Miten voi olla mahdollista, että nykyään sosiaalisesta mediasta ja keskustelufoorumeilta saa luotettavampaa tietoa siitä, kuinka masennuslääkkeistä vieroittaudutaan turvallisesti, kuin lääkäreiltä? Turvallisella vieroituksella tarkoitan hidasta, rauhallista vieroitustahtia, jolla pienennetään vakavien ja pitkittyneiden vieroitusoireiden riskiä.
Ei voi mitenkään olla mahdollista, että lääkärit vielä vuonna 2021 vetoavat näissä asioissa tietämättömyyteen. Jos ei tiedä, niin silloin normaalisti kysytään ja selvitetään asia sellaiselta joka tietää.
Itsehän käräytin aivoni, kun vieroittauduin masennuslääkkeestä liian nopeasti erään käypähoitolääkärin "valvonnassa" ja neuvoilla. Enkä todellakaan ole ainoa, kenelle näin on käynyt.
Mielestäni potilaalla on oikeus olettaa, että lääkäri on alansa asiantuntija. Ei todellakaan ollut asiantuntija ainakaan minun kohdallani vaan ihan hälläväliä-puoskari. Kuinkakohan paljon kerkeää vielä aiheuttamaan uransa aikana vahinkoa potilailleen? Ihan kauhistuttaa ajatella.
Ei voi mitenkään olla mahdollista, että lääkärit vielä vuonna 2021 vetoavat näissä asioissa tietämättömyyteen. Jos ei tiedä, niin silloin normaalisti kysytään ja selvitetään asia sellaiselta joka tietää.
Itsehän käräytin aivoni, kun vieroittauduin masennuslääkkeestä liian nopeasti erään käypähoitolääkärin "valvonnassa" ja neuvoilla. Enkä todellakaan ole ainoa, kenelle näin on käynyt.
Mielestäni potilaalla on oikeus olettaa, että lääkäri on alansa asiantuntija. Ei todellakaan ollut asiantuntija ainakaan minun kohdallani vaan ihan hälläväliä-puoskari. Kuinkakohan paljon kerkeää vielä aiheuttamaan uransa aikana vahinkoa potilailleen? Ihan kauhistuttaa ajatella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä kysymys.
Oma elämäni koki voimakkaan alamäen liian nopean masennuslääkevieroituksen seurauksena. Vieroitus oli aivan järkyttävän nopea verrattuna käyttöaikaan (koko aikuisikä, vuosia) ja sillä oli todella kamalia seurauksia elämässäni. Uskon että hermostoni sai tuosta vauriota koska vieroitusta lääkittiin ja reagoin huonosti uusiin lääkkeisiin vieroitusaikana. Oloni oli aivan epäinhimillisen hirveä kun hermosto oli sekaisin vieroituksesta ja jouduin yksin hankkimaan kaiken tiedon selvitäkseni tuosta. Lääkäreiltä ei tullut kuin gaslightausta ja epäuskoa harmeista, jossa mielenterveyttäni vain epäiltiin sen sijaan kuin lääkkeiden haittaa.
En enää luottaisi rivilääkäriin vieroitusasioissa, heillä on aivan liian paljon lääkkeitä määrättävänä ja puutteellinen Käypähoidon tieto joka ei tosiaankaan ota kaikkea huomioon noista lääkkeistä. Heidän kuvansa niistä on aivan liian ruusunpunainen, luulevat niitä turvallisemmaksi kuin ovatkaan ja puhuvat niistä niin kaunopuheisesti että potilas ei läheskään saa realistista haita/hyötykäsitystä alussa. Jos itse olisin saanut realistisen kuvan haitoista, en olisi suostunut lääkkeisiin mutta ilmeisesti lääkärini oli joko tietämätön tai yritti haittoja pimittämällä manipuloida minua käyttämään lääkeainetta, kallistun typeryyden ja tietämättömyyden puolelle. Annettu kuva masennuslääkkeistä oli siloiteltu ja vääristelevä. Väärintehdyllä vieroituksella voi olla kamalia seurauksia mutta osa lääkäreistä ei edes tätä ymmärrä. Ei hermosto ole sellainen että sitä voi vain loputtomasti sörkkiä ja paikkailla sitten väärintehtyjä asioita uusilla keskushermostoon vaikuttavilla pillereillä tai aloittamalla lääke uudestaan vahinko on nollattu. Kaikesta jää jäljet ja joskus jopa pitkäaikaista / joissain tapauksissa jopa pysyvää vahinkoa etenkin jos näiden lääkkeiden vieroituksen kanssa söhläillään.
Minulla olisi roppakaupalla hyviä linkkejä aiheesta, mutta en tiedä poistuvatko ne.
Mutta pari vastaa jollain tavoin kysymykseesi. Mitä voitaisiin oppia onlineyhteisöistä, joissa ihmiset vieroittautuvat psyykenlääkkeistä? Julkaissut Psychiatric Times. https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn
Toinen artikkeli on kriittisen psykiatri Joanna Moncrieffin kirjoittama, jossa puhutaan siitä kuinka vähän loppupeleissä psyykenlääkkeistä tiedetään (ja myös lääkärit tietävät)
https://joannamoncrieff.com/2020/10/06/how-little-we-really-know-about-psychiatric-drugs/
Siinä sanotaan näin (huono suomennus)
Jos lääkevalvontaviranomaiset eivät ole kiinnostuneet datasta koskien välitöntä ja pitkän tähtäimen turvallisuutta, silloin ei ole kannustinta lääkeyhtiöille tuottaa sitä. Valtion laitokset ovat yleensä kiinnostuneet pääasiassa vain vahvistamaan hoitojen tehokkuus, sen sijaan että tutkittaisiin lääkkeiden haittavaikutuksia - jotka tulevat ilmi vasta vuosien käytön jälkeen ja kun tuhannet, jopa miljoonat on altistettu lääkkeille.
Miten lääkäritkään tässä tilanteessa voivat siis tarjota potilaalle tietoa haitoista?
Suomen Käypähoitoa voisi kritisoida siinä suhteessa että täällä tullaan vähän jälkijunassa esim. Britanniaan vieroitusasioissa. Siellä hoitosuosituksissakin alettiin ottamaan vieroitusasiat vakavammin, vaikkakaan sielläkään ei tuntunut että tämä asia tapahtui korkeassa asemassa olevien psykiatrien toimesta vaan enemmänkin massiivisen painostuksen seurauksena kriitikkojen ja satutettujen potilaiden toimesta. Britannian RCPsych (arvovaltaisa taho joka vastaa psykiatrien koulutuksesta) myös tuotti Stopping Antidepressants-materiaalin (löytyy googlaamalla) joka alkaa olla jo aika pätevä vieroitusmateriaali tietämättömämmällekin lääkärille, jossa huomioidaan jossain tapauksessa tarve vieroittaa potilasta pienin pudotuksin jotka pienenee loppua kohden (esim 10 pros kk edellisestä annoksesta), eritoten tietyissä tilanteissa ja lääkkeissä missä vieroitusoireiden riski voidaan nähdä suurempana. Missä tällaiset materiaalit on Suomessa? kysyn vaan!
Normaali rivilääkäri Suomessa varmaan ajattelee suunnilleen halkipoikkipinoon - ajattelulla jossa ihmisiä ei tajuta yksilöinä eikä vieroituksen riskiä ymmärretä kunnolla. Eikä näistä asioista olla oltu juuri kiinnostuneita. Ollaan oltu vain kiinnostuneita laittamaan ihmisiä lääkkeille, hoitamaan heitä. Normi lääkäri tuntuu olevan koulutettu määräämään lääkkeitä mutta toista on niiden purun kanssa sitten.
"Lääkäreiltä ei tullut kuin gaslightausta ja epäuskoa harmeista, jossa mielenterveyttäni vain epäiltiin sen sijaan kuin lääkkeiden haittaa."
Samanlaisia kokemuksia itsellänikin. Tuossa jos missä ihmisen suoranainen pahuus tulee hyvin esille. Mikä saa ihmisen, jonka pitäisi olla auttamassa toisia, gaslightaamaan ja syyttämään potilasta lääkkeiden sijaan?
Miten tällaiset ihmiset pystyvät elämään itsensä kanssa ja perustelemaan itselleen, että heidän käytöksensä olisi oikein?
Gaslightauksen ja kyseenalaistamisen takia en ole itse kääntynyt enää lääkäreiden puoleen näissä asioissa. Toivo on mennyt kun potilasta kusetetaan kerta toisensa jälkeen. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Heidän asenteensa pitäisi olla huomattavasti nöyrempi sen suhteen mitä he lääkkeistä tietävät
Itsekin olen havainnut että ei heiltä mitään apua saa. En enää odotakaan sitä että joku vahvistaa vauriot mitä sain heidän lääkintänsä seurauksena ja vieroitusoireiden seurauksena. Tiedän olevani oikeassa koska en tosiaankaan ole yksin vaurioideni kanssa, netistä löytyy samanlaisia polkuja käyneitä potilaita useita joiden kanssa olemme yhdessä käyneet vieroitushelvettiä läpi.
Yhteistä monelle on suoranainen informaation puute vieroitusoireista määräyshetkellä.
Satutetun potilaan asema on Suomessa jäädä yksin parantelemaan itseään. Mainintani harmista on sentään mainittu minua koskevissa potilasasiakirjoissa. Niitä on kyllä kuitattu mt ongelmanakin ja minua pidetty vain kahelina käytännössä joka tarvii hoitoa. En koskaan ole kokenut niin röyhkeää kohtelua kuin haittoja saaneena. Ennen sitä en koskaan ole voinut niin huonosti.
"En koskaan ole kokenut niin röyhkeää kohtelua kuin haittoja saaneena. Ennen sitä en koskaan ole voinut niin huonosti."
Sama täällä. Kohtelu on jättänyt minuun syvät arvet ja traumat. Sain osakseni gaslightausta, kyseenalaistamista ja jopa naureskelua niin lääkäreiltä kuin hoitajiltakin. Ihmettelen, miten ko. ihmiset voivat elää itsensä kanssa ja voiko noin suunnatonta pahuutta olla olemassa. Kyllä voi, valitettavasti.
Mitä olen juttuja lukenut, on joka maassa sama käytäntö: psyykenlääkkeiden käytöstä ja vieroituksesta haittoja saaneille ei ymmärrystä ole luvassa ja heidät jätetään yksin ongelmineen. Poikkeuksena tarjotaan tietysti lisää ja uusia lääkkeitä "mielisairautta" helpottamaan. Entä sitten omaiset: Ainakin omalla kohdallani viesti on ollut koko ajan: "Tarvitset ne lääkkeet", "Hae itsellesi apua". Pää meinaa hajota. Niin yksinäinen tie tämä on kuljettavaksi. Auttajia ei ole, joten turha vaivautua enää lääkäriin.