Olen kärsinyt pitkään masennuksesta ym. Nyt tuntuu, etten enään oikeasti jaksa. Olen kerännyt lääkkeitä tämän varalle. Lääkäri luulee, että syön niitä enemmänkin...Mietin, että lähden tänään. Sitten tuli mieleeni, että haluan sopia kaikki läheisteni kanssa. Siivota kämpän putipuhtaaksi. Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen vaatteita, tavaraa... Vaikein paikka on jäähyväiskirje aikuiselle tyttärelleni. Sen mietin tarkkaan. On helpottunut olo, kun olen tehnyt päätökseni.
Kuukausi lisäaikaa
Anonyymi
31597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voisit kokeilla mustikat ja mansikat torilta.luontaiskauppaan ja en viitsi mainostaa muuta.
Tykkäät ittettäs liikaa
Ja mua et jätä
Älä jätä. . .
Miksi täytät mielesi noilla typerillä itsetuhoisilla ajatuksilla? Jeesus kärsii kaiken sinun hölmöytesi tähden jo ihan tarpeeksi. Jumala on tehnyt itsensä iankaikkiseksi uhriksi ihmisten pahat teot sovittaakseen. Sinun ensimmäinen ja viimeinen syntisi on Hänen päällään. Aiotko vielä murhatakin Hänet itsesi kautta?
1 Samuel 26:1
"Älä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?"
Herran voideltu on Jeesus.
Matteus 25:40
"Totisesti minä sanon heille: kaikki, mitä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
Minkä teet itsellesi, sen teet myös Jeesukselle.
1 Johannes 2:2
"Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien."
Kannattaisi pohtia vielä vaikka terveyskeskuksen päivystyksessä lääkärin kanssa tilannettasi. Saisit apua pahaan oloosi. Nopeaan.
Itsemurha on tosi itsekäs ratkaisu ja jätät läheisesi suunnattoman surun ja vuosia kestävän ahdistuksen valtaan.
Hae apua.
Paha olosi siirtyy aikuiselle tyttärellesi. Onko hän sen kohtalon ansainnut?
Parempi aika varmasti tulee. Jos ei jaksa, sairaalahoito voisi olla ratkaisu akuuttiin tilanteeseen. Joku pitäisi sinusta huolta ja saisit vain toipua. Jos menet lääkärille ja kerrot asian niin kuin se on yhtään kaunistelematta, ja kerrot haluavasi osastolle turvaan itseltäsi, kuvittelisi paikan järjestyvän.
Lääkärit voisi kanssa hoitaa työnsä lailles. Jos ihminen hakee apua johonkin tiettyyn ongelmaan niin autetaan siinä ongelmassa mihin apua haetaan. Pillerit ja ohjaileminen toisille ystävä lääkäreille ei varmasti ole ratkaisu yhtään mihinkään.
TV 1 näytti eilen dokumentin jossa psykiatrit kusettivat ihmisiä. Kovin mietittiin miten auttaa kranaattikammossa sotilaita. Ihminen kun on sairas jos pelkää kranaatteja. Vuosikausia pähkäilivät ja tuloksena oli joku posttraumaattinen stressiliipalaapahäiriö diagnoosi. Potilastahan se ei auttanut millään tavalla mutta saivat kupattua rahaa valtiolta sama kuppaaminen jatkuu edelleen mutta eri paketissa.
Luodaan tahallaan ongelmia ja sitten ollaan ratkovinaan niitä ja pelataan aikaa.
Älä rakas tärkeä ihminen ennen aikojasi!
On se sullakin varsin pateettinennmielikuvituselämä. Lueskelet provoja ja pidät jotain sekavaa läheisyyden tunnetta anonyymiin trollailijaan kuvitellen tuntevasi hänet. Mikä rakas ja tärkeä se sellainen ihminen sulle on, jota et tunne kuin ylemmyydentunteisen mielikuvituksesi kautta?
Jokainen ihminen on tärkeä ja rakas. Jokaisella elämällä on tarkoitus. Niiden tuntemattomienkin. Et taida tietää rakkaudesta paljonkaan. Se kun ei erottele tuttuja tai tuntemattomia.
Olen ihan samaa mieltä. Rakkautta ja myötätuntoa voi tuntea myös tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Itse rakastan myös luontoa ja eläimiä, ja paljon muutakin.
Voisitko laittaa viestiin puh.numeron.
Elämä on muutenkin lyhyt ja se on annettu lahjaksi. Löydä uusi harrastus, vaikka kalastuksesta tai jostakin muusta, esim kirjoittamisesta, johon uppoudut täydellä teholla. Pian huomaat, että elämä onkin ihanaa. Voit vaikuttaa siihen. Luonto on hyvä paikka rauhoittua. Siellä ollessa ja tullessa on kuin toinen ihminen. Vanhempi mies neuvoo.
Aika outo lahja olla pilkattavana ja koulutettavana työkoneapinana mitään muuta elämä ei ole. On varmasti kovapalkkaisille kouluttajille lahja. Vaihtuuko osat koskaan?
Voit vaikuttaa siihen omaan elämääsi. Työ ja sille sopiva vastapaino. Työn vaihtaminen kevyempään, jos se vie kaikki voimat.
Ei työ vie vaan ihmiset. Miten ihmisistä pääsee eroon?
Tulipa tuli 🔥
Liekkisonninne lie löytynyt
Sitten tulee se todellisuus, sillä tääkään homma ei mee kuin niissä elokuvissa mitä oot kattonu.
Niin kuin romanttiset elokuvat, niin rakkaus tosielämässä ei oo yhtä virheetöntä kivutonta onnellista unelmaa. Tai niin kuin agenttileffat niin, kaikkialla ei ole salakuuntelulaitteita ja puhelimiin asennettuja vakoiluohjelmia.
Samoin itsemurha joka elokuvissa niin kauniisti sujuu eli henkilö kippaa pillerit napaan ja kupsahtaa kuolleena puolessa minuutissa lattialla, jotain korinaa tai hengen haukkomista samalla pitäen, se ei todellisuudessa mene niin.
Itse otin 14 vuotiaana 3 itsemurhayritykselläni olikohan 190 pilleriä kerralla lääkkeitä ja olikohan se sit 6 itsemurhayritys jolloin otin jo 200 pilleriä tai ehkä enemmänkin. En itse laskenut mutta myrkytysseeruminäytteet ja vanhempieni laskelmat paljonko pilleripurkeissa oli ja paljon puuttuu meni jotenkin noihin lukuihin, kun tietty kun teholle joutuu myrkytyksen takia niin ensin pitää saada selville mitä on ottanu ja kuinka paljon ennen kuin hoito voidaan suunnitella tarkemmin.
Tietty hirvee lataus mulle ladattiin lääkehiiltä jota piti juoda varmaan kaks oksettavan makusta putiloo. Oksennus melkein lensi kun sitä mustaa veteen sekoitettua hiilen makuista paskaa piti juoda ja ne alkoi pumppaan sitä mun kurkusta alas ambulanssissa ja lisää ensiavussa ja en muista tökkäskö ne vielä lisää lasten tehollakin kun jo olin.
No mutta ennen tota kaikkee olin siis 6 itsemurhayritykselläni ottanut noin 200 pilleriä kello 23.30 tiistaina ja kello 10.30 seuraavana aamuna eli keskiviikkona koulusta koulukuraattori ja terveydenhoitaja soitteli ambulanssia että
"täällä olisi tämmönen 14 vuotias 8 luokkalainen tyttö joka itkuinen ja hiukan uneliaan oloinen, kävelee itse ja puhuu selväst, tajuissaan, mutta huimausta ja pienesti ottaa tukee kävellessään. Sanoo ottaneensa yöllä itsemurha tarkoituksessa 200 tablettia jotain vanhempiensa lääkkeitä kotonaan ja aamulla tulleensa kouluun. Ei ole oksentanut mitään ottamaansa. Kaikki on edelleeen sisällään. "
mietippäs miten monta tuntia olin tolpillani ja mietippäs miten elokuvissa menee mukamas?
Kyllä siinä ehtii aika paljon kuolemaa ja pelkoja käymään läpi niiden tuntien aikana kun keho alkaa heittään tilttiä. Mulle on noista jääny pelkoja ja mä oonkin aikas säikky nykyään ihan normaalin lääkkeen käyttötavankin kanssa ja säikyn kaikkia sivuvaikutuksia. Juontaa juurensa noihin aikoihin.
Elossa ollaan niinkuin varmaan huomaat
Tuo on niin totta. Itsemurhan yrittäminen ei todellisuudessa ole ollenkaan helppoa, vaan voi olla ihan hirveän tuskallista. Siinä ehtii ajatella kaikenlaista samalla kun oma keho menee aina vaan huonompaan kuntoon. Olen kuullut, että moni ihminen tulee viime hetkillä katumapäälle, eikä haluaisikaan oikeasti kuolla. Mutta sitten voi olla jo liian myöhäistä. Sitten voi käydä niinkin, että itsemurhayritys onnistuu vain puolittain, eli jää henkiin, mutta vammautuneena. Itsemurhayrityksestä voi seurata esimerkiksi maksavaurio tai aivovaurio. Tunsin kerran hoitajan, jolla oli potilaana itsemurhaa yrittänyt mies. Tällä miehellä oli tullut itsemurhayrityksen seurauksena niin paha aivovaurio, että joutuu elämään koko elämänsä laitoksessa.
Mä en muista olinko mä mitenkään katumapäällä.
Tuskin kun toistoo yrityksissä oli enkä
Lyönyt sormia kurkkuun ja yrittäny oksentaa vatsani sisältöä ulos takasin.
Mä luulen että eri sairaudesta ja eri luontoinen ihminen voi katuakin. Ehkä yleisempää impulsiivisessä yrityksessä joka tehdään viha tai muun äkkinäisen tunnekuohun vallassa. Myös tunne-elämältään epävakaat persoonallisuushäiriöiset on sellaisia että heillä tunteet vaihtelee ääripäästä toiseen nopeasti ja ovat äkkipikaisesti toimimassa hetken mielijohteesta sen tunteen mukana.
Sellaisten oon kuullu katuvan melkein heti tekoaan.
Itsellä oli takana 4 -5 kk harkinta/ suunnittelu vaihe jossa pyörittelin ajatusta mielessäni mutten tehny mitään. Mun yritykset ei tapahtuneet tunnekuohun vallassa vaan tyynessä olotilassa vakaasti harkittuna tarkasti
Suunniteltuna vaihe vaiheelta.
Jos itsemurha olisi rikostuomittavaa olisin syyllistynyt murhaan enkä tappoon tai intohimorikokseen tunneylilyönnin aikana.
Olisin ollut kylmäverisen murhan etukäteen vaihe vaiheelta suunnittelija enkä raivopäissään harkitsemattomasti tappanu
Mä en muista katuneeni kuin sitä et en kuollut ja se sai mut lisään lääkeyliannoksien annosmääriä.
Toivottavasti et enää suunnittele mitään tuollaista, ja toivottavasti sinulla on parempi olo. Se on kliseistä sanoa, mutta totta kumminkin, että nuorella ihmisellä on elämä edessä. Toisaalta kyllä nuorikin ihminen voi olla masentunut, en halua vähätellä tuskaasi. Mietin itsekin aika paljon itsemurhaa teini-ikäisenä, mutta en koskaan yrittänyt sitä. Silloin auttoi juoksuharrastus ja kirjoittaminen. Juostessa sain hyvät endorfiinit ja lenkin jälkeen oli rennompi olo ja sai nukuttua oaremmin. Kirjoittamalla taas yritin käsitellä omia tunteita ja vaikeita elämäntapahtumia. Jossain vaiheessa söin myös masennuslääkkeitä, nekin auttoi. Hakeuduin terapiaan, mutta se homma oli ihan fiasko. Sattui varmaan huono terapeutti kohdalle. Terapia varmasti auttaa monia, mutta terapeutin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Sitten on hyvä muistaa, että on muitakin tapoja parantaa oloa, kuin lääkkeet ja terapia, kuten minulla juokseminen ja kirjoittaminen.
Silloin ei ollut sellasta tietoa mielenterveyshäiriöistä jotka yleisiä murrosikäisillä joilla hormonitoiminta käy ylikierroksilla ja henkisellä puolella tapahtuu yhtä nopeasti muutoksia kuin kehossakin. Samalla ympäristön vaatimukset kasvaa ja aletaan yhä enemmän odottaan aikuisempaa itsenäisyyttä. Ikäisensä potee yhtä kovaa ja sosiaalisissasuhteissa on konflikteja. Paineet kasvaa liian nopeasti ja itse kokee olevansa yhtä aikaa iso ja yhtäaikaa vielä lapsi jolla ei kykyjä ratkoo eteen tulevia pulmia.
Usein aikuiset on tässä ne jotka ohjaa mutta mun kohdalla mut oli jo lapsena opetettu tukeen itseeni joten en osannu tukee vanhempiini. Yritin ratkoa ongelmiani yksin ja kun olinkin sairastunu masennukseen josta en juurikaan sairautena mitään tiennyt niin ratkaisukeinot oli oirekuvan mukaisia.
Masennuksesta ei silloin yhtä avoimesti infottu.
Tiesin kyllä että jokin mussa on vikana kun yhtäkkiä itken vaan kaiket päivät ja voimia ei ole kouluun, mutta säikähdin vasta kun eka kerran tajusin tosissani miettiväni itseni tappamista.
Silloin aloin ensin yrittään koulun kautta ja erilaisten auttavien puhelimien kautta saada apua itselleni mut muistan etten tienny oikein mistä saa apua kun ei oo luita rikki tai keho rikki, vaan mieli?!
Mulla ei ollu tietoo mielenterveyspuolen avuista.
Mut muistan ajatelleeni ajatuksistani että nyt oon sekoomassa. Tää ei oo normaalia. Mun pitää saada apua ennen kuin toteutan ajatukseni.
Sit se kuitenkin kuukausien kuluessa ja tilanteen tulehtuessa vaan ajautui tekoihin.
Nykyisin mulla on riittävästi tietoa siitä miten autan itseäni ja mistä apua saan. En oo samoin keinoton
Onneks nykysin on netti. Huonojen asioiden lisäksi netistä löytää puh.num mistä voi saada apua ja neuvoja kun oma osaaminen ja tieto loppuu.
Hae apua, läheltäsi löytyy ihminen joka auttaa ja tarvittaessa ohjaa eteenpäin.
Kärsimyksestä voi päästä eroon paljon paremmilla ja helpommilla tavoilla, kuin tappamalla itsensä. Ihan oikeasti voi. Ongelmiin on olemassa ratkaisut, ja ne pitää vain löytää. Jos tuntuu siltä, että ei jaksa, niin on lupa levätä. Katkaise stressaantumisen kierre jotenkin, ota vaikka lomaa töistä, tai ihan sairaslomaa masennuksen takia. Tee lomalla kaikkea mukavaa, ja kaikkea sellaista, mistä saat hyvää oloa ja nautintoa. Nuku pitkiä yöunia, käy kävelyllä jossain kauniissa paikassa, ja syö hyvää ruokaa. Hemmottele itseäsi oikein urakalla. Puhu jollekin, oli se sitten ammattiauttaja tai joku luotettava läheinen ihminen. Kriisipuhelimeenkin voi soittaa, ja lääkärille varmaan kannattaa hakeutua. Apua on saatavilla, sinun ei tarvitse yksin kantaa kaikkea. Meidän tehtävä täällä on kantaa aina välillä lähimmäistemme taakkoja. Kyllä sinä selviät, ja muista, että olet tärkeä ihminen ja osa tätä kaikkea.
Tuosta kärsimyksestä vielä, että mistä sen tietää, loppuuko kärsimys kuolemaan. Jos on kuolemanjälkeistä elämää, niin kärsimys voi jatkua siellä, kun näkee miten läheiset surevat.
Jokaisen osa on kuolema, se tulee meille jokaiselle ilman että me sitä joudutamme. Katso mitä sillä on vielä sinulle annettavaa. Odota ja katso, uusia mahdollisuuksia on aina nurkan takana. Elämä voi tuoda eteesi vielä paljon hyvää. Pienikin teko toisten hyväksi antaa sinulle enemmän kuin lähteä ja jättää toiset surun valtaan. Elämälläsi on tarkoitus, jatka sitä se on lahja.
Sulla mies tuskin on aikuista tytärtä
Huomaa hyvin näiden arvuuttelijoiden päättelykyvyn. Aloituksessahan ei käy ilmi onko kyseessä mies vai naiskirjoittaja.
Kylläpä sen nyt vain tietää. Sori jos vaikutin hoivaviettiisi negatiivisesti, mutta tämä on trollaaja ja aihepiiri on hyvin vastenmielinen. Itsetuhoisuus on oikeasti vakava asia, siksi en hyväksy provoilua aiheesta.
Aikuinen tai ei lapsi niin aivan yhtä kauheaa om jättää perinnöksi tieto siitä, että vanhempi on ottanut itseltään hengen. Suomessa on paljon 24/7 ilmaisia keskustelupuhelimia joihin voi ihan nimettömänä soittaa. 24/7 tarkoittaa muutrn 24 tuntia päivässä 7 päivänä viikossa. Netistä löytyy niitä numeroita, tässä linkissä jotain:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/nain-saat-apua-kriisitilanteessa-kokosimme-listan-auttavista-puhelimista