Raiskaus jätti Ann- Mariin kuiset arvet

Raiskaus jätti Ann-Mari Leinoseen ikuiset arvet. Kritisoi yhteiskunnan asennetta seksuaalirikoksia kohtaan "Yksi kulttuurimme suurimmista tabuista".

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/raiskaus-jatti-ann-mariin-ikuiset-arvet-kritisoi-yhteiskunnan-asennetta-seksuaalirikoksia-kohtaan-yksi-kulttuurimme-suurimmista-tabuista/8198662#gs.6wghch

Monesta asiasta samaa mieltä mutta

"Ann-Mari on kuullut lukuisia tarinoita seksuaalirikoksien uhreilta. Hänen korviinsa on kantautunut tapauksia, joissa asiasta ei voi kertoa esimerkiksi työn takia.

– Ikävä kyllä tunnen monia ihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan järkyttäviä asioita elämässään. He ovat sanoneet, etteivät missään nimessä voi ikinä kertoa julkisesti, että he ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa, koska heiltä menee tietyt ovet kiinni uran kannalta."

miten niin seksuaalisen väkivallan kokemuksesta pitäisi puhua julkisesti? Tuskin siinä mistään urakehityksestä on kysymys. Seksuaalista väkivaltaa kokeneella on aivan samanlainen oikeus intimiteettisuojaan ja yksityisyyteen kuin muillakin. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat yksityisasioita. Jos vie asian oikeuteen asiasta pitää tietenkin puhua jotta tekijät saadaan vastuuseen. Mutta ei se tarkoita että seksuaalisen väkivallan uhrin on kerrottava kokemuksensa julkisesti, muuten tekijä voittaa.

Kun intimiteettirajoja ja muitakin yksityisyyden rajoja on kertaalleen rikottu on päinvastoin hyvä opetella suojelemaan itseä ja omaa yksityisyyttä, ei suinkaan altistaa itsensä tyhmän maailman reaktioille jotka tulevat rikkomaan niitä vielä lisää.

Seksuaalisesta väkivallasta voi ja pitääkin käydä yhteiskunnallista keskustelua avoimemmin ja asenteiden pitää muuttua. Mutta siitä voi puhua yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Se ei edellytä sitä että seksuaalista väkivaltaa kokeneiden on luovuttava yksityisyydestään ja avauduttava traumaattisista kokemuksista julkisesti.