ympäristötoimiston lähettämät uhkasakot koskien jätevesien käsittelyn uusimista

Säkylässä - Eurassa - Huittisissa - moni on saanut uhkasakon ympäristötoimistolta kun ei ole uusinut jätevesien käsittelyään.

Paljonko uhkasakon määrä on ja montako uhkasakkoa lähetetään ennen kuin kunta määrää jonkun yrityksen uusimaan jätevesien käsittelyn niillä omakotitaloilla / niillä kesämökeillä jotka ei ole uusinut jätevesien käsittelyään. Jos / kun kunta määrää jonkun yrityksen tekemään työn (jätevesien käsittelyn uusimisen) niin sehän tarkoittaa sitä että yrityksen lähettämä lasku on ulosottokelpoinen joten ulosottotoimisto alkaa perimään laskua tavalla tai toisella?

Mutta ihan oikeesti tämä asia meni täysin väärin ja siitä kirjoitti aikoinaan Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/punkti/jätevesi-vielä-kerran-1.70927

Lauri Kontro: ”Jätevesiasetus tulisi avata vielä kerran.”
Jos Suomen lainsäädännöstä etsittäisiin epäonnistunein laki tai määräys, haja-asutusalueiden jätevesiasetus kilpailisi taatusti mitalisijoista. Tuon asetuksen kohdalla on epäonnistunut kaikki.

Jätevesiasetus oli syntyessään ylimitoitettu, vaikeasti toteutettava ja turha. Sillä yritettiin ratkaista ongelmaa, jota ei ollut edes kunnolla olemassa. Asetus tuli säädetyksi aikoinaan pelkästään säätämisen ilosta, yliviritetyn virkaintoilun seurauksena.

Muistatteko, kuka oli ympäristöministerinä, kun asetus säädettiin? Väärin, ministeri ei ollut Paula Lehtomäki (kesk.). Ympäristöministeri tuolloin oli Jan-Erik Enestam (ruots.). Enestam pani nimensä paperiin lukematta tai ainakin ymmärtämättä mitä oli tekemässä.

Lehtomäen ministerikaudella kyllä piru pääsi irti. Hallinto riehaantui pelottelemaan mummot puolikuoliaiksi ostamaan jätevedenpuhdistajia. Puhdistuslaitteet olivat kalliita ja harvat niistä toimivat.

Mummonmökkeihin alettiin soveltaa lähes samanlaisia normeja kuin tuotantolaitoksiin. Jokaisen mökin takapihalla piti olla puhdistamo. Maaseudulle ryhdyttiin rakentamaan viemäriverkostoja, joiden kannattavuus investointina oli hyvin kyseenalainen.

Asetusta muutettiin kohun seurauksena siten, että kiinteistöt saivat siirtymäaikaa vuoteen 2016. Asukkaita piti valistaa ja neuvoa. Vastuu tästä annettiin ympäristöministeriölle, jonka piti opastaa kuntia.

Kunnollinen neuvonta jäi kuitenkin tekemättä. Nyt sitten kukaan ei tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Viimeistään tässä vaiheessa ongelma pitäisi suhteuttaa mittoihinsa. Jokainen ymmärtää, että Pihtiputaan mummon jätevedet eivät ole syy Itämeren leväongelmiin. Puhdistamon pitää olla Pietarissa, ei Pihtiputaalla.

Jätevesiasetus tulisi avata vielä kerran. Siirtymäaika vanhoille kiinteistöille voitaisiin venyttää hyvin ainakin vuoteen 2030. Kun kahden sakokaivon jatkeeksi rakennetaan kolmas ja sen jälkeen imeytyskenttä, sen pitää riittää.

Valtio voisi antaa sakokaivojen kunnostajille ylimääräisen verovähennyksen. Sen saisi käyttää, jos haluaisi investoida.

Jos ei jotain tällaista tehdä, edessä ovat jälleen uudet jätevesivaalit.

Sellaisia tuskin kannattaa enää käydä. Suomessa on oikeitakin ongelmia.