Töihin paluu huomenna ahdistaa ihan helkutisti vaikka olen etätöissä. Työskentelen insinöörinä ja työt on välillä todella vaikeita ja joutuu tekemään 2-3 aivan eri firmojen töitä vuorotellen. Kesälomaa oli 4 viikkoa mutta tuntuu ettei ole saanut levättyä. Sama vit*tuskin ollut vaimeaa mukana koko kesän töihin paluusta. Töissä ahdistaa yksi kiero tyyppi jonka kanssa joutuu olemaan tekemisissä sekä vaikeat työtehtävät ja se että pomot ei käsitä mitä niiden tekeminen vaatii mutta aikajanat ovat silti keksineet niiden valmistumiselle. Palkka on ihan hyvä mutta mentaalisesti ei pääse karkuun tätä tyytymättömyyttä ja ärsytystä. Toive lomautuksesta elää kirkkaana. Kesällä on tullut matkusteltua ympäri Suomea ja on ollut mukavaa, mutta kun tietää ettei työt lopu niin ahdistuksesta ei pääse kokonaan eroon. Tuntuu että oikein mistään ei saa iloa kun työt pukkaa päälle ja työn vaatimukset. Ulkoilemista ja liikuntaakin on tullut tehtyä jo tarpeeksi.
Kesäloman loppuminen ahdistaa
Anonyymi
19612719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 196
Vanhimmat
Täällä toinen insinööri. Tosi on, että nykyajan työelämässä vauhti sen kun kiihtyy, uutta pitää omaksua jatkuvasti ja kaaosta hallita. Itselläkin välillä burnoutti kolkuttelee olkapäällä ja kuukauden-parin lomautus olisi ihan tervetullut. Kannattaa kuitenkin lohduttautua sillä, ettei ole enää montaakaan kuukautta kun tulee joulutauko. Itsenäisyyspäivä, jouluaatto ja loppiainen sentään osuvat tänä vuonna arkipäiville.
Kyllä. Kiitos viestistäsi. Tokihan näitä ahdistuksia on ennenkin ollut. Kaikillahan se on aika samanlaista ahdistusta kun lomat loppuu. Viime vuonna olin lomautettuna kuukauden ja se oli vielä mukavampaa kuin varsinaisella lomalla oleminen. Arki tuo kyllä myös rytmiä elämään, mikä on hyvä asia. Tuntee myös tehneensä jotain "oikeaa" ja merkityksellistä, vaikka työ onkin kasvottomalle yritykselle joka pyrkii vain oman tilipussinsa maksimoimiseen.
Kannattaako olla insinöörinä voi ajatella alan vaihtoa , kivampi tehdä mielekästä itselle työtä.
Siinä jo kaksi inssiä katsoo, ettei lomalla riittävästi lataudu pitkää syyskautta varten.
Tosin sama inssi vastasi itselleen nämä 3 x.
Mikä selvänäkijä sinä luulet olevasi?
Täällä niitä riittää. ;)
Muistan kun itse olin vuosia sitten ATK-ohjelmoijan hommissa. Ihan tutulta kuulostaa. Loppuun palaminen ja Burnout tuli jälkimainingeissa. En pysty vieläkään edes kuvitella ratkovani joitain vastaavia ongelmia.
Nykyään olen normaalissa tuotantotöissä ja rakastan sitä kun mikään ei tule töistä työajan ulkopuolelle. Suoritan edelleen mutta kun kortti on leimattu niin hyvästi duuni.
Rahaa tulee vähemmän ja aikoinaan tuo tulojen menetys vei vuosien ulosotto kierteeseen kun elintaso romahti.
Mutta nyt kaikki on ok! Enkä ikinä voisi kuvitella vaihtavani nykyistä tilannetta varakkuuteen vaikka se toi oman helpotuksensa..
Kaiken tietäviä besserwissereitä kyllä riittää.
Politiikassa niitä on aivan helvetisti.
Mitä insinöörit kitisee? Jos olisit ravintola-alalla,palkka 1500e nettona kuukaudessa.Taukoja ei voi pitää,vaan paahtamista koko päivän,vessassa pakko käydä,ruoka syödään omalla ajalla.Kahvitauokja oli viimeks 1980-luvun lopussa.Juhlapyhät töissä,palvelemassa kaikkia vitun insinööripellevegaaneja,joten kannattaa nauttia siitä 5000-6000e palkasta ja pitää pää kiinni.
hmm...sanakin vielä...taikka muutat äitisi luokse...aikuisuuttasi pitämään...korahti kuohujen oraakkeli...
Kaikenlaisesta moninaisuudesta seuraa kompastus.
Kaikenlaisesta näsäviisastelusta seuraa itsestäänselvyyksien saneleminen.
Hyvin sanottu.
Näin maallikon korvaan kuulostaa klassiselta työ uupumukselta, jos ei ole lomankaan aikana levännyt niin paljon, että jaksaisi palata töihin.
Olikohan niin, että Kelan terapiaan pääsee, jos saa kaksi lausuntoa lääkäriltä, noin kolmen kuukauden välein.... (ei ole omakohtaista kokemusta, niin en muista tarkkaan.)
Eli suosittelen katsastelemaan työterveydenhuoltoon päin. ja ajatuksena ei siis ole heittäytyä lomailemaan, vaan lähteä kehittämään omia työoloja ja stressi tekijöitä ja niiden hallintaa.
Oma ruljanssinsahan se tuokin on, mutta en usko että työ tai siitä tuleva uupumus mitenkään "kituuttamalla" paranee.
Nuo terapiat on täyttä huuhaata ja rahastusta, tuskin aloittaja on niin hölmö. Ainut mitä hän nyt kaipaa on mielekäs työ ja lepo siinä välissä.
Ei välttämättä täyttä huuhaata tai rahastusta. Kyllä omia vahvuuksia voi yrittää parantaa, siitä voi olla apua muissakin yhteyksissä myöhemmin. Itsetuntemus on koko iän opettelua.
Terapiassa käyminen kannattaa aina. On hyvä puhua asioista ventovieraan kanssa, jolla ei ole mitään osuutta tapahtumiin joita käsitellään. Jo pelkästään se, että joku kuuntelee, voi olla helpottavaa.
Terapeutti voi tuoda uutta näkökulmaa asioihin tai esittää kysymyksiä, joita pohtimalla ja ääneen puhumalla asiat näkeekin ihan eri valossa.
Terapialla saa omakantaan merkinnät loppuiäksi, eikä muutenkaan tiedä mihin ne leviää. Merkinnät terapiasta, niin sinua käsitellään aina mielenterveyspotilaana, vaikka valittaisit jostakin muusta vaivasta lääkärille.
Terapia ei muutenkaan muuta vittumaista työtä mukavaksi.
Niin, terapiat perustuu siihen, että haluaa itse muutosta. Se voi olla rohkeutta ilmasita itseään paremmin työpaikalla, se voi olla päätös alan- tai työpaikan vaihdosta, tai jotain muuta vastaavaa.
Terapia ei toimi silloin, kun vain koko muumaailma on väärässä, ja itse on ainoa ihminen joka on oikeassa.
Mutta se terapioista. Aloittaja olisi varmaan erittäin kiitollinen, jos kertoisit miten olet saavuttanut mielekkään työn, ja riittävän levon siinä välissä? Rohkaisevat tarinat auttavat aina piirun verran eteenpäin.
ihme lässytystä nuo "omien vahvuuksien parantamiset" ja että "itsetuntemus on koko iän opettelua", kaveri on loppu ja tarvii konkreettisia apuja eikä tommosta lätinää. Väsynyt vaikka neljä viikkoa lomaa takana. Joku sanoi jo että uusi mielekkäämpi työ ja lepo (vaikka sitten niin että uuden työn ANSIOSTA kykenee lepäämään omalla ajalla). Itselleni kävi mutkan kautta hyvä säkä kun suunnittelu/esimiestyö päättyi ja ihan lattiatason asentajana painan nyt 6:30 - 15:00. Mutkan kautta sikäli, että palkka aleni vain hieman verrattuna siihen vajaaälyiseen sontaan ja veivaamiseen, toki nytkin hoidan hommani ja ruuvaan muttereita. Ei tule työt kotiin ja uniin, toisinaan käyn matkoilla asentamassa. Mutkan kautta, koska se palkka pieneni mutten ramppaa jossain työnohjauksessa tai lätinöissä. Nukun muuten nykyään ihan hyvin ja parantelen niitä omia vahvuuksiani silloin kun se palvelee omaa elämääni eikä paskaa työpaikkaa.
Haluan sanoa jotain tuosta "Terapia ei toimi silloin, kun vain koko muumaailma on väärässä, ja itse on ainoa ihminen joka on oikeassa."
Tämähän on väärinpäin sitä samaa yleistystä mistä terapiassa kai halutaan juuri eroon? Jotain liioittelua kai tässä on jos terapian asiakkaan oletetaan pitävän koko muuta maailmaa väärässä, ellei sitten ole oikeasti vakavia mielenterveysongelmia. Tämähän on myös asenteellista, siinä missä terapian asiakasta kai halutaan vinoutuneesta asenteesta eroon. Tässä tehdään kenties loukkaava oletus asiakkaasta jo lähtökohtaisesti, ja voi kysyä toimisiko terapia silloinkaan. Totta on se, ettei terapia muuta paskaa työpaikkaa miksikään. Se siellä oleva mulkvisti pysyy mulkvistina (joka tässä pitäisi terapoida) eikä suinkaan kukaan kai väitä että KOKO MAAILMA on kyseessä sen mulkvistin perusteella. Ja siihen katsomatta asiakas saattaa olla sentään joskus oikeassa jostain?
Terapia toimii kuulemma hyvin... vertaistuesta on se haitta, että niihin ongelmakeskeisiin jaarituksiin kyllästyy melko pian?
Sain toisaalta tuotekehittämisen ja yrittämisen loputtomaan suohon toimivan ratkaisun; nyt seison kristuskalliolla uskovana ja muut asiat lutviutuvat perspektiiveihinsä. Aiemmin olin ahkera seurakunnassa kävijä, mutta nykyisin en sinne juuri viitsi mennä, edes etänä, mikä harmittaa.
Onnea niille joilla on työ johon palata ja pitäkää huolta itsestänne sekä pitäkää epäkohdat poissa iholta ja antakaa asiallinen palaute myös epäasillisille tyypeille.
Terapia voi huonoimmillaan olla
hedelmätöntä yhden asian jank-
kaamista vuodesta toiseen. Poti-
las ei tässä tilanteessa hyödy
terapiasta yhtikäs mitään, parhaim-
millaan potilas voi saada rauhan
levottomalle mielelleen kun on
saanut puretuksi jonkun kanssa
mieltään painavia/askarruttavia
asioita.
Kannatan Ben Furmanin
ratkaisukeskeistä terapiaa,
tämmöisessä ratkotaan ongelman
ydin eikä vatvota vuosikausia
jotain yksittäistapausta.
..hmm...toiset sitten jaksavat puhua tunti tolkulla samoista asioista...ja kehoittelevat...hmm...mielinmäärin kaikenmaailman lomakkeitansa täyttelemään...
Kannattaa tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Se ei ole pikaratkaisu, mutta jo tavoite joka ratkaisee ongelman tulevaisuudessa, tuo hyvää fiilistä ja auttaa jaksamaan.
Elän elämäni parasta aikaa tällä hetkellä taloudellisesti työstä riippumattomana.
Sen eteen tässä onkin työskennelty lähes joka päivä jo yli 10 vuotta. -Aloittaja
Juuri näin!
Työn orjana roikkuminen on puhtaasti elämän hukkaamista, jollekin firmalle rahan vuoleminen oman terveyden kustannuksella - no no.
minulle taloudellisen - ja kaiken muunkin puoleen - riippumattomuuden jo tavoittelu sinänsä tuo tiettyä tyydytystä ja merkitystä. Sitähän eivät kaikki tee, meillä on aaseja ja papukaijoja. Itse olen ollut riippumattomuuden kynnyksellä joitain vuosia, kiitos hyvän tuurin ja kai sen voi sanoa ammattitaidon. Luultavasti kävisin silti töissä huvikseni, päivärytmi menisi tillin tallin ja on joitain kivoja kollegoja. Luultavasti välittäisin nykyistäkin vähemmän piut paut siitä turhasta höösäämisestä.
"Taloudellinen riippumattomuus" on tavoite jossa kaikessa toiminnassa keskitytään tavoittelemaan rahaa "riittävästi". Ongelma vain on se, että tällöin rahasta tulee kaikkien asioiden mittari - myös onnen?
Omavaraistalous kiehtoo minua,
mutta näin kaupunkilaisena (Helsinki)
se on sula mahdottomuus koska
Heldingissä eletään niin että kaiken
saa valmiina ruokakaupasta, ja sitten
se mitä myydään elintarvikkeita on
sitten kuluttajien vastuulla mitä
moskaa suuhunsa laittaa kun elin-
tarvikkeissa on lisäaineita jotka
ei liikaa annosteltuna ole hyväksi
ihmisen keholle.
Omavaraistaloudessa sentään
tietäisi mistä ruoka tulee, omalta
pellolta ja järvestä.
Olet ymmärtänyt väärin. Ei taloudellista riippumattomuutta kohti pyrkiminen hallitse elämää. Se on vain projekti, joka käynnistetään ja viedään eteenpäin kaiken muun ohella ja annetaan rahan tehdä työtä.
Muuta sieltä kivikylähel vetistä jonnekkin pellolle tai metsään. Sitäkin Suomessa riittää.
Juu niin varmasti elät, tosi uskottava olet
Kateellisen elämä on kurjaa. Kun olet itse laiska ja kateellinen, ajatus siitä, että jotkin muut onnistuu, syö rotan lailla sinua sisältä.
Täälläkin yks insinööri kirjoittelee.. ammattinimike kun tekee meistä vähän joka paikan hanslankareita - kaikkea pitää osata, kaikkeen pitää pystyä, ja nopeasti.
Itse poltin kynttilän loppuun pari vuotta sitten, joskin tuosta on noustu jaloilleen. Hyvää palkkaa tärkeämpää on oma jaksaminen ja rohkeus ajatella omaa terveyttään. Työtilanne on mun mielestä nyt aika hyvä, joten kannattaa kyllä vakavasti harkita työpaikan vaihtoa, kun tuollaiselta tuntuu. Se on meissä suomalaisissa tuo velvollisuudentunto ja tunnollisuus niin tiukassa, että "luovuttaminen" on muka häpeällistä. Ei ole, vaan silloin kun oma mieli ja kroppa alkaa puolustautua työn vaatimuksia vastaan, ei olla enää terveellisillä vesillä. Parempia paikkoja on olemassa ja töitä löytyy tekevälle kyllä. Oot paljon arvokkaampi ja hyödyllisempikin voimissasi ja silloin, kun työ tuntuu enemmän mukavalta harrastukselta kuin pakkopuurtamiselta. Kannattaa miettiä isoa siirtoa silloin kun ei meinaa enää jaksaa. Työttömäksi vaikka joksikin aikaa (reilusti) ja sitten miettiä ja hakeutua sellaiseen ympäristöön, missä viihtyy. Voimia ja rohkeutta tuleviin valintoihisi!
Eikai nyt alanvaihto tarkoita mitään luovuttamista. Päinvastoin, kehittymistä ja tiedon kartuttamista. Joka junnaa samassa työssä koko ikänsä niin sekö on jotenkin hienoa?
Puhuttiinko alan- vai työpaikan vaihdosta ?
Oma terveys on siksi tärkeä asia ettei ihan kaikkeen tarvitse suostua.
Joka junnaa kehitysvammaisten/autistien
päivätoiminnassa kuten minä, tämä se
vasta tuthauttavaa onkin, ei ole helppoa
kouluttautumattomana sairaseläkeläisenä
aspergerina pyytää töitä, sanottaisiin
mene ensin koulun penkille, tule sitten
vasta loppututkinto kourassa töitä pyy-
tämään niin katsotaan uudemman kerran.
Toista oli faijani nuoruudessa 50-luvulla,
15-18v. otettiin jo vakiduuniin lähestulkoon
kadulta. Faijani kävi 2 vuotta ammattikoulua
Vallilan ammattikoulun metallilinjalla täällä
Helsingissä.
Se on läpi kaikkien alojen Suomessa sama tilanne. Insinöörit mukaanlukien.
Tehostaminen viety maksimiinsa ja niinpä teollisuustyöläinen tekee pahimmillaan kolmen työläisen hommat. Epärealistiset aikataulut insinöörillä on kyse aivan samasta asiasta.
Tässä valossa turha ihmetellä maan työttömyyslukuja.
PS. Ja kummasti ne kierot tyypit, ja suoranaiset työn jarrut, saa pitää työpaikkansa oli ala mikä tahansa.
Niin se on että mikä häijympi juorukello on niin sitä varmemmin saa tahtonsa läpi. Liekö valehtelun, huvittamisen ja pelottelun yhdistelmä sitten se kaikista tehokkain manipulointitapa. Yritäpä keskittyä töihisi kun pitäisi jonkun persausta nuolla. Hehhehhee
En mä ainakaan halua elää
missään 24/7 Neuvostoliitto/DDR-tyylisessä
valvotussa yhteiskunnassa, Luojan
kiitos että Berliinin muuri murtui 9.11.1989
ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta
31.12.1991.
Harmi kylläkin että Berliinin muuri
kerkesi seistä paikoillaan 28 vuoden
ajan ajalla 13.8.1961 - 9.11.1989.
Jos työt on "todella vaikeita" niin olet epäpätevä työhösi.
Ei pidä paikkaansa. Vaativa asiantuntijatyö on aina vaativaa ja kuluttavaa, vaikka on huippuammattilainen.
Oletkohan sinä se kiero tyyppi ?
Millä kompetenssilla pystyt noin sanomaan?
Niin spesiaalitöitä että kukaan muukaan ei osaa...
kyllä on sellaisiakin töitä jotka ovat jopa sinulle todella vaikeita. Vaikka oletkin kovin pätevä.
Osta Tojokki niin kaikki tuntuu ihanalta? Rock 'n troll!
Höpö höpö.
Juu.
Asiantuntijat, konsultit ja valvojat.
Miksi tämä kaarti on tullut Suomen rakentamiseen ja ylipäätään kaikkeen muka ohjaamaan sekä nostamaan laatua.
Paskat, osaamattomuus kirjaoppineita.
Konsultit ovat kuin kolmikosta.
Pitää paljon melua, juoksee ympäri kyliä, mutta ei saa mitään aikaiseksi....
Voi voi noita murheita, mulla sitä ei noita ole. 7 vuotta työttömänä. Siinä ajassa muokkaa elämänsä sellaiseksi että rahat riittää hyvinkin.
Ei ole ollut kesälomaa seitsemään vuoteen sillä koko vuoden on saanut lomailla, aah sitä onnen tunnetta rinnassa kun ei tarvitse näillä helteillä töihin lähteä. Verhot tiukasti kiinni ja tuulettimet pyörii hiljakseen huoneissa, mukavan viileää. Aamukahvia joskus 8:00 aikaan ja sitten vielä hetken lepäilyä ja netissä surffailua. Sitten ulkoilemaan ilman mitään paineita ja kiireitä. Elämäni parasta aikaa😁
Sama juttu ..olen ollut viimeksi töissä 2008 enkä aio mennä jatkossakaan.
Luottotiedot mennyt ..ei vaan jaksa innostaa töihin meno koska mitään ei juuri jää käteen ..saman rahan saa tekemällä mitä haluaa ja päivät kuluu leppoisasti.
Ei tarvitse kuunnella valittavia työkavereita eikä herätä aikaisin. ..mitä nyt kela/työkkäri joskus yrittää syöttää uhkailua että mene mene töihin..höpö pöpö.
Loinen, elät muiden rahoilla ja vielä ylpeilet asialla.
Itse en koskaan ole ollut päivääkään työttömänä. Vaikeina aikoina olen aina ottanut minkä tahansa työn vastaan, esim. jakeluauto, lehdenjakohommat ym.
Lusmu saa vaan sieluun haavan, kun katsoo elämäänsä sitten myöhemmin. taaksepäin.
seuraava hallitus leikkaa tuet näiltä lusmuilta. :)
Sinunlaisessa katkeruudessa eläminen on ainakin viimeinen asia mitä hehkuttaa hyvänä elämänä.
ihan sama mikä hyysäyshallitus tulee, jossain vaiheessa tämä maa on konkassa joka tapauksessa jo velan korkoihin ja koron korkoihin. Siis sen velan joka näille sossutapauksille piti ottaa jotta pysytään nippa nappa hyvinvointivaltiona. Edes itäinen naapurivaltio ei voinut sentään matematiikalle mitään ja siinäkin kävi niinkuin kävi. Maksupuoli kun puuttuu niin onhan selvä mitä seuraa. No, samaan monttuun menee kyllä nekin jotka eivät siihen konkkaan mitenkään varautuneet vaan lonnivat päivästä toiseen, vielä kun voivat. Meillä on jo nälässä eläviä ihmisiä, koska alkaa kuolla porukkaa nälkään ja ennen kaikkea mistä syystä?
No problemo, otetaan Kreikalta ja Espanjalta kunnon laina ja homma toimii jälleen!
Minä käyn mielelläni töissä ilmastoiduissa työtiloissani. Asun mukavasti ilmastoidussa isossa asunnossa ja ajelen vapaa-ajan asunnolleni järven rannalle silloin kun huvittaa. Pulahdan viileään veteen helteellä ja nautin elämästäni.
Missään kuumassa vuokrakämpässä verhot kiinni ja tuuletusropeli pölyttämässä en todellakaan halua olla. Se on mielestäni hu l lujen hommaa.
Ei minua stressaa ollenkaan filosofian maisterina...ai sorry korjaan vähäsen...olenkin täällä norjassa töissä.Suosittelen muuttoa tänne, en todellakaan suosittele suomeen perheen perustamista tai kämpän ostamista suomesta, täällä on paaaaljon parempaa ja palkka huomattavasti parempi.Valintoja saa tehdä ja liikaa töitä jos on tyhmä.
Juuri näin.itse muutin Norjaan 25v sitten,Tromssaan hoitoalalla.en ole päivääkään muuttoani katunut. Töitä riittää ,palkka on hyvä,henkilökuntaa on tarpeeksi.joskus käyn suomen puolella ostoksilla.kellä on mahdollisuus läehteä,eikun menoksi
Norjassa eläminen maksaa paljon enemmän kuin Suomessa, sorry.
Lopeta työt ja ala tekemään muuta. Vaikutat fiksulta kaverilta. Kerran täällä vain eletään, elämän ei kuulu olla tuskaa ja jos tuska tulee töistä niin sehän on helposti muutettavissa. Älä anna jonkun kieron narsistin viedä sun elämäniloa
Kiitos kommentistasi :)
ole hyvä.=)
olen gay.
[email protected]
Jomo- pedo- ja muut fiilit eivät ole luotettavia neuvomaan totuuden suhteen?
Olette kovin kummallisia ihmisiä. Aina ahdistaa kun pitäisi tehdä töitä.
Varmaan tiedätte,että raha ei kasva puissa. Itse jäin eläkkeelle 70v
Työelämä on muuttunut jatkuvasti vaatimammaksi jo eläkkeelle jäätyäsi. Sellaisethan työelämässä juuri pärjäävät, jotka eivät oikesti tee töitä vaan ovat vain työpaikalla ja tekevinään töitä. Toiset saa sitten hoitaa perse ruvella sellaistenkin hommat.
Näinpä työelämä on ihan toista nykyään kuin mitä nyt eläkkeellä olevilla on ollut. Naurettavaa edes tulla pätemään miten olet tehnyt 70-vuotiaaksi asti
Jäit siis eläkkeelle 70-vuotiaaba. Se oli sinun valintasi. Ilmeisesti pidit työstäsi tai olet äärimmäisen työkeskeinen ihminen. Ei se tee sinusta hienompaa ihmistä.
Työtä on monenlaista, työpaikkoja samoin. Jos työpaikan ilmapiiri on sellainen että mikään ei riitä eikä ole tarpeeksi, niin totta ihmeessä sellainen ahdistaa.
Se ei ainakaan auta, että joku siinä vieressä selittää miten HÄN on tehnyt koko pienen ikänsä ahkerasti töitä eikä ole ikinä valittanut
1) lomilta paluu on aina raskasta, eikä varmaan suurinta osaa ihmisistä huvittaisi palata 4-6 lomaviikon jälkeen töihin. Varsinkin jos lomaan kuuluu lapiperheen arki ja kotiremontit yms. Eli jos pelkkää joutenoloa tai vastapainoa arjelle ei juurikaan ole vaan loma menee myös stressaavien hommien äärellä.
2) Kaikki työt alkavat alkuinnostuksen jälkeen tuntua työltä. Vaihtoi sitten alaa tai työpaikkaa. Leipiintyminen iskee ja joka yhteisössä on ongelmansa. Toki kannattaa valita ala joka kiinnostaa ja johon on kompetenssia, etsiä työpaikka josta tykkää ja korvaus työstä on sopiva ja jossa työkavereiden kanssa tulee toimeen. Jos nämä asiat tökkivät niin reilusti juttelemaan pomolle vaihtoehdoista ja työhakuja vetämään mielenkiintoisempiin firmoihin tai koulutukseen.
3) Jos uupumus on ihan jatkuvaa ja motivaatiota ei ole, niin työlääkärin juttusille, joka voi antaa sairaslomaa määrän x. Työpsykologin kanssa juttelu voi auttaa selvittämään mikä olisi hyvä tie eteenpäin.
Samassa tilanteessa olen ollut jo pitkään, tosin eri alalla. Kävin stressiloman läpi, auttoi paljon ja työpsykolologin kanssa keskustelu auttoi myös. Sen jälkeen olen ollut pari vuotta töissä ja nyt on kypsynyt ajatus siitä, että voisihan sitä työpaikkaakin vaihtaa tai ryhtyä yrittäjäksi. Nykyinen pomokin oli asiasta samoilla taajuksilla kun keskustelin hänen kanssaan tilanteestani, varsinkin kun ihan mielelläni tulisin vielä takaisin samaan lafkaan myöhemmin, mutta nyt olisi tarve itselle ja hyvä aika laajentaa omaa osaamista ja kapasiteettia.
Yli 300000tuhatta työttömänä! Miten paljon työtöntä ahdistaa, kun rahat ei riitä mihinkään. Töitä ei ole ja jotku pösilöt huutaa työvoimapulaa--sekasin on ja moni.
Töitä kyllä on jos vain kiinnostaa..
"Töitä ei ole ja jotku pösilöt huutaa työvoimapulaa--sekasin on ja moni." Heti voin esittää aloja joilla on työvoimapulaa mutta kenties en jaksa. Lisää löytyy MOL:in sivuilta jos siellä joskus käväiset. Oma työpaikkani ei ollut siellä, soitin vaan ja kysyin, tuli kutsu haastatteluun ja sain paikan enkä tiedä oliko vain Suomen ainoa paikka joka ei ollut mollissa. Netti sinulla näkyy olevan, onko puhelinta? En myöskään usko että olet ainoa noista yli 300 000:sta jolle ei löydy mielenkiintoista, hauskaa, kevyttä ja jännää duunia kovalla palkalla.
Mielelläni menisin töihin jos vaan pääsis joten et ole väärässä
Monien mielestä voi vaikuttaa nollakommentilta, mutta tuon tunteen jatkuessa ei ole muuta fiksua vaihtoehtoa kuin vaihtaa työpaikkaa. Hetkelliset hyvän olon tuntemukset ja onnistumiset ei päihitä sitä piilevää vitutusta mikä siellä taustalla on.
Osuit naulankantaan. Kun jokin asia mättää jo lomalla duunipaikassa, niin on aika kirjoittaa asiat alas ja vaatia niiden selvittämistä työpaikalla. Jos vapaussota menee tuiksi, niin mitä siitä seuraa? Potkutko?
Monilla on ahdistusta loman jälkeen työhön paluun odottaessa. Se mennee ohi ajan kanssa.
Jos ahdistus on jatkuvaa ja tuntuu ylipääsemättömältä, on parasta hakea apua ja miettiä seuraavaa askelta. Työpsykologin kanssa juttelu yleensä auttaa vaikka se tuntuisi vaikealta askeleelta ottaa ja kuin luovuttaisi. Hampaat irvessä pinnistely jatkamalla samaa rataa ei usein tuo omaan oloon hyvää tulosta.
Erittäin tuttu fiilis. Samaa olen kokenut monena kesänä kunnes vihelsin pelin poikki. Mielenterveys oli tärkeämpää ja vaihdoin työpaikkaa. Karoshi, työhön kuolemisen japanilainen termi. Sitäkö haluat?
Elä, äläkä suorita.
Suomalaisilla on omakin termi: kuolla saappaat jalassa.
Ota joltain suihin ni ei ahdista niin paljon. Mä otin eka kerran tänä kesänä vanhemmalta mieheltä ja seisoo vielkin kun ajattelen sitä.
Mikä teitä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa. Kun loma alkaa on hirvittävä stressi ja sitten kun se loma loppuu on vielä suurempi stressi, kun joutuu palamaan siihen normaaliin työelämään, jolla pitäisi sitä arkea pyörittää. Pitäisi käydä normaalisti töissä ja maksaa verot ja elättää perhe, jos sitä on, huh huh.
Hannu Ahonen
"Nykyajan ihmisiä"? Hannu ei siis itse ole nykyajan ihminen? Oletko sinä Hannu tullut aikakoneella joltain 1950-luvulta käväisemään vuodessa 2021?
Väärä työpaikka sitten. Kyllä töihin palaa innolla kun se on mielekästä.
Totta. On hölmöä tehdä töitä jossa tuntuu pahalta. Suomalaiset on sinällänsä hölmöä kansaa siinä suhteessa että otetaan oikein ylpeyttä siitä miten paljon on kärsiny työelämässä, mitä enemmän kärsit niin sitä enemmän ylpeyttä saat kantaa harteilla. Tehdään kaikenmaailman paskahommia palkalla jolla hädin tuskin maksaa edes asumiskuluja. Kertoo erittäin huonosta itsetunnosta ja orjamentaliteetistä. Sen vuoksi meillä onkin palkat ajettu aivan alas koska suomalaiset silti menee töihin vaikka ilmaiseksi
totta joka sana, seuraavin huomioin. Jos suomalaiset vaan sanoisivat kaikki, siis kaikki ja joka iikka ehtonsa siihen mihin tyytyvät (ja sen jälkeen sitten siis pulinat pois) voisi olla toinen ääni kellossa. Tähän ei tarvittaisi mitään kommarien liittojakaan sun muuta solidaarisuuksia. No, työnantajilla olisi painetta hakea sitten duunareita jostain Aasiasta ym. katteiden ylläpitämiseksi. Muussa tapauksessa kohonneet henkilöstökulut olisi siirrettävä esim. kuluttajahintoihin, mistä urputettaisiin seuraavaksi, mutta mikä pahinta mikä olisi yhtä kuin inflaatio, joka johtaisi uuteen palkkariitaan tai lakkoihin jne. Se joka on tästä kierteestä riippumaton on osakkeenomistaja, jota ei tarvitse kiinnostaa muu kuin sijoituksen tuotto yrityksestä. Ja yrityksen ainoa tehtävä lain mukaan on voiton takominen osakkeenomistajille. Mitkään hyväntekijäsyyt eivät sisälly tämän maan yhtiölakiin. Tietenkin täällä joku voi yrittää muuttaa lakia. Itäisen naapurimaan malli on jo kokeiltu.
Ja tiedoksi: Suomi ei ole koskaan
ollutkaan kommunistimaa, joskin
Sosialidemokraatit ovat olleetkin
yhtäjaksoisesti hallitusvastuussa
kuten vuosina 1937-1950, 1977-
1991 ja 1995-2007, niin ei tämä
ole vielä merkki että Suomi olisi
kommunistimaa. Sosialidemo-
kraatit ovat kannattaneet 1890-
luvulta lähtien marxistista revisio-
nismia joka poikkeaa paljolti
Josif Stalinin yhteiskunnallisesta
näkemyksestä. Kommunismin
ääri-ilmiöitä olivat 1930- ja 40-
luvulla kun ihmisiä näännytettiin
orjatyöllä ja huonolla ravinnolla
pakkotyöleireillä ja lahdattiin
hengiltä Neuvostoliitossa ja 1961-
1989 kun muuri seisoi 28 vuoden
ajan Itä- ja Länsi-Berliinin välissä
piikkiaitoineen ja vartiotornei-
neen sekä Tiananmenin-aukion
opiskelijamellakka ja miliisien
järjestämä verilöyly Kiinan
pääkaupungissa Pekingissä
elokuussa 1989.
Orjat ja massatyöläiset menee halvalla. Nämä 1300...2200 euron orjat. Minä en Mene. Tutkin palkat ja lyön 500 e päälle. Ota tai jätä. Asiantuntija voi joskus tehdä näin. Ja minä teen. Kannattaa tutkia palkat ja kilpailuttaa firmojakeskenään. 1...3 v välein. Palkkaluokkani on noin 4000...5000 e kk. Ja. Minä sanon että ota tai jätä. Orjaksi jos ryhtyy niin köyhäksi jää. T Inssinen.
Ihminen pärjää vähemmällä mammonalla. Yhteiskunta panostaa tehokkuuteen kuten luonnon varojen raiskaamiseen. Ottakaa loparit paskasta duunista. Systeemin orjan on vaikea hymyillä.
Moro vaan insinöörit, täällä kirjoittaa yksi suunnittelija. Aivan mahtavaa hommaa tämä, lomalle en ole vielä ehtinyt, elokuussa jos muutaman viikon pitäisi. Töitä on niin paljon että ei ole malttanut lähteä. Oikeasti tykkään näistä hommista, mikään ei hienompaa kun ratkaista asiakkaan ongelmia ja se tunne kun keksii ratkaisun, vielä maksavat siitä ilosta. Joskus huomaan miettiväni näitä illalla kotona ja ennen kuin uni tulee. Aikatalut on nykyään liian tiukkoja, ei niihin kukaan usko, silti myyntimiehet myy niillä kun kauppaa pitää saada.
Oli minullakin aikanaan burnout, kannattaa suhtautua siihen vakavasti, siitä toipumiseen menee äkkiä vuoden päivät. Jaksamista töihin, jos homma ei maistu niin kokeile uutta työpaikkaa.
onneksi ei 20v ole tarvinut käydä töissä vaan nauttia vapaudesta, en ole eläkeläinen reilu 50v.
kun ajoissa alkaa tienaamaan (14v) niin unelmat voivat toteutua.
Kyllä tämä koronaika lisännyt kuormitusta.Puolella työvoimalla tehdään samat työt kun aiemmin.Itellä hyvä tuuri kävi viime kesänä irtisanottiin sai pään irti oravan pyörästä hetkeksi.Nyt hypännyt takaisin pyörään ja vauhti todella kiihtynyt vuodessa.Tarvittas lisää väkeä mutta:(
Sairauslomaa ja lopulta pois töistä. z-koodilla ei uupumuksesta saikkua saa, pitää olla muu erikoislääkärin lausunto. Suomalainen työelämä tappaa ihmisen ja muutenkin koko luovuuden ja elämänilon.
Tuosta samaa mieltä.
Suomessa on jollain kieroutuneella tavalla aina ihailtu vain kovaa raadantaa ja suorittamusta. Toinen turhan ihailun kohde on ns kuuluisuuksien ihailu.
Kumpikin tapa juontuu suomalaisten heikosta itsetunnosta. Me emme uskalla hypätä pois oravanpyörästä ja ottaa omaa elämää haltuumme. Ja me ihan oikeasti uskomme, että nämä ns kuuluisuudet eli käytännössä juoppolallit iskelmänikkarit ovat jotenkin merkittäviä henkilöitä.
Meet sinne ja sanot niille, että mä chillailen.
Tuttuakin+tutumpaa+textiä.+Itse+onnistuin+pujottelemaan+suunnittelutöistä+yhden+portaan+alaspäin+voiden+samalla+hylätä+80%:sesti+kellon+ja+almanakan.+Työ+on+osittain+fyysistä+ja+äärimmäisen+rankkaa.+MUTTA.+Nyt+yhdeksänä+päivänä+kymmenestä+olen+työpäivän+päätyttyä+onnistunut+tekemään+vähintään+kaiken,+mitä+pitikin.
Minulla on mielikuva, että fyysisen työn aikatauluttaminen on helpompaa kuin suunnittelutyön.
Suunnittelussa tulee vastaan enemmän odottamattomia ongelmia kuin kentällä, varsinkin jos työn alla on uusi projekti.
Näin se on. Kaiken maailman ongelmien selvittelyyn ja tiedonpuutteeseen kuluu joskus aikaa. Varsinkin nyt kesälomakaudella, kun kaikki tietäjät ovat lomilla eikä ole ketään keneltä kysyä.
Työ - valkolaisen kirous.
Mulla on tämä viikko aikaa herätä.
Taisi loma mennä lepäämättä, vieläkin väsyttää.
Loma koitta 2 viikon päästä. ihanaa ei tartte paapoa kädettömiä kesätyöläisiä
kaksi aivan kädetöntä uuvattia.
Huomasin jo nuorena, kun kaverit muutti kaupunkeihin ja etelään, että voi helv...i mihin ryhtyvät. Itse olen jo eläkkeellä ja metsästellyt ja kalastellut ilman vakituista työtä ja samanlailla on talot tehty ja eletty, mutta vapaana.
Hyvä kommentti.
Vähän jäi osasta kommenteista sellainen kuva että miehet on pehmenneet vuosien ja sukupolvien kuluessa, ei kestä pää eikä fysiikka. Pitäisi olla vaan ja lötköillä. Heti kun tulee tiukempi paikka niin saikkua vaan haetaan, perhaat oikein hakeutuu siivellä eläjiksi ja loisiksi. On tätä maata rakennettu sukupolvi toisesnsa perään ennenkin, varmaan on ollut tiukkaa sodankäyneillä miehilläkin. Ei ollut yhteiskunnan tukiverkostoa auttamassa. Itse oli elatus perheelle hankittava. Nälkä on tehokas motivaattori, se laittaa kummasti töitä katselemaan.
Älä yritetä elvistellä, et tiedä mitään toisten elämän raskaudesta hoten heittele niillä kivillä vaan itseäsi. Moni ihminen kulkee henkisen jaksamisensa äärirajoilla, syitä on monia, osaa niistä emme edes tiedä.
Yksi on ainakin ruuan huono laatu nykyisin, suurella osalla on esim vitamiinien ja monen muun tärkeän ainesosa puutosta, mikä johtaa usein mm masennukseen. Pillerit eivät korvaa hyvälaatuista ruokaa, jota on vaikea löytää koska raaka aineet ovat nykyisin heikkotasoisia ja tyhjiä vitamiineista, hivenaineista ja raudasta.
Vihannekset kasvatetaan kemikaaliliuksilla , useimmiten myös luomuvihannekset. Viljan ravintopitoisuudet laskeneet vuosi vuodelta. Tavalliset hedelmät myös heikkolaatuisia.
Siinä jo yksi syy, miksi ihmiset voivat huonosti.
Sen päälle motivaation menettäminen. Siitä saamme kiittää EU:ta, Schengeniä ja valtavia tulonsiirtoja Suomelta muiden EU valtioden hyväksi. Ennen oli motivaationa puolustaa ja rakentaa omaa maata, nyt molemmilta tekijöiltä on pudonnut pohja. Lisäksi useimmat työnantajat ovat nyktisin kasvottomia ylikansallisia suurfirmoja joiden työntekijänä olet täysin merkityksetön ja vain tekemäsi voitto
furmalle tärkeää.
Mä oon moniongelmaisena kyllä samaa mieltä tuon kommentin kanssa. Totta sinänsä ettei toisesta varmaan kaikkea voi tietää. eikä siksi pidä oikopäätä kivittää. Mutta olisi reilua, että tuodaan muut mahdolliset ongelmat esille eikä syytetä joka käänteessä työtä. Onko ongelma miten iso tai pieni ja entä onko tilapäinen vai pyyvä ja miten voi vaikuttaa?
Ruoka on Suomessa pääosin todella laadukasta ja edullista! Moni vaan ei viitsi itse kokkailla tai ostaa kalliina pitämiään lounaita, vaan mieluummin paremmin maistuvaa pikaruokaa tai kahvia&voileipää. Ei ihme, jos lihoo ja jää jotain vitamiineja saamatta ja kun tähän vielä lisätään liikkumattomuus ja valtava ylipaino niin kyllä onkin raskasta kaikki! Sitten on vielä se puoli, että pitää tehdä itselle selväksi mitkä on vahvuudet ja mahdollisuudet sekä keskittyä niihin eikä väkisin tehdä jotain mitä ei oikein hallitse. Jokainen motivoituu aina jostakin tekemisestä.
lajijasuris
Paskapuhetta sinulta.
Esim kaikki valmisruoka, myös työpaikkaruokalan ja kaikkien ravintoloiden ruuat ovat nykyisin ihan skeidaa, tulevat valmiina, muovipusseihin pakattuna, myös keitetyt perunat. Ajatteleppa sitä. Maksat ruuasta aika pitkän pennin kun menet ravintolaan, mutta annoksen valmistushinta on kymmensosa, jos sitäkään hinnasta jonka maksat. Kastike on tehty pulverista joka puolestaan tehty Aasiassa ja täynnä kemikaleja. Lihan alkuperästä ei ota selvää edes kokki itse. Vihannekset halvinta mahdollista pakasteroskaa joka makaillut ties miten kauan pakasteissa isoissa varastossa, ties missä maassa. Se annokselle laitettu salaattilehti tuotettu Espanjan valtavilla vihannestehtailla, joissa kasvit ei näe sen enempää multaa kuin aurinkoa.
Mitä tulee itsetehtyyn ruokaan, raaka-aineethan ne ruuan ravintoaineiden määrän ratkaisevat, sekä tekotapa. Keitetyssä kasvisruuassa ei yleensä ole jäljellä muuta kuin se selluloosa eli kuidut.
Jos et osaa kasvattaa ja mixata itselleni elävää ravintoa eli itse ekologisessa mullassa kasvatettua ja lämmittämätöntä kasvisruokaa, ituja, vehnänorasmehua, jne niin on ihan turha luulla, että kaupan tavallisesta ja melkein aina ulkomailta tuoduista raaka aineista saa muka ravitsevaa ruokaa. Kun eri raaka-aineiden ravintoarvoja ilmoitetaan, esim kun dietistit antavat ruokaohjeita, on kyseessä ravintoarvo joka kyseisessä tuotteessa p i t ä i s i olla, ei siis se oikea todellinen määrä joka siinä on.
Mittauksissa on todettu etta ravintoarvot ovat raaka-aineissa pudonneet valtavasti viime vuosikymmeninä.
Eli maksamme, ja kehomme ja psyykkeemme maksaa huiputuksesta, mutustamme kallilla pelkkää vatsan täytettä, joka ei rarvitse kehoa ja aiheuttaa vähitellen vain monia sairauksia.
"Esim kaikki valmisruoka, myös työpaikkaruokalan ja kaikkien ravintoloiden ruuat ovat nykyisin ihan skeidaa, tulevat valmiina, muovipusseihin pakattuna, myös keitetyt perunat..."
Olet tässä kyllä täysin oikeassa. Ei nyt ehkä ihan kaikki, mutta liikaa näitä on kuitenkin. On tämä silti parempi valinta kuin ainaiset pitsat, leivät, makeat herkut-
Tuorelaatista näkee helposti onko se tuoretta ja pilkottu itse vai kaadettu pussista, pihvit jossain paistettu muualla ym.
lajijasuris
Voi kele, katso peiliin, kai niitä tekosyitä voi hakea vaikka Brysselistä asti.
Syökää oikein ja liikkukaa, ei se ruoka ennekään ihmeellistä ole ollut. Pakkoko sitä einestä ja muuta paskaa on suuhunsa laittaa, kaupat on täynnä kunnon raaka-aineista josta kokata.
En arvostellut aloittajaa, vaan näitä tyhjän naukujia ja työtä vieroksuvia.
Aistin boomerin äänen, joka ei tiedä nykyajan työstä mitään =)
Tuo vitamiinienpuutos on täysin totta ja hälyttävällä tasoilla Suomessa. Köyhillä ei ole edes varaa ostaa esim hedelmiä.
Sinä siis itse olet sodankäynyt mies? Epäilen että et ole. Kunpahan moralisoi.
Annat ymmärtää että entisajan miehet selvisivät ihan mistä vain. Tapettiin työmatkalla susia ja syötiin pettuleipää. Käytiin sotaakin hymyssä suin. Ennen kuoltiin rintamalla eikä valitettu. Kenelläkään ei olut stressiä eikä masennusta.
Just.
Kuulemani mukaan sodan käyneistä läheskään kaikki eivät selvinneet siitä ihan noin vain. Monet niistäkin, joilla ei ollut fyysistä vammaa, olivat vuosikausien ajan traumatisoituneita, näkivät painajaisia, olivat masentuneita ja tai aggressiivisia. Alkoholisoituivat, hakkasivat vaimojaan.
Äskeisestä riippumatta (siis VAIKKA olisikin niin, että entisajan miehet olivat lujempaa tekoa) vastaus tyyliin "ennen oli miehet rautaa ja laivat oli puuta, hiiohei!", ei tuo apua alkuperäisen kirjoittajan ahdistukseen ja mielipahaan.
Alkuperäinen kirjoittaja on kaikesta päätellen kunnon kansalainen eikä mikään reppanaluuseri. Kyse on ahkeran, älykkään, työteliään ja tunnollisen miehen tilanteesta.
Vaikea tuohon on mitään apua keksiä.
Terapian suositteleminen on vähän samantapaista lässynlässyä kuin se, että vedetään sotaveteraanit mukaan keskusteluun.
En usko että terapia auttaa. Kysehän on käytännön ongelmista työpaikalla: liikaa työtä, liikaa vaatimuksia, liikaa kiirettä. Ongelmat eivät ole alkuperäisen pään sisällä vaan työpaikalla. Terapia ei poista noita ongelmia. Tarvitaan konkretiaa eli muutosta työoloihin. Terapian suositteleminen on vähän samaa kuin suosittelisi nälkäiselle terapiaa: käypä jossain juttelemassa siitä miten ikävää on kun ei ole mitään suuhun pantavaa.
Nälkäinen tarvitsee ruokaa eikä terapiaa. Työssään stressaantunut tarvitsee konkreettisiä muutoksia työhönsä eikä terapiaa. Hän ei tarvitse sitä, että joku tehtävään palkattu ventovieras kuuntelee häntä lempeä ilme kasvoillaan, nyökyttelee ja hokee että "Joo...Joo, just.... Joo, mä ymmärrän... Kerro lisää... Joo, onpa kurja juttuu... Joo... Joo... Se varmaan ahdistaa, joo... "
Painavaa asiaa hyvin perusteltuna.
Kannattaa muuttaa Norjaan töihin. Pärjäät ihan hyvin lukio ruotsilla ja englannilla. Palkka kaksinkertainen, työtahti leppoisa, ihmiset uskomattoman ystävällisiä. Lisäksi luonto on upea. Myös hieno ilmasto etenkin vähän pohjoisemmassa, missä raikkaat pohjoisen merituulet tekevät ilmasta helpon ja miellyttävän hengittää. Norjassa ilma on koko vuorokauden yhtä raikas kuin mitä se on Suomessa vain aamuisin.
Yksi kauneimmista kaupungeista on Trondheim , Oslo myös upea kun välttää oslovuonon itäisiä paikkakuntia, ovat samaa mitä Hkin itäiset alueet. Tromsø on ruma, etenkin kesällä, mutta talvella lumen vallassa todella idyllinen.
Siellähän terrorismi on räjähtänyt aivan käsiin en muuttaisi Norjaan jos et halua olla rättipäiden seurassa
samaa ihmettelin Tanskassa. Miten onkaan aikaa oikeasti ja aidosti keskustella kollegan kanssa ongelmista ja kuinka vaimo ja lapset jakselevat ym. Ruokatunti on todella tunti, tosin joskus voi olla 10 tunnin työpäiviä voi herra isä, mutta perjantaina moni lähtee iltapäiväkahvin jälkeen esim. salille tai parturiin ym. Vaikka verotus on kovempi kuin jopa Suomessa ovat hyvinvoivia, hyväntuulisia ja hyvää porukkaa. Koko porukka mitä tiedän kohtuu vauraita ja sivistyneitä, matkustelleita ja kielitaitoisia. Toki on kuningaskunta jota ei ripannut naapurimaat alleen vaan oikeastaan itse kävivät siellä täällä pitkin tuhannen vuotta. Joku erohan siitä syntyy pitkässä juoksussa. Kuningaskuntahan tarkoittaa että on aatelisia jotka välleen keräävät vaurautta maahan ja kauniita esineitä (toisinaan hukkaavatkin). Vaurauden sirontaefektillehän Suomessa vain virnuillaan ja nillitetään.
Hei ostakaa keltainen paita ja kirjoittakaa siihen kävelevä katastrofi fun klubi.Olisi kiva nähdä näitä.Instagram muistatte tämän tekstin.Lassen hölkkä Myrskylä siellä tavataan paita päällä.Juoksen puoli maratonin siellä paita päällä.1000 seuraajaa HUOM!!!!!!!!!!
Mene lopetus piikille parin vuoden päästä ei ole suruja eikä murheita
Itse olen asentaja ja olen nyt väsyneempi lomien jälkeen kuin lomille lähtiessä. Kun työ ei ole ollut pitkään aikaan enään mieluisaa ja sitten riittä se yksi idiootti siellä töissä, soppa on valmis. Etenemismahdollisuuksia ei ole. Kunpa voisikin tehdä etätöitä. Olen miettinyt jos olisi varaa, irtisanoutuisin töistä ja etsisin rauhassa uutta hommaa. Työelämässä kuitenkin 21 vuotta putkeen eikä päivääkään työttömänä. Onneksi on perhe johon tukeutua päivien jälkeen. Tulis korona ja vei prkle.
Aina työyhteisöön sattuu yksi joka ei pärjää muiden kanssa tai aiheuttaa kitkaa, näin on ollut aina paikoissa joissa olen ollut
Tuttu tunne eli työ ahdistaa.
Lääke on firman vaihto. Myös työn ja tittelin vaihto voi virkistää. Isosti ja rohkeasti.
Kiire ja stressi pois eli ottaa rennomman työn.
Oma firma olisi oma johto, työt ja aikataulut. Eli vapaus. Tosin Suomi on yrittäjä vastainen maa. Eli jätti byrokratia.
Itsekin inssinä tunnen tuon kiireen, stressin ja paineen. Nyt pyrin rentouttamaan uraa ja mieltä valitsemalla rennompaa titteliä.
Etätyö on kaikista paras eli vapaus.
Myös liikkuva työ voi olla hyvä jos saa kilsat ja muut edut.
Pahinta on ajaa työpaikalle koko päiväksi klo 8...16 suorittamaan. Se tappaa ja väsyttää ihmisen.
Monet väsyy työpaikalla siihen kyttäämiseen ja että pitäisi olla vitun sosiaalinen kahvipöytänotkuja tuon tuosta. Jos olet hiljainen puurtaja todennäköisesti sinua pidetään outona tai vähintäänkin perverssinä omaan koloon vetäytyjänä. Isojen työpaikkojen ongelma. Pienissä firmoissa parempi yhteishenki, mutta eihän semmoinen Suomessa toimi kun byrokratia jarruttaa oman pikku firman perustamista.
Juuri tuo sosiaalisuuden vaatimus on se rasittavin osio, työt ovat usein kuitenkin suht mielenkiintoisia mutta töihin menosta tulee vastenmielistä kun tiedät etta taas pitää kahvi tai ruokatauolla kuunnella jotain yhdentekevää paskan jauhantaa kun jokainen yrittää olla niin kaikin puolin korrekti ja trendikäs. Ämmät kilpailee omilla kieroilla ja manipulatiivisilla keinoillaan, miehet yrittävät päteä ammattiasioissa mutta ennen kaikkea miesten tulee pitää kieli keskellä suuta, ettei tulisi missään tapauksessa epäillyksi minkään sorttisesta fobiasta tai ismistä.
Kun suomalaiset naiset saatiin kääntymään suomalaisia miehiä vastaan, panostamaan karriääriin lasten hankkimisen ja perheestä huolehtimisen sijaan, ja ryhtymään maahanmuttajien etujen valvojiksi, on jokainen työpaikan nainen suomalaiselle miehelle potentiaalinen vihollinen, joka voi milloin tahansa alkaa syyttämään oikeastaan ihan mistä vaan ja mies häviää jutun kuin jutun, sillä naiset ovat lähtökohtaisesti vallanneet uhriroolit tilanteessa ja tapahtumasta riippumatta.
Huh huh, ei meillä hyvin mee jos noin on.
Vaihda hommaa. Ala vaikka lakaiseen pihoja, jos se sopisi paremmin.
Ai niin, mutta kun insinöörit on ihan kädetöntä sakkia. Ei onnistu sekään.
Mistäs luulet että mistä ne luudat, työkalut, kulkuvälineet koneet ja muut tuotteet joita sinun kaltaisesi persvakomies työssään käyttää,mistä ne sinne kauppaan oikein ilmestyy ?
Olisko ne tuotantolaitoksia jossa niitä tehdään , olisko joku kädetön insinööri miettinyt jotain siinä välissä, ehkä suunnitellut ne tuotteet ja keksinyt jonkun koneenkin niitä valmistamaan.
Tuo kehitys on jatkunut jo vuosikymmeniä. Insinööristä otetaan kaikki irti.
On ihmislajin vastaista keskustella tietokoneen kanssa 8h/päivä. Pelkästään se ryydyttää..
Itse näen insinöörejä töissään. Ovat toinen toistaan lahjakkaampia ja aikaansaavempia. Paljon hyviä suorittajia. Palkkakin on monella hyvä.
Suosittaisin insinöörin työstä hyppyä pöydän toiselle puolelle tai pykälää ylöspäin. Siellä on vaihtelevampaa. Toisaalta hyppy kohti työmaata voi kanssa olla hyvä.
Tiivistettynä: Jos työ stressaa kovin, niin yritä vaihtaa mieleisempään ympäristöön :)
Tavan duunari 8:aa tuntia koneella...
Työaika 7,5h/pv miinus 2x15min kahvitaukoja eli 7h / pv duunia. Tupakoitsijoilla vielä bonukset 4x10min tupakkitaukoja.
Ai niin ja monessa duunipaikassa ei tauot ole niin minuutilleen, tauot plus 5-10min.
t. Sivusta seurannut
Unohdit mainita rukoilutauot, joihin työnantajan on kai nykyisin suostuttava, tai muuten heiluu rasismileima.
Lounas 30 min. Kahvitauot 2 x 10 min. Työaika alkoi vasta kun kirjaudut työpisteen koneelle, lukitut ovet, tarkka kulunseuranta. Jos piipahdin vessassa lakisääteisten taukojen ulkopuolella tuli nuhtelu. Näin siis entisellä työpaikallani vuonna 1998.
En ole insinööri mutta tiedän tarkkaan mitä tarkoitat. Ennen kuin loma on edes alkanut ahdistaa jo sen loppuminen. Ei oikeen osaa nauttia mistään.
O tyytyväinen et on duunii: Mulle napsahti YT:t ja potkut. Olin tyhmä, 20 v raadoin, nyt kituuttelen KOKOn kassarahoilla, harkitsen alan vaihtoa, TKK tutkinto pohjalla. Ja kyllä, muistan edelleen mahdottomat aikataulut ja työt, nyt niitä melkein kaipaa!
Pääsispä liiton rahoille joskus edes puoleksi vuodeksi ilman karensseja. nimim.28vuotta samassa duunissa.
Samassa tilanteessa kitkuttelin useamman vuoden. V-käyrä alkoi sitten mennä yli jo kaikista rajoista ja viime kevättalvella päätin että riittää. Nyt opiskelen yrittäjyystutkintoa työmarkkinatuella ja perustan firman syksyllä. Ei liity mitenkään mihinkään insinöörihommiin vaan kokonaan alan vaihto. Onneksi kerkesin säästämään aikanaan ison potin joka mahdollistaa tämän. Koko kesän on ollut tajuttoman hyvä fiilis, vapaa olo ja tuntuu kuin olisi nostettu maailma hartioilta. Paskemmaksihan se tästä varmaan vielä muuttuu mutta en usko että enää samanlaista väsynyttä ketutusta tulee kuin palkkalistalaisena. Nyt on hommat omissa käsissä. Oma lupa ja jos menee puihin niin syyllinenkin löytyy peilistä.
Neuroottinen perfektionisti-insinööri narsisti dirika/työkaveri tiukat aikataulut= äärimmäisen uuvuttava yhdistelmä.
Tietojen käsittelyn nopeuduttua, koneiden yleistyessä aivotkin yrittää/käy nopeammin, kuin se sama vanha luolamiehen kuori, mikä ei vieläkään pysty toimimaan samalla nopeudella, vaan tulee kaukana perässä ja ristiriita on valmis. Ihmisen itsesuojeluvaisto pyrkii välttämään tilanteita missä automaattisesti tietää tulevan vaikeuksia. Jos tuohon lisätään vielä alkoholin käyttöä, on sillä ekspotentiaalinen vaikutus työn uuvuttavuuteen
Elän yleisen asumistuen, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen varassa. Kesä siis jatkuu edelleen, lomaa on 365 päivää vuodessa.
Nämä tuet rahoitetaan veronmaksajien rahoilla. Suomen lakiin on kirjoitettu oikeus näiden tukien käyttöön, jota siis hyödynnän leppoisan elämäni ylläpitämiseksi.
Onneksi kovin moni ei ajattele niin kuin minä, koska muuten nämä tuet eivät olisi mahdollista toteuttaa. Tarpeeksi moni valitsee suuremmat tulot ja vastineeksi työskentelevät elämänsä. Näin tasapaino säilyy kun jokaiselle on jotakin.
Ei sulla kyllä paljon käyttörahaa jääkkään, noilla tuolla.
Mielummin palkka ja liikkumavaraa, kuin rupuelämä siipeilijänä.
Ymmärrän täysin.. Tohon ei taida kyllä auttaa muu, kuin itsensä, tai siis ajattelutapojensa muuttaminen. Elämä kun ei voi olla pelkkää lomaa. Ja sitten jos olis, niin eihän sekään enää tyydyttäisi.
"kärsimystä" eli tässä sun tapauksessa työtä pitää olla, että oppii arvostamaan niitä kivoja juttuja.
Kun rupee lukemaan oikeanlaisia kirjoja, kuuntelemaan podeja etc, voi ihan oikeasti oppia itse poistamaan sellaset negatiiviset ajatukset (miten puhut isellesi ja näet maailman) ja oppia arvostamaan enemmän sitä, mitä sulla on ja sitä loma-aikaa, jonka sä ihan ilmaiseksi sait.
Sun vaan pitää olla valmis näkemään vaivaa ja tehdä työtä itsesi eteen ja sun itsesi tähden. Koska oot sen arvoinen.
Parin viikon matka talvella koronan hellittäessä auttaa kummasti. Kännykän ja tietokoneen räplääminen minimiin.
Minä teen vuorotyötä. Minuakin ahdistaa kun Maanantaina loppuu loma. Vuorotyöläiselle loma on elämän parasta aikaa. Koronan tuoma epävarmuus ei helpota asiaa. Työ on asiakaspalvelutyötä Työnantaja kun ei välitä työntekijöiden ja asiakkaiden terveydestä pätkääkään.
Sullahan on ilmiselvästi burnout.
Olisit tyytyväinen, että oot ylipäätään töissä.
Itekin oon insinööri, mutta työtön.
Mulla olisi insinöörille töitä, konepuoli ja suunnittelijan taidot, missä päin asut ?
Missä näitä töitä olisi?
Parempi pysyä erossa näistä ketkuista kyttäävistä juoruämmistä joita johtajiksi kutsutaan.
Minä toisaalta ajattelen että töihin liittyvistä ajatuksista ei pääse lomalla kokonaan eroon kuin harva ihminen. Kyllähän ne lomalta paluuta odottavat työt aina jotenkin takaraivossa kummittelee ja tietysti lomalla on kivempaa kuin töissä. Tietysti jos työn tekeminen ja työpaikka tuntuu ihan helvetilliseltä niin sitten kannattaa miettiä työpaikan vaihtamista tai jopa alan vaihtoa.
Kannattaa vaihtaa työpaikkaa, ei tarvi alaakaan vaihtaa. Vaikkei muut osaakaan, niin ei tarvi välittää siitä että oli korvaamaton. Olen itse insinööritoimistossa ja teen muita töitä päälle lisäksi. Hyvin jaksaa. Lisäksi haluan jatkossa olla enemmän vastuussa ja kouluttautua lisää(olen DI) juuri tähän alaan liittyvillä koulutuksilla yliopiston ja muiden kautta. Ei muutkaan näytä kovin rasittuneilta, itse rasittunein eli ei paljon. Lomalla kun käy kärsimässä teltassa välillä, kiskoo puunrunkoja omasta metsästä ja lisäksi viettää pari viikkoa tehden mahdollisimman huvittavan pieniä korjausprojekteja tai muuta, niin oikein naurattaa ja poikkeaa täysin työn tietokoneen käytöstä ja ihan eri maisemissa koko kesän kuin kotona tai työpaikalla. Kyllä naurattaa 😄 Silti muista syistä haluaisin vaihtaa työpaikan, aloituspalkka oli 1000 e korkeampi kuin toisella työpaikalla jossa olin, mutta tässä en kehity riittävästi ei ole oppimisen aiheita ja ihmiset ei sellaisia jotka toivoo että oppisin heidän työtehtävistään joitain osia. En kuitenkaan kehtaa lähteä koska pieni toimisto. He toivovat että ollaan pitkään, sanoivat suoraan hymyillen ja vitsaillen työhaastattelussa. Olen ollut tuolla melko vähän, mutta viimeksi olin 4 viikon kesälomalla 2015, vaihtanut töitä pari kertaa, yks esim oli määräaikainen, eli useimmissa paikoissa lomat menneet reilusti paitsi yhdessä ei tainnut olla. Tämä 3 viikon lomakin silti harvinainen, useimpina kesinä ollut 6 vuoden aikana 2 tai jopa 1 viikko vain. En ymmärrä, miten kukaan voi olla niin velvollisuudentuntoinen isolle firmalle ettei uskalla lähteä. Itse olen vain koska on pieni firma. Haaveilen että pääsisin etätöihin ja itken kun en päässyt kuin 5 kk. Isossa firmassa 2 asiaa paremmin, mistä erityisesti etätyö korona-aikana olisi kaikkein kivoin asia ikinä, mutta ymmärrän että se on "lahja" joka kestää ehkä vain pari vuotta isoissakin firmoissa ja ikävien muiden koronaseurausten kera yhteiskunnassa silti.
Perusta oma firma: Pomo ei (kai?) voi olla paskempi kuin nykyinen ja voit ite määrittää aikaulut.
Ite oisin tyytyväinen jos pääsis töihin
Niinhän sinä luulet.
Itse+roikun+nyt+Anssilla.+Eli+rahaa+tulee.+Olen+raatanut+lukuisissa+firmoissa+vastuullista+kiiretyötä.+Maksanut+liikaa+veroja.+Nyt+on+minun+vuoro+levätä+ja+nauttia.+Tämä+on+se+suomen+systeemi.+Tehoton+systeemi+mutta+nyt+otan+valtiolta+omani+pois.++Valtio+maksaa+anssista+95+%.+Kassa+5+%+vain.+Verotus+mättää+ja+liika+kiire+työelämässä.+Nyt+huilaan+ja+pitkään.+
Ite en oo uskaltanu 5 vuoteen jäädä lomalle ettei rupeis lomaltapaluu ahdistaan..
Eli kannattaisi löytää rennompi työ, sellainen Joka ei Vituta ja Kuluta. Itse olen etsinyt Mutta en ole löytänyt. Tarjolla vain vaativaa kiiretyötä. Ja lusmun tason hommissa nollapalkat. Myös kunnanvirastossa oli kiireistä ja epäselvää, lisänä poliittinen koplaus ja pelleily, jättibyrokratiasta puhumattakaan. Hyvää firmaa on siis tosi hankala löytää Suomessa. T Inssinen
Itse hoidan työkrapulaa ja alkoholillla. Samoten kun kellokortti napsahtaa tää painelee lähimmälle terassille. Siellä muutama bisse nassuun ja kaupan kautta kotia napakymppiä kattoon. Jaksaa kummasti seuraavaan lomaan(sairaslomaan) asti.
Tuo vasta raskasta ja kuluttavaa on.
Onneks yrittäjällä ja kotiäidillä ei oo tota loman jälkeistä töihin paluustressii, kun ei oo lomiakaan. :)
1. Jo hyvissä ajoin ennen lomalle lähtöä pitäisi alkaa hölläämään tahtia, vaikka sitä "pöytää ei saisikaan tyhjäksi", näin stressitasosi laskee ja kehosi löytää nopeammin "lomamoodin" loman alkaessa.
Sillä et sinä mitään sulkaa hattuusi saa vaikka kuinka yrittäisit taistella tuulimyllyjä vastaan ja saada sen kaiken työmäärän tehtyä ennen lomaasi.
Sitä paitsi joskushan se ylisuuri työtaakka on joka tapauksessa otettava esille, ja lomalle lähtö tuo siihen loistavan tilaisuuden.
2. Älä missään nimessä tehe "lomasuunnitelmia", vaan elä lomalla päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan.
3. Kaikki työhön liittyvä pois päältä, silmistä ja mielestä, mukaan lukien työpuhelin/läppäri, mieluiten vain oma henkilökohtainen salainen numero, jonka vain lähimmäiset tietää.
Prepaid on hyvä vaihtoehto loman ajaksi.
4. Älä lue/katso uutisia, sillä ne ovat niin pahasti negatiivisia että vähemmästäkin katoaa rento lomafiilis.
5. Rentoudu.
Mutta jos työpaikka on jo pitkään tuntunut ikävältä, niin siinä tapauksessa suosittelen kioskin vaihtoa johonkin parempi maineiseen.
Ala hakemaan toista paikkaa. Työ voi olla kiireistä ja ylityötuntejakin kertyä ilman isompaa haittaa, jos kaikki muut palikat ovat paikoillaan. Voitko vaikuttaa työhösi? Onko sinulla kehitystäsi edistävä ja sinua tukeva esimies? Onko tiimissäsi hyvä ja tsemppaava henki? Rangaistaanko epäonnistumisista (vaikka olisi aidosti tehnyt hommansa niin hyvin kuin osaa)? Hallitaanko pelolla? Onko palkka kohdillaan? Itsellä on asuntolaina, 2 autolainaa ja pari mukulaa mutta lähdin silti menemään vakituisesta työpaikasta, jossa tekemisen kulttuuri ja ilmapiiri ahdisti. Kaikki etätyötä tekevät tai sellaisesta edes haaveilevat leimattiin laiskureiksi ja pummeiksi. Uusi työpaikka on määräaikainen projekti mutta palkka nousi reilusti ja minua kohdellaan kuin ihmistä. Opiskelen lisäksi töiden ohessa uutta tutkintoa, vaikka on todella rankkaa mutta parempi sekin kuin se, mistä tulin.
Elämä voi olla hauskaa joskus, yksi minuutti on mukavaa ja seuraava minuutti on täysin erilainen. Puolisoni ja minä elimme hyvin kaunista elämää ennen odottamatonta kaaosta, elämää ilman virheitä tai epäluottamusta, vasta, kun meillä oli vaikeuksia lastemme tuella, hän lopetti maksamisen ja löysi seikkailun ulkopuolelta flirttaillessaan avioliittokodissaan, joka upotti kaiken mitä olemme kärsineet. ja mitä varten olemme työskennelleet tarpeettomasta mielihyvästä, tunsin tämän tyhjyyden sisälläni. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka auttaa pelastamaan liittoni hänen kanssaan, koska hän ei palannut kotiin, hän pysyi ulkona myöhään, joi, poltti hän tekee kaikenlaisia asioita ei koskaan tehnyt ... Mutta kiitos miehelle, joka toi kotiisi vakautta, tohtori Egwalille, hyvien töiden miehelle, hän on niin todellinen ja mukava, koska olen yrittänyt ja luottanut ... Keskustele hänen kanssaan pelkoistasi ja olet iloinen, että teit. WhatsApp tai Viber 2348122948392 tai sähköpostitse [email protected]
Ihan samat fiilikset ollut koko loman. Melkein itku tullut, kun oon miettinyt töihin paluuta. Miettinyt sairaslomaa.. Nyt menossa 5. lomaviikko ja ehkä myt pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Ensi viikolla sitten näkee, että mikä on fiilis, kun alkaa purkamaan kaaossähköpostia 🙄. Tsemppiä aloittajalle ja muillekin. Muistakaa, ne on vain töitä. Ei yritetä olla liian täydellisiä. Ihmisiä mekin kuitenkin vain ollaan ❤️
>> ne on vain töitä <<
Todellakin. Josta saa vielä maksunkin.
Ja jokainen työpäivä kestää vain sen oman tuntimääränsä päivästä, jonka jälkeen saa olla taas ihan omissa mielipuuhissaan.
Tunti ja päivä kerrallaan kannattaa työt ottaa ja suunnitella tai haaveilla jo etukäteen sitä, mitä haluaa tehdä töitten jälkeen. Kun on jotain kivaa päivittäin, mitä odottaa - vaikkei se olisi joskus kuin sohvalla löhöämistä - niin jaksaa paremmin, kun muistaa työpäivän ohessa, että piankos sitä taas on jalat oikaistuna kotisohvalla.
Tämäpä juuri ja kun vielä muistaisi sen, ettei tarvitse venyä yhtään enempää. On johtamisen surkeutta, jos resursseja ei ole riittävästi ja projektit venyy. Täytyy yrittää pitää työpäivät max. 8h päivinä. Toisaalta syksylle on niin paljon kaikenlaista muuta ohjelmaa, että ehkä se tuleekin ihan luonnostaan
No huh huh jos etätyöt ahdistaa, vaikka ei edes ole mitään konkreettista paikkaa, johon pitäisi palata. Olisit onnellinen, jos ei tarvi kotoa edes poistua ja sitä kenkkua tyyppiäkään tavata samassa huonetilassa, niin kuin ei-etätyötä tekevien pitää.
On vitulllisen sekavia ja turhauttavia töitä, ja huonot ohjeet. Muilla ei osaamista tai ovat lomalla. Tänään vitutti niin ettei viiteen vuoteen ole vituttanut. Kävin "töiden" jälkeen juoksemassa kovaa yli tunnin mutta eipä tuota verisuoni katkennut päästä vaikka maksimisyke oli monta kertaa. Jonkinlainen raja alkaa tulla vastaan.
Olen vain tavallinen duunari, joten ei paljoa tarvitse etätöitä mietiskellä, "kenttätöitä" kun ei yksinkertaisesti voi etänä tehdä.
Olisihan se mukavaa kokea sekin että miltä se tuntuisi tehdä töitä ihan vaan kotona, varsinkin tuossa Koronan pahimpina aikoina kun se alkoi leviämään meidänkin työpaikalla asia kävi useasti mielessä...
Mutta voin hyvin kuvitella ja samaistua tilanteeseen, jossa toimihenkilön etätöiden järjestelyt ovat pahimmillaan yhtä helevettiä... Huonot ohjeet, tiukka aikataulu, mulkku esimies, huonot puitteet(tekniikka yms...)
Tosin etätyöt saattavat olla myös taivaan lahja huonosta työilmapiiristä kärsiville, ei tarvitse olla kasvotustun mahdollisten kusipäiden kans, tiedä sitten onko sen helpompaa mahdollisten virtuaaliyhteyksien välityksellä...
Minullakin kesäkoma loppumassa ja ahdistaa ajatus tissuttelun lopettamisesta ja töihin paluusta. Tiedän että neljän viikon kupittelun jälkeen kun lopetan niin pari päivää menee hyvin, mutta kolmantena yönä alkaa hikeä pukata, makkarin varjoissa näkyä isoja liskoja ja jätti kokoisia hyönteisiä. Pienetkin talon äänet kuuluvat hurjan kovilta ja jäsenten tärinä meinaa pudottaa sängyltä. Päänsärky tulee olemaan helvetillinen ja vatsassa ei pysy mikään. Voisikohan kevyt loiventaminen toimia?
Alkoholiton drinksu tai vaikka jäätelö - kun vielä on kesääkin sentään jäljellä, voi piristää mielialaa töiden päätteeksi. Tai se, että menee suoraan töistä jonnekin syömään tai muulla tavoin vapaa-aikaa viettämään, eikä ala rutiininomaisesti taas vanhoja kaavojaan toistella, jotka ovat tunnetusti itselle ikäviä ja ahdistavia. Pienetkin poikkeukset rutiineihin voivat olla hyviä avaimia muutokseen ja parempaan olotilaan.
Ahdistusta ja epämukavaa oloa itsellä tulee siitä, etten ole toivetyössä ja toiveelämässäni muutenkaan nyt. Ja siitä, ettei epämieluisan elämäntilanteen lisäksi ole kiinnostavia vapaa-ajan toimintoja kodin ulkopuolella, jotka irrottaisivat ajatukset muualle ja virkistäisivät mieltä ja oloa oikein kunnolla. Kun mehut menevät etupäässä töihin, ei juuri jaksa kodin ulkopuolelle enää lähteä. Niinpä kotona tehtävät harrastukset ovat olleet pääasiallinen virkistys.
Omiin rutiineihin pitäisi tehdä poikkeus heti, kun työpaikan ovi menee kiinni, että jaksaa tehdä sen poikkeuksen. Eli lähteä vaikka suoraan kaupungille sen sijaan, että menisi kotiin. Kun sinne sohvalle kerran oikaisee itsensä töitten päälle, väsymys ym. voittavat, eikä siitä sitten enää mihinkään viitsikään lähteä. Itsellä ainakin pitää olla menosuunnitelma töiden jälkeiselle ajalle, jotta tulee oikeasti tehtyä poikkeusta siihen tylsään arkeen.
Onneksi on omakotitalo ja oma rauha. Töistä kun tulee kotiin ei tartte kuunnella muita ihmisiä, ihmiskontaktit minimiin kiitos. Menee vaikka nurtsia leikkaan tai terassia kunnostelemaan, saa ajatukset pois töistä ja työkavereista. Pari olutta kyytipojaks ja rentoutuminen omaan saunaan tai paljuun lopuks.
Esimiehesi saa palkkaa siitä että työmääräsi on organisoitu järkeväksi kokonaisuudeksi joka ei näytä teiilä toteutuvan joten puhu hänen kanssaan eiriitä on vaan pomo hänen on osattava keskustella ja kuunnella alaisiaan.
Lomalla pitäisi tehdä jotai tosi repäsevää,kuten mennä selviytymisleirille, tai luolasukellus kouluun, jossa varmasti työt ja rutiinit unohtuu. Automatkoillahan niitä töitä vaan miettii. siksi ei pääse latautumaan.
Tsemppejä!
Koko neljä viikkoa Tinderissä ja taatusti on pussit tyhjinä kun työt taas alkaa.
Jos loman jälkeen ei ole levännyt olo, on syytä huolestua. Etsi uusi työ, insinööreille riittää kysyntää ja hyviä paikkoja on monia.
Älä pidä lomaa. Olin aikanaan 5 v joka arkipäivä töissä. Joskus olin myös lauantaiat ja sunnuntait kun kaikkea en ehtinyt viikolla. Yksityisyrittäjää ei koske työaikalaki. Turhasta ei pidä valittaa.
Hyvä että yrittäjää eivät työaikalait koske, muuten joutuisin töihin.
Insinörien palkka on 2500e/kk.Kaikki mitä ylimaksetaan ovat neuvottelujen tulos.
Työehtosopimukset kannataa neuvotella palkan mukaan,etteivät pääse teettämään
tulosta toisten työllä.Kesälomat ovat aivan täystyöllistettyjä,yritystä pidetään jopa yhden insinöörin voimin pystyssä.Kannataa perehtyä näihin tehtyihin työsopimuksiin,
mitä on sovittu ja mitstä maksetaan palkat.Työnjohto osaa kyllä teetää myös muita töitä,eivät vain osaa lukea työsopimusta,joka taasen aiheuttaa alalla riitoja.
voimia teille..nyky hektinen yritys maailma on sairas..ps..ei se pomo pääse helpommalla
v,,sta aamusta iltaan jesssssss...
https://open.spotify.com/track/7duTpROWJxTGErvc7jFNhk?si=caBsAC2RQzyp0N-BX5h2IA&utm_source=copy-link&dl_branch=1
Tämä biisi lohduttaa! ARSKA ON NIIN KOVA!
Se johtuu ilmastonmuutoksesta, kuule vihretähän äänestätte, niin se on kyllä todellakin paha tauti.
8 tunnin yöunet.
Riipase kova känni, niin saat loivan paluun töihin. Töissä otat muutaman seitinohuen, niin ei ahrista ollenkaan.
8h töitä, 8h vapaa-aikaa ja 8h unta ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Herätyskello herättää sinut aamulla uuteen työpäivään klo. 5:15.
Tehet aamutoimet syöt aamupalan ja lähdet ajamaan työpaikalle klo. 5:45
Saavut työpan parkkipaikalle klo. 6:45
Kerkiät kävellä työpisteellesi ja leimaat itsesi sisälle klo. 7:00
Syöt lounaan klo. 11:00 - 12:00
Leimaat itsesi ulos klo. 16:00 ja lähdet kävelemään parkkipaikalle.
Lähdet ajamaan kotiin klo. 16:15
Saavut kotiisi klo. 17:15
Sinulla on pitkän päivän jälkeen hirveä nälkä, joten alat valmistamaan ruokaa, ja klo. 18:00 olet syönyt ja voisit jo viimeinkin alkaa viettämään sitä vapaa-aikaa, mutta pitkä työpäivä on vienyt veronsa, ja sinun on ihan pakko nukahtaa hetken jotta jaksat tehdä yhtikäs mitään.
Heräät klo. 18:30 ja lähdet viettämään vapaa-aikaasi harrastustesi pariin, mutta jo parin tunnin vapaa-ajan vieton jälkeen sun on pakko lopettaa, sillä kello on jo 20:30.
Menet kotiisi, käyt pesulla, syöt vielä iltapalan ja menet sänkyysi yrittämään unta suunnaton vitutus päällä klo. 21:30.
Herätyskello herättää sinut aamulla uuteen työpäivään klo. 5:15 huonosti nukutun yön jälkeen...
Eli 8h 8h 8h on täysin utopiaa.
Käytännössä ihmisen vuorokausirytmi ja koko elämä on valjastettu ainoastaan työntekoa varten, mitään muuta ei ole.
Toisin sanoen, onko se elämisen arvoista elämää?
Makselet pankillesi niitä seiniä joiden sisällä pääasiassa vain nukut, sekä tietysti sitä autoasi jota käytät pääasiassa vain työvälin kulkemiseen.
Sinut on vangittu yllä mainut kaltaiseen elämään niin kauan, kunnes pääset eläkkeelle, siis jos sinulla on vielä terveyttäsi jäljellä...
Työtä työtä työtä työtä aina vaan työtä eläkkeelle saakka, ankara on työntekijä poloisen tuomio...
Mietipä vähän miten tähän pisteeseen on tultu, millaista elämää ihmisillä on ollut vaikka 50, 100, 200 vuotta sitten. Väitän että nykyään pääsee aika helpolla.
Näinhän ne sanoi silloinkin 50, 100 ja 200 vuotta sitten, kunnes muuttivat työaikaa ja positiivinen vaikutus oli jokaisen nähtävillä.
Aika vaihtaa duunia .. . Moni tuntee ihan samoin. Voisiko sitä kuitenkin olla tyytyväinen kun saa tehdä töitä ja olet terve 8)
Mulla tuohon ahdistukseen auttoi ainakin hieman se, että muutin lomarytmin kalenteriviikoista "puoliväliviikoiksi". Eli aloitan loman yleensä keskellä viikkoa ja palaan keskellä viikkoa. Ennen meni viimeinen lomaviikonloppu surkutellessa loman loppua. Nyt on tosi hyvä fiilis, töihin paluu vasta keskiviikkona. Kolme päivää töitä ja sitten onkin jo viikonloppu. Tästä oli muistaakseni tehty ihan tutkimuskin Amerikassa, että asia todella vaikuttaa mielialaan positiivisesti loman lopun lähestyessä.
ole kiitollinen että on töitä,,saat sit jatkaa sitä perus elämää ok voimia
Ovatko tekniset ongelmat vaikeita, vai onko kyse enemmän siitä että työ kokonaisuutena on kaaosta, jossa ei ole mahdollisuutta keskittyä kuhunkin työtehtävään?
Onko sinulle yleensäkään selvää, miksi ylipäätään teet työtä jota teet? Onko sinulla yhteyttä työsi maksavaan asiakkaaseen ja jos on, millaista palautetta saat heiltä?
Miltäs ajatus yrittäjyydestä vaikuttaa? Otat kaveriksi tyypin, joka hoitaa myynnin, yhteydenpidon ja paperihommat, jolloin voit itse voit keskittyä siihen minkä osaat parhaiten.
Luovu kaikesta ja tule Jumalalle työhön, ei ahdista enää. Luukas 14:25-35, Matteus 6:24-34, Markus 16:15.
Jep. TKKsta minäkin. Aikani kärsin ja vaihtelin duunipaikkaa paremman toivossa kunnes väsyin siihen. Olin sitten vikassa paikassa 12v kunnes lopulta sain potkut. Loppuun ajettuna ja sairaana en enää kelvannut kun nuoria tarjolla. Tosta nyt toistakytä vuotta aikaa. Tuttua tarinas mulle koko tää ketju, joskin voisin vielä psljonkin lisätä mitä nähnyt mutta antaapa jo olla.
Miksi?
Hyvä palkka ei todellakaan ole tae hyvälle elämälle. Ärsyttää kommentointi siitä, että pitäisi olla jotenkin onnellinen siitä, että on töitä ja hyvä palkka. Josku työ on liian vaativaa ja silloin ajattelee, että olisi mielummin työtön kuin ko. työssä. Kyllä se työ ja sen mielekkyys ovat todella tärkeitä. Itse olen aiemmine tehnyt asiantuntija työtä, ja voin näin jälkikäteen sanoa, ettei tuollainen haastava työ vain sovi mun psyykeelle. Tuon työn aikana koin paljon ahditusta, unettomuutta ja välillä olin näiden takia sairaslomallakin. Söin rauhoittavia jne. Sitten tuli näin jälkikäteen sanottuna onneksi se päivä, että minulle sanottiin ettei työt enää jatku. Silloin harmitti, mutta ei todellakaan enää. Olin puolisen vuotta työttömänä ja lepäsin. Hain toki töitä koko ajan, mutta aluksi en kovinkaan aktiivisesti. Olin sen verran väsynyt, että ehkä hyvä niin. No sitten hain nykyiseen työpaikkaani. Teen edelleen osaamistani vastaavaa hommaa, mutta huomattavasti helpompaa. Palkka ei ole häävi, mutta se ei todellakaan haittaa. Mielenterveys ja oma jaksaminen ovat menneet palkan edelle. Ja se on aivan mahtavaa kun lähtee töistä ja laittaa sen oven kiinni, niin se työ oikeasti jää sinne eikä seuraa kotiin perässä. Ja nyt kun ajattelen tuota vanhaa työtä, niin en palaisi sinne mistään hinnasta. Menen paljon mielummin vaikka siivous hommiin.
joooooooo. Mene keiteleelle töihin. Se ei ole vaikeaa. Pää siellä vain menee kuten kaikilla miellä muiöllakin. heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh heh heheh
Itse työskentelen opettajana. Mielenkiintoista oli lukea tuosta, miten insinöörin työt ahdistavat ja kaatuvat päälle, ja on liikaa langanpätkiä ja vaateita kaikkialla. Samalla tavalla koen opettajan työn - että se on jatkuvaa hahmotonta kaaosta, josta ei tule mitään valmista. Ja tämä ahdistaa todella usein.
Ja olen usein pohtinut, että minulle sopisi jokin luonnontieteellinen eksakti homma paremmin. Mutta kuten sanottua ja kuten aloituskin osoitti, ahdistusta ja liiallisia vaatimuksia on kaikkialla.
Ymmärrän itsekin, että otan työni liian vakavasti. Heitän tällaisen, että ehkä "Kekkosen aikaan" ei otettu niin tarkasti asioita. Ei stressattu töistä, kun oli stressattu jo sodasta ennen sitä. Kuten presidentti Koivistokin sanoi: kun on pelannut peliä jossa nappulana oma henki, niin sen jälkeen kaikki muut pelit tuntuvat mitättömiltä. (Lainaus ulkomuistista.)
Noh, tämä nyt kuulostaisi tyypilliseltä ennen oli paremmin -haikailulta. Mikä on lähes aina väärin. Olen lukenut Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa, ja Kalle oli myös todella ahdistunut ja ehkä nykytermein jopa erityisherkkä. Mutta yhteiskunta oli siinä mielessä suoraviivaisempi tai raaempi tai mikä onkaan oikea sana, että töitä nyt kuitenkin tehtiin, oli olo mikä vaan. Ja kaikki ahdistus ja paska vähän niin kuin haudattiin ja yritettiin unohtaa.
Eli ei ollut ennen paremmin. Nyt on varmasti paremmin kuin koskaan. Suomi on maailman onnistuneimpia maita ja parhaita maita ihmisen elää. Ei ironinen kommentti. Täällä ymmärretään ihmistä. Täällä ihmisellä on oikeus ainakin jotenkin saada ymmärrystä ja yhteiskunnan hoitoprosesseja kohdistetuksi itseensä, jos töissä on liian vaikeaa. On luotu opintovapaat, hyväksytään että vanhemmatkin ihmiset voivat jatkokouluttautua. Kaikkea tällaista hyvää on.
Mutta siis kyllä minäkin pidän ihan koko työntekoa yhtenä tyhjänä ja turhana helvettinä. Oli todella hyvä kirjoitus tuossa yllä, tuo laskelma siitä miten 8 8 8 on harhaa. Ei ole mitään 8 tunnin vapaa-aikaa, vaan suuri osa ajasta menee siellä töissä. Minä en ole koskaan pystynyt oikein hyväksymään työntekoa. Minusta on väärin, että ihmisen elämää kulutetaan töissä. Ymmärrän, että jos kukaan ei oo töissä, ei ainakaan nykyinen yhteiskunta tuota verotuloja. Mutta silti, se on minusta vääryys. Käytän ainutlaatuista ainutkertaista elämän aikaani työhön. Aivan järkyttävän kaameaa.
Opettajilla on jostain vanhasta päätöksestä johtuen todella pitkät kesälomat ja muutkin lomat. Eli ei mitenkään perustu mihinkään opettajan työn vaativuuteen, että siksi olisi annettu tämä n. 10 viikon kesäloma. Vaan se perustuu, oletan, siihen että joskus muinoin kansakouluaikoina oli vain kelattu, että kun se "työmaa" eli lapset menee kesälomille, niin varmaan sitten opettajat myös.
Lisäksi opettajien työpäivät ovat oikeasti lyhyitä. Jos nyt on vaikka vuosia tehnyt samaa aineenopettajan hommaa, niin kaikki kurssit on suunniteltu ja kaikki matskut on valmiina ja näin. Jolloin ei ole oikeastaan kotitöitä sen osalta. Ja lisäksi koulusta saa lähteä kotiin kun tunnit on ohi. Toisin kuin vaikka Ruotsissa tai Japanissa, jossa opettajien työaika on 8 tuntia, oli tunteja tai ei.
Mutta vaikka mulla on siis lyhyet päivät ja pitkät lomat, silti ahistaa koko työelämän perusolemuksen kaameus. Pääsisipä vaikka mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen harkinnut alanvaihtoa, koska välillä olen ajatellut että ahistuksen syynä ovat oppilaat. Ja se että pitäisi päästä töihin joissa vähemmän ihmiskontaktia. Mutta tuskin se auttaisi... Sitten joutuisin siihen 8 tunnin päiviin ja kuukauden kesälomaan. Ja opettajan työ on kuitenkin jollain tavalla luovaa ja vapaata ja mitään tulosvastuutakaan ei oikeastaan ole.
Mutta varsinaisesti olen unelmoinut sellaisesta, että voisin opintovapaalle mennä ja pari vuotta jatkokouluttautua. Ja hankkisin jonkun (akateemisen) taidon, jota voisin myydä. Ja voisin tehdä töitä kotoa. Ei mitään ihmiskontaktia. Ja sitten voisin pitää vaikka 3kk. jaksoja tekemättä töitä. Ja sitten taas tehdä pari duunia. Elää vaatimattomasti. Vapaa-ajan maksimointiin pyrkien.
Paska paska työelämä. Jopa Suomessa, maailman parhaimmistoon kuuluvassa maassa. 200 vuoden päästä kun tätä katsotaan taaksepäin, tämä herättää järkytystä, kuten meitä nykyään järkyttää 1800-luvun orjuus.
Heimo-666
Teen+fyysistä+työtä+rakennusalalla+tällä+hetkellä+norjan+Finnmarkissa.+Fyysisesti+työ+on+rankkaa,+mutta+henkisesti+helppoa+ja+vastuutonta.+Kun+klo+17.30+Suomenaikaa+(tunnin+aikaero)+lopetan+työni,+niin+myös+LOPETAN.+Tämän+jälkeen+vietän+vapaa-aikaa+ja+nukun+hyvin.+Palkkani+ostovoima+on+täällä+n.+10%+korkeampi,+kuin+edellisessä+ammatissani+Suomessa.
Kyllä taas vituttaa niin ettei henki kulje. Etätöissä ja tätä itseopiskelua taas, johon ei mitään perehdytystä.
Joka päivä miettii miten alkaisi yksityisyrittäjäksi tai jotain. Vai lottoaminenko ainoa ratkaisu? Onneksi on edes perjantai.
Mentäisiinkö capuccionlle ja syötäsiin hyvät hillomunkit! ?
Laskisin sun valloittavan säteen kerrottuna omalla tuhannen watin jännitykselläni x ulkoilman lämpötilalla ja unelmoisin loput.
Ehkäpä jään vain tänne odottelemaan ja toivomaan...ja unelmoimaan.