50-luvulla töitä vaikka keksittiin ja työnvieroksujat vietiin pinnarileirille

Läpytäjiltä pitää ruokinta lopettaa ja näyttää sarka mistä työtä tehen sen leipänsä ansaitsee ilman yhteiskunnan tukeja ja hoivausta

Emmäjaksa, ei oo työhaluja. Sossu maksaa. keskityn KÖFF juomaan pulipenkillä KÖFF

Suomalaiset persu pankonpojat ne vasta kalliiksi tulee!

Kyllä vanhan kunnon risusavotta ja ojankaivuu tekisi nykytyöttömillekin hyvää.

Jopa lapsenruokoista vietiin pakkotyöhön. Oli tehtävä niin kauan, että ruokot tuli kuitattua.
Silloin ei valtio elättänyt kenenkään kakaroita, niinkuin nyt.
Myös sakkonsa maksamatta jättäneillä oli sama kohtalo. Rattijuopot joutuivat tekemään lentokenttää, täältäkin oli siellä lapioimassa porukkaa, sanoivat olleensa lentokenttätyömaalla.
Täältä oli paljon miehiä töissä Hesassa, viikot siellä ja vapaat kotona. Oli pakko, kun täällä ei ollut hommia.
Nyt ei kenenkään tarvitse tehdä mitään ja elintaso on jopa parempi kuin työssä kävijöillä.
Eihän tämä näin voi jatkua ikuisuuteen. Jossakin kohtaa tulee stoppi. Joko palkkojen on pakko nousta tai sos.turvan puolittua.
Kauhistellaan omia työttömiä, joita on 2-300000 laskutavasta riippuen, kylläpä tulee kalliiksi. Haukutaan luusereiksi ja laiskoiksi.
Kukaan ei kauhistele näitä "ulkomaalaisia", heidän työttömyys % lienee sama tai enemmän kuin suomalaisten työssäolo%. Se prossa ei tule ikinä pienenemään, kun tekemättä mitään elää loistoelämää heidän mittariinsa mukaan.
On valtiolla varaa houkutella porukkaa lähtemään takaisin sinne, mistä on tullutkin kysymällä mistä hinnasta lähdet. Tarjotaan jopa tonneja ynnä lentolippu. Näistä ei vain puhuta, mistä ei puhuta, sitä ei ole olemassakaan.

Hellan tettas ei matuista saa pahaa ajatella.Rikas suomi kaikki elättää.Niin sanoi hutisalo.

Paljon soita ojitettiin silloin.

Ennen tätä rahanjakoa 50 ja 60- luvulla kukin eli työstä saamillaan tuloilla. Ammattiliiton päiväraha oli niin pieni, että ei sillä elänyt. Eikä sitä saanut kuin vähän aikaa.
Töitä oli pakko tehdä, aina jotain sai.
Ei voinut valita, vaihtoi sitten työpaikkaa, jos pääsi parempipalkkaiseen. Samalla tavalla silloin oli menot kuin nytkin.
Kukin asui sellaisessa asunnossa, mihin oli varaa. Silloin kelpasi pienikin huusholli, oli jopa yhden huoneen mökkejä, jossa asui kahdeksan ihmistä. Jos se oli oma, se oli ihan ylpeilyn aihe. Huone ja keittiö oli melkein ylellistä. Ei oltu kuultukaan, että jokaisella pitäisi olla oma huone.
Mitään asumistukia ei ollut. Nyt ainakin vuokralla asujat liki kaikki saavat kuka minkin verran avustusta.
Ei niitä aikoja kukaan kaipaa, ne ovat vain muistoissa. Toisaalta silloin oli erilaiset ilon ja murheen syyt kuin nyt. Kullakin ajalla on omansa.

Nyt eletään 2020-lukua.

Aikoinaan oli Nälämössä isot "hätäaputyömaat", niin kuin niitä silloin kutsuttiin.