Luominen on todistettu

Miksi pitäisi olla jokin tunnettu Jumala jonkin pyhän kirjan mukaan? Onhan niitä myös sellaisia jumalia, joista ei ole kirjoitettu. Omistettakoon tämä avaus "tuntemattomalle jumalalle", johon myös ateistit uskovat. Sen nimi olkoon "tyhjä" ja "ei mitään". Se ei nimittäin ole tässä aika-avaruudessa, eikä edes missään muussakaan aika-avaruudessa. Ihan vain tyhjästä loihti universumin poikineen. Siltä se luominen käy, mutta ikävä vain teistin kannalta, että sitä ei voida ikinä todistaa tai kumota.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi olla jokin tunnettu Jumala jonkin pyhän kirjan mukaan? Onhan niitä myös sellaisia jumalia, joista ei ole kirjoitettu. Omistettakoon tämä avaus "tuntemattomalle jumalalle", johon myös ateistit uskovat. Sen nimi olkoon "tyhjä" ja "ei mitään". Se ei nimittäin ole tässä aika-avaruudessa, eikä edes missään muussakaan aika-avaruudessa. Ihan vain tyhjästä loihti universumin poikineen. Siltä se luominen käy, mutta ikävä vain teistin kannalta, että sitä ei voida ikinä todistaa tai kumota.

Lue lisää

Kun jotakin halutaan toteen näyttää, on sen sisältö määriteltävä sekä koottava aihetodisteita, joihin verrataan. Pelkkä huulenheitto ei asioita todista eikä kumoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun jotakin halutaan toteen näyttää, on sen sisältö määriteltävä sekä koottava aihetodisteita, joihin verrataan. Pelkkä huulenheitto ei asioita todista eikä kumoa.

Aihetodisteita luomisen puolesta:

1. Kirahvin kurkunpään hermo: toimii.

2. Valaan keuhkot: toimivat.

3. Ihmisen häntä luu: tarpeellinen.

Luominen on täten todistettu fakta ja ateismi satua.

Anonyymi kirjoitti:

Aihetodisteita luomisen puolesta:

1. Kirahvin kurkunpään hermo: toimii.

2. Valaan keuhkot: toimivat.

3. Ihmisen häntä luu: tarpeellinen.

Luominen on täten todistettu fakta ja ateismi satua.

Lue lisää

Sinulla on vieläpaljon opittavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aihetodisteita luomisen puolesta:

1. Kirahvin kurkunpään hermo: toimii.

2. Valaan keuhkot: toimivat.

3. Ihmisen häntä luu: tarpeellinen.

Luominen on täten todistettu fakta ja ateismi satua.

Lue lisää

Kaikki "aihetodisteesi" puhuvat velä paremmin yhteen evoluutioteorian puolesta. Lisäksi on monia, jotka eivät sovi yhteenkään luomiskertomukseen.

Vajoat vain omaan toiveajatteluusi:

"Sehän on sama kuin uskoisi Jumalan luoneen universumin ja elämän!"

Ainoa unversumi, josta tiedämme, on syntynyt alkuräjähdystä edeltäneestä tilasta, josta kukaan ei tiedä mitään. Se ei ollut olemattomuus, koska sillä oli ainakin kyky alkuräjähdyksen aiheuttamiseen.

Aistikokemusten ajelehtiva maailma
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Maailmassa on monia ateismin koulukuntia. Intiassa tunnetuimpana ateistisena filosofina pidetään Charvaka Munia. Hänen opetuksensa muistuttavat länsimaiden äärimmäistä ateismia. Hänen mukaansa tietoisuus on seurausta aineellisten elementtien kemiallisesta vuorovaikutuksesta. Fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen ei jää jäljelle sielua tai tietoisuutta, vain kasa kemiallisia elementtejä, jotka kerran muodostivat ruumiin. Aivan kuten yksinkertaisimpien aineiden yhdistyminen tuottaa jotain monimutkaisempaa, aineellisten elementtien fyysinen yhdistyminen tuottaa tietoisuuden, eikä lihan tuhoutumisen jälkeen mitään ole jäljellä. Länsimaissa tämän filosofian muotoili ensimmäisenä Epikuros.

Astetta korkeampi on buddhalaisuus. Buddhalaiset väittävät, että fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen jäljelle jää hienojakoinen ruumis, eräänlainen mentaalinen entiteetti, joka syntyy uudelleen lihassa. Buddhalaiset tunnustavat siis jälleensyntymisen, siirtymisen ruumiista toiseen. Heidän käsityksensä mukaan menetettyämme yhden karkean ruumiin saamme uuden, karmamme mukaisen. Mutta jos seuraamme erityistä polkua, karkean ruumiin kuoleman jälkeen myös mentaalinen rakennelma (hienojakoinen ruumis) tuhoutuu, eikä mitään jää jäljelle. Näin ollen sielua ei ole olemassa.

Sitten on Shankaracharyan filosofia. Se eroaa hieman buddhalaisuudesta. Buddhalaiset väittävät, ettei yksilöllistä sielua ole olemassa, eli ajatus muuttumattoman yksilön olemassaolosta hylätään. Shankaracharya kieltää myös muuttumattoman yksilöllisen sielun olemassaolon, mutta tunnustaa Brahmanin, tietoisen alkuperän, jota hän kutsuu korkeimmaksi todellisuudeksi. Shankaran mukaan tietoisuus itsessään on todellista, mutta yksittäisen olennon tietoisuus on harhaa. Hänen mukaansa yksilön sielu on vain heijastus tietoisesta elementistä, joka on perimmäinen todellisuus. Mentaaliruumiin tuhoutumisen myötä tietoisuus sielusta yksilöllisenä katoaa: sitä ei ole olemassa todellisuuden korkeimmalla tasolla.

Hän antaa esimerkin kuusta ja sen heijastuksesta peilissä. Ei peiliä, ei heijastusta. Hänen mukaansa yksittäiset sielut ovat vain heijastuksia yhdestä tietoisuuden lähteestä (Brahman). Shankaracharya siis toteaa, että yksittäiset sielut ovat yhtä ja erottamattomia Brahmanista.



j

Srila Sridhar Maharaj
Kivi, hypnoosi ja maailmankaikkeus
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Tämä luku on ote Srila Sridhar Maharajan ja neurofysiologin, tohtori Dr. Daniel Murpheyn ja orgaanisen kemian Dr. Thoudam Singhin välisestä keskustelusta.

Tohtori Singh: Kun tiedemiehet puhuvat evoluutiosta, he tarkoittavat prosessia, jossa elämä syntyy aineesta. Kuulin, että näkemyksesi perustuvat hyvin erilaiselle perustalle. Väitätte, että kaikki syntyy tietoisuudesta.

Srila Sridhar Maharaj: Kyllä, tietoisuus on ensisijainen ja aine on toissijainen. Kaikkien aineellisten asioiden perustana on tietoisuus, joka on luonteeltaan henkistä. Kun havainnoimme aineellista esinettä, yksi tietoisuus on suoraan vuorovaikutuksessa toisen, muuntuneen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus muuttuu aineeksi, se siirtyy toiseen laadulliseen tilaan. Mutta se ei tapahdu heti: aluksi se on hämärän peitossa. Sitten tämä sumuinen tietoisuus materialisoituu. Tällä tavoin hengestä tulee ainetta. Aine on tietoisuuden alin vaihe, mutta alun perin se on henkeä.
…

Ennen kuin sielu sukeltaa aineelliseen tietoisuuteen, se on jonkin aikaa tietoisuuden epämääräisen heijastuksen, chidabhasan, tilassa. Vasta sen jälkeen se voi kokea aineellisen tietoisuuden. Kun puhdas tietoisuus kehittyy aineelliseksi tietoisuudeksi, se käy läpi hämärtymisvaiheen, chidabhasan. Näin ollen mikä tahansa aineellinen esine on eräänlainen hengen olemassaolon muoto.

Tohtori Singh: Mikä on chidabhasa?

Srila Sridhar Maharaj: Se on jotain mielen kaltaista. Oletetaan, että tietoisuus haluaa kokea, mitä aine on. Sitä varten sen on astuttava aineelliseen maailmaan, mutta ensin se muuttuu aineelliseksi tietoisuudeksi. Kun siitä on tullut aineellinen, se voi kokea, mitä aine on. Darwinin teorian mukaan aineesta ei myöskään tule välittömästi elollista. Se käy läpi kehitysvaiheita.

b

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.
td

...joka on taipuvainen antamaan yksityiskohtaisesti rationaalisia selityksiä kaikelle, tuskin ymmärtää totuutta...

Niin pahaa jääkautta, että kaikki eläimet olisivat tuhoutuneet, ei ollut kuin ehkä yksisoluisten ja meriläinten aikaan. Myöhemmät jääkaudet eivät ulottuneet kaikkialle, ja nykyihmisillä oli käytössä tuli sekä taljoja vaatteina.

Ihan ensimmäiseksi tarkentava kysymys. Mitä jääkautta tarkoitat, kun puhut yksikössä?