Heippa.
Mielenkiinnosta kyselisin, miten teiniäiteihin on suhtauduttu ns "vanhemmalla iällä", eli kun olette 20-25v ja kerrotte jossain, että "minulla on sen ja sen ikäinen lapsi" ?!
Itse sain lapsen, kun olin 16v, ja kaikella rakkaudella olen häntä tähänkin asti hoitanut, ja tulen hoitamaan. :) Jos nyt saisin päättää, tekisinkö abortin, en sitä tekisi. Olen siis pian 22v.
Hassuinta on kuitenkin se, miten erilaisia ihmiset ovat, kun kerron asiasta... Toiset ovat hyvillään, varsinkin kun näkevät että lapsessa ei todellakaan ole MITÄÄN vikaa, vaan hän on elämän iloinen ja itseensä tyytyväinen lapsi.
Jotkut taas ovat toista mieltä, kuten esimerkiksi tätini, joka ei itse ikinä saanut sitä biologista lasta, ja nyt on jo liian myöhäistä. Saan monesti kuulla kuittailuja siitä, kuinka "nyt ei sitten lähdetäkkään bailaamaan ihan miten halutaan" jne.
Mutta toisaalta, ymmärrän kyllä sen, miksi sitä on välillä niin kauhisteltukin. Ei sillä, etteikö 16 vuotias voisi olla hyvä äiti (kunhan vain on tarpeeksi kypsä asialle), mutta se, kuinka nuorelta he näyttävät. Kyllä minäkin nykyisin kauhistun, kun katson kuvia minusta ja vauvasta.
Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi esimerkiksi 19 vuotias ei olisi valmis äidiksi? (viitaten teiniäityteen..) Ennenvanhaan lapset tehtiin nuorena, mutta nyt on muotia tehdä lapset vanhalla iällä, ja kun lapsi menee parikymppisenä kotiinsa käymään, tuntuu hänestä, kun menisi mummolaan.
Minä ainakin olen sitä mieltä, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, se on kumma, miten naiset/äidit ovat toisilleen niin ilkeitä, vaikka heidän pitäisi tukea toisiaan.
Mielenkiinnosta kyselisin, miten teiniäiteihin on suhtauduttu ns "vanhemmalla iällä", eli kun olette 20-25v ja kerrotte jossain, että "minulla on sen ja sen ikäinen lapsi" ?!
Itse sain lapsen, kun olin 16v, ja kaikella rakkaudella olen häntä tähänkin asti hoitanut, ja tulen hoitamaan. :) Jos nyt saisin päättää, tekisinkö abortin, en sitä tekisi. Olen siis pian 22v.
Hassuinta on kuitenkin se, miten erilaisia ihmiset ovat, kun kerron asiasta... Toiset ovat hyvillään, varsinkin kun näkevät että lapsessa ei todellakaan ole MITÄÄN vikaa, vaan hän on elämän iloinen ja itseensä tyytyväinen lapsi.
Jotkut taas ovat toista mieltä, kuten esimerkiksi tätini, joka ei itse ikinä saanut sitä biologista lasta, ja nyt on jo liian myöhäistä. Saan monesti kuulla kuittailuja siitä, kuinka "nyt ei sitten lähdetäkkään bailaamaan ihan miten halutaan" jne.
Mutta toisaalta, ymmärrän kyllä sen, miksi sitä on välillä niin kauhisteltukin. Ei sillä, etteikö 16 vuotias voisi olla hyvä äiti (kunhan vain on tarpeeksi kypsä asialle), mutta se, kuinka nuorelta he näyttävät. Kyllä minäkin nykyisin kauhistun, kun katson kuvia minusta ja vauvasta.
Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi esimerkiksi 19 vuotias ei olisi valmis äidiksi? (viitaten teiniäityteen..) Ennenvanhaan lapset tehtiin nuorena, mutta nyt on muotia tehdä lapset vanhalla iällä, ja kun lapsi menee parikymppisenä kotiinsa käymään, tuntuu hänestä, kun menisi mummolaan.
Minä ainakin olen sitä mieltä, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, se on kumma, miten naiset/äidit ovat toisilleen niin ilkeitä, vaikka heidän pitäisi tukea toisiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suhtautuminen on kyllä erilaista.toiset suhtautuu hyvin ja toiset taas kauhistelevat, noin "nuori"( ite olen 23v) ja kuitenkin "iso" lapsi jo. ja sitten alkavat kyselyt minkäikäisenä saanut ja jne. noh meitä on niin erilaisia mutta olipa "teiniäiti" tai ei on paras äiti aina omalle lapselleen=)
Itse olen saanut esikoiseni 19 vuotiaana,keskimmäisen 23 vuotiaana ja "iltatähteni"33vuotiaana.Tässä eräänä päivänä bussilla mennessäni nuorimmaisen kanssa,vanhempi naisihminen jutteli kanssani kaikenlaista lapsiin liittyvää ja kun sitten sanoin että vanhin lapseni jo 16 vuotias,jäi hän haavi auki tuijottaan eikä uskonut sitten millään että mulla ois niin "vanha"lapsi.Onhan noita vastaavia tapauksia vuosien varrella ollut useitakin,mutta otan ne ihan kohteliaisuutena.
ihmiset ovat vain kateellisia. Ymmärtäähän sen. On itse yritetty lapsia kymmenen vuotta (30-40 v.) ja vieläkään ei ole tullut. Sitten tavataan 22-vuotias äiti, jolla on jo 6-vuotias esimerkiksi. Ja vielä iloinen ja hyvin hoidettu 6-vuotias ja äitikin tasapainossa ja lapseensa tyytyväinen. Eikös silloin "kuulukin" hieman arvostella, että ei itse näyttäisi ihan niin surkealta? Sellaisille pitää vastata, että ikävä kun sä et oo sitä lasta saanut ajoissa.
sulla on kusta päässä en voisi kuvitellakkaan olevani kateellinen parikymppiselle "äidille", jolla on 6v kersa housunpuntissa roikumassa.
Sellanen parikybänen ei edes kelpaa kellekkään koska on yh ja koska hän näyttää nelikymppiseltä ämmältä.