä, onko tällä talo ja tavaraa? Ettei vain hänen kanssaan kilpaile, että uusi liitto pitää olla parempi ulkoisestikin kuin exällä.
Onko sinulle ihan mahdoton että jatkatte suhdetta menemättä naimisiin? Minä tekisin niin. Jos niin on parempi hänelle, ja sinä saat elää rakkaasi kanssa. Mitä noista sormuksista ja häähumusta.

Itse sinuna peruisin häät.

Miesparka on jo toisen kerran luisumassa täysin morsiamen sanelemiin häihin ja todennäköisesti avioliittoonkin. Ei ihme, että yrittää pyristellä vastaan.

Voi sua..ei miehet pysty rakastamaan,ne haluaa vaan panna.Ne pelkää parisuhdetta kun pitäis jotain hyvääkin tehdä toisen vuoksi kun ne haluavat vaan vastaanottaa kaiken palvelun.Miehet on itsekkäitä otuksia,älä mene naimisiin.Kukaan mies ei voi olla uskollinen.t."vähän" enemmän elämänkokemusta.

Miettisin tarkkaan.

Ei kuulosta siltä, että haluaisi oikeasti naimisiin tai jos haluaa naimisiin, haluaa kaiken menevän aina juuri niin kuin hän haluaa. Ei taida olla valmis perhe-elämän vaatimiin kompromisseihin ja uhrauksiin.

Jos haluat olla miehelle sylkykuppi, ovimatto, terapeutti ja äiti, niin siitä vaan.
Itse lähtisin meneen kiireen vilkaan tuollaisen läpikäytyäni.
Vaikka ymmärtäis ja käsittelisi aikaisemmat tapahtuneet,niin ne eivät yksin riitä
perusteluiksi tapahtuneisiin.
Selvitä nyt hyvä ihminen, mitä tavoitteita teillä molemilla on yksin elämässä ja sovitteko toisillenne ennenkuin on taas lapsia ja lisää ongelmia.

Koko avioliitto on jo instituutiona jo niin 1800-luvulta.. Eikai kukaan tämän päivän kolmekymppinen halua naimisiin?

Mies on niin paljon ahdistunut vielä entisestä liitostaan, vaikeasta erosta jne. Sanoit, että sinulla on tunne, että tämä mies on se, jonka tahdot. En muista kirjoituksestasi, onko hän osoittanut sinulle olevasi se nainen, jonka hän haluaa vaimokseen. Vaikka lyhyen kaavan mukaan. Hän on pahasti traumatisoitunut edellisestä liitosta, pettymyksistä siitä, pelkää vihkiytymistä ja hätä. Hän ei ole vielä kypsä uuteen liittoon. Nuo kaikki kuulostaa sivullisesta niin vaikeilta. Itselläni nousee suorastaan kauhuskenorilta alkavasta liitosta. En ole psykologi, mutta maalaisjärjellä... Jospa siirtäisitte vihkimistä. Olet tosi vaikeassa tilanteessa yksin. On kuunneltava itseään ja tuntemuksiaan tarkasti, aikaa ei ole hukattavissa. Mielestäni miehen täytyy käydä itsensä läpi perinpohjin, että mennyt liitto ei ole uuden elämän tiellä. Avioeron jälkeen pitäisi käydä niin paljon asioita läpi, en osaa sanoa, pääseekö siitä erosta koskaan täysin kuivalle. Esimerkkejä olen nähnyt. Minulla olisi neuvoksi psykoterapia. Niin paljon nykyisin käydään siinä, ettei se häpeä ole. Mitä sitten ratkaisetkin, ei toiset voi sitä tehdä puolestasi. Eikä kannata meitä muita täydellä kuullakaan. Toivon sinulle sydämestäni, että teet oikein.

Jos epäröit niin se on yleensä että ei. Luota vaistoosi

No toihan on kuin ojasta allikkoon. Kyllä on alku vaikea ja jatko vielä vaikeampi, sulhasmiehen pitäisi ehdottomasti selvittää päänsä ja asiansa ennen muuta mitään.

Askelmerkit eivät ole positiivisia missään mielessä. Moni nainen ajattelee parantavansa miehensä kyllä mutta näin ei tapahdu.

Kyllä kannattaisi vaatia mieheltä rauhoittumista ko. asioista ennen kuin mietit mitään.

Tuo oli kuin joku kauhukertomus eli älä mene, joudut katumaan ja katkerasti.

Kaikki on niin kuin mies haluaa. Missä on sinun halusi? Ei missään. Samanlaisena liittosi jatkuu ehkä vähän eri selityksin.

En toivota onnea!!

Älä mene naimisiin hänen kanssa. Eroa!

Älkää koskaan menkö naimisiin, jos tähdet ei ole oikeassa asennossa!

Jätä se, heti.

Peru vaan ,jätkä huomasi jo että olet omaisuuden perässä pelkästään.Etsi uusi uhri.

Sitoutumiskammo?

Sanoiain että jos yhtään epäilyttää niin ei kannata edetä. Vaikka nyt kirpaisee niin se on myöhemmin vielä suurempi tuska.

Miten olisi, että jatkatte vain ilman häitä. Jos pakko saada häät, niin sitten vain käytte siellä maistraatissa ja ei mitään muuta. Kaveri selvästi vihaa ajatusta häistä ja se aiheuttaa hänessä vastareaktioita sinuun, koska olet nyt pakottanut hänet hääjuhliin. Kuvailemasi toimitus on hääjuhla. Kun menin vaimoni kanssa naimisiin, niin menimme siisteissä asuissa maistraattiin, sanoimme tahdot, ja asia oli sillä selvä. Kukaan läheinen ei edes tiennyt tästä toimituksesta. Myöhemmin järjestimme pienimuotoiset juhlat, kun olimme olleet naimisissa jo puoli vuotta. Älä raahaa sinne maistraattiin ketään ulkopuolisia.

👀... Etkö tajua... Hän ei halua naimisiin sun kanssa! Ei toi ole rakkautta.. Tulet vielä katumaan kaikkea

Kyl toi mies on vähän vino jotenkin,epäilen suuresti tuossa nyt heti tuota miestä heti kun minulla on muutamia vuosia sitten ollut just samanlainen vähän latvasta laho tapaus miehenä että ettei vaan olis ollut niinpäin oikeasti asia että mies oli pettänyt siinä edellisessä liitossa jo ja väittää lahon päänsä takia vain aina sitä naista pettäjäksi..En tiedä miksi noita hulluja miehiä jotka tosiaan valehtelee yön päiväksi ja mustan valkoiseksi on niin paljon mutta ainakin se minun ex valehteli vähän joka asian.. Että kun nuo piirteet ja teot ja sanatkin mitä sanoit hänen tekevän ja sanovan nyt teidän kahden valmistellun häitten takia niin johtuvat kylläkin minun kokemukseni mukaan enemmän vaan miehen pusyvästå hulluudesta ja pysyvästä täysin tasapainottamasta miehestä ..Että nyt sun pitäisi kyllä pystyä lukemaan suuret varoitusmerkit että et ole hänelle mitenkään tärkeä ihminen siis ja kuvittelet vaan satumaailmana että teillä olisi jotakin parisuhdetta edes olemassa,tuon tyyppisesti puhuva ihminen kuin mitä hän on puhunut esim siitä talosta että yhtä äkkiä vaan haluaa jonkun oman talon ja jättää teidät esim.kuin nallit kalliolle niin tosiaan kertoo sen asian miten käytännössä asiat tekeekin!!..Että pidän sinua kyllä kymmenen kertaa vielä tuota latvasta lahoa miestä hullumpaa jos avioliittoon menet kanssaan, vai mikä hiivatin väkisin nimetty rekisteröinti se nyt hänen mielestään onkin,ettei hänen pipipää tule hermostuneeksi.. Ei tule asiat tuollaisen ihmisen kanssa ikinä menemään niinkuin itse joskus toivoisi vaan kaikki menee aina hänen hullujen päähänpinttymien tapaisesti eikä mikään yhteinenkään asia mene koskaan niinkuin sinä toivot,vain niinkuin hän haluaa..Tuollaisessa suhteessa ei voi muuta kuin saada kärsijän roolin eli jos haluat itsesi kiduttavaan kidutuspenkkiiin körsimään ja yhteen ihmisen kanssa jolle et vaan ole koskaan tärkeä.. Hän marssii ylitsesi joka asiassa ja pyyhkii vielä yli mennesssään aina piikkarit sydämesi aorttaan..eli avaa silmät ennenkuin sinulle voi köydä hyvin huonosti!!

24 vuotta yhdessä, 3 lasta, avoliitossa. Ja hyvin menee edelleen. Miksi naimisiin???

Häät on morsiammen ja hänen sukunsa juhlat… mutta muuten kuulostaa, että nait pikkukakaran. Ei jatkoon!

Stop. Stop. Nyt on aikalisän paikka. Et saa muokattua hänestä mieleistäsi ja toisaalta kuulostaa todella pahalta, jos hän alkaa määräilemään, ketkä läheisistäsi saavat tulla juhliin. Voisi olettaa saman määräilyn jatkuvan teidän liitossannekin. Ei ole mitenkään epätavallista, että sulhasta hermostuttaa morsiammen vaaleanpunainen hössötys, mutta kysehän ei ole pelkästään siitä.

Varmaan teidän juhlistanne - jos ne toteutuvat - jää kummallekin tosi paha maku suuhun. Kummallekin liikaa kompromisseja. Aikalisä, jonka aikana keskustelette asiat avoimesti halki juhlista ja varsinkin loppuelämästä. Juhlien peruminen - jos ei suoraan halua kertoa syytä kutsuvieraille - on helppoa koronaan vedoten. Ole rohkea!

Hän ei ole valmis. Minä en menisi naimisiin...

Suosittelen perumaan häät ellet halua asua kumppanin kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kanssasi. Tuo yksinään tuo ongelmia suhteeseen.

Yksi kysymys: miksi mies kosi?

Jos aloittaja aloittaa kysymällä perunko häät
niin johan sie oot sen ite mielessäs päättänyt
että ei tule mitään.
Ei se täällä auta itkeä vollottaa siun elämä ota
ohjat käsiin ja muista että vain kerran eletään

Sen ensimmäisen vaimon täytyy olla lappalainen. Juuri noin ne toimii.

Teidän täytyy päästä keskusteluyhteyteen. Sinun täytyy tajuta, että miehelläsi on henkinen VAMMA edellisestä avioliitosta. Kuulostaa siltätö että miehesi ei sitä itsekään tajua, joten myös hänen on se tajuttava.

Kun teillä on tästä yhteisymmärrys, seuraava askel on alkaa parantaa sitä vammaa. Se ei tarkoita että miehelläsi on oikeus kiukutella, tai että asioiden tekeminen miehen vamman ehdoilla olisi sama asia kuin asioiden tekeminen miehen ehdoilla.

Ammattiapu voi auttaa, siis terapia.

Sitten ne häät... Sinulla on oikeus häihisi, ja miehelläsi on velvollisuus ne sinulle suoda (roolit voisivat toisin päin, tämä ei ole sukupuolijuttu). Mutta myös sinun pitää tajuta kuinka ihan oikeasti vaikea asia ne miehellesi ovat. Teidän pitää yhdessä saada rakennettua sellaiset teidän molempien näköiset häät, että sinä saat mitä haluat, mutta miehelläsi on niin vähän epämukavaa kuin vaan ikinä voi olla. Teidän pitää molempien ymmärtää kuinka iso juttu se teille kummallekin on (vaikka päinvastaisilla tavoilla), ja yhdessä tehdä niistä menestys.

Tai sitten voitte siirtää häitä, jättää ne kokonaan väliin, tai vaan erota toivottavasti ystävinä. Senkin olisinhyvä olla yhteinen, molempien hyväksymä päätös, josta ei tarvitse kaivella riidan aihetta jatkossa.

Aloittaja pohtii ratkaisua tämän viikon maanantaina 19.7. Voisi ajatella häiden olevan huomenna lauantaina tai sunnuntaina.
Arvataanpa miten kävi.
Minä arvaan että häitä ei peruttu.
Olisi kiinnostavaa jos morsian kertoisi tuloksen, kun hänen aloituksensa näinkin paljon kiinnostusta ja ohjeita poiki. Myös oma kirjoitukseni on joukossa, en tosin ohjeista koskaan ketään, en edes lapsiani. Toivotan Onnea häihin??!!
Ja Toivon yhteisen elämän jatkumista, solmujen aukeamista ja paljon Rakkautta!
Kirjoitti Anonyymi 21.07.2021 13:32. Olen lähes jumalaisen onnellinen molemmista liitoistani, osaan elää - kiitos kokemusten.

Miksi pitäisi mennä naimisiin? Jos suhde on ollut hyvä ennen häistä puhumista eikä naimisiin meno selkeästi tunnu miehestä hyvältä ajatukselta, eikö voi vain olla menemättä naimisiin? Onko häät todellaonnellisen ja pitkän suhteen tae? Ihan hyvin voitte elää elämänne yhdessä ilman avioliittoa ja olla onnellisia ja rakastaa toisianne. Itse en todellakaan haluaisi edes seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolle avioliitto on elämääkin tärkeämpää ja yrittäisi väkisin saada minua naimisiin. Jospa miettisit, miltä miehestäsi tuntuu. Tuskin itsekään haluaisit tehdä mitään, mistä et saa millään tavalla hyvää oloa ja joku vain pakottaa. Hyvässä suhteessa voi myös joskus halutessaan ajatella sitä toista ihmistä hieman.

Miehelläsi on selvittämättömiä ongelmia pääkopassaan. Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Alatko hänestä miestä rakentamaan ja todennäköisesti epäonnistut ja kadut myöhemmin. Puretko tunnesiteen poikki ja yrität uudestaan. Ihmisellä on monta tosirakkautta, eikä yhtä sielunkumppania ole olemassakaan. Älä antaudu siihen harhaan.

No jos sinä haluat isot hääjuhlat, ei se tarkoita sitä että toinen haluaa. Asiaan pitää löytää joku kompromissi, miehelläsi on taustalla jo yhdet hääjuhlat ja voi olla ettei toiset isot kekkerit vaan enää jaksa innostaa. Itse pidän näyttävistä hääjuhlista ja katselen sellaisia vaikka telkkarista, mutta en kuulu edes kirkkoon ja omalle kohdalle olisi aika kauhistus. Jos naimisiinmeno tuntuu hankalalta niin aina on mahdollista mennä kihloihin ja siinä on vähän niin kuin harkinta-aika. Häät on kuitenkin niin mullistava asia elämässä.

Mitä sää haluat musta????

Miesystäväsi ei selvästi halua tällä hetkellä avioliittoon. Ehkä se on liian aikaista hänelle. Todennäköisesti hänellä on selvittämättömiä traumoja ja ristiriitoa. Liian nopea avioliittoon meneminen ei ratkaise ongelmia, vaan lisää vaikeuksia on tulossa. Kannattaa jättää avioliittoaikeet tässä vaiheessa sivuun. Se ei tule onnistumaan, vaan ero on jo edessä, vaikka ei ole edes alkanut. Miehesi olisi hyvä päästä psykoterapiaan selvittelemään asioitaan ja traumojaan. Aikaa myöten tilanne voi muuttua, mutta tällä hetkellä tuosta ei hyvää seuraa. Selvästikään miesystäväsi ei pidä ihmisjoukoista eikä muistakaan suurista ihmismääristä.

Minun mieheni oli tuollainen. En itsekään pitänyt naimisiinmenoa niim tärkeänä aiemmin elämässä, mutta hänet tavattuani huomasin haluavani perustaa hänen kanssaan oikean perheen, ja melko pian myös tajusin, että en tunne olevani kunnolla sitoutunut, ellemme ole oikeasti naimisissa.

Mies ei ollut alkuunkaan valmis suhteeseen, kun tapasimme. Hän oli vasta eroamassa reilu parikymppisenä solmitusta avioliitosta, jossa ei ollut henkistä yhteyttä koskaan ollutkaan. Mies ei olisi halunnut naimisiin, mutta nainen oli jotenkin painostanut siihen. Kaiken kukkuraksi tuore vaimo oli ilmoittanut heti häämatkalla, että seksiä ei tämän jälkeen tarvitse kovin usein odotella. Suhde oli kestänyt lähemmäs 20 vuotta kuitenkin ja mies oli toisinaan pettänyt, mutta kärsinyt suunnattomat tunnontuskat. Ex-vaimonsa jutut tietäen olen aivan varma, että vaimo petti paljon enemmän ja hyvät rahat sai vielä erossa.

Rakastuimme kuitenkin päätä pahkaa. Mies oli täysin käsittämättömän upea ja ihana, kaikki oli kuin sadusta ja mies vaati pian minua muuttamaan hänen luokseen. Pian huomasin, ettei mies kuitenkaan ollut siihen oikeasti valmis. Meillä oli toisinaan riitoja, joissa ei ollut oikein mitään järkeä ja huomasin miehen puhuvan minulle kummien oletusten pohjalta, ei sen mukaan mitä itse olin sanonut. Hänellä oli tapana sanoa suutuksissa aika pahoja asioita ja oli kovin jyrkkä ja uhriutuvaisuuteen taipuvainen. Sovimme kuitenkin riidat aina ja pyrimme oppimaan niistä. Mies meni myös terapiaan, mistä oli käsittämättömän suuri apu pitkällä tähtäimellä, kun hän kävi siellä useamman vuoden. Tuloksia en toki nähnyt heti, repiviä riitoja oli usein ja mies näki minut herkästi vihollisenaan pienenkin erimielisyyden tullessa.

Muutama vuosi kului ja kerroin miehelle jossain vaiheessa, että olen huomannut minulle olevan tärkeää mennä naimisiin, jos jonkun kanssa elän yhdessä. En koskaan vaatinut sitä nimenomaan häneltä, mutta toki hän alkuun sen sillä tavalla otti. Aiheesta oli vaikea puhua ja keskustelut aina eskaloituivat riidaksi. Tajusin kuitenkin, että muulla tavalla en voisi elää, jos lapsiakin vielä teemme (kummallakaan ei niitä ollut). Sanoin vain simppelisti, että minun kanssani voi olla yhdessä vain vakavasti, tai sitten ei ole suhteessa ollenkaan. Olimme kuitenkin tunteneet jo vuosia, ja olleet koko ajan yhdessä.

Ehkä asiaa auttoi myös se, että tässä vaiheessa opiskelin toisella paikkakunnalla ja olin välillä pitkäänkin poissa. Miehellä oli aikaa elää omaa elämäänsä ja käsitellä aikaisempaa eroaan, ja ehkä tajusi etten ole aikeissa vangita häntä samanlaiseen kuolleeseen suhteeseen, kuin aiempi oli. Eräänä päivänä hän sitten ravintolaillallisen ja kukkien päätteeksi kosi kömpelösti. Itse naimisiinmenoa sain odottaa vielä puolitoista vuotta, mutta en halunnut hätäillä asian kanssa. Mies juuri ja juuri selvisi kihlautumisen kanssa ja alkoi rentoutumaan, lun huomasi ettei kuolekaan. Itsekin pystyin ottamaan paljon rennommin asian kanssa, kun oli kuitenkin sormukset hommattu.

Puhuimme siitä, miten itse naimisiinmeno hoidettaisiin, ja päätimme, että kumpikaan ei halua isoa hääjuhlaa ainakaan tässä vaiheessa. Huomasin, miten miestä ahdisti ajatuskin hääjuhlasta ja sukulaisten kohtaamisesta. Hänelläkin oli se ensimmäinen liitto alkanut todella kalliilla ja hienoilla häillä, ja itse suhde ollut pelkkää tyhjyyttä.

Menimme lopulta naimisiin luonnon keskellä pelkän papin ja todistajien läsnäollessa melko tavallisissa, meitä kuvastavissa vaatteissa. Mies puhuu minusta nykyään joka päivä vaimonaan ylpeydellä ja onnellisena naureskelee, että hän oli hullu kun ei meinannut uskaltaa naimisiin kanssani, mutta onneksi tokeni siitä. Puhumme lasten tekemisestä usein.

Sitähän sitoutuminen juuri on, että ei ole niin helppo noin vain lähteä, vaan on toiseen sidottu monella tavalla. Minusta se paperin allekirjoittaminen oli romanttista. Ei tämä olisi onnistunut, jos olisin kiirehtinyt miehen toipumisaikaa, mutta lopulta hän vain tajusi, että jos haluaa minun kanssani olla, niin minä vain tarvitsen sen avioliiton. Hääjuhlasta viis. Avioehdonkin teimme ennen papin aamenta, ettei kenenkään tarvitse jännittää toisen lähtevän rahojen kanssa. Jos mies ei olisi naimisiin halunnut, niin sekin olisi ollut minulle ok, siinä tapauksessa olisin nyt sinkku. Mutta ilmeisesti halusi, kun vapaasta tahdostaan lopulta teki tuon päätöksen.

Hiukan vaikea ihminen hän on välillä edelleen, mutta en itsekään ole aina täydellinen ja suurin osa arjesta on niin ihanaa, että kannatti. Repiviä riitoja meillä ei ole ollut enää vuosiin ja nykyään kun riita tulee, siihen suhtaudutaan ihan eri lailla kuin ennen ja sovitaan kunnolla.

En tietenkään osaa sanoa sinun miehesi "toipumisennustetta", mutta joskus se yrittäminen kannattaa.

Miksi pitäisi mennä naimisiin? Avioliittohan on homojen hommaa nykyään, eivät normaalit heteroihmiset sellaista tarvitse. Säästyy monelta murheelta, kun antaa homojen tapella keskenään.

Aloittajan pitäisi nyt olla jo naimisissa tai sitten on tehnyt sen toisen ratkaisun.
Minua kiinnostaa, menikö he vai ei. Morsian on kokonaan unohtanut palstan -
toivottavasti suuren onnen ja oikean ratkaisun ansiosta.