tuntuu kuin olisin vankilassa ja avain on kadonnut. En näytä kenellekään todellista luonnettani. Oikeasti olen hauska, mukava, itsevarma ja rento mutta näytän aina jotain toista. Miksi oman persoonansa näyttääminen tuntuu niin vaikealta? taidan hävetä sitä tai jotain? kuka löytäisi vankilani avaimen?
ujous on vankila
0000
2600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen, että ujous on kuori jonka sisälle olet piiloutunut. Avain on jossain sinun mielesi sokkeloissa ja se pitää löytää. Mutta siinä on pieni mutta. Avain on pieninä palasina, jotka sinun pitää koota pala palalta. Minäkin olen etsimässä avainta ulos ujoudesta. Toisaalta aion jättää yhden palan löytämättä. Jos ujous puuttuu kokonaan, se ei mielestäni ole paras mahdollinen juttu.
Minun mielestäni ujoudessa ei ole mitään hävettävää. Jos jonkun mielestä on, hän on tyhmä. Minä yritän kohottaa päätäni koulussa, jossa minua syrjitään ja haukutaan - minun oman persoonani takia. Sen takian yritän näyttää heille yhä selvemmin oman itseni.
Rohkeutta.
on hävetä itseään - silloin kun ei ole edes tarvetta. Se on häpeä!