Kuinka suuri %-määrä ihmisistä suorittaa/kykenisi suorittamaan ylemmän korkeakoulututkinnon?
Millä ÄO:lla pärjää yliopistossa
masa
34
10883
Vastaukset
- täyttä totta
tarkkaan ottaen 12.85%
- intelligenttibasilli
pyöristysvirhe, oikea vastaus 12.86%
- masa
intelligenttibasilli kirjoitti:
pyöristysvirhe, oikea vastaus 12.86%
Entä yo-tutkinto ja pitkä matikka? Suorittaako yo-tutkinnon n. 40 % ikäluokasta, josita 1/4 pitkön matikan???? Omia arvailujani..
- mutta lähempänä
masa kirjoitti:
Entä yo-tutkinto ja pitkä matikka? Suorittaako yo-tutkinnon n. 40 % ikäluokasta, josita 1/4 pitkön matikan???? Omia arvailujani..
totuutta: Käsittääkseni lukioon menee nykyään yli puolet ikäluokasta, paikoitellen jopa 60%. Toki jokunen ei lakkia saa, mutta käytännössä tutkinnon saavien määrä on sama kuin lukion aloittavien.
Pitkää matematiikkaa lukee mielestäni sellaiset 40%. Osa pitkän matikan lukeneistahan kirjoittaa lyhyen.
- +-+-+-
Kokemukseni mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon voi monilla aloilla suorittaa pelkällä ahkeruudella ja ulkoaopettelulla ilman minkäänlaista kykyä soveltamiseen.
- jukepuke
, jos välttämättä haluaa lyödä päätään seinään ;).
Ehkä joillain linjoilla pystyy ulkoaoppimalla, mutta esim. matematiikasta, fysiikasta tai tietotekniikasta ei kyllä sillä tekniikalla pitkälle pötki :|. - Ei luovuutta
jukepuke kirjoitti:
, jos välttämättä haluaa lyödä päätään seinään ;).
Ehkä joillain linjoilla pystyy ulkoaoppimalla, mutta esim. matematiikasta, fysiikasta tai tietotekniikasta ei kyllä sillä tekniikalla pitkälle pötki :|.Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä. - uimamaisteri
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.>>matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista.
- hmhmhmhm
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.Eikö se vähän niinkuin opiskelussa ole ideana opetella ja sisäistää niitä asioita, mitä muut ovat jo saaneet selville.
Luovuus on aika vaikea määriteltävä.
Luovan työn tuotos on useimmiten monen vanhan ajatuksen tai keksinnön uudenlainen yhdistelmä, eli onhan se lähes aina toistoa joltakin osin, mutta uudesta näkökulmasta. - hmhmhmhm
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.Eikö se vähän niinkuin opiskelussa ole ideana opetella ja sisäistää niitä asioita, mitä muut ovat jo saaneet selville.
Luovuus on aika vaikea määriteltävä.
Luovan työn tuotos on useimmiten monen vanhan ajatuksen tai keksinnön uudenlainen yhdistelmä, eli onhan se lähes aina toistoa joltakin osin, mutta uudesta näkökulmasta. - hmhmhmhm
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.Eikö se vähän niinkuin opiskelussa ole ideana opetella ja sisäistää niitä asioita, mitä muut ovat jo saaneet selville.
Luovuus on aika vaikea määriteltävä.
Luovan työn tuotos on useimmiten monen vanhan ajatuksen tai keksinnön uudenlainen yhdistelmä, eli onhan se lähes aina toistoa joltakin osin, mutta uudesta näkökulmasta. - hmhmhmhm
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.Eikö se vähän niinkuin opiskelussa ole ideana opetella ja sisäistää niitä asioita, mitä muut ovat jo saaneet selville.
Luovuus on aika vaikea määriteltävä.
Luovan työn tuotos on useimmiten monen vanhan ajatuksen tai keksinnön uudenlainen yhdistelmä, eli onhan se lähes aina toistoa joltakin osin, mutta uudesta näkökulmasta. - hmhmhmhm
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.Eikö se vähän niinkuin opiskelussa ole ideana opetella ja sisäistää niitä asioita, mitä muut ovat jo saaneet selville.
Luovuus on aika vaikea määriteltävä.
Luovan työn tuotos on useimmiten monen vanhan ajatuksen tai keksinnön uudenlainen yhdistelmä, eli onhan se lähes aina toistoa joltakin osin, mutta uudesta näkökulmasta. - hmhmhmhhm
Ei luovuutta kirjoitti:
Tulet toivottavasti vielä huomaamaan, että matemaattis-luonnontieteellisissä aineissakin opiskelu on lopulta pääosin mekaanista toistoa. Harva sisäistää asioita. Vielä harvempi kyseenalaistaa. Tutkimustyökin on usein pelkkää tiedon toistamista. Luovuudelle ei ole sijaa nykymaailman tiedeyhteisössä, vaikka juuri siellä sitä kaikkien eniten tarvittaisiin!
Eivät matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa tekemisissä olevat ole useinkaan mitään älyköitä.
Toki matemaattis-luonnontieteellisten asioiden pyörittely voi avata uusia ajattelumalleja. Esimerkiksi humanistisissa tieteissä olisi hyötyä tästä ajattelusta, mutta moniko humanisti tämän hallitsee? Matemaattinen ongelmanratkaisu tuo maailmankuvaan täsmällisyyttä, jota voi hyödyntää arkielämän tilanteissakin. Lisäksi spatiaalinen ajattelu kehittyy.
Aivot rakastavat sitä, että niitä käytetään monipuolisesti. Tällöin on matemaattisten ongelmien lisäksi oltava muitakin virikkeitä: esimerkiksi klassista musiikkia ja tasokasta kaunokirjallisuutta, jonka kautta voidaan oppia näkemään asioita tekstin takaa, eli ns. rivien välistä. Eivät pintarakenteet, eli esimerkiksi juonenkäänteet, ole useinkaan oleellisia kaunokirjallisuudessa.
Intuition merkitystä vähätellään. Kaikkein pahiten tähän sortuu psykologia! Kuitenkin tunteiden huomioiminen lisää ajatteluumme aineksia. Ongelmaa ratkaistessa tulee ratkaisusta kuva aluksi intuition kautta. Tunteet välittävät tietoa asioista, joita emme ole ehtineet vielä pukea formaaliin muotoon.
Totuuden etsintä on tärkeää. Tutkija ei voi valehdella. Todellisuudessa suurin osa nykypäivän tutkijoista ei silti pyri totuuteen.
Valehtelun hyväksyvä tutkija ei kestä totuuksien kohtaamisen aiheuttamaa ajattelun taakkaa. Totuutta etsiessään täytyy kestää ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka ovat normaaleita luovuuteen kuuluvia ilmiöitä, eivätkä mitään sairauksia! Näiden pois lääkitsemisestä aiheutuu luovuudelle mittavia tappioita!
Aina ei ole pahasta keksiä ruutia uudelleen. Vaikka onkin hyvä käyttää tehokkaasti tieteellistä kirjallisuutta hyväksi, voi joskus uudelleen, usein tietämättömyyttä, toistettu ajatustyö avata uudenlaisen lähestymistavan itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan. Ainakin se kehittää tutkijaa luovassa ajatteluprosessissa ja innovaatioiden käsittelyssä.Eikö se vähän niinkuin opiskelussa ole ideana opetella ja sisäistää niitä asioita, mitä muut ovat jo saaneet selville.
Luovuus on aika vaikea määriteltävä.
Luovan työn tuotos on useimmiten monen vanhan ajatuksen tai keksinnön uudenlainen yhdistelmä, eli onhan se lähes aina toistoa joltakin osin, mutta uudesta näkökulmasta.
- Arvioija
Veikkaisin, että teknisen alan ylemmän korkeakoulututkinnon saisi suoritettua n. 20% ihmisistä normaali ajassa.
- Pimppeli
Tutkinnon suorittamiseen kulunutta aikaa ei saisi tuijotella yhtä paljon kuin nykyisin tehdään. Sillä ei juurikaan ole korrelaatiota älykkyydeksi nimitetyn ominaisuuden kanssa. Pikemminkin päinvastoin - asoiden syväoppiminen ja sisäistäminen vaatii aikaa myös ajatusten kypsyttelyyn ja sulatteluun. Tällöin voisi ajatella, että nykykäsityksen vastaisesti pitkään opiskelleet eivät ole mitään luusereita, vaan heidän joukostaan löytyy luovuutta ja nerokkuutta huomattavasti enemmän kuin normin mukaisessa "määräajassa" valmistuneiden joukosta.
Tutkinto ei siis saisi olla mitään pelkkää kurssien suorittamista. Arvosanoillakin on melko heikko korrelaatio "älykkyyden" kanssa. Arvosanoihin vaikuttavat monet tekijät. Valitettavasti opiskelijan "maine" on yksi niistä korkeakoulumaailmassakin.
Tässä olisikin ajattelemisen aihetta monille rekrytoijille. - laikimies IQ 124
edellä oli suuntaa antavia lukuja. Näitä saa
kritisoida.
- TMX
Itse pyrin suorittamaan ylemmän korkeakoulututkinnon ennen 24:ää ikävuotta. nyt olen 22 ja enää puuttuu 6 kurssia yliopistoa gragu. jos pitää spekuloida ÄÖ:tä, jolla pärjää yliopistossa niin vaikkaan 100:n riittävän vallan mainiosti. (mitä olen netissä tehny testejä, mulla jää pikkasen yliki!) ;)
Toi kysymys IQ:sta on kyllä aika mielenkiintonen... mielestäni riittää, kun pääsee yliopstoon sisälle, kyllä sen sitten suoritettua saa, vaikkakin heikommalla IQ:lla, mut jos hyviä numeroita tahtoopi.. (kolmosia ja kolme minkkoja) niin siihen pystyy jotaki 5-10 % ihmisistä..
(villi veikkaus) - pPp
Hyvin tunnutte tietävän. Itselläni on samankaltaisia kokemuksia. Annan esimerkin väitteidenne tueksi.
Nimetön henkilö, joka suorittaa korkeakoultutkintoa Helsingin kauppakorkeakoulussa omaa ÄO noin 105. Lukiossa keskiarvo oli noin 9.0. Eli henkisissä lajeissa voi pärjätä, vaikka ei tajuaisi juuri mitään ja Suomen koulujärjestelmä ei selvästikkään toimi, minkään muun, kuin joidenkin tilastojen kärjen tavoittelemiseksi. Koulujärjestelmä on ilmeisesti tehty psykopaateille parhaiten sopivaksi. Eräässä viestissä täällä mainittiin sellaisesta. Hänen isänsä oli vielä auttamassa. Sitten esimerkki psykopaatista, jonka ÄO noin 85 ja pärjännyt loistavasti teknillisissä ja matemaattista kykyä vaativissa asioissa, mutta ei kykene syvälliseen ajatteluun ja hän ei saavuta korkeakoulututkintoa.
Sitten esimerkki henkilöstä, jonka ÄO on 225 hän työskentelee baarimikkona New Yorkissa ja koulutus ei ole kovin korkea. Uskoisin, että ÄO:ta enemmän menestymiseen vaikuttaa enemmän persoonallisuuden piirteet. Lisäksi on tärkeää olla kiinnostunut menestymisestä ja koulunkäynnistä. Jos sattuu kiinostumaan jostain tieteen alasta, on tälläinen henkilö tuhoon tuomittu. Yhteenveto: eli näissä olosuhteissa on äärimmäisen epätodennäköistä, että pinnalle pulpahtaisi todellisia neroja. Suomesta on myös tiedossa erittäin harvinaisenkorkean ÄO omavia henkilöitä, jotka eivät ole menestyneet välttämättä edes lukioon asti, tässä merkittävä tekijä on usein ollut koulukiusaus. Fakta: sitä korkeampi ÄO, sitä parempi suorituskyky ja sitä parempi kyky kiinostua asioista. Henkilö jonka ÄO on 100 ei ole juuri kiinostunut mistään henkisistä harrasteista, mutta paradoksaalisesti voi saavuttaa tohtorin arvon. Tälläiset henkilöt psykopaattien ohella ovat niitä piruja, jotka ryystävät kamalaa palkkaa, mutta eivät tee riittävästi, eivätkä ole kiinnostuneita työssään muusta, kuin rahasta. He ovat tämä "eliitti". Alennetaan palkkoja ja sopivammat henkilö menevät näihin ammatteihin. - pPp
Hyvin tunnutte tietävän. Itselläni on samankaltaisia kokemuksia. Annan esimerkin väitteidenne tueksi.
Nimetön henkilö, joka suorittaa korkeakoultutkintoa Helsingin kauppakorkeakoulussa omaa ÄO noin 105. Lukiossa keskiarvo oli noin 9.0. Eli henkisissä lajeissa voi pärjätä, vaikka ei tajuaisi juuri mitään ja Suomen koulujärjestelmä ei selvästikkään toimi, minkään muun, kuin joidenkin tilastojen kärjen tavoittelemiseksi. Koulujärjestelmä on ilmeisesti tehty psykopaateille parhaiten sopivaksi. Eräässä viestissä täällä mainittiin sellaisesta. Hänen isänsä oli vielä auttamassa. Sitten esimerkki psykopaatista, jonka ÄO noin 85 ja pärjännyt loistavasti teknillisissä ja matemaattista kykyä vaativissa asioissa, mutta ei kykene syvälliseen ajatteluun ja hän ei saavuta korkeakoulututkintoa.
Sitten esimerkki henkilöstä, jonka ÄO on 225 hän työskentelee baarimikkona New Yorkissa ja koulutus ei ole kovin korkea. Uskoisin, että ÄO:ta enemmän menestymiseen vaikuttaa enemmän persoonallisuuden piirteet. Lisäksi on tärkeää olla kiinnostunut menestymisestä ja koulunkäynnistä. Jos sattuu kiinostumaan jostain tieteen alasta, on tälläinen henkilö tuhoon tuomittu. Yhteenveto: eli näissä olosuhteissa on äärimmäisen epätodennäköistä, että pinnalle pulpahtaisi todellisia neroja. Suomesta on myös tiedossa erittäin harvinaisenkorkean ÄO omavia henkilöitä, jotka eivät ole menestyneet välttämättä edes lukioon asti, tässä merkittävä tekijä on usein ollut koulukiusaus. Fakta: sitä korkeampi ÄO, sitä parempi suorituskyky ja sitä parempi kyky kiinostua asioista. Henkilö jonka ÄO on 100 ei ole juuri kiinostunut mistään henkisistä harrasteista, mutta paradoksaalisesti voi saavuttaa tohtorin arvon. Tälläiset henkilöt psykopaattien ohella ovat niitä piruja, jotka ryystävät kamalaa palkkaa, mutta eivät tee riittävästi, eivätkä ole kiinnostuneita työssään muusta, kuin rahasta. He ovat tämä "eliitti". Alennetaan palkkoja ja sopivammat henkilö menevät näihin ammatteihin.. - pärjää juu
Hyvin omalla 127 ÄO:llani (sekä Suomen Mensan virallisen testitilaisuudessa tehtävän kuviotestin että USA:n väestöön vertaavan testin mukaan sama tulos) ainakin on pärjännyt yliopistossa, arvosanat ovat olleet melko vähällä työllä erinomaisia ja valmistun maisteriksi neljässä vuodessa. En siis ole haahuillut miten sattuu vaan tehnyt keskimäärin 50 opintoviikkoa vuodessa. Olen alalla jossa myös soveltavalle ajattelulle on paljon käyttöä, eikä pelkällä ulkoaopettelulla pärjää.
- hemmo
Oma äö:ni 139 joka tarkoittaa lahjakasta. Mutten pärjänny koulussa mitenkään hyvin. keskiarvo 7.8 paikkailla. Ei kyllä koulun käynti kiinnostanutkaan.
- tuskapupu135
Muistakaa kuitenkin ihmiset että ÄÖ:kään ei ole mitenkään 100% varma mittari mittaamaan älykkyyttä. Älykkyyttä on monenlaista. Mulla on äö 105,eli keskivertoa (äö 90) ylempi, vaikkaluulin että olisin jossain 70-90 paikkeilla. Oon aina ollut surkea matikassa (lukion lyhyt 6) ja liikunnassa (aina 7). Muista aineista hyvinkin kiinnostunut ja numerot vaihteli 8 - 10 välillä sitä mukaa miten jaksoin panostaa. Kiinnostus autto esim. lukiossa saamaan tiedeaineessa, yh:ssa, psykassa, uskonnossa jne. hyviä numeroita. Tosin olen ollut kielissä ja taideaineissa lahjakas. Lahjakas ja lahjakas, suurimmaksiosaksi itseoppinut kun ei kasvaessa ollut varaa taideharrastuksiin tai harrastuksiin yleensä. Esim. Osasin englantia jo sujuvasti ennen kolmatta luokkaa jolloin sen opetus alko. Ilman lukemista 9-10 aina lukioon asti. Lukiossakaan ei pitänyt kuin vähän vilkasta. En panostanu melkein yhtään enkun yo-hon (varmaan kerran luin läpi) ja tuli E. Kuvis 9 ja musiikki 8. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 8,3. Kirjotin E,E,M,M,C eri aineista. Olisin voinut helposti saada L,L,E/L,E ja M/E jos en oisi just ylppärien aikaan sairastunut keskivaikeaan masennukseen.
- tasonromahdus
Nykyään riittänee 80, vielä parikymmentä vuotta sitten olisi vaadittu > 110.
Pian somalitkin pärjäävät yliopistoissa kun raja tippuu alle kuudenkymmenen. - yliopistoapukoulu
Pertti kurikkakin valmistuisi yliopistosta kiitettävin arvosanoin.
- NiinTaiNäinVaiToisinPäin
Katselin listoja uusista ylioppilaista. Vuosaaressa on ihan silmämääräisesti paljon somalitaustaustaista nuorta väkeä. Vuosaaren lukiosta valmistui noin 100 ylioppilasta mutta niistä vain muutamalla näytti olevan tyypillinen somalinimi. Mistähän johtuu? Onko niin että alemmilla luokilla pärjäävät vielä positiivisen syrjinnän ansiosta mutta ylioppilaskoe karsii rankasti?
- Selkeä_johtopäätös
Ylioppilaskokeeseen tarvitaan aivan ilmeisesti myös positiivinen syrjintä.
- 20_prosenttia
Luin jostain muutama vuosi sitten, että tietyn ikäluokan edustajista Suomessa oli noin 1/6 naisista ja noin 1/8 miehistä suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon noin 30 vuotispäiväänsä mennessä. Niinpä voisi arvioida, että karkeasti viidesosa ikäluokasta voi suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, jos vain motivaatiota ja ahkeruutta riittää.
- kaikki_läpäisee
Pelkkä keskitaso riittää ylemmän korkeakoulutason läpäisyyn. Ainoa ero on että toinen joutuu työskentelemään enemmän.
- Anonyymi
Opiskeluun vaikuttaa myös persoonallisuus, arvot,kunnianhimo. Sinnikkyys. Eli jos olet älykäs ja sinulla ei ole sinnikkyyttä, niin eipä taida tulla mittää
- Anonyymi
Lakki kaikille ylioppilaskokeeseen osallistuneille.
Niille jotka läpäisivät hyväksytysti valkoinen.
Ja lopuille musta. - Anonyymi
Minun opettajani sanoi aikoinaan, että yliopisto vaatii vain hyviä istumalihaksia.
- Anonyymi
Monilla aloilla tuo pitää paikkansa, muttei kaikilla. Joillakin tekniikan aloilla, kovissa luonnontieteissä ja matematiikassa tarvitsee myös hieman älykkyyttä. Ei kuitenkaan mikään nero tarvitse olla millään alalla. Vaativimpana varmaan fysiikka, jossa opiskelijoiden keskimääräinen älykkyysosamäärä n. 130.
Ei yliopisto-opiskelu vaadi älyä sen enempää kuin arkiaskareet kotona. Luku- ja kirjoitustaidon se toki vaatii, mutta niissäkään ei tarvitse olla mikään pilkunviilaaja.
Sen sijaan yliopisto-opiskelu vaatii oman ajankäytön organisointia, keskittymiskykyä käsillä olevaan tehtävään ja kärsivällisyyttä viettää vuosia minimituloilla, syödä lainarahalla jne. Näihin kyetään vähemmilläkin älynlahjoilla.
On kuitenkin huomattava, että matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla edellytetään keskimääräistä parempaa ymmärrystä matematiikasta, fysiikasta ja usein kemiastakin. Lahjakkuus taikka polttavan kova mielenkiinto auttaa mainittujen alojen ymmärtämisessä. mitä voitaisiin pitää keskimääräistä korkeampana älykkyytenä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 971757
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2311405Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2531011Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt78895- 7755
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr10735IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku37687Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.55674- 26665
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie30664