HYVÄ SAARNA

LAESTADIUS kirjoitti:

Kuka uskoo meidän saarnamme
ja kenelle Herran käsivarsi
ilmoitetaan?
Es. 53: 1
Profeetta Esajas valittaa, ettei kukaan
usko hänen saarnaansa, sillä ne
ihmiset, joille hän saarnais, olit paatuneet,
ettei he viittineet kuulla Jumalan
sanaa, koska se saarnattiin niin, että
se tuli järkeä vastaan. Ja kaikki sen aikaiset
profeetat valittavat, ettei sen aikaiset
ihmiset ole uskoneet, mitä profeetat
saarnaisit.
Vasta profeettain kuoleman jälkeen
rupeisit muutamat uskomaan, että profeetat
olit saarnanneet oikein, koska
he näit, että profeettain ennustukset
kävit toteen. Niin myös Vapahtajan aikana
ei moni uskonut hänen saarnaansa
oikeaksi. Ja koska Lutherus rupeis
saarnaamaan parannusta paavilaisille,
ei moni uskonut hänen saarnaansa ja
oppiansa oikeaksi, vaan häntä pidettiin
villihenkenä.
Mutta Lutheruksen kuoleman jälkeen
pääsi hänen oppinsa levenemään
laveammalle. Niin on ollut kaikilla hengellisillä
opettajilla syytä kysyä, niin
kuin profeetta Esajas kysyi: “Kuka uskoo
meidän saarnamme?” Me olemme
huomanneet, että muutamat vasta kuolinvuoteella
uskovat meidän saarnamme,
ja useammat ovat silloin häätyneet
tunnustamaan, että oikein on saarnattu.
Mutta ei se tunnustus ole auttanut
heitä, koska he ei ole uskoneet ennen.
Muutamat ovat uskoneet meidän saarnamme
jonkun ajan, mutta kuin maailman
kiusaukset tulevat, ovat he lakanneet
uskomasta. Ei sekään uskominen
auttanut heitä, vaan tuli suuremmaksi
tuomioksi, koska kuolema rupeis heidän
sydämiänsä ahdistamaan. Muutamat
uskovat saarnan oikeaksi, mutta ei
tee sen jälkeen.
He lykkäävät parannuksensa vuodesta
vuoteen ja päivästä päivään, siihen
asti, että tulee hiljaiseksi. Ja silloin
heidän täytyy sanoa: “Ei ne minulle
kelpaa.” Muutamat tuntevat, ettei he
jaksa niin paljon uskoa, että he tulisit
vapaaksi. Meidän täytyy siis kysyä,
niin kuin profeetta Esajas: “Kuka uskoo
meidän saarnamme ja kenelle Herran
käsivarsi ilmoitetaan?”
Emme tiedä, kuka viimein uskoo
meidän saarnamme, mutta niin kuin
profeetat ovat saarnanneet, vaikka ei
kukaan ole heidän saarnaansa uskonut,
niin täytyy myös meidän saarnata, vaikka
ei kukaan enään uskois. Sillä me
olemme vakuutetut siitä, että se aika
kerran tulee, että täytyy uskoa, koska
silmät aukenevat, että oikein on saarnattu,
että tie taivaaseen on heille näytetty.
Ja o! joska he uskoisit täällä armonajassa,
ennenkuin armon ovi kiinni suljetaan.
Ja koska me tänä päivänä freistaamme
selittää Vapahtajan saarnaa neljänlaisesta
peltomaasta, niin me rukoilemme,
että se suuri uskon alkaja ja
päättäjä lainais meille oikean ymmärryksen,
että jokainen tulis ymmärtämään,
missä peltomaassa hän on.
Ne harvat sielut, joilla on korvat
kuulemaan, ovat ilman epäilemättä
ymmärtäneet, että siinä suuressa pellossa,
johon siementen Herra on kylvänyt
siunatuita siemeniä, on monenlaista
peltomaata, jossa enin osa niistä
kylvetyistä siemenistä menee hukN:
o 17 SEKSAGESIMASUNNUNTAINA 1857
113
kaan. Ei ole tietoa, saapiko hän siemeniäkään
takaisin, koska pakkainen on
pannut peltoa.
Rukoilkaat, te peltomiehet, että se
suuri siementen Herra, joka on hyvät
siemenet kylvänyt varjelis peltoa, että
siemenet pääsisit itämään ja hedelmän
kantamaan, ettei vihamies pääse ihmisten
maatessa niin paljon ohdakkeita
kylvämään, että ne tukahuttavat nisuja.
Sillä nyt on nähtävä, että orjantappurat
ja ohdakkeet tukahuttavat pellon, ettei
ole enää monta nisujyvää jäljellä. Ja
vielä netki siemenet, jotka tänä vuonna
on harvoissa paikoissa tulleet, taitavat
olla niin huonoja, ettei ne idäkään,
vaikka kylvettäisiin.
O siementen Herra, varjele meitä, ettei
kaikki siemen menis hukkaan. Varjele
peltoa pakkaiselta, lumisateelta ja rajuilmalta,
että ne harvat nisujyvät, jotka
sinä olet siemeneksi säästänyt, itäisit ja
hedelmän kantaisit, ettei siemen pääsis
loppumaan, sillä jos vielä siemen loppuu
kaikilta, niin me olemme hukassa.
Kuule siementen Herra, köyhäin peltomiesten
huokaus. Isä meidän jne.
Evankeliumi: Luuk. 8: 4
Me kuulimme meidän luetusta pyhästä
evankeliumista, että Vapahtaja
saarnais kansalle neljänlaisesta peltomaasta,
mutta kansa ei ymmärtänyt
mitään koko siitä vertauksesta. Ei
opetuslapsetkaan ymmärtäneet, mikä
vertaus tämä oli, mutta niillä oli halu
ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuudet.
Sentähden he kysyit Vapahtajalta,
mitä tämä vertaus hengellisessä
tarkoituksessa merkitsee.
Jos siinä suuressa kansan paljoudessa,
joka silloin oli koossa, olis ollut joku
ihminen, joka olis uskonut, että siinä
vertauksessa oli Jumalan sanaa, niin olis
epäilemättä joku niistä kysynyt, kuinka
tämä vertaus on ymmärrettävä hengellisessä
tarkoituksessa. Mutta me ymmärrämme,
että suruttomat ihmiset ei pidä
semmoisia vertauksia muuna kuin lapparina1
ja juttuna, joissa ei yhtään totuutta
eli Jumalan sanaa ole.
Ainoastansa opetuslapsilla oli halu
tietää ja ymmärtää, mikä vertaus tämä
olis. Ja niille myös Jeesus selittää tämän
vertauksen. Koska nyt Jeesus itse
on selittänyt tämän vertauksen opetuslapsillensa,
tahdomme me tämän selityksen
johdatuksesta laveammalta ulos
selittää ne painavimmat kappaleet, jotka
oikeaan kristillisyyteen kuuluvat,
koska me Jumalan armon kautta tällä
pyhällä hetkellä puhumme neljänlaisesta
peltomaasta. Ensimmäinen tutkistelemus:
Minkäkaltaiset ne ihmiset
ovat, joiden sydän on niinkuin poljettu
tie, jossa se siunattu siemen menee kokonansa
hukkaan? Toinen tutkistelemus:
Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat,
joiden sydän on niinkuin kivistö, jossa
se siunattu siemen kuivettuu pois?
Kolmas tutkistelemus: Minkäkaltaiset
ovat ne ihmiset, joidenka sydän on
niinkuin peltomaa, jossa orjantappurat
tukahuttavat peltoa. Neljäs tutkistelemus:
Minkäkaltaiset ne ovat, joidenka
sydän on niinkuin hyvä maa?
Tätä taivaallista peltomaata tutkeissamme
pitäis kaikki oikeat peltomiehet
rukoileman siementen Herraa, että joku
jyvä putoais hyvään maahan ja että se
kantais siunatun hedelmän.
N:o 17 SEKSAGESIMASUNNUNTAINA 1857
114
Ensimmäiseksi: Minkäkaltaiset ihmiset
ne ovat, joidenka sydän on niinkuin
poljettu tie, jossa se siunattu siemen
ei pääse itämään? Ne ovat Vapahtajan
selityksen jälkeen semmoiset ihmiset,
jotka kuulevat, sitte tulee perkele
ja ottaa sanan pois heidän sydämistänsä,
ettei he uskois ja vapaaksi tulis.
Tässä kuulemme me, että perkele, jota
verrataan linnuksi, ottaa sanan pois suruttomain
sydämestä, ettei Jumalan
sana niinmuodoin vaikuta mitään semmoisessa
sydämessä, josta vihollinen
ottaa sanan pois.
Perkele verrataan tässä paikassa taivaan
linnuksi, joka lentää ympäri maailman
ja syöpi ne siemenet sisällensä, jotka
kylvetään tien oheen. Ne siemenet
ensin tallataan, se on, ne joutavat ajatukset,
jotka lentävät edes ja takaisin, ne
tallaavat ja polkevat Jumalan peltoa. Ei
jouda semmoinen ihminen tarkasti kuulemaan
Jumalan sanaa, jonka ajatukset
lentävät ympäri maailman. Ja kuka se
on, joka niitä lennättää? Ei se ole muu
kuin rietas, joka niitä ajatuksia lennättää
ympäri maailman, myös silloin, koska
Jumalan sanaa saarnataan.
Yksi herännyt ihminen saapi usein
tuta, kuinka vihollinen tahtoo lennättää
ajatukset ympäri maailman kesken saarnaa,
mutta surutoin ihminen ei tunne
sitä, että perkele ottaa sanan pois hänen
sydämestänsä, sillä hän istuu kuurona ja
mykkänä Herran huoneessa. Jumalan
sana menee niinkuin hyminä pään ylitse,
eli yhdestä korvasta sisälle ja toisen
kautta ulos, ettei jää mitään koko saarnasta,
ei muistoon, ei järkeen, eikä ymmärrykseen,
jopa sitte tuntoon eli sydämeen
ei ollenkaan tartu mitään.
Kuinka suruttoman tunto saattaa herätä,
koska perkele ottaa pois sanan hänen
sydämestänsä sitä myöten kuin se
saarnataan? Taivaan mustat linnut poimivat
ja nokkivat niitä siunatuita siemeniä
sitä myöten, kuin ne kylvetään. Ei
surutoin ihminen olekaan tullut Herran
huoneeseen sitä varten, että hän nyt tarkasti
kuuntelee, että hän sais siitä jonkun
ylösvalaistuksen sielullensa. Mutta
niinkuin Vapahtajan aikana suurin joukko
oli tullut kurkistelemaan, niin myös
nytki enin osa suruttomista kokoontuu
kirkkoon kurkistelemaan ja koreuttansa
näyttelemään.
Ei he ole sillä mielellä tulleet, että he
ottavat sanan sydämen halulla vastaan.
Ei he ole siinä mielessä tulleet, että sana
pääsis heissä vaikuttamaan omantunnon
heräystä eli totista katumusta, vaan suurin
osa on tullut ilman aikojansa. Muutamat
on tulleet pilkkaamaan ja nauramaan,
muutamat on tulleet vartioitsemaan,
mistä he pääsisit kiinni tarttumaan
niinkuin fariseukset Vapahtajan
aikana. Ei ole siis ihme, että perkele ottaa
pois sanan heidän sydämestänsä, ettei
he uskois ja vapaaksi tulis.
Toiseksi: Minkäkaltaiset ne ovat,
joiden sydän on niinkuin kivistö, jossa
se siunattu siemen kuivettuu pois, ettei
ollut märkyyttä? Itse siementen
Herra on selittänyt tämän paikan näin:
että ne on senkaltaiset ihmiset, jotka,
koska he kuulevat, ottavat he sanan
ilolla vastaan, ja ei heillä ole juurta.
Hetkeksi he uskovat ja kiusauksen
ajalla lankeavat he pois.
Tämä paikka kuuluu niille, jotka ensi
heräyksessä ottavat sanan ilolla vastaan,
niinkuin me olemme nähneet täälläki taN:
o 17 SEKSAGESIMASUNNUNTAINA 1857
115
pahtuvan. Moni on ottanut sanan ilolla
vastaan, koska hänelle saarnattiin
evankeliumia niin, että sana tuli eläväksi.
Kaikki sielustansa murhetta pitäväiset,
kaikki murheelliset ja katuvaiset,
ottavat sanan ilolla vastaan, koska
heille saarnataan evankeliumia siitä
ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Sana tulee
eläväksi heidän sydämessänsä ja he
tulevat iloon.
Se on nyt nähty ja kuultu täällä, että
monelle on niin käynyt. He ovat myös
hetkeksi uskoneet, mutta kiusauksen
ajalla ovat he langenneet pois. Vapahtaja
sanoo vertauksessa, ettei heillä ollut
märkyyttä. Ja selityksessä sanoo hän,
ettei heillä ole juurta. Märkyyden kanssa
ymmärretään yksi sydämellinen murhe,
joka oli sillä syntisellä vaimolla,
joka tuli itkemään Jeesuksen jalkain
päälle pitaalisen Simonin huoneessa.
Tämä sydämellinen murhe synnin
ylitse ei ole muutamilla heränneillä ollut,
vaan ainoastansa yksi kuoleman
pelko, joka on pakoittanut heitä ottamaan
evankeliumin saarnaa uskosta
ilolla vastaan. Mutta semmoinen usko
ei ole pysyväinen toiseksi siitä syystä,
ettei heillä ole juurta. Se on meidän tutaksemme
niin ymmärrettävä: ei heillä
ole omatunto oikein herännyt, eli jos se
on vielä joskus herännyt, ei ole kuitenkaan
tämä tunnon heräys ollut pysyväinen,
niin että he olisit pysyneet valvomisessa
ja kilvoituksessa maailmaa ja
omaa lihaa vastaan.
Ei ole siis heillä ollut senkaltainen
märkyys eli senkaltainen murhe, kuin
opetuslapsilla, jotka itkit ja paruit Vapahtajan
kuoleman jälkeen. Eikä heillä
ole semmoinen juuri ja omantunnon
heräys kuin Paavalilla, eli Daavidilla
ja Lutheruksella. Me saatamme myös
arvella, jos Vapahtaja olis tässä paikassa
tarkoittanut semmoisia, jotka
ovat pehmeät päältäkäsin, mutta sydän
on altapäin niin kova kuin karkea
maa ja kivistö.
Siinä myös siemenet itävät, koska
evankeliumia saarnataan Kristuksesta,
sillä semmoiset myös ottavat sanan ilolla
vastaan, mutta kiusauksen ajalla lankeavat
he pois. Niitten sydän ei ole särjetty
sydän. Se on alta kova, vaikka se
on päältä pehmeä. Semmoiset itkevät
kyllä, koska suloisesti saarnataan, mutta
nauravat kanssa, koska keveämielisyys
on hallitsija. Ja jos joku kristitty rupeaa
syvemmältä heidän sydämiänsä kaivamaan,
tulee itsekkyys ylös, ja sitte he
sanovat: Tuo villihenki pilais Pyhän
Hengen työtä minussa.
Mutta kuin Vapahtaja sanoo: Hetkeksi
he uskovat, täytyy meidänki uskoa,
että hän tarkoittaa senkaltaisia ihmisiä,
jotka ovat totisesti heränneet ja
ovat ilolla ottaneet evankeliumin saarnaa
vastaan, mutta ei ole märkyyttä, eli
senkaltaista sydämellistä muretta kuin
Daavidilla, opetuslapsilla ja muilla katuvaisilla.
Eikä niillä ole juurta, eli senkaltaista
omantunnon heräystä, joka ilmoittaa
itsensä valvomisessa, itsensä
kieltämisessä ja kilvoituksessa syntiä
vastaan. Sentähden he lankeavat kiusauksen
ajalla pois.
Semmoisia esimerkkiä on täällä paljon,
jotka ovat hetkeksi uskoneet ja kiusauksen
ajalla langenneet pois. Ja mikä
on heitä langettanut? Ei muu kuin huoruus,
maailman rakkaus ja maailmanmielisyys,
maailman kunnia ja itseys ja
N:o 17 SEKSAGESIMASUNNUNTAINA 1857
116
ahneus. O! Joska nämät raukat huomaitsisit
vielä armon ajassa, kuinka huonossa
tilassa he ovat. “Muista kustas langennut
olet, ja tee ensimmäisiä töitä!”
Kolmanneksi: Minkäkaltaiset ihmiset
ne ovat, joiden sydän on niinkuin
pelto, jossa orjantappurat tukahuttavat
nisuja? Itse siementen Herra on selittänyt
tämän paikan näin: “Mutta ne, kuin
orjantappuroihin lankesit, ovat ne, jotka
kuulevat ja menevät pois, ja tukahutetaan
surulta, rikkaudesta ja elämän hekumasta,
eikä kanna hedelmätä.” Tässä
maalataan meidän silmäimme eteen
senkaltaisia ihmisiä, jotka pitävät sitä
ulkonaista kristillisyyden tapaa ja tunnustavat
uskoa, mutta sydän on niin
maailmassa kiinni, ettei he millään tavalla
pääse maailmasta irti.
Ei ainoastansa maailman murhe,
joka saattaa kuoleman matkaan. Maailman
murhe on niinkuin painajainen
heidän päällänsä ja painaa heitä maahan.
Mutta myös rikkaus ja maailman
tavara on heidän mielessänsä yötä ja
päivää. He tahtoisit ensin koota maailman
tavaroita ja sitte vasta parannuksen
tehdä. Ja kolmas synti, joka heitä
estää katumuksesta ja uskosta, on elämän
hekuma, niinkuin naiminen ja
muuta senkaltaista.
Elämän hekuma estää nuoria totisesta
kristillisyydestä, ja maailman murhe
estää köyhiä tulemasta autuuden tuntemiseen.
Rikkaat taas rikkautensa tähden
ei pääse irti maailmasta. Mutta kaikilla
niillä on olevanansa huolta sielun autuudesta.
Ei ne ole rohki suruttomat, jotka
juovat, kiroavat, huoraavat ja tappelevat,
vaan ne ovat semmoiset, jotka
matkivat kristillisyyden tapaa.
Sillä siinä pellossa, kussa orjantappurat
tukahuttavat nisuja, siinä on olkia,
mutta tähkäpää ei ole muu kuin kuori.
Ulkonainen kristillisyyden tapa heillä
on, mutta sydämessä ei ole totuutta. Ei
ole oikeata katumusta, vaikka vielä kävisit
kokouksissa. Ja niitä on aivan paljon
täälläki, joilla on olevinansa huolta
sielun autuudesta, mutta ei ole sielun
autuus sydämen asiaksi tullut.
Voi! kuinka monessa paikassa se
siunattu siemen menee hukkaan, ja
kuinka vähän siementen Herra saapi
vaivoistansa. Koska me katselemme
ensin sitä suurta maailman joukkoa,
joidenka sydän on niinkuin poljettu tie,
joissa Jumalan sana ei vaikuta mitään,
ei sen verran, että seisahtaisit synnin
juoksussa ja rupeaisit sielustansa muretta
pitämään, ja toiseksi katselemme
niitä, jotka hetkeksi uskovat ja kiusauksen
ajalla lankeavat pois, ja kolmanneksi
niitä, jotka maailman murheen
tähden, rikkauden tähden ja elämän hekuman
tähden tukahutetaan orjantappuroilta,
niin ei jää enää monta henkeä
eli monta sielua, jotka totisesti hedelmän
kantavat taivaan valtakunnalle. Ei
saa siementen Herra monta nisujyvää
koota aittaansa elon aikana.
Nyt on vielä semmoinen aika, että
maailman murhe pakkaa väkisin kristittyin
sydämeen. Ja vaikka kuoleman
enkeli on paljastetulla miekalla seisomassa
kansan ylitse, niinkuin Daavidi
näki hänen seisovan paljastetulla miekallansa
taivaassa, ja niinkuin Johannes
näki sen saman kuoleman enkelin
istuvat hiirenkarvaisen orhiin päällä,
yhtähyvin jaksavat ihmiset elää suruttomuudessa
ja julkisessa jumalattoN:
o 17 SEKSAGESIMASUNNUNTAINA 1857
117
muudessa, jolla he pilkkaavat Luojaansa.
Mutta koska kuolema tulee, silloin
he kyllä tuntevat onnettomuutensa,
mutta silloin on aika hiljaiseksi mennyt.
Heidän täytyy viimein tuomita itsensä
ja tunnustaa, että he ovat huonolla tiellä
olleet. Mutta ei auta enää huutaminen ja
kolkuttaminen, koska armon ovi on
kiinni pantu. Niinkuin moni kuolevainen
on näinä aikoina valittanut: Ei Jumala
enää kuule minun rukouksiani.
Ajatelkaat nyt perään, kaikki suruttomat,
poislangenneet ja maailman surulta,
rikkaudelta ja elämän hekumalta
tukahutetut, kuinka vähä teillä on armon
aikaa, ja kuinka pitkä ijankaikkisuus
on, ja kuinka kalliisti lunastetut
sielut menevät hukkaan teidän suruttomuutenne
tähden, teidän jumalattomuutenne
tähden ja teidän vastahakoisuutenne
tähden.
Vapahtaja on tämän päivän evankeliumissa
maalannut teidän silmäinne
eteen itsekunki tilaisuutta, että teidän
pitäis tunteman itseänne ja näkemän,
missä pellossa te olette. Mutta kuin
perkele ottaa sanan pois sydämestä sitä
myöten kuin se saarnataan, ei ole toivoa,
että semmoiset heräisit, ennenkuin
jos kuolemassa, koska ei ole enää armon
aikaa, eikä katumuksen armoa.
Niinkuin monelle kuolevaiselle on tänäki
vuonna tapahtunut, ettei ole katumuksen
armoa ollut niille, jotka äkkinäisen
kuoleman kautta ovat maailmasta
pois temmatut ijankaikkisuuteen.
O Jesu, ann´ välttää harhoja teitä!
Neljänneksi: On vielä neljäs osa siitä
suuresta pellosta, joka hyväksi maaksi
kutsutaan, jossa se siunattu siemen tekee
satakertaisen hedelmän. Mutta ei
ole tämä paikka niin ymmärrettävä,
että neljäs osa ihmisistä tulee autuaaksi,
sillä ei ole apostoleitten aikanakaan
ollut neljäs osa ihmisistä, jotka ovat
kristityksi tulleet, eikä ole vielä nytkään
neljäs osa ulkonaiseen kristinoppiin
tulleet, paljota vähemmin niitä,
jotka totisesti autuaaksi tulevat.
Mutta me uskomme kuitenki, että
löytyy vielä yksi osa Jumalan pellossa,
jotka totisesti hedelmän kantavat. Ja ne
on totisesti katuvaiset ja uskovaiset,
jotka Vapahtajan selityksen jälkeen sanan
kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella
sydämellä, ja saattavat hedelmän
kärsivällisyydessä. Se on merkillinen,
että ne saattavat hedelmän
kärsivällisyydessä. Ja me tiedämme
myös, että kärsivällisyys tarvitaan, ennenkuin
oikea hedelmä tulee.
Tässä pahassa maailmassa pitää
oleman suuri kärsivällisyys, ennenkuin
kristillisyys tulee pysyväiseksi.
Moni on kärsimättömyyden kautta kadottanut
oikean uskon hedelmän.
Moni on valittanut, että kärsimättömyys
oli pilannut hänen uskonsa. Ja
se onki tosi, että moni on kärsimättömyyden
kautta kadottanut uskonsa.
Mutta meidän toivomme on, että niitä
on vielä muutampia sieluja, jotka
saattavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Niitä on vielä muutampia, ehkä
harvoja sieluja, jotka kantavat Jeesuksen
ristiä kärsivällisyydessä.
Ja ne harvat sielut, jotka saattavat hedelmän
kärsivällisyydessä, pitäisit nyt
rukoileman sitä suurta ristinkantajata,
että hän tulis heille avuksi ja vahvistais
heidän jäseniänsä, koska ne rupeavat
väsymään. Että hän vuodattais Pyhän
N:o 17 SEKSAGESIMASUNNUNTAINA 1857
118
Hengen viinasta muutampia armon pisaroita,
koska heidän polvensa rupeavat
nääntymään ristin kuorman alla. Että he
jaksaisit aina edespäin saattaa hedelmän
taivaan valtakunnalle kärsivällisyydessä.
Että he jaksaisit sotia ja kilvoitella
heidän kalliimmassa uskossansa loppuun
asti. Että he viimein pääsisit kärsivällisyyden
hedelmän nautintoon taivaan
valtakunnassa, kussa kaikki kärsiminen
loppuu, kussa Herra pyyhkii heidän
kyyneleensä pois ja antaa heille elämän
kruunun. Siellä saavat ne harvat
sielut, jotka täällä ovat saattaneet hedelmän
taivaan valtakunnalle kärsivällisyydessä,
nautita hedelmää elämän
puusta, joka on Jumalan paratiisissä, nyt
ja ijankaikkisesti. Amen.
________________________________

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä