Ei nämä tunteet mihinkään häviä vaikka mitä yritän. En ymmärrä tätä yhtään. Olen yrittänyt analysoida syitä tähän ja toimia niin, että pääsisin eteenpäin. Yrittänyt nitistää tunteet järkeilemällä. En enää tunnista itseäni, kaikki tunteet vaan virtaa läpi. Kaikki vanhatkin tunteet, jotka ei mitenkään edes liity tähän. Pakko vaan myöntää että olen ihan voimaton tämän edessä. Antaa sitten virrata vapaasti.
Ikävä, halu päästä lähelle
Anonyymi
19563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Antaa sen virrata. Ei sille voi mitään ja turha taistella sitä vastaan. En minäkään ymmärrä mistään mitään enää tässä tilanteessa. n-m
Et ymmärrä mitää muuta kaa!!
Miehelle menee? Kuinka pitkä ikävä on kyseessä?
Kyllä. Ei pitkä, vaikka siltä tuntuukin. Toisaalta voihan ajatella, että kestänyt eliniän. Riippuu mistä näkökulmasta asiaa katsoo.
Rukoile vaikka Jeesusta avuksi, Hän jos joku pystyy auttamaan 🤗
Siunausta elämääsi ja kaikkea hyvää ja paljon paljon rakkautta 😚
Antaisitko minulle kunnon tyydytyksen ja tänää olisi ollut hyvät mahdollisuudet saada nussii muiden kanssa
Ei kyllä ollu.
Hässi ketä hässit, kinos ei 😂
Juu ei tarvitse tulla mun nurkille notkumaan muiden jälkeen.
Anna sen soida, tuumas Elastinenkin.
Tajusin saman jo 2-2.5v sitten. Ei voimallista tunnetta vastaanvoi taistella. Se on pakko elää ja ottaa asiat sellaisina kun ne tulee elämässä eteen. Oma syyni vastustaa rakkautta oli ainoatataan moraalinen tuska, joka johtui silloisesta parisuhteesta ja siitä kun parisuhteessa meni rakastumaan suhteesta ulos. Parisuhde oli huono ja olin jo päätynyt lähteä kun vaan voin (pienin riittävän ikäinen kestääkseen vuoroasumisen ilman vaurioita, silti oma kiltteys ja uskollisuus esti pienenkin etenemisen suurista tunteista riippumatta.
Kun tunteen hyväksyi ja antoi itselleen luvan tuntea, olo helpottui paljon.
Oletko mies?
En ole.
On se nyt ainakin, kuvasta näkee. Mies se on, pukeutuu naiseks yleensä. Romaani mies on!
Hmhh.
Olet ollut naimaton niin pitkään että pääsi ei toimi enää.
Ulkoiset ärsykkeet eivät tee enää vaikutusta.
Luovut tunteistasi ja haluistasi mikään ei tunnu ei kosketa.
No sulta on varmaan nyt murtunu joku pato, nekään sentään kaikkea kestä. Se on varmaan ihan hyvä, että noi tunteet nyt on päässy purkautuun. Eiköhän ne aikansa vellottuaan kuitenkin löydä jonkun soveliaan uoman ja rauhoitu sitten siitä. Siitä voi saada muuten ihan somaattisia sairauksiakin, jos ei sitä psyykkistä puolta koskaan huomioi. Ihminen voi herkällä hetkellään sopivasti siihen eteen sattuvaan jotenkin kiinnittyä, joka tuntuu vastaavan johonkin tarpeeseen. Ehkä tiedostamatonta, mikä niin vetoaa. Jonkin uuden mahdollisuus.
Juuri näin ajattelen itsekin. Vaatii aikaa että asia selkenee. Jälkikäteen on helpompi nähdä syyt ja seuraukset. Tälläkin varmasti on tarkoituksensa, jonkinlaista muutosta on jo tapahtunutkin. Pitää vaan yrittää olla sekoittamatta mielessään tunteiden alkuperää kohteeseen. Sisäinen muutos on ulkoista tärkeämpi.