Se on se mun dilemma. Varmasti siksi haen rakkautta sieltä, missä sitä ei ole. Se on jonkinlainen haaste tai pakkomielle. Mutta koen sen kyllä ihan oikeana rakkautena. Äiti ei koskaan sanonut rakastavansa minua, että olisin tärkeä tai kaunis. Ei koskaan kehunut. Hänen miehensä sulki minut pois heidän elämästään jo tosi nuorena, koska ei pitänyt minusta. Äiti totteli, kun oli heikko ihminen.
Tiedän kyllä, että varhaislapsuudessa oli jo kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä myös fyysisellä tasolla, laiminlyöntiä. En myöskään muista päässeeni koskaan äidin syliin. Työnsä puolesta hän piti muita lapsia sylissä ja se sattui minuun. Sellaista kulissia aina. Äideillä on todella suuri valta nujertaa oma jälkikasvunsa. Näen että äitini oli heikko. Ja kyllä minä häntä rakastan kuitenkin, äiti on aina äiti. Olen yrittänyt olla toisenlainen äiti. Vähän liikaa siinä ollut joskus yritystä, eikä sekään sitten välttämättä ole ollut hyvä asia.
Tiedän kyllä, että varhaislapsuudessa oli jo kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä myös fyysisellä tasolla, laiminlyöntiä. En myöskään muista päässeeni koskaan äidin syliin. Työnsä puolesta hän piti muita lapsia sylissä ja se sattui minuun. Sellaista kulissia aina. Äideillä on todella suuri valta nujertaa oma jälkikasvunsa. Näen että äitini oli heikko. Ja kyllä minä häntä rakastan kuitenkin, äiti on aina äiti. Olen yrittänyt olla toisenlainen äiti. Vähän liikaa siinä ollut joskus yritystä, eikä sekään sitten välttämättä ole ollut hyvä asia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.